Voiko isä hoitaa kaiken vauvan hoitamisen viikko synnytyksestä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ulkomailta lukenut näitä juttuja joissa äiti on (koska taloudellisesti pakko, ei valtion tukia) muutama viikko synnytyksestä palannut töihin. Lapsi on jäänyt hoitajan kanssa kotiin, joka on jopa päivän aikana käynyt vauvan kanssa äidin työpaikalla, että tämä on voinut päivälläkin kertaalleen imettämään (toki on pumpattua muihin ruokahetkiin). Ja ihan ns. sivistyneissä länsimaissa tapahtunutta.

Ei tapahdu. Missään sivistyneessä länsimaassa ei mennä töihin vasta synnyttäneenä.

Yhdysvalloissakin äitiysloma on lain takaamana 12 viikkoa. Ainoastaan köyhistä köyhimmät joutuvat rahasyistä joskus menemään töihin nopeammin, mikä tutkitusti lisää sekä äitiys- että vauvakuolleisuutta.

EU-maissa vähimmäisäitiysloma on 14 viikkoa, mikä melkein kaikissa jäsenmaissa ylittyy.

Yhdysvalloissa tuo mainitsemasi 12 viikon äitiysloma on palkatonta. Pienten firmojen ei tarvitse myöntää tätäkään aikaa äitiyslomaa synnyttäneelle naiselle, jos siitä aiheutuisi hankaluuksia firmalle. Äitiysloma ei myöskään kuulu sellaiselle naiselle, joka on ollut työsuhteessa alle vuoden raskauden alkaessa.

USA:n lisäksi kaikista maailman maista vain Papua- Uusi Guinea ja Swazimaa ja ovat maita, joissa ei ole palkallista äitiysvapaata.

Hollannissa palkallinen äitiysloma on periaatteessa 16 viikon mittainen. Töistä on jäätävä pois vähintään neljä viikkoa ennen laskettua aikaa. Jos joutuu jäämään töistä pois esim. sairauden takia kuusi viikkoa ennen laskettua aikaa ja vauva syntyy laskettuna aikana, on töihin palattava silloin, kun vauva on 10 viikon ikäinen. - Jos vertaa tätä omaan tilanteeseeni, jolloin jäin ennenaikaisten supistelujen vuoksi pois töistä 2.5 kk ennen laskettua aikaa ja lapsi syntyi käynnistettynä kaksi viikkoa yliakaisena, niin töihin olisi pitänyt palata, niin omalla kohdallani äitiysloman pituus olisi ollut noin neljän viikon mittainen.

Kuka äiti miettisi, ettei halua olla "mikään sängyssä makaava laiska lahna", ja ottaisi välillä vauvaa syliinsä sitten kun ansiotöiltään ehtii? Ja mies ja _anoppi_ hoitaisivat lasta? Kukas kotityöt? Pesee veriset pöksyt, pukluiset puserot, selkäkakat? Ja että olisi ihan ok istua viikko synnytyksen jälkeen koneella töitä tehden? Samalla kun on valvonut yöllä? Vaihtanut vaippaa, imettänyt tai lämmitellyt maitoa? Rinnat tursuavat maitoa ja rintatulehdus olisi mahdollinen kun ei imetä? Jo vauvan itku riittää monella siihen, että loiskis. Välilihan leikkauksen ja mahdollisten repeämien kanssa? Verta valuen, ja alakertaa suihkutellen? Synnytyksessäkin on ollut pikku verenluovutus? Päästään pyörällä ja ihan pihalla.

Taisin olla hiukka väsynyt enkä tajunnut, että provo. Miehen kirjoittama. Menin halpaan, koska ajattelin, että jotkut tytöt ovat muissakin asioissa naiiveja. :D Juttu oli korni, mutta annan 3/5.

Totta kai voi. Meillä isä hoiti ja hyvin selvisi. En imettanyt. Lapsi terve ysivuotias nyt. Se on tasa-arvoa, että perheet voi päättää nämä asiat ihan itse. 

 

Ja saahan homoparitkin lapsia sijaissynnyttäjillä. Ihan alusta asti hoitavat vauvansa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viikko synnytyksen jälkeen alapää on kipeä. Istuminen vaikeaa. Synnytyksestä paraneminen vasta alkuvaiheessa. Yöunet katkonaisia jo hormonaalisista syistä. Maito nousee rintoihin. Väsyttää, jälkivuoto on runsasta. Särkylääkkeitä saatetaan tarvita.

Mikä työ on sellainen, että sopii istumaan kykenemättömälle, kipeälle, hormonimyrskyn valvottamalle naiselle?

Maito ei nouse jos ottaa estopillerin.

