Uupumuksen kokeneet: Millaisista oireista tajusitte lähteä saikulle/irtisanoutua?

En huomannut silloin, mutta olisi pitänyt huomata näistä: univaikeudet, aamuyöstä herääminen, jatkuva ahdistuksen tunne, itkuherkkyys. Vasta sitten kun aamuyön heräämisiin alkoi yhdistyä itsetuhoisia ajatuksia, ihan suunnitelmia, miten teen, menin lääkäriin. Olisi ehdottomasti pitänyt mennä aikaisemmin. Sain lääkitystä, terapiaa ja yhteensä sellaisen puolen vuoden sairausloman, jonka aikana onnistuin saamaan uuden työpaikan. 

Sen jälkeen on kerran ollut töissä tosi tiukkaa, sillä tavalla että se ei ollut tilapäistä eikä siihen voinut itse vaikuttaa, ja huomasin että tuo aamuyöstä herääminen ja ahdistuksen tunne alkoivat taas tulla kuvioon. Menin heti lääkäriin ja selvisin takaisin työkuntoon vähän kevyemmillä lääkkeillä, lyhytterapialla ja kuukauden saikulla. Vaihdoin kyllä sitten aika pian työpaikkaa. 

Ei tämä ole mikään sukupuolikysymys, kuka vain voi palaa loppuun

T. Yhden kokemuksen tänne kirjoittanut mies 

Vierailija kirjoitti:

Tämän ketjun otsikoksi voisi laittaa: Näin käy kun naiset siirtyvät joukolla työelämään.

Höpsis, olen mies ja tuo sivulla yksi oleva työkaverien leirittäjä ja kaasuttaja. Toki ajatusvääristymästä johtuen fantasioin joukkotuhonnasta sukupuoleen katsomatta. Niin omassa firmassa kuin asiakkaiden ja yhteistyökumppaneiden. Se oli se piste, onneksi vain pääni sisäinen, jossa hoksasin että näin ei voi jatkua.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vieläkö joku ihmettelee miksi naisen palkkaaminen on aina riski?

Oletko ajatellut että ehkä ns miesten työt on vain super helppoja ja yksinkertaisia eikä niitä ole mitoitettu mitenkään joten valmistakaan ei tarvitse tulla?

Mitä sä höpäjät? Miesten työt yhteiskunnassa helpoimpia?😆🤣😁

Vierailija kirjoitti:

Mä oon pettynyt. Ylilaudalla on ihan hauskaakin sananvaihtoa, mutta näillä ylisläisillä joita me tänne saatiin, ei oo kyllä kummoiset jutut 😕 Saman räpätyksen toistoa eikä huumorista tietoakaan. 

Mutta ihan hämäriä aloituksia näiltä tyypeiltä tänne ilmestyy. Halutaan  mm. "tietopohjaisesti" keskustella mikseivät naiset anna tällaisille tyypeille persettä. Se onkin jännä juttu, todella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän ketjun otsikoksi voisi laittaa: Näin käy kun naiset siirtyvät joukolla työelämään.

Höpsis, olen mies ja tuo sivulla yksi oleva työkaverien leirittäjä ja kaasuttaja. Toki ajatusvääristymästä johtuen fantasioin joukkotuhonnasta sukupuoleen katsomatta. Niin omassa firmassa kuin asiakkaiden ja yhteistyökumppaneiden. Se oli se piste, onneksi vain pääni sisäinen, jossa hoksasin että näin ei voi jatkua.  

 

Joo kaikki uskoo jo sanavalintojesi perusteella että olet mies 😆

Ettekö ole kuulleet downshiftaamisesta ja leppoistamisesta? Kun kuluttaa vähemmän ja leikkaa kuluja on helpompaa.

Sydämentykytystä, mahavaivoja, unihäiriöitä. Olin 3pv saikulla ja viikon vuosilomalla. Juuri ennen saikulle jäämistä hain uutta työpaikkaa ja suureksi yllätykseksi sain sen (olin 58v). Nyt olen ollut uudessa työpaikassa kohta 2v ja voin hyvin.

Entinen työpaikka oli perheyritys, jossa oli perhe ja muut. Omistaja teki pojastaan toimarin, jolle asia nousi päähän. Lisäksi hän halusi keskittyä perheeseensä (2 alle kouluikäistä lasta) ja yrityksen hoitaminen jäi vasemman käden hommaksi. Neljästä perheen ulkopuolisesta työtekijästä kolme lähti. No nyt heillä varmaan menee hyvin kun touhuavat perheen kesken.

Veikkaan että ovat kuulleet downshiftaamisesta, se vain ei ole kaikille mahdollista. Oma tarinani on sellainen, ettei muutakaan voinut. Paloin loppuun kolmivuorotyössä terveydenhuoltoalalla. Oireina unettomuus, rytmihäiriöt, ahdistuneisuushäiriö ja lopulta keskivaikea masennus. Nyt olen toipumaan päin ja aloitin keikkailun. Vakipaikkaan en enää ikinä halua. Teen sen verran töitä kun on pakko, että hengissä pysyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän ketjun otsikoksi voisi laittaa: Näin käy kun naiset siirtyvät joukolla työelämään.

Höpsis, olen mies ja tuo sivulla yksi oleva työkaverien leirittäjä ja kaasuttaja. Toki ajatusvääristymästä johtuen fantasioin joukkotuhonnasta sukupuoleen katsomatta. Niin omassa firmassa kuin asiakkaiden ja yhteistyökumppaneiden. Se oli se piste, onneksi vain pääni sisäinen, jossa hoksasin että näin ei voi jatkua.  

