Uupumuksen kokeneet: Millaisista oireista tajusitte lähteä saikulle/irtisanoutua?

Vierailija kirjoitti:

Työpainajaiset.

🙄

Vierailija kirjoitti:

Olin menossa töihin pyörällä kun risteyksestä tullut auto ei pysähtynyt stop-merkin kohdalla vaan meinasi ajaa päälleni. Onnistuin väistämään eikä mitään sattunut. Ensi säihkähdyksen jälkeen aloin itkemään ääneen sitä että auto EI osunut minuun. Olisin halunnut loukkaantua vakavasti ja päätyä sairaalaan jotta olisin saanut levätä eikä töihin olisi tarvinnut mennä.

Minulle kävi hyvin: saikun jälkeen siirryin vähemmän kuormittaviin työtehtäviin ja aloin tehdä neljän päivän työviikkoa. Nyt palkka on pienempi, mutta hyvinvointini suurempi :)

Sairaalassa on ihana levätä! Mä odotin sappikivileikkausta kuin kuuta nousevaa, kun siellä oikein nukutettiin.

Minulla auttaa se, että päätin tehdä töitä ahkerasti, riittävän hyvin, mutta en anna itsestäni piiruakaan enempää. En tee ylitöitä, en vastaile viesteihin työajan ulkopuolella en hosu, enkä hätäile enää. 

Stressiä oli jo niin, että heräilin öisin ja unet jäi vähiin. Osittainen etätyö auttoi, kun sai nukkua aamuisin tunnin pidempään. Sunnuntai-iltaisin ahdisti ja työpäivinä tuli hetkiä, etten muistanut tuttuja asioita, välillä iski paniikki, miten priorisoisin kiireen. Olin väsynyt, ärtyinen ja huonovointinen.

Tein itseni kanssa sovinnon, että työnantaja saa halutessaan irtisanoa minut. Teen vain normaalisti töitä, en enempää. Tiedän, että se ei riitä, työntekijöitä on liian vähän työmäärään suhteutettuna. Näillä näkymin pärjään ilman sairaslomaa, tai irtisanoutumista. Tilanne voi muuttua, kun ta alkaa painostamaan työpanokseni vähenemisen vuoksi, mutta minulla on melko paksu nahka. Tavoite on sinnitellä seuraaviin YT-neuvotteluihin saakka.

Elintasoni tulee laskemaan, mutta pärjään. Terveyttäni en aio menettää työn takia. Seuraan työmarkkinoita, mutta en saa helposti uutta vastaavaa työtä, senkin tiedän.

Niillä, joilla tänä päivänä on töitä, uupuvat liian suuren työtaakan alla ja osa ei saa töitä, vaikka ahkerasti hakee.

Olen saanut tehdä mielekkäitä töitä, sopivalla miehityksellä, ne olivat elämäni onnellisempia työvuosia. Onneksi elämässäni on muutakin sisältöä kuin työ, mutta kaipaan mielekästä työtä kovasti.

Ei ehtinyt tulla viimeistä pisaraa, loppuun saakka ylitöissä, tein kaikki vimosen päälle kunnes tuli yö jolloin heräsin siihenettä luulin kuolevani. Ambulanssi paikalle jne. Myöhemmin selvisi että paniikkikohtaus, jotka sitten siitä alkoivat kuin myös muut henkiset ja fyysiset oireet. Täysi romahdus siis. Hyvin pitkä sairasloma ja pelkkää mustaa monta monta kuukautta. Olin joskus luullut että työuupumuksesta selviää jollain parin kk levolla. Selvisi pian että vakavassa uupumuksessa menee ensin kuukausia henkisessä helvetissä eikä levosta tietoakaan kun hermosto on niin sekaisin. 

Miten toimia stressiä aiheuttavan työkaverin kanssa? Ei ole esimies, mutta nopea ja taitava työssään, mutta myös kontrollifriikki. Toimii, kuin olisi esimies.