Estopillerin? Käsittääkseni sitä ei noin vain oteta. Se on tarkoitettu ihan eri tilanteisiin. Reseptilääke.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai isä pärjää lapsensa kanssa syntymästä lähtien. Kautta aikojen äitejä on kuillut esim synnytykseen. Nykyään on hyvät korvikkeet. Luottakaa isiin , kyllä ne osaavat.

Siinähän nykyäidit virheen tekevätkin, kun eivät luota isän osaamiseen, ovat aina sanoin tai  muuten korjaamassa isän tyyliä ja tapoja hoitaa tai esim. pukea lasta. Siinä vähitellen vieroitetaan isää lapsen kanssa yhdessäolosta ja yleensäkin isänä olemisesta. Sitten muutaman vuoden kuluttua ihmetellään mammapalstoilla suureen ääneen, kun isä ei osallistu lapsenhoitoon ja riitojakin aiheesta syntyy.

Nyt ei ole kyse isän osaamisesta vaan siitä, ettei nainen ole työkykyinen viikko synnytyksen jälkeen. 

Kommenttissa, johon vastasin, todettiin näin: "Luottakaa isiin , kyllä ne osaavat."

Vierailija kirjoitti:

0/5

Maidon nouseminen edellyttää vauvan kanssa kontaktia. Lypsäminen ei korvaa sitä, eikä aina onnistu lainkaan. Ihan jo pelkkä imetys on ympärivuorokautinen duuni ensimmäiset kuukaudet. 

Minkähän takia sitten niillä, joiden lapsi joutuu keskolaan erilleen äidistään tai niinkin ikävästi, että lapsi kuolee synnyttyään tai syntyy kuolleena - niin se maito tahtoo kuitenkin nousta?

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostaa tietää mikä on lääkärimiehen 

Kulttuuri?

Minua myös kiinnostaisi, koska en ole kuullut moista aiemmin. On monta kulttuuria missä paapotaan tuore äiti onnelliseksi, eikä tarvitse muuta kuin keskittyä vauvaan ja toipumiseen. Ja suku auttaa vauvan kanssa. En ole ikinä kuullut kulttuurista, jossa napattaisiin vauva äidiltä ja pistettäisiin töihin viikko synnytyksen jälkeen. Jos orjana olisi jossain, mutta ei silloin anoppi eikä mies hoitaisi eikä istuttaisi koneella.

Vierailija kirjoitti:

Miksi joku syyttäisi vauvaa aivoverenvuodosta?

Koska siinä fyysisen sairauden kohdallakin voi nousta se psyykkinen puoli esille. "Jos en olisi synnyttänyt tätä lasta, en olisi saanut aivoverenvuotoa ja kenties vammautunut lopun iäkseni"

Minä olin se, joka kirjoitin sairastuneeni masennukseen synnytyksen jälkeen, ja kyllä siinä hommassa oli vahvasti myös fyysiset oireet mukana, vaikkakin ne pohjautuivat psyykkisiin syihin.

Mun synnytys oli kyllä sellainen,  että en olis voinut kuvitella tekeväni töitä viikko synnytyksen jälkeen. Mutta hyvä ap jos onnistuu.. tiedän yhden tapauksen, että äiti piti 4 kk äitiysloman, ja mies piti loput vapaat. Mutta siinä oli vähän käytännön pakko. Naisella oli hyvä työpaikka, mies oli just jäänyt työttömäksi. Lainat puskivat päälle. Päätyivät sitten kääntämään tilanteen noin. Mutta kyllähän sitä oli joutunut työpaikalla käymään välillä lypsämässä maitoja, eli melkoista kikkailua. Ei ole kuulemma naisella ainakaan hirveästi muistikuvia noista kuukausista, oli aika hektistä aikaa ollut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi joku syyttäisi vauvaa aivoverenvuodosta?

 

Koska siinä fyysisen sairauden kohdallakin voi nousta se psyykkinen puoli esille. "Jos en olisi synnyttänyt tätä lasta, en olisi saanut aivoverenvuotoa ja kenties vammautunut lopun iäkseni"

Minä olin se, joka kirjoitin sairastuneeni masennukseen synnytyksen jälkeen, ja kyllä siinä hommassa oli vahvasti myös fyysiset oireet mukana, vaikkakin ne pohjautuivat psyykkisiin syihin.

Lisään vielä tähän, että en syytä lasta masennuksestani ja siitä etten rakastunut häneen. Psykiatrinen puoli hoidettiin mielenterveystoimiston taholta huonosti, tehoamatonta ja huomattavia haittavaikutuksia aikaan saanutta masennuslääkettä  ei vaihdettu toiseen ennen kuin kahden vuoden kuluttua, kun olivat pistämässä minua jo eläkkeelle ja minä sanoin haluavani toipua ja palata töihin - vasta sitten alkoi tapahtua. Psykiatri vaihtui, lääke vaihtui ja toipuminen alkoi kahdessa viikossa.

