St1 Mika Anttonen: "Työntekoa ei haluta nähdä ilon ja tyydytyksen lähteenä vaan välttämättömänä pahana." Ehdottaa enemmän iloa kaikille!

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu siltä, että yrittäminen on tehty niin helpoksi että sana yrittäminen johon ennen kuului se riski että mikäli yritystoiminta on huonoa yritts ei menesty ja menee konkurssiin jossain vaiheessa. 

Yrittäminen on tehty helpoksi, mutta siltikään se ja työllistäminen ei kiinnosta juuri ketään?

Miksi ei tehdä hinnaltaan sopivia sekä riittävän laadukkaita tuotteita?  Ja makseta kunnon palkkoja?

Mikä estäisi esim. sua tekemästä niin? Mieti kaksi kertaa.

Ne samat syyt on monella muullakin. Siksi lähes kaikki haluaa mieluummin vain jollekin töihin muulle - sellaiselle joka maksaa lystin, ottaa riskin ja saa sitten kuulla haluavansa kurjistaa duunarit hengiltä.

Jos siinä yrittämisessä on sittenkin riski?   Ja jos (globaali) kilpailu on niin kovaa, että hinnaltaan sopiva & riittävän laadukas tuote on vaikea valmistaa Suomessa?

On se jännää, miten kuvitellaan että yrittäjät/yritykset vuolee kultaa ja saa hirveitä voittoja, mutta siihen vuolentaan ei haluta lähteä mukaan.  Tyydytään vain palkkatyöhön ja valitetaan niitä liian pieniä palkkoja.  Ei se ole ihan niin yksinkertaista. Ja siksi on vain parempi haukkua työnantajia.

Yrittäminen pitäisi mahdollistaa niin, ettei tukia menetä heti. Se vähentäisi riskiä pistää yritys pystyyn, yrityshän harvoin kuitenkaan tuottaa suuria voittoja ensimmäisenä vuonna.

Kuulemma esimiesasemaan siirtyvillä stressi vähenee, vaikka voisi kuvitella muuta. Onhan niitäkin hommia tietysti monenlaisia. Rupeaa myös epäilemään alaisia vaan laiskottelusta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tää Mika tehnyt päivääkään raskasta fyysistä työtä? 

Eiköhän noita raskaan työn tekijöitä ole ihan tarpeeksi.  Jotka sen kautta tietää, minkälaista on fyysinen työ tai että työelämässä on mälsää

Sen sijaan Suomeen tarvittaisiin aika monta Mika Anttosta lisää, koska tämä yksikin työllistää tosi monta työntekijää ja välillisesti tarjoaa elantoa vielä aika monelle muullekin.  Ja maksaa veroja valtiolle (sekä yritys- että henkilökohtaisia).

 

En ymmärrä mikä hinku kaikilla on tunkea jonnekin nälkäpalkkaduuneihin, joissa on kurjaa ja mälsää.  Kukapa siitä nauttisikaan toisten pillin mukaan juoksemisesta.  Mutta sinne vaan on kova hinku.

Paljon hyödyllisempää, kun olisi kova hinku olisi sinne Mika Anttosten kategoriaan.  En nyt tarkoita että ihan kuka tahansa pääsee noin korkeal

Ongelmallista on vain se että kehittyneinkin yhteiskunta tarvitsee näitä "nälkäpalkkaduuneja", joissa nyt on syystä tai toisesta kurjaa ja mälsää.

Ehkä Anttonenkin olisi voinut pohtia miten nimenomaan näistä duuneista saataisiin mielekkäitä ja arvostettuja muutenkin kuin vain juhlapuheissa, ja saattoi ehkä rivien välissä tätä hiukan hakeakin? Itse näkisin kyllä että työtuntien lisääntyminen voisi olla työn mielekkyyden nousemisen mukava pikku seuraus, eikä päin vastoin.

Mikään yhteiskunta ei oletettavasti pyöri kuitenkaan niin että kaikki ihmiset ovat oman intohimoyrityksensä toimitusjohtajia. Aina tulee olemaan "matalan tason duuneja", mutta ne ovat yhtä lailla yhteiskunnan perustaa kuin innovaatiomiljonääritkin.

Työtä teen vaan ja ainoastaan rahan takia. Niin tekee yrittäjäkin.

Missä olis se porkkana? Ettei olis vaan mielikuvaharjoituksissa, omalla ajalla? Tai että ota lisätehtäviä (asiantuntijan/pomon hommia) samalla työtuntimäärällä, niin saat muutaman kympin palkankorotuksen.

Vierailija kirjoitti:

... meen aamulla töihin, teen työni, saan palkkaa mikä riittää peruselämiseen ja silti pitää säästää kaikessa. 

Tähän samaistuu varmasti todella moni.  

Jos tulot on pienet eikä ole varaa mihinkään ylimääräiseen, niin kituuttamiseksi menee.  Kun on tiukkaa, niin  ylimääräiseen kuluun ei oikein ole varaa.  Entä jos puskuria ei juuri ole ja tuleekin vuokrankorotus?  Auts!  Mistäs revit?