Esihenkilölle ei mahdollisuutta avautua. Olen uusi työntekijä, tiedän, kumman puolelle asettuisi. Mitään konfliktia ei voi aiheuttaa muutenkaan, todella pieni työyhteisö, olisi mahdotonta jäädä, jos eripuraa.

Kauniita keinoja hillitä tämän työntekijän komentamishaluja pitäisi siis löytää ratkaista tilanne 😳, muutoin lähtö edessä.

Aivan liian myöhään! Itkin päivittäin ja kärsin vaikeasta unettomuudesta. Olin ensin kuukauden sairaslomalla, mutta tilanne ei helpottanut. Jouduin vakavan unettomuuden tuoman itsetuhoisuuden takia osastohoitoon, jonka jälkeen yritin palata 60% töihin. Kaksi viikkoa myöhemmin olin takaisin osastolla. Tässä vaiheessa sanottakoon että minulla burnout ei liittynyt töihin vaan yleiseen kuormittavaan elämäntilanteeseen, jossa olin äitini omaishoitaja, lapseni oli vakavasti sairas ja stressi taloudesta valtava.

Olin viikon osastolla, jonka jälkeen palasin töihin 60%. Kaksi kuukautta meni hyvin, kävin viikottain terapiassa ja tein kotona muutoksia jotta sain stressiä vähennettyä. Huomasin nopeasti että stressinsietokyky on täysin nollassa ja jouduin taas jäämään sairaslomalle, koska unettomuus iski todella pahana heti jos stressasin. Olin kaksi kuukautta saikulla. 

Nyt olen ollut 2 kuukautta 40% töissä, viikottainen terapia jatkuu, kotiolot ovat parantuneet ja unikin on ihan ok verrattuna unettomuuteen. Hitaasti mutta varmasti täältä noustaan.

On tärkeää tietää myös, että burnout ei aina liity vain töihin, vaan koko elämään. Usein tätä vähätellään (tai ihminen itse vähättelee), joka pidentää parantumisaikaa.

Aika karmaisevia tarinoita täällä. Ihmiset antavat uupumisen mennä usein aivan liian pitkälle. Valitettavasti nykypäivän työelämä ei ole kiinnostunut työntekijöiden hyvinvoinnista vaan jaksaminen on monesti omalla vastuulla.

Kannattaa kuulostella itseään tarkasti. Jos et viihdy töissäsi, teet jatkuvasti pitkää päivää tai teillä on resurssivaje, olet jo vaarassa uupua. Moni saa fyysisiä oireita kuten pääkipua, nukuttaa huonosti ja motivaatio on alhainen. Jo nämä ovat uupumisen merkkejä! Älkää uuvuttako itseänne siihen pisteeseen, että menee kaksi vuotta toipuessa tai että toivoo jäävänsä auton alle.

Vierailija kirjoitti:

Hiuksia lähti päästä tupoittain, useamman kerran hätkähdin ajaessani työpaikalle tai pois, että miten olen päätynyt tähän, mikään määrä nukkumista ei auttanut väsymykseen, ihan viimeinen pisara oli kun olin avaamassa luokan ovea ja käteni tärisi niin ettei se vaan onnistunut ja aloin itkemään ja jaloista katosi kaikki voimat niin etten meinannut pysyä pystyssä.

Pidin todella paljon töistäni lukion opettajana ja olin siinä myös todella hyvä, mutta olosuhteet kotona olivat tuolloin aivan liian haastavat (rankasti masentunut puoliso, kaksi ala-asteella olevaa lasta, kuolemassa oleva äiti, josta huolehdin viikonloppuisin toisessa kaupungissa yms yms) lisäksi oma add:ni ja työskentely vähemmän vahvalla kielelläni olivat vain liikaa.

Toivottavasti voit jo paremmin! ADD johtaa tosi usein tuollaisiin "tärinäkohtauksiin" jos potilas on ahdistunut, masentunut tai uupunut. Itse en tätä tiennyt ennen kuin minulla todettiin ADHD kun aloin saamaan tuollaisia sätky/tärinäkohtauksia burnoutin aikana. 