En syytä vauvaa, syytän "hoitanutta" psykiatria.

Ovatko ne vastakkaisia asioita? Sinun lepo ja vauvan kanssa olo?

Omien lasten kanssa olen tehnyt niin, että ovat nukkuneet ja syöneet minun vierellä suurimman osan ajasta ja tuo on oikeasti ollut ihan lepoa, siis silloin ihan vastasyntyneenä. Mies on vaihtanut vaipat, kylvettänyt ja vaatettanut. Minä olen keskittynyt enemmän siihen omaan palautumiseen, syömiseen, ja vauvan kanssa köllöttelyyn. 

Siihen ei kyllä olisi anoppia tai äitiä tarvinnut kolmanneksi. Ainakin omasta levosta olisi syönyt tosi paljon se, että joku ylimääräinen hääräisi. Kahden pärjäsi hyvin. Pahemmat vaiheet on vasta myöhemmin.

Kaikki poikkeustilanteet erikseen ja totta kai vauvat selviävät kaikenlaisisesta. Optimaalista lienee kuitenkin, että vauva saa luoda suhdetta kosketuksen ym. keinoin molempiin vanhempiin hetk syntymästä saakka. Sitä en sotkisi, ellen olisi teholla tms. mutta tietysti levätä pitää ja suihkussa käydä ihan rauhassa yksin jne.

Ylipäätään kun sairaalasta pääsee pois niin kaikki tuntuu levolta sen jälkeen. Omassa rauhassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

0/5

Maidon nouseminen edellyttää vauvan kanssa kontaktia. Lypsäminen ei korvaa sitä, eikä aina onnistu lainkaan. Ihan jo pelkkä imetys on ympärivuorokautinen duuni ensimmäiset kuukaudet. 

Minkähän takia sitten niillä, joiden lapsi joutuu keskolaan erilleen äidistään tai niinkin ikävästi, että lapsi kuolee synnyttyään tai syntyy kuolleena - niin se maito tahtoo kuitenkin nousta?

 

En tiedä mistä olet moista kuullut, mutta kyllä monilla keskosten äideillä on todella vaikeaa saada maito nousemaan ja luovutusmaidot ovatkin tästä syystä aina ensisijaisesti varattu keskosille. Muut vauvat sairaalassa, jotka saa lisämaitoa, joutuvat tyytymään korvikkeeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viikko synnytyksen jälkeen alapää on kipeä. Istuminen vaikeaa. Synnytyksestä paraneminen vasta alkuvaiheessa. Yöunet katkonaisia jo hormonaalisista syistä. Maito nousee rintoihin. Väsyttää, jälkivuoto on runsasta. Särkylääkkeitä saatetaan tarvita.

Mikä työ on sellainen, että sopii istumaan kykenemättömälle, kipeälle, hormonimyrskyn valvottamalle naiselle?

Maito ei nouse jos ottaa estopillerin.

Ne valitettavasi on reseptillä, eikä niitä niin vain saa, kun "äidinmaito on parasta vauvalle#. Minä halusin lopettaa imetyksen vajaan parin kuukauden jälkeen, koska rinnat olivat jatkuvasti hyvin kipeät, imetys oli ainut, joka helpotti hetkeksi. Se kipu ei alkanut heti, vaan vasta muutaman viikon imetyksen jälkeen. En pystynyt oleskelemaan 30 asteen helteellä ulkosalla pienessä tuulenvireessä rinnat hyvin suojattuna, kun rinnat kipeytyivät voimakkaasti. Autossa ei pystynyt pitämään ilmastointia. En pystynýt käymään paikkakunnan ainoassa kaupassa, koska siellä oli ilmastointi, joka kipeytti rinnat. Jouduin popsimaan vahvaa särkylääkettä Tramalia monta kertaa päivässä, mikään muu ei auttanut kipuun. Säännöllisessä Tramalin käytössä imetys on kiellettyä.

Ensin kysyin neuvolasta kätilöltä ohjeita imetyksen lopetukseen. En saanut niitä, kehotettiin rupeamaan maidonluovuttajaksi, sillä maitoa kylllä riitti.

Ensin kysyin neuvolalääkäriltä reseptiä, en saanut. Kävin läpi kaksi yksityistä gynekologia, eivät suostuneet kirjoittamaan reseptiä, toinen nimenomaan vetosi tähän vauvan tarpeeseen äidinmaitoon. Kysyin synnärin osaston lääkäriltä, ja hän olikin ensimmäinen, joka oli suopuvainen reseptin kirjoittamiseen. Mutta sitten hän huomasi, että olenkin ammatiltani lääkäri, ja voin kirjoittaa itse itselleni reseptin - ja lopetti puhelun.