Lähes jokainen tässä keskusteluketjussa ymmärtää tilanteen oikein hyvin. Tähän asti.

Entä jos olisit pienyrittäjä, jolla pieni verstas ja muutama työntekijä?

Rahaa tulee juuri sen verran että lafka pysyy pystyssä.

Sitten tulee eteen tilanne, jossa työntekijät pyytää palkankorotusta.  Kun inflaatio on nostanut elinkustannuksia, niin ei tahdo palkka riittää ja siksi tarvitsisivat lisää palkkaa.

Mistäs revit?  Ei mistään.  Verstas ei ole mikään kultakaivos ja aika kiikun kaakun on pysytty pystyssä.

Jos et maksa työntekijöille lisää palkkaa, olet duunareita riistävä ahne kapitalisti.

Jos maksat palkankorotukset ja kuittaat sen omasta palkastasi/osingoistasi, niin olet hyvä ihminen.  Mutta loputtomiin ei sekään onnistu.  Ja miksi pitäisi onnistua?  Moniko työntekijä suostuisi palkanalennukseen?  Miksi sinun pitäisi?

Aika moni kuvittelee, että yrityksillä on joku taikaseinä josta rahaa tulee.    Entä jos ne yrityksen asiakkaat onkin aika kitsaita maksajia ja yrityksellä on yhtä lailla säästömoodi päällä kuin mitä monella duunarillakin ,...

Ihmisen täytyy olla perin tylsämielinen jos työ on se josta saa minkäänlaista iloa. Vähän niin kuin tykkäisi hakattavana olemisesta. 

Onhan se ihan älyttömän iloista, kun tarjolla on vain osa-aikaista, palkka on kurja ja joutuu säästämään, työajat kuluttavat, ainainen alimiehitys ja kiire, ilkeät asiakkaat luulee että se on jonkun rivityöntekijän vika kun ei ole "palvelijoita", joka päivä raskaassa työssä ja kiireessä joku ruumiinosa muistuttelee että kohta lasahtaa ja tiedät että kun se tapahtuu, niin et työllisty enää ikinä kun ikää on jo yli 40.

Vierailija kirjoitti:

Ongelmallista on vain se että kehittyneinkin yhteiskunta tarvitsee näitä "nälkäpalkkaduuneja", joissa nyt on syystä tai toisesta kurjaa ja mälsää.

Ehkä Anttonenkin olisi voinut pohtia miten nimenomaan näistä duuneista saataisiin mielekkäitä ja arvostettuja muutenkin kuin vain juhlapuheissa, ja saattoi ehkä rivien välissä tätä hiukan hakeakin? Itse näkisin kyllä että työtuntien lisääntyminen voisi olla työn mielekkyyden nousemisen mukava pikku seuraus, eikä päin vastoin.

Mikään yhteiskunta ei oletettavasti pyöri kuitenkaan niin että kaikki ihmiset ovat oman intohimoyrityksensä toimitusjohtajia. Aina tulee olemaan "matalan tason duuneja", mutta ne ovat yhtä lailla yhteiskunnan perustaa kuin innovaatiomiljonääritkin.

Hyvin kirjoitettu!

Itsekin teen aika lailla matalan tason duuneja.  Ja olen niihin tyytyväinen.  Enkä missään nimessä haluaisi olla mikään esimies (kokeiltu on), talouspäällikkö taikka toimitusjohtaja.  Jotkut haluaa ja se on ok, mutta en kaipaisi moisia paineita.  

Työn kurjuus on monella myös pitkälle korvien välissä.  Omissa työpaikoissa on aina ollut niitä ikuisia valittajia, joilla kaikki oni huonosti.  Toiset oli tyytyväisempiä, vaikka samoja duuneja me kaikki tehtiin.  Jos asenne on jo töihin tullessa, että v**u mitä p**kaa, niin sitä se päivä ihan takuulla sitten on. 

Usein on kyse työilmapiiristä.  Jos ilmapiiri on huono, kannattaa vaihtaa jonnekin terveempään työilmastoon.  Ei pidä altistaa itseään masennukselle, burn-outille, mt-ongelmille tms.  Terveyttä ei kannata riskeerata.

Vierailija kirjoitti:

Ihmisen täytyy olla perin tylsämielinen jos työ on se josta saa minkäänlaista iloa. Vähän niin kuin tykkäisi hakattavana olemisesta. 

Ammattilaisnyrkkeilijät?  ;-)

P.S. Olen joskus raivannut/siivonnut ihan järkyttäviä sikolättejä.  Ja kyllä koin että oli tosi hieno tunne, kun lopulta kaikki oli valmista, siistiä ja puhdasta.  Kyllä tekemisen ilo ja valmiiksisaamisen ylpeys oli ihan kivoja tunteita.

Vierailija kirjoitti:

Ihmisen täytyy olla perin tylsämielinen jos työ on se josta saa minkäänlaista iloa. Vähän niin kuin tykkäisi hakattavana olemisesta. 

