Voiko isä hoitaa kaiken vauvan hoitamisen viikko synnytyksestä?

Minulla on kaksi lasta. Ensimmäisen kanssa ei imetys onnistunut piilevän allergian vuoksi. Toista imetin vuoden. Nyt vuosia myöhemmin totean, että kannattaa edes yrittää imettämistä. Helpommalla pääsee jos se onnistuu. Suhde lapseenkin muodostuu erilaiseksi. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä mies meinasi jäädä kokonaan yksin hoitamaan vastasyntynyttä vauvaa kun sain synnytyksen jälkeen aivoverenvuodon ja meinasi mennä henki, sitten sairaalassa meni pidemmän aikaa. Myös kotona mies hoiti vauvaa enimmäkseen yksin sittenkin kun olin päässyt kotiin.

Sopiiko kysyä, kykenitkö solmimaan millaisen suhteen lapseen tuollaisen jälkeen? Syytitkö kenties vauvaa sairastumisestasi? Minkä ikäinen lapsi on nyt ja onko isä edelleen ykkösvanhempi?

Itse sairastuin vaikeaan synnytyksen jälkeiseen masennukseen, enkä koskaan oppinut rakastamaan lasta, vaikka hänestä pidinkin ja huolehdin hänestä hyvin. Mies eli lapsen isä ihmettelee tätä kommenttiani rakastamattomuudesta kovasti, kun se äskettäin tuli puheeksi. Hän oli ja on hyvä isä, vietti paljon aikaa pojan kanssa, esim. reissasivat kahdestaan maailmalla hänen ollessaan kouluikäinen ja vielä murrosikäisenä. 

Lapsi on nyt jo parikymppinen, ja minä se meistä vanhemmista on, joka esim. taloudellisesti tukee poikaa tarpeen tullen, ja minulle se poika yleensä soittaa, kun soittelee kotiin, asuu nyt siis jo omillaan.

Vierailija kirjoitti:

Tottakai isä pärjää lapsensa kanssa syntymästä lähtien. Kautta aikojen äitejä on kuillut esim synnytykseen. Nykyään on hyvät korvikkeet. Luottakaa isiin , kyllä ne osaavat.

Siinähän nykyäidit virheen tekevätkin, kun eivät luota isän osaamiseen, ovat aina sanoin tai  muuten korjaamassa isän tyyliä ja tapoja hoitaa tai esim. pukea lasta. Siinä vähitellen vieroitetaan isää lapsen kanssa yhdessäolosta ja yleensäkin isänä olemisesta. Sitten muutaman vuoden kuluttua ihmetellään mammapalstoilla suureen ääneen, kun isä ei osallistu lapsenhoitoon ja riitojakin aiheesta syntyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai isä pärjää lapsensa kanssa syntymästä lähtien. Kautta aikojen äitejä on kuillut esim synnytykseen. Nykyään on hyvät korvikkeet. Luottakaa isiin , kyllä ne osaavat.

Siinähän nykyäidit virheen tekevätkin, kun eivät luota isän osaamiseen, ovat aina sanoin tai  muuten korjaamassa isän tyyliä ja tapoja hoitaa tai esim. pukea lasta. Siinä vähitellen vieroitetaan isää lapsen kanssa yhdessäolosta ja yleensäkin isänä olemisesta. Sitten muutaman vuoden kuluttua ihmetellään mammapalstoilla suureen ääneen, kun isä ei osallistu lapsenhoitoon ja riitojakin aiheesta syntyy.

Nyt ei ole kyse isän osaamisesta vaan siitä, ettei nainen ole työkykyinen viikko synnytyksen jälkeen. 

0/5

Maidon nouseminen edellyttää vauvan kanssa kontaktia. Lypsäminen ei korvaa sitä, eikä aina onnistu lainkaan. Ihan jo pelkkä imetys on ympärivuorokautinen duuni ensimmäiset kuukaudet. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä mies meinasi jäädä kokonaan yksin hoitamaan vastasyntynyttä vauvaa kun sain synnytyksen jälkeen aivoverenvuodon ja meinasi mennä henki, sitten sairaalassa meni pidemmän aikaa. Myös kotona mies hoiti vauvaa enimmäkseen yksin sittenkin kun olin päässyt kotiin.