Kyseisen lääkeen kohdalla todetaan: Käyttösuositus: Suositellaan, että valmistetta määräävät asianomaisen alan erikoislääkärit tai muut lääkärit neuvoteltuaan erikoislääkärin kanssa.

Minulla oli tuossa vaiheessa yleislääkäritausta, ja olin pakollisen 9 kk terveyskeskuspalveluiden jälkeen työskennellyt lähinnä tutkimustyössä. Minä en ollut mitenkään perehtynyt ko. lääkkeeseen, enkä koskaan määrännyt sitä potilaalle. Mutta niin vain oli vailla minkäänlaista tietoa asiasta kirjoitettava resepti itselleni. No, sain imetyksen lopetettua ja se oli äärimmäinen huojennus.

Toivon että tämä ei ole totta.

Miehen kulttuuri veti kyllä jo pohjat. Missä kulttuurissa äiti laitetaan töihin viikko synnytyksestä? Kyllä se menee niin, että apujoukkoja tulee kotiin siksi, että äiti saa levätä ja toipua synnytyksestä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

0/5

Maidon nouseminen edellyttää vauvan kanssa kontaktia. Lypsäminen ei korvaa sitä, eikä aina onnistu lainkaan. Ihan jo pelkkä imetys on ympärivuorokautinen duuni ensimmäiset kuukaudet. 

Minkähän takia sitten niillä, joiden lapsi joutuu keskolaan erilleen äidistään tai niinkin ikävästi, että lapsi kuolee synnyttyään tai syntyy kuolleena - niin se maito tahtoo kuitenkin nousta?

 

En tiedä mistä olet moista kuullut, mutta kyllä monilla keskosten äideillä on todella vaikeaa saada maito nousemaan ja luovutusmaidot ovatkin tästä syystä aina ensisijaisesti varattu keskosille. Muut vauvat sairaalassa, jotka saa lisämaitoa, joutuvat tyytymään korvikkeeseen.

Ollessani synnärillä, siellä oli "imetyskonehuone", jossa jääkaapissa oli äideille iltapalaevästä. Ja siellä samaisessa jääkaapissa oli "sanko" johon laitettiin ylimääräistä rintamaitoa luovutettavaksi. Missään ei kyselty, tupakoiko maitonsa sinne laittanut äiti tai käyttääkö jotain lääkkeitä, joita rintamaitoa saavalle ei saisi antaa. Sitä ei tosiaankaan valvottu yhtään mitenkään, joku heikkopäinen olisi voinut laittaa sinne vaikka myrkkyä.

😳😳😳😳😳😳

Provo🤮🤮🤮🤮🤮

Vierailija kirjoitti:

Kaveri sai lapsen vuosi sitten. Lähti ensimmäiselle työreissulle pari kuukautta synnytyksen jälkeen. Lapsi on nyt vuoden ja ainakin 25 yötä ollut äiti työreissuilla. Hyvin on lapsi pärjännyt miehen ja hoitajan kanssa. 

Toinen kaveri sai lapsen suht samaan aikaan ja äiti ei voi käydä edes tapaamassa kavereita illalla kun on tarkka aikataulu vauvan kanssa. 

Yksilöitä näyttävät olevan niin vauvat kuin äiditkin.

Lapseni on jo teini, mutta muistan sen äärimmäisen vapauden tunteen, kun lähdin HalpaHalliin ostoksille yksin vauvan jäädessä isän kanssa kotiin pariviikkoisena. Siellä sitten toki puolituttu vuoden vanhojen kaksosten äiti tokaisi, että miten sinä nyt ilman vauvaa olet liikenteessä. No, mielessäni vain naureskelin kommentille. Myös ensimmäinen kampaajalla käynti synnytyksen jälkeen oli juhlaa.

Vauvan ollessa 3 kk mies lähti toispaikkakunnalle 200 km päähän vauvan kanssa sukuloimaan siskonsa ja vanhempiensa luokse. Minä jäin kotiin ihan ottaakseni omaa aikaa. Mies oli siihenkin asti ollut hyvin osallistuva, mutta sillä reissulla hän huomasi, että p-le itsehän tässä on vauva hoidettava, kun ne sukulaiset ei yllättäen yhtään osallistuneetkaan vauvan hoitoon. Hyvin se reissu meni.

Äitiys on maailman ihanin ja onnellisin asia elämässäni. Nautin suunnattomasti vauvan kanssa olemisesta ja imetyksestä. Ei tarvinnut kellon kanssa juosta kilpaa, kuten työelämässä.  Hullu se , joka ei nauti ainutlaatuisesta mahdollisuudesta löytää oma naiseus, ja pyyteetön rakkaus.