Kiinnostavaa kyllä, yksiavioisia ovat älykkäät lajit. Tarvitaan älliä, jotta pystyy pitämään yllä pitkää parisuhdetta.

Vierailija kirjoitti:

Vaikken ole mikään uskontofani, niin moniavioisuutta on perusteltu myös sillä, että otetaan leski/koditon tms. yksinäinen perheenjäseneksi. 

Tuo ajatus on kuitenkin kadonnut suurimmaksi osaksi ja tilalle on tullut hyväksikäyttäjien tapa uskonnon verukkeella ottaa useita vaimoja. Alkuperäinen kaunis ajatus on hävinnyt ihan täysin.

Sattumalta kodittomia miehiä ei ole koskaan otettu perheenjäseniksi  :)

 

Ei, mutta kyllä historiaa pitää sen verran ymmärtää, että suurimmassa osassa kulttuureita naiset on nähty heikompina, jotka tarvitsevat suojelua eri tavalla kuin miehet, vaikka se nykyisessä länsimaisessa tasa-arvossa tuntuu kummalliselta. 

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Simpanssi on yksi älykkäimmistä lajeista, eikä niillä mitään parisuhteita ole. Parisuhteet ovat linnuille tyypillisiä, mutta eivät ne kai hirveän älykkäitä ole?

Linnuilla ja ihmisillä on molemmilla taito tuottaa musiikkia, ja musikaalisuusgeeni liittyy tutkimuksien mukaan kiintymysgeeniin ja reviirikäyttäytymiseen. Eli meillä on enemmän yhteistä lintujen kanssa kuin kuvittelisikaan.

 

Linnut eivät ole kovinkaan yksiavioisia. Alkukesästä kun seurailet sitä pihapuusi pöntössä pesivää tiaispariskuntaa niin todennäköisesti pöntössä on 2-3 eri koiraan siittämiä munia, vaikka yksi koiras siinä paikalla vain häärääkin.

Joutsenten lisäksi myös naakkoja on pidetty perinteisesti hyvinkin yksiavioisina, mutta sen lisäksi että naaraat ovat oikeasti varsin "kevytkenkäisiä" n

Kyllähän tuota sattuu ihmisillekin. Mutta silti varsin monet linnut rakentavat pesänsä saman kumppanin kanssa vuodesta toiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

onko yksiavioisuus jokin itseisarvo?

On. Se on ihmisen ominaisuus.

Eihän ole. Ihminen on aina elänyt heimoissa. Yhteisö pitää toisistaan huolta ja nai ristiin.

Vasta uskonnot ovat pakottaneet ihmiset yksiavioiseksi, lähinnä sen vuoksi että valtaa pitävät halusivat valita itselleen parhaat naiset eivätkä olleet valmiita jakamaan.

 

Hölmö päätelmä.

Ei ole ollut yhtäkään menestynyttä yhteiskuntaa/kansakuntaa/valtiota joka olisi myös moniavioinen tai se olisi sallittua. Siinä on jo osviittaa tarpeeksi.

 

Ensin pitäisi kai määritellä mitä tarkoitetaan menestyksellä. On selvää että jos menestyksen mittarit liittyvät tavalla tai toisella omistamiseen, kuten ne modernissa yhteiskunnassa liittyvät, myös menestynein parisuhdemalli on omistamista tukeva. 

Ja jos ajatellaan  ihmiskunnan historiaa vähän pidemmälle niin suurin osa kulttuureista on ollut enemmän tai vähemmän polygamisia. Monogamia on verrattain tuore keksintö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Simpanssi on yksi älykkäimmistä lajeista, eikä niillä mitään parisuhteita ole. Parisuhteet ovat linnuille tyypillisiä, mutta eivät ne kai hirveän älykkäitä ole?

Linnuilla ja ihmisillä on molemmilla taito tuottaa musiikkia, ja musikaalisuusgeeni liittyy tutkimuksien mukaan kiintymysgeeniin ja reviirikäyttäytymiseen. Eli meillä on enemmän yhteistä lintujen kanssa kuin kuvittelisikaan.