Vierailija kirjoitti:

Moni kirjoittaa täällä ettei päässyt enää sängystä ylös. Mitä se tarkoittaa? Siis konkreettisesti kroppa ei totellut ettekä pystyneet nousemaan? 

Kyllä. Juurikin sitä.

Jos itselläsi on sunnuntaisin haluttomuus heti nousta ja pitkität ylösnousua jonka kuitenkin teet jossain vaiheessa niin ahdistunut ei nouse ylös vaikka miten itseään komentaa nousemaan. Ei pysty. Kroppa ei yksinkertaisesti toimi.

Vierailija kirjoitti:

Moni kirjoittaa täällä ettei päässyt enää sängystä ylös. Mitä se tarkoittaa? Siis konkreettisesti kroppa ei totellut ettekä pystyneet nousemaan? 

Kyllä se on varsin konkreettista. Teknisesti onnistuu, mutta ei oikein. Esim kun nousee istumaan, alkaa vaan itkemään tai saa paniikkikohtauksen. Keho on lyijynraskas. Keho ja mieli ovat molemmat tehneet stopin. 

Ensin alkoi unettomuus joka paheni vähitellen. Nukuin yöt kahdessa noin kahden tunnin pätkässä ja niiden välillä valvoin ja murehdin asioita muutaman tunnin. Sitten kun vihdoin olin nukahtanut aamuyöllä, pitikin jo nousta ja olin kuin jyrän alle jäänyt. Tuli fyysisiä oireita, sydämen rytmihäiriöt ja vapinaa, lihoin valtavasti koska ainoa hetkellinen iloni oli roskaruoan syöminen. Liikuntaa en kertakaikkiaan jaksanut edes ajatella vaikka aiemmin se oli minulle tärkeää. Makasin sohvalla kaiken ajan kun en ollut töissä. Olin kuin vanki kehossani, muistin miten ennen nautin aktiivisesta elämästäni mutta enää en jaksanut edes nousta mennäkseni suihkuun. Mietin usein että vajoanko lopullisesti alas jos hankin suihkutuolin! En nimittäin olisi jaksanut seisoa suihkun ajan ja ikää oli 32 vuotta. Mulla oli voimakas kuolemanpelko, en uskaltanut ajatella elämää viikkoa pidemmälle kun en uskonut että olen enää silloin elossa. Oli epätodellinen olo kun muut ihmiset suunnitteli vaikka joulunviettoa kuukautta etukäteen. Toisaalta kuolema olisi helpottanut. Irtisanouduin kaksi kuukautta sitten ja nyt ehkä ollaan toipumisen tiellä.. aika näyttää. 

Jatkuva väsymys mikä ei helpota nukkumalla eikä viikonlopun aikana.

Mulle tulee sääli ihmiskuntaa kohtaan, kun luen näitä. Olen itsekin mennyt työelämässä rikki, joten tuttua on. Kertomukset myös muistuttavat toisiaan. 

Miten yksin on lopulta ihminen ja miten hauras. Voisiko maailmaa rakentaa niin, että hyvinvointi olisi kaikessa prioriteetti. Ei ole oikein, että ihmiset menettävät työn vuoksi terveyden ja muunkin elämän. Tuollaista lausetta ei pitäisi joutua edes kirjoittamaan, kun sen pitäisi olla itsestään selvä. 

 ISO KIITOS sekä alkuperäisen keskustelun aloittajalle että Vauva.fi-keskustelupalstalle ja ennen kaikkea omista kokemuksistaan avautuville kirjoittajille tästä äärimmäisen tärkeästä, ajankohtaisesta, monia henkilökohtaisesti koskettavasta ja mielenkiintoisesta keskustelusta.

Laittoi miettimään vakavasti ja laajemmin kaikkia nykytyöelämään liittyviä asioita.

Up 

Kirjoitin tähän ketjuun aiemmin ja kerron nyt että sain voimia (tai ehkä ne oli ne viimeiset voimat) irtisanoutua.

Karenssia tulee,  mutta se tunne kun henkisesti heilutin keskisormea työnantajalle, ihan timanttia. Ulospäin olin ihan asiallinen, tietenkin.

