Uupumuksen kokeneet: Millaisista oireista tajusitte lähteä saikulle/irtisanoutua?

Mulla oli täysin samaa kuin tällä yhdellä aiemmalla kirjoittajalla, joka pettyi kun ei jäänytkään pyörällä auton alle.

Oli myös sydämen rytmihäiriöitä ja univaikeuksia. Kroppa kävi niin ylikierroksilla ettei antanut mun nukahtaa. Aina kun olin nukahtamisen rajalla niin säpsähdin hereille. Syke huiteli aina taivaissa sängyssä maatessa. 

En saanut enää mistään työtehtävistä kiinni. Olin yleisesti aivan voimaton, masentunut ja ahdistunut. Pelkkä kuori.

Itse olin sairauslomalla noin kolme viikkoa, jonka jälkeen palasin töihin. Työtehtäviä kevennettiin, vastuualueita jäi pois. Tästä on nyt pian 4 vuotta aikaa ja pystyn työskentelemään ihan normaalisti nykyään. Stressinsietokyky tosin on pysyvästi alentunut. Kiiretilanteissa huomaan ärsyyntyväni helposti, mutta se menee onneksi ohi vuoron loputtua.

Vierailija kirjoitti:

Mä vaan sinnittelin, koska freelancerina ei ollut varaa jäädä saikulle eikä irtisanoutumaan. Terveyshän siinä meni: korkea verenpaine, muutkin arvot vähän miten kuten, muisti ja keskittymiskyky kadoksissa, toisinaan kroppa kertakaikkiaan kieltäytyi toimimasta, esim. kun piti kirjoittaa, kädet eivät vain suostuneet toimimaan.

Tarinalla ei ole vielä onnellista loppua, mutta toivottavasti sellainen joskus tulee.

Mäkään en ole jäänyt sairaslomalle, kun on pakko yrittää päästä jonnekin muualle kokeilemaan, jos olo helpottuisi. Yksinään ollessa huomaan kuitenkin käsien stressin takia tärisevän. Aiemmin ei ole ollut tällaista oiretta kuormittuneena.

Töissä itketti, en jaksanut edes koiria ulkoiluttaa töiden jälkeen, käytännössä vain makasin ja tein töitä. Työt ei sujunut . 8 tunnin työpäivä tuntui kestävän ikuisuuden . Päässä tuntui sellainen puristava vanne 

En saanut nukuttua. En nukahtanut ja kaikki äänet sai hereille. Olin silti super väsynyt.

Lisäksi sydämentykytystä, en saanut happea ja tuntui kuin olisi kasa kiviä rinnan päällä. Verenpaine myös nousi.

Tuntui, että 30v kehoni sanoo itseni irti.

Näitä kaikkia mitä on kuvailtu tähän mennessä. Sitten kuuppa levisi lopullisesti ja sain eläkkeen. Parantelin vuosikymmenen ja nyt teen osa-aikaista keikkana. En tee 8 tunnin päiviä enkä aamuja. Kuormitun extra nopeasti normaaliin ihmiseen verrattuna. Nyt osaan rajoittaa itseäni vaikka haluja olisi tehdä enemmän, koska yleensä se on vain merkki että olen astumassa Crazy trainin kyytiin ja siitä on parempi jäädä asemalle vilkuttelemaan ja pitää kunnon hidastus viikko.

Jatkuva pieni sairastelu, ahdistus ja masennus oireet, nukahtamisvaikeudet ja toisaalta liiallinen nukkuminen, krooninen väsymys, välinpitämättömyys omaa hyvinvointia kohtaan (liittyy ehkä orastavaan masennukseen), henkisen ja fyysisen suorituskyvyn lasku

Suosittelen hakemaan saikkua matalalla kynnyksellä ja myös pysyttelemään sillä niin pitkään kuin on oikeasti tarpeellista, jopa kuukausia. Totuus on, ettei kukaan kiittele jälkeenpäin ylitunnollista ja työkykynsä pahimmillaan pysyvästi  menettänyttä "työnsankaria". Maailma jatkaa menoaan, eikä kukaan ole lopulta korvaamaton.

Vierailija kirjoitti:

Tämän ketjun otsikoksi voisi laittaa: Näin käy kun naiset siirtyvät joukolla työelämään.

Kuule kun kotona on rankempaa. Kyllä teillä miehillä on helppo elämä elettävänä. Samat hormonit päivästä toiseen, ei kroonisia kipuja ja teiltä ei vaadita yhtään mitään, koska teihin ei luoteta aikuisina ihmisinä vaan pidetään lapsina koko elämänne.

Vierailija kirjoitti:

Jatkuva pieni sairastelu, ahdistus ja masennus oireet, nukahtamisvaikeudet ja toisaalta liiallinen nukkuminen, krooninen väsymys, välinpitämättömyys omaa hyvinvointia kohtaan (liittyy ehkä orastavaan masennukseen), henkisen ja fyysisen suorituskyvyn lasku

Suosittelen hakemaan saikkua matalalla kynnyksellä ja myös pysyttelemään sillä niin pitkään kuin on oikeasti tarpeellista, jopa kuukausia. Totuus on, ettei kukaan kiittele jälkeenpäin ylitunnollista ja työkykynsä pahimmillaan pysyvästi  menettänyttä "työnsankaria". Maailma jatkaa menoaan, eikä kukaan ole lopulta korvaamaton.