 

Linnut eivät ole kovinkaan yksiavioisia. Alkukesästä kun seurailet sitä pihapuusi pöntössä pesivää tiaispariskuntaa niin todennäköisesti pöntössä on 2-3 eri koiraan siittämiä munia, vaikka yksi koiras siinä paikalla vain häärääkin.

Joutsenten lisäksi myös naakkoja on pidetty perinteisesti hyvinkin yksiavioisina, mutta sen lisäksi ett

 

Valtavirran normaalit ihmiset pitävät ydinperhettä lähtökohtana. Täysin oikein ja luonnollista.

Vierailija kirjoitti:

Pitkää parisuhdetta voi myös pitää äärettömän tyhmä ihminen, sairas tai alistettu, kun on pakko. 

Juuri näin. Yli viisikymppisenä ei uskalla erota koska tietää, että vaan kaikkea muille kelpaamatonta p***** on tarjolla. Niistä muutamista fiksuista ja täysjärkisistä käydään niin kovaa kamppailua, etteivät ainakaan minun rahkeeni riitä. En siis automaattisesti arvosta kaikkia pitkiä liittoja, eikä liiton pituus ole missään tapauksessa tae onnellisuudesta.

Meidän suhde kesti 33 vuotta. Miehelläni oli ollut jo monta vuotta moraalinen kompassi hukassa, enkä voinut enää tälle ummistaa silmiäni.

Parempi yksin kun elää aisankannattajana, oma ihmisarvoni ei tätä hyväksynyt.

Tarpeeksi kauan jo ummistin silmäni.

Luulenpa että tämä on monen pitkän suhteen salaisuus, toinen pettää ja toinen hyväksyy.

Nämä perusteet ovat kyllä huvittavia. Se että joku naakka on kevytkenkäinen tai tiainen joutuu joukko*aiskatuksi, tuskin mitenkään kumoaa sitä, että ihmisyksilöissä yksiavioisuuteen kykenevät yksilöt yleensä elävät onnellisimman ja menestyksekkäimmän elämän. Ei se joukko*aiskaus lisää kenenkään onnea, vaikka sille luonnosta referenssejä löytyisikin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

onko yksiavioisuus jokin itseisarvo?

On. Se on ihmisen ominaisuus.

Eihän ole. Ihminen on aina elänyt heimoissa. Yhteisö pitää toisistaan huolta ja nai ristiin.

Vasta uskonnot ovat pakottaneet ihmiset yksiavioiseksi, lähinnä sen vuoksi että valtaa pitävät halusivat valita itselleen parhaat naiset eivätkä olleet valmiita jakamaan.

 

Hölmö päätelmä.

Ei ole ollut yhtäkään menestynyttä yhteiskuntaa/kansakuntaa/valtiota joka olisi myös moniavioinen tai se olisi sallittua. Siinä on jo osviittaa tarpeeksi.

 

Mistä moisen typeryyden keksit? Pikemminkin on vaikeaa keksiä historiasta yhtäkään menestynyttä yhteiskuntaa/kansakuntaa/valtiota jossa moniavioisuutta ei olisi muodossa tai toisessa harrastettu kun mennään edes 1000 vuotta ajassa taaksepäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

onko yksiavioisuus jokin itseisarvo?

On. Se on ihmisen ominaisuus.

Eihän ole. Ihminen on aina elänyt heimoissa. Yhteisö pitää toisistaan huolta ja nai ristiin.

Vasta uskonnot ovat pakottaneet ihmiset yksiavioiseksi, lähinnä sen vuoksi että valtaa pitävät halusivat valita itselleen parhaat naiset eivätkä olleet valmiita jakamaan.

 

Hölmö päätelmä.

Ei ole ollut yhtäkään menestynyttä yhteiskuntaa/kansakuntaa/valtiota joka olisi myös moniavioinen tai se olisi sallittua. Siinä on jo osviittaa tarpeeksi.

 

Ensin pitäisi kai määritellä mitä tarkoitetaan menestyksellä. On selvää että jos menestyksen mittarit

Useimmille ihmisille omista jälkeläisistä huolehtiminen on tärkeintä. Yksiavioisuus sallii tähän parhaat olosuhteet enemmistön näkökulmasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

onko yksiavioisuus jokin itseisarvo?