Tiedän, että siellä on vaikea löytää korvaajaa, koska tein kolme ihmisen työt. Mutta elämä jatkuu ja kaatuu niitä valtamerilaivojakin.

Katsoin areenasta dokumenttia Happy Worker ja sain parissa kohdassa ahdistuskohtauksen, mutta niistä oli helppo saada kiinni koska tajusin henkilöiden puhuvan juuri siitä mitä olen käynyt läpi.

Eikä tämä ole ohi, enkä voi vannoa ettenkö joskus olisi samassa tilanteessa uudelleen. 

Dissosiaatio-oireet, eli tuli sellainen mukavan pehmoinen olo, jossa kaikki äänet, kuten muiden ihmisten puhe oli vain jotain hälyä/ melua, josta ei enää tarvinnut välittää.

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitin tähän ketjuun aiemmin ja kerron nyt että sain voimia (tai ehkä ne oli ne viimeiset voimat) irtisanoutua.

Karenssia tulee,  mutta se tunne kun henkisesti heilutin keskisormea työnantajalle, ihan timanttia. Ulospäin olin ihan asiallinen, tietenkin.

Tiedän, että siellä on vaikea löytää korvaajaa, koska tein kolme ihmisen työt. Mutta elämä jatkuu ja kaatuu niitä valtamerilaivojakin.

Katsoin areenasta dokumenttia Happy Worker ja sain parissa kohdassa ahdistuskohtauksen, mutta niistä oli helppo saada kiinni koska tajusin henkilöiden puhuvan juuri siitä mitä olen käynyt läpi.

Eikä tämä ole ohi, enkä voi vannoa ettenkö joskus olisi samassa tilanteessa uudelleen. 

Ihan mahtavaa! Hyvä sinä! 🙂 Mikään työ ei ole sen arvoista, että rikkoo itsensä. Tästä nyt muillekin voimia tehdä tarvittavia muutoksia! Ihanaa kevättä sinulle 🥰

Kamelin selkä katkesi, kun hoitokodin asukas epäili, että olin nukkumassa ja sen takia hän oli joutunut odottamaan. Siihen asti oli jo kuukausia ollut tilanne, että teimme kaikki töitä yli voimiemme ja kelloa vastaan.

Tässä ko. tilanteessa teki yhtäkkiä mieli haistatella asiakkaalle ja jättää hänet niille sijoilleen. Eli vessan pöntölle, jolle hän pääsi itse, mutta tarvitsi apua päästäkseen pois ja saadakseen vaipat ja housut jalkaan. Hoidin hänet kuitenkin hiljaisuuden vallitessa loppuun, mutta kun työvuoron pian loputtua kävelin kotiin, itkin koko matkan. En saanut itkua loppumaan, itkin koko illan ja jatkoin aamulla. Peruin työvuoroni ja hakeuduin työterveyteen. Itkin sielläkin niin, ettei puhumisesta tullut aluksi mitään. Olin monta kuukautta sairauslomalla.

Oli ollut jo pitkään monenlaista oireilua, masentuneisuuden ja turtuneisuuden lisäksi mm. univaikeuksia ja säpsähtelyä öisin, siis sellaista että puolisokin heräsi öisiin säikähdyksiini. 

Viimenen pisara oli, kun aloin kärsiä ihan fyysistä oireista. Tuli outoja vatsakipuja ja ruokahalu meni. Yksi aamu soitin töihin että olen sairas enkä pääse tänään, menin lääkäriin ja itkin siellä puoli tuntia putkeen. 

Olin kaksi kuukautta sairaslomalla. Palasin hetkeksi töihin, mutta parin viikon jälkeen totesin, että ei tästä tuu enää mitään. Samoihin aikoihin oli varmistumassa muutto toiselle paikkakunnalle, ja lopetin vähän etuajassa muuttoa ajatellen. Lähtöni pystyttiin laittamaan sen piikkiin, mutta työkaverit tiesi, että olisin lopettanut muutenkin.