Kyllä minusta töissä on kivaa ja iloitsen työstä, mutta eihän se ainoa asia ole mikä iloa tuottaa.

Vierailija kirjoitti:

Ihmisen täytyy olla perin tylsämielinen jos työ on se josta saa minkäänlaista iloa. Vähän niin kuin tykkäisi hakattavana olemisesta. 

Lähipiirissäni on yksi kukkamyyjä.  Tykkää aidosti työstään.  On freelancer, joten tekee työtä eri kukkakaupoissa.  Voi ottaa enemmän tunteja sellaisista paikoista, joissa ilmapiiri on hyvä ja palkkauskin kohdallaan.  Ne paikat voi jättää vähemmälle, joissa pomo on nihkeä tai työilmapiiri huono. 

Tämä kyseinen kukkamyyjä tekee kukkakimppuja ja -koristeita myös vapaa-ajallaan.  Ei tietysti koko ajan mutta aika usein silti.  Eli eiköhän se siitä jotain iloa saa.  Hankkiutui myös opiskelemaan alaa (vielä lisää) työnsä ohella.  Vähän niinkuin olisi halunnut vielä entistä enemmän hakattavaksi...

Tämän kukkamyyjän tapauksessa kävi melkoinen elämänmuutos joitain vuosia takaperin.  Oli ollut vuosikaudet vakituisena työntekijänä pienessä kukkakaupassa, joka sitten lopetti toimintansa, kun omistaja jäi eläkkeelle.  Työpaikka siis lähti kukkamyyjän alta.  Vakiduunissa ei pystynyt valitsemaan työvuorojaan ja pomo halusi vapaat viikonloput, joten työntekijälle niitä ei juuri herunut.  

Nyt freelancerina hän voi valita itse työvuoronsa ja myös sen, missä haluaa tehdä töitä.  Jos työilmapiiri alkaa ahdistaa jossain paikassa, niin voi ilmoittaa sinne, että "voi kun mun kalenteri on jo ihan täynnä, toivottavasti löydätte jonkun muun..."

Kyllä työnteosta voi nauttia, kun tekee sellaista, mistä tykkää aidosti.  Tai sitten päinvastoin: ellei voi tehdä sitä, mistä tyllää, niin silloin pitää tykätä siitä mitä tekee. 

Ja työnteosta voi nauttia paremmin silloin, kun pystyy itse vaikuttamaan asioihin.  Kuten nyt tämä freelancer pystyy.  On niitä vaihtoehtoja, mutta niiden eteen pitää nähdä vähän vaivaa.

Mä yritin viritellä tuollaista freelancer kuviota, mutta ei työnantajat lämpene. Pitäs olla yhteen sitoutunut ja jostain syystä sen 40 tuntia viikossa minipalkalla, itse kun haluaisin vapaamman osa-aikatyön. 

Vierailija kirjoitti:

Onhan se ihan älyttömän iloista, kun tarjolla on vain osa-aikaista, palkka on kurja ja joutuu säästämään, työajat kuluttavat, ainainen alimiehitys ja kiire, ilkeät asiakkaat luulee että se on jonkun rivityöntekijän vika kun ei ole "palvelijoita", joka päivä raskaassa työssä ja kiireessä joku ruumiinosa muistuttelee että kohta lasahtaa ja tiedät että kun se tapahtuu, niin et työllisty enää ikinä kun ikää on jo yli 40.

Ja uskokaa tai älkää, pidän työstäni, olen oikealla alalla mutta ei vaan jaksais enää.

Sama

Vierailija kirjoitti:

Yrittäminen pitäisi mahdollistaa niin, ettei tukia menetä heti. Se vähentäisi riskiä pistää yritys pystyyn, yrityshän harvoin kuitenkaan tuottaa suuria voittoja ensimmäisenä vuonna.

Yrittäjä menettää kaikki etuudet heti. Ei ole kuluttajansuojaa, vaan yrittäjää saa kusettaa niin paljon kuin pystyy ilman seuraamuksia. Kunnallinen terveydenhuoltokin on välillä kiven alla kun pitäisi käyttää vain työterveyttä jonka yrittäjä tietenkin maksaa kokonaan itse.

Vierailija kirjoitti:

Onko tää Mika tehnyt päivääkään raskasta fyysistä työtä? 

Suurin osa nykyihmisistä ei ole tehnyt työkseen raskasta ruumiillista työtä.

Ahkeran ja luovan ihmisen ei missään nimessä kannata mennä palkkatyöhön kuin korkeintaan hyvin lyhyeksi ajaksi. Töissä hänet laitetaan ruotuun ja hitaasti kidutetaan henkisesti kuolleeksi.

Arbeit macht frei ja niin edelleen...

Anttola voi näyttäö esimerkkiään. Korota palkkoja 5€/h, lisää lomia, paremmat työolot, 50m työhyvinvointiin. 

3mjd omaisuudella voi vaikuttaa.