On. Se on ihmisen ominaisuus.

Eihän ole. Ihminen on aina elänyt heimoissa. Yhteisö pitää toisistaan huolta ja nai ristiin.

Vasta uskonnot ovat pakottaneet ihmiset yksiavioiseksi, lähinnä sen vuoksi että valtaa pitävät halusivat valita itselleen parhaat naiset eivätkä olleet valmiita jakamaan.

 

Hölmö päätelmä.

Ei ole ollut yhtäkään menestynyttä yhteiskuntaa/kansakuntaa/valtiota joka olisi myös moniavioinen tai se olisi sallittua. Siinä on jo osviittaa tarpeeksi.

 

Mistä moisen typeryyden keksit? Pikemminkin on vaikeaa keksiä historiasta yhtäkään menestynyttä yhteisku

No jos mennään vaikka se mainitsemasi 1000 vuotta taaksepäin, Euroopan mahtavin valtakunta oli Bysantti. En ole koskaan kuullut bysanttilaisesta moniavioisuudesta, oletko sinä? 

 

-eri.

"Useimmille ihmisille omista jälkeläisistä huolehtiminen on tärkeintä. Yksiavioisuus sallii tähän parhaat olosuhteet enemmistön näkökulmasta."

En kyllä näe että mitä parempaa yksiavioisuudella olisi tarjottavana jälkeläisistä huolehtimisen saralla verrattuna vaikka monille metsästäjä-keräilijä-heimoille tyypilliseen "koko heimo kasvattaa"-tyyliseen asetelmaan.

Kuten joutsenet ja sudet. Älykkäimmät lajit 

ihminen on sarjapolygamisti, eli yleisimmin yhden kumppanin kanssa kerrallaan mutta vaihtaa ajoittain.

Mutta niinpä ihmislaji on myös nimetty viisaaksi ihmiseksi (homo sapiens), vaikka joukossamme on vähemmistönä myös vähemmän viisaita (homo idioticus facismus).

Kyllähän se on varmaan niin, että pitkässä suhteessa täytyy molemmilla olla tiettyä henkistä kypsyyttä, resilienssiä, kykyä arvostaa itseään ja toisia ihmisiä. Myös tiettyä elämän viisautta, joka tuo rauhallisuutta ja kykyä katsoa ja pyrkiä ratkaisuihin. Pitää olla tietty henkinen taso molemmilla, josta kumpuaa aito toisen kunnioittaminen, kohtaaminen. Täytyy hyväksyä oma epätäydellisyys ja häpeä ja erehtyväisyys. Silloin on helpompi kohdata ja hyväksyä toinen. Kuplassa elävät ihmiset, joiden kapasiteetti riittää vain omaan näkökulmaan ja tarpeisiin ei kohtaa toista aidosti, vain omasta näkökulmastaan, eli miten toisen toiminta suhteutuu siihen, mitä minä tunnen, ajattelen ja tarvitsen. Puuttuu se toinen ulottuvuus, joka on itsen ulkopuolella. Tämä on yksinkertaisuutta. Tarvitaan siis hieman älliä pitkässä hyvässä tai riittävän toimivassa suhteessa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Simpanssi on yksi älykkäimmistä lajeista, eikä niillä mitään parisuhteita ole. Parisuhteet ovat linnuille tyypillisiä, mutta eivät ne kai hirveän älykkäitä ole?

Linnuilla ja ihmisillä on molemmilla taito tuottaa musiikkia, ja musikaalisuusgeeni liittyy tutkimuksien mukaan kiintymysgeeniin ja reviirikäyttäytymiseen. Eli meillä on enemmän yhteistä lintujen kanssa kuin kuvittelisikaan.

 

Wau! Eli siis pitäisi löytää musikaalinen mies...?

Mutta eikös muusikot ole usein aikamoisioa häntäheikkejä?

Vierailija kirjoitti:

Kuten joutsenet ja sudet. Älykkäimmät lajit 

ihminen on sarjapolygamisti, eli yleisimmin yhden kumppanin kanssa kerrallaan mutta vaihtaa ajoittain.