Sopiiko kysyä, kykenitkö solmimaan millaisen suhteen lapseen tuollaisen jälkeen? Syytitkö kenties vauvaa sairastumisestasi? Minkä ikäinen lapsi on nyt ja onko isä edelleen ykkösvanhempi?

Itse sairastuin vaikeaan synnytyksen jälkeiseen masennukseen, enkä koskaan oppinut rakastamaan lasta, vaikka hänestä pidinkin ja huolehdin hänestä hyvin. Mies eli lapsen isä ihmettelee tätä kommenttiani rakastamattomuudesta kovasti, kun se äskettäin tuli puheeksi. Hän oli ja on hyvä isä, vietti paljon aikaa pojan kanssa, esim. reissasivat kahdestaan maailmalla hänen ollessaan kouluikäinen ja vielä murrosikäisenä.&n

Vakava masennus ja aivoverenvuoto ovat ihan eri asioita, ei niitä voi verrata.

Toinen on psyykkinen ja toinen fyysinen tila.

Miksi joku syyttäisi vauvaa aivoverenvuodosta?

Masennuksessa näin voi tehdäkin, sinä ilmeisesti teit ja siksi et tunne rakkautta lapseesi. Onneksi sinulla on hyvä puoliso ja isä, kaikki eivät ole yhtä onnekkaita.

Aplle, jos kunto antaa periksi niin mikäs tuossa on.

Varaudu kuitenkin varasuunnitelmiin: raskaus ja synnytys on äidin vaarallisimpia tiloja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä tekee miehestäsi ap niin avuttoman vauvan hoidossa, että tarvitsee äitinsä apuun? Miksei selviä ihan itse?

Ei mikään, mutta anoppi on sairaanhoitaja ja mies on lääkäri, joten turvallisissa käsissä olemme. Miehen kulttuurissa on tapana toimia eri tavalla ja sehän sopii minulle paremmin kuin hyvin, että turvaverkko on valmiina.

En yhtään pistä vastaan suunnitelmaasi, mutta jossakin pienessä aivosolussa herää ajatus, että voisivatko ajatuksesi enteillä synnytyksen jälkeistä masennusta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei isä pärjää vauvan kanssa, joten äiti on parempi ja kannattaa miettiä vielä. Anoppi ja mies ovat hyvä apu äidille ja vauvalle, mutta eivät korvaa äitiä.

Ei se äitikään mitenkään automaattisesti osaa ja pärjää vaan hänen pitää opetella siinä missä isänkin. 

Kyllähän Meghaniakin arvosteltiin julkisuudessa hyvinkin paljon osaamattomuudessa, kun hän ensimmäistä lastaan piti vastasyntyneenä kuvassa sylissään, ja jollain lailla sitten roikotti vauvaa siinä, eikä osannut käsitellä siten, kuin vauvoja "pitäisi äidin osata" käsitellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos et imetä niin hyvin voi. Meillä mies hoiti vauvaa ekat 3 viikkoa kun itse olin teholla.

En ole vielä päättänyt ja tiedetään että mutsinmaito on hyväksi bebelle. Riippuu nyt siitä tuleeko maitoa ja voihan sen maidon pumpata pulloon ja mies syöttää maidon pullosta.

Pumppaaminen on paljon hitaampaa ja hankalampaa kuin se, että imettäisit. Mutta et näytä paljon rakastavan vauvaasi. Sääli häntä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ulkomailta lukenut näitä juttuja joissa äiti on (koska taloudellisesti pakko, ei valtion tukia) muutama viikko synnytyksestä palannut töihin. Lapsi on jäänyt hoitajan kanssa kotiin, joka on jopa päivän aikana käynyt vauvan kanssa äidin työpaikalla, että tämä on voinut päivälläkin kertaalleen imettämään (toki on pumpattua muihin ruokahetkiin). Ja ihan ns. sivistyneissä länsimaissa tapahtunutta.

Asun Suomen ulkopuolella ja täällä on äitiysloma 12 viikkoa. Ja ihan sivistysvaltio kyseessä.