 

Ennen helvetti jäätyy kuin naiset lopettavat suorittamisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän ketjun otsikoksi voisi laittaa: Näin käy kun naiset siirtyvät joukolla työelämään.

Kuule kun kotona on rankempaa. Kyllä teillä miehillä on helppo elämä elettävänä. Samat hormonit päivästä toiseen, ei kroonisia kipuja ja teiltä ei vaadita yhtään mitään, koska teihin ei luoteta aikuisina ihmisinä vaan pidetään lapsina koko elämänne.

Tämä kirjoitus kertoo kyllä omaa tarinaansa siitä että olet todellinen ruikuttaja.

Vierailija kirjoitti:

Vieläkö joku ihmettelee miksi naisen palkkaaminen on aina riski?

Oletko ajatellut että ehkä ns miesten työt on vain super helppoja ja yksinkertaisia eikä niitä ole mitoitettu mitenkään joten valmistakaan ei tarvitse tulla?

Eikö nuorilla miehillä ole enää nykyisin muuta tekemistä kuin pyöriä jossain Vauva-palstalla "v*ttuilemassa?" Otan osaa, minun nuoruudessa viikonloput oli yhtä juoksua. 

Kohta nelikymppinen nainen

Isot raivokohtaukset pienistä asioista, jotka aiemmin eivät olisi ärsyttäneet läheskään yhtä paljon. Tunne, että pää kuumenee ja hajoaa, seinät kaatuvat päälle ja suunnilleen kaikki alkaa aiheuttaa ärtymystä. Haluaa vain pysyä peiton alla ja nukkua rauhassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän ketjun otsikoksi voisi laittaa: Näin käy kun naiset siirtyvät joukolla työelämään.

Kuule kun kotona on rankempaa. Kyllä teillä miehillä on helppo elämä elettävänä. Samat hormonit päivästä toiseen, ei kroonisia kipuja ja teiltä ei vaadita yhtään mitään, koska teihin ei luoteta aikuisina ihmisinä vaan pidetään lapsina koko elämänne.

Tämä kirjoitus kertoo kyllä omaa tarinaansa siitä että olet todellinen ruikuttaja.

Sinulle pitää vain kertoa ne faktat. Pyydä äitiäsi tuomaan mehua niin saat verensokerit ylös. Et sitten kuulosta niin säälittävälle typerykselle kun tulee parempi mieli.

Vierailija kirjoitti:

Eikö nuorilla miehillä ole enää nykyisin muuta tekemistä kuin pyöriä jossain Vauva-palstalla "v*ttuilemassa?" Otan osaa, minun nuoruudessa viikonloput oli yhtä juoksua. 

Kohta nelikymppinen nainen

Niillä on kova hinku päästä hoitamaan lapsia ja päästä pesemään minuutti aikataululla mummojen perseitä.

Liian myöhään tajusin ja liian pitkälle annoin tilanteen jatkua.

Ahdisti 24/7, väsytti koko ajan enkä saanut kunnolla nukuttua. Pahimmillaan valvoin 3 vuorokautta putkeen.

Itketti jatkuvasti.

Olin lehdenjakaja, eli maailman helpoin ja mukavin työ, josta kyllä nautin kunnes paloin loppuun.

Kuitenkin viimeisenä vuotena, jo kun näin jaettavat tuotteet, aloin itkemään koska tuntui etten pysty siihen.

Vaikka silloin oli loppupeleissä aika pieni piiri, paljon vain kotitalouksia.

Yöllä kylien kiertäminen pelotti, pelkäsin henkeni edestä että joku tekee mulle jotain pahaa.

Asiakkaat valitti kun lehti ei ollut minuutilleen ajoissa.

Muistikin alkoi pelottavasti pätkimään, esim en muistanut jakokierrosta lainkaan jälkikäteen, vaikka lehdet oli jaettu.

Saatoin yhtäkkiä havahtua jossain paikassa ilman muistikuvaa sinne kulkemisesta.

Saatoin istua kotona mietteistäni ja yhtäkkiä oli huomaamatta kulunut monta tuntia.

Valitin työterveyslääkärille mutta siitä ei ollut mitään apua. Hänen ammattitaitonsa ei näköjään riittänyt.

Luojan kiitos olin myös psykiatrian poliklinikan hoidossa, josta minut lopulta passitettiin ensin parin kk saikulle.

Sitten sitä  jatkettiin pätkissä.

Työterveys yritti säätää välissä omiaan, mutta heidän toimistaan oli enemmän haittaa kuin hyötyä. Todella ammattitaidotonta porukkaa.

Hyvä kun pääsin työterveydestä lopulta työsuhteen päättyessä eroon  >:)

Vaikka työsuhteen päättyminen kyllä otti kovasti päähän, sillä olisin halunnut jatkaa.

Nyt  olen kuntoutustuella ja ihmettelen mikä helv etti minusta tulee isona.

Ikääkin jo 40v.

Trolleihin kannattaa suhtautua sillä ajatuksella, että tyhjät