Mutta niinpä ihmislaji on myös nimetty viisaaksi ihmiseksi (homo sapiens), vaikka joukossamme on vähemmistönä myös vähemmän viisaita (homo idioticus facismus).

Polysuhdefasismi elää joiden reunaihmisten piirissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

onko simpanssit, bonobot, delfiinit tai norsut yksiavioisia?

Norsuilla on varsin kehittynyt kulttuuri, joka muistuttaa palstapappojen päiväunia. Naaras valitsee mieleisensä kumppanin, ja yleensä kaikki lauman naaraat suosivat samaa vanhaa urosta.

Laita lähde, muuten valehtelet!

Norsunaaraat ja -urokset elävät toisistaan täysin erillään täysin eri laumoissa. Vain paritteluaikoina ne kohtaavat toisensa.

Entäs kun mieheni hommasi salarakkaan 21 vuoden suhteen (ja 18 v avioliiton) päätteeksi, jätti minut kuin nallin kalliolle tämän salarakkaan takia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikken ole mikään uskontofani, niin moniavioisuutta on perusteltu myös sillä, että otetaan leski/koditon tms. yksinäinen perheenjäseneksi. 

Tuo ajatus on kuitenkin kadonnut suurimmaksi osaksi ja tilalle on tullut hyväksikäyttäjien tapa uskonnon verukkeella ottaa useita vaimoja. Alkuperäinen kaunis ajatus on hävinnyt ihan täysin.

Sattumalta kodittomia miehiä ei ole koskaan otettu perheenjäseniksi  :)

 

Ei, mutta kyllä historiaa pitää sen verran ymmärtää, että suurimmassa osassa kulttuureita naiset on nähty heikompina, jotka tarvitsevat suojelua eri tavalla kuin miehet, vaikka se nykyisessä länsimaisessa tasa-arvossa tuntuu kummalliselta. 

 

Missähän tällainen erityisen suojeleva kulttuuri on ollut. Annapa esimerkkejä!

Taidat olla siinä (vääräksi osoitetussa) uskossa, että metsästäjä-keräilijäyhteisöissä naiset istuksivat tyhjänpanttina nuotiolla tai keräsivät puolukoita samalla kun miesväki metsästää. Noissa yhteisöissä metsästivät kaikki, jotka pystyivät kävelemään omin jaloin. Myös raskaana olevat naiset. Aseita käyttivät kaikki, kaikki keräilivät ja kaikki metsästivät. 

Ihminen on sukua apinalle, ei joutsenelle. Geenipooli monipuolistuu, jos sikiää monen eri parittelukumppanin kanssa. Siksi miehiä aina kiinnostaa moni emätin. Näin tulee useampia eri geeniyhdistelmiä.

Normaali luonnon kiertokulku:

Paritellaan tytön 1 kanssa, porsitaan, erotaan.

Paritellaan tytön 2 kanssa, porsitaan, erotaan.

Paritellaan tytön 3 kanssa, porsitaan, erotaan.

Paritellaan tytön 4 kanssa, porsitaan, erotaan.

Paritellaan tytön 5 kanssa, porsitaan, erotaan.

jne.

Lisääntyviä miehiä on lukumääräisesti vähemmän kuin lisääntyviä naisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkää parisuhdetta voi myös pitää äärettömän tyhmä ihminen, sairas tai alistettu, kun on pakko. 

 

Juuri näin. Yli viisikymppisenä ei uskalla erota koska tietää, että vaan kaikkea muille kelpaamatonta p***** on tarjolla. Niistä muutamista fiksuista ja täysjärkisistä käydään niin kovaa kamppailua, etteivät ainakaan minun rahkeeni riitä. En siis automaattisesti arvosta kaikkia pitkiä liittoja, eikä liiton pituus ole missään tapauksessa tae onnellisuudesta.

Minut jätettiin pitkästä liitosta enkä edes halua uutta. Miksei sinäkin voisi olla yksin? On muuten helpompaa kuin avioliitossa olo.