 

Joo kaikki uskoo jo sanavalintojesi perusteella että olet mies 😆

Olen lihaa syövä, turbodieselillä ajeleva valkoinen heteromies. Nuo eivät tietenkään liity mitenkään aiheeseen, mutta tulipahan sanottua. Enää en ole johtavassa asiantuntija-asemassa painimassa jonninjoutavan sontasälän kanssa ja oloni on helpottunut. Näen maailman nyt jo väreissä, enkä pelästy kaupassa tapaamiani random-ihmisiä joilla sattuu olemaan sama oletussoittoääni tai ihmisiä joden läppärissä on sama logo tai joilla on joku ihme Huyndai/Kia/Nissan tai joiden pihalla on yksilappeinen roskakatos. Lopulta se vaativa soittoääni jonkun random-ihmisen taskussa tai vääränlainen roskakatos random-talon pihassa ajaa, tai ajoi miettimään että kaasulla ja uunilla tuokin homma ratkeaa. Mikä ajattelutapa tietysti kaduttaa näin jälkeenpäin.

Aloin viettää aikaa vauva palstalla.

Jäätävät aivosumukohtaukset, toimistolla itkeminen ilman syytä, excelin ja sähköpostin käyttö alkoi olla hankalaa. Hirveä kokemus ja monta vuotta kesti toipua enkä ehkä ihan täysin ole vieläkään palautunut

Itselläni on suunnilleen kaikkia tässä keskustelussa mainittua oireita ja lisäksi päälle autismikirjon diagnoosi ja ilmeisesti jo alkaneet vaihdevuosioireet ja kovaa vauhtia lähestyvät todelliset vaihdevuodet. En vaan voi irtisanoutua kaikesta ja vain nostaa käsiä pystyyn. Virallisesti olen työtön, sinkku ja vela, mutta käytännössä joudun taloudellisista ongelmien takia ja muistakin syistä johtuen asumaan vanhan, sairaan ja vihaisen vanhempani luona ja toimimaan käytännössä tämän jonkinlaisena omaishoitajana. Mitään virallisia papereita en ole allekirjoittanut, enkä allekirjoita. Kaikki kuitenkin kaatuu päälleni ja elämä on todella vaikeaa. Mitään apua ei ole tarjolla. Oireeni mm. väsymys, ahdistus, sosiaalisten tilanteiden pelko, traumat, aistiyliherkkyydet, suolistovaivat ja muu lisääntyy ja pahentua koko ajan. Vaikea sanoa mikä johtuu mistäkin. Lopussa olen ollut jo vuosia. En kuitenkaan voi vain häipyä kun ei ole rahaa, ainoa tuloni on työmarkkinatuki, eikä paikkaa, mihin mennä. Olisinpa edes älynnyt opiskella lähihoitajaksi niin ehkä hallitsisin nämä hommat paremmin. Pian on varmaan edessä se viralliseksi omaishoitajaksi ryhtyminen ja taakan vain kasvaminen. En pääse tästä pois ennen kun vanhempani joutuu johonkin laitokseen tai kuolee.

Itkin iltasin, itkin aamusin, öisin en saanut nukuttua. Toimenkuvaa muutettiin, tunteja vähennettiin, palkkaa alennettiin. Työpaikkakiusaamista ja asiakkaat oli tosi ilkeitä. Lähdin lätkiin, nyt hyvä olla. Kiitos Stockmann...

Ajoin autolla kotia päin pois töistä ja olin niin ahdistunut/stressaantunut että oli lähellä että olisin autolla ajanut päin isoa kiveä/puuta kun katkesin ihan totaalisesti siinä, en vaan enää jaksanut yhtään vaan ilmoitin sitten töihin että enää en tule. Huono vaan et uupumus kestänyt jo yli 5 vuotta ja taloudellisesti ihan selkä seinää vasten jolloin ei pysty edes toipumaan kun stressi ei hellitä.

Vierailija kirjoitti:

En yhtään ihmettele, koska monilla naisvaltaisilla aloilla on todella huono yhteishenki.

Vau mikä yleistys! Mä olen miesvaltaisella alalla ja voin kertoa, että miehet osaa olla aivan samanlaisia juoruakkoja, kyyliä ja myyriä kuin naisetkin. Eli kuspäisyys ei ole sukupuolesta kiinni. 

Se kun aamuisin alkoi rintaa puristaa ja illat vain itkin. Sitten tuli aamu, kun en meinannut saada henkeä, enkä enää pystynyt menemään töihin. 

Vierailija kirjoitti:

Ahdistaa saatanasti koko ajan. Vaikea keskittyä kunnolla mihinkään. Pelkään esihenkilöä.

Miksi esihenkilöä pitää pelätä? Se on vaan ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ahdistaa saatanasti koko ajan. Vaikea keskittyä kunnolla mihinkään. Pelkään esihenkilöä.

Miksi esihenkilöä pitää pelätä? Se on vaan ihminen.

Häiriintyneesti käyttäytyvä ihminen valta-asemassa sinuun on aidosti pelottava kokemus. Onneksi esimies on pian entinen esimies.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ahdistaa saatanasti koko ajan. Vaikea keskittyä kunnolla mihinkään. Pelkään esihenkilöä.

Miksi esihenkilöä pitää pelätä? Se on vaan ihminen.

Niin, minäkin myönnän, että pelkään omaa esimiestäni. Hän on arvaamaton välillä. Ja itsepäinen. Jos en halua tehdä kuten käsketään, sitten hän vain jyrää läpi, usein pitänyt myös minulle puhutteluja, kuinka hän on esimies jolle tullaan sanomaan.