Niin, eli äiti ei ole viikko synnytyksen jälkeen töissä. Useimmat ei edes silloin 12 viikkoa myöhemmin, mikäli vain voivat välttää sen. 

Oletan myös, että miltei kaikilla raskaana olevilla/synnyttäneillä äideillä on samat ihmisen lisääntymisbiologiaan kuuluvat toiminnot kuin muillakin. Hormonitoiminnan muutokset vaikuttavat yleensä niin, että vauvan kanssa oleminen on maailman tärkein asia ja äiti haluaa hoitaa lasta. Joskus jopa niin paljon, että äiti "omii" vauvan jopa isältään. Poikkeuksia on eri syistä, mutta se ei ole mitenkään tavanomaista, eikä äiti aina ole sen 3kk kuluttuakaan työkykyinen. Siinä ei oikeastaan ole merkitystä sillä, että joku miespari on lapsen huoltajia, tai joku vauva joutuu muiden olosuhteiden takia eroon äidistään. Isä on tietenkin lapselle tärkeä myös, ja pitäisi alusta lähtien luoda kiintymyssuhdetta lapsen kanssa. Äidin kannattaisi monestakin syystä tukea siinä isää, jonka hormonitoiminta ei raskauden, synnytyksen ja synnytyksen jälkeisen ajan aikana ole muuttunut samalla tavalla kuin äidin. Tämä saattaisi estää myös niitä maidonhakureissuille jäämisiä, jotka nyt eivät kovin tavallisia ole. Minusta tässä ei ole kyse mistään 50/50 jutusta, vaikka joku saattaa sen niinkin tehdä. On hyvä, että Suomessa on äitiysloma. Termi on varmaan muuttunut jo monta kertaa, en tiedä vaikka se olisi nykyään kohdullisen kohduntyhjennyksen jälkeinen oletettu toipumisaika. Suomessa isyysloma (vai peniksellisen siittäjäoletetun vauvaan tutustumiskausi) ja vanhempainvapaa ovat ainutlaatuisia asioita, joissa yhteiskunta (me) tukee lapsen, äidin ja koko perheen alkutaivalta. Moni pitää täällä vieläkin tärkeänä, että lapsi saisi olla kolme vuotta perheensä kanssa, ennen kuin joutuu päiväkotiin muiden jalkoihin sosiaalistumaan. 

Vierailija kirjoitti:

Viikko synnytyksen jälkeen alapää on kipeä. Istuminen vaikeaa. Synnytyksestä paraneminen vasta alkuvaiheessa. Yöunet katkonaisia jo hormonaalisista syistä. Maito nousee rintoihin. Väsyttää, jälkivuoto on runsasta. Särkylääkkeitä saatetaan tarvita.

Mikä työ on sellainen, että sopii istumaan kykenemättömälle, kipeälle, hormonimyrskyn valvottamalle naiselle?

Eikä pelkästään alatiesynnytyksen jälkeen istuminen ole hankalaa. Minulle tehtiin sektio, ja siinä meni pari ensimmäistä viikkoa, ettei pystynyt edes syömään istuma-asennossa, kun leikkaushaava kipeytyi voimakkaasti. Ja sen jälkeenkin oli pistettävä vähän väliä pitkäkseen, kun haava kipeytyi yleensäkin pystyasennossa, vaikkei mitään leikkauskomplikaatioita ollutkaan. Siinä meni reilut pari kuukautta, kun vasta alkoi tuntea toipuneensa sektiosynnytyksestä.

Ap on trolli. Mikä työnantaja ottaa ap:n töihin työkyvyttömänä? Sellaista työnantajaa ei ole. Joko hän on yrittäjä tai trolli. 

Vierailija kirjoitti:

Viikko synnytyksen jälkeen alapää on kipeä. Istuminen vaikeaa. Synnytyksestä paraneminen vasta alkuvaiheessa. Yöunet katkonaisia jo hormonaalisista syistä. Maito nousee rintoihin. Väsyttää, jälkivuoto on runsasta. Särkylääkkeitä saatetaan tarvita.

Mikä työ on sellainen, että sopii istumaan kykenemättömälle, kipeälle, hormonimyrskyn valvottamalle naiselle?

Maito ei nouse jos ottaa estopillerin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viikko synnytyksen jälkeen alapää on kipeä. Istuminen vaikeaa. Synnytyksestä paraneminen vasta alkuvaiheessa. Yöunet katkonaisia jo hormonaalisista syistä. Maito nousee rintoihin. Väsyttää, jälkivuoto on runsasta. Särkylääkkeitä saatetaan tarvita.

Mikä työ on sellainen, että sopii istumaan kykenemättömälle, kipeälle, hormonimyrskyn valvottamalle naiselle?

Eikä pelkästään alatiesynnytyksen jälkeen istuminen ole hankalaa. Minulle tehtiin sektio, ja siinä meni pari ensimmäistä viikkoa, ettei pystynyt edes syömään istuma-asennossa, kun leikkaushaava kipeytyi voimakkaasti. Ja sen jälkeenkin oli pistettävä vähän väliä pitkäkseen, kun haava kipeytyi yleensäkin pystyasennossa, vaikkei mitään leikkauskomplikaatioita ollutkaan. Siinä meni reilut pari kuukautta, kun vasta alkoi tuntea toipuneensa sektiosynnytyksestä.

 

Sama juttu. Eikä sektio ollut suunniteltu. Kukaan ei etukäteen tiedä, joutuuko sektioon. Se päätös voidaan joutua tekemään kesken synnytyksen.

Alatiesynnytyksen toipumisaika on sekin pitempi kuin viikko. Viikko synnytyksestä ei useimmiten edes istuta kunnolla. Ummetus, jälkivuoto, väsymys, huono muisti, alakuloisuus jne. on myös synnytyksen jälkeiseen aikaan kuuluvia asioita.

Vierailija kirjoitti:

Oletko yrittäjä? Mikään työnantaja nimittäin ei halua työkyvytöntä "töihin" heti synnytyksen jälkeen.

Yrittäjä hyvinkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viikko synnytyksen jälkeen alapää on kipeä. Istuminen vaikeaa. Synnytyksestä paraneminen vasta alkuvaiheessa. Yöunet katkonaisia jo hormonaalisista syistä. Maito nousee rintoihin. Väsyttää, jälkivuoto on runsasta. Särkylääkkeitä saatetaan tarvita.

Mikä työ on sellainen, että sopii istumaan kykenemättömälle, kipeälle, hormonimyrskyn valvottamalle naiselle?

Maito ei nouse jos ottaa estopillerin.

Parantaako se pilleri myös alapään? Korjaa repeämät? Vie tikit mennessään? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko yrittäjä? Mikään työnantaja nimittäin ei halua työkyvytöntä "töihin" heti synnytyksen jälkeen.

Yrittäjä hyvinkin.

Ilmeisesti yrittäjällä on kärsivällisiä asiakkaita eikä kovin paljon töitä. 

Ap, imetys ei lähde käyntiin pumppaamalla vaan sillä, että vauva pesii rinnalla ja imee aina kun haluaa. Käytännössä se voi olla jatkuvasti. Näin vauva oppii imemään rintaa ja rinta alkaa tuottaa maitoa vauvan tarvitsemia määriä. 

Onko sulla mitään realistista käsitystä, millaista on toipua synnytyksestä?

Kiinnostaa tietää mikä on lääkärimiehen 

Kulttuuri?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et ole sitten ikinä kuullut varhaisen vuorovaikutuksen merkityksestä lapsen kasvulle ja kehitykselle? 

Vauvaa ei hylätä ja sanoin jo että hoidan vauvaa sen minkä ehdin ja kykenen. Työskentelen kotoa koneelta käsin, joten kotona vauvaa on hoitamassa äiti, mies ja anoppi. Mies ja anoppi hoitavat vaipanvaihdot ja muun isomman.

Nyt alkoi ihan kiinnostamaan että mikä työ on tärkeämpi kuin oma vastasyntynyt vauva. Johdatko avaruusasemaa? Vai mikä on niin korvaamatonta ja ihmeellistä ettei siitä voi hetkeksi maailman parhaan ja ainutkertaisimman syyn vuoksi pitää pientä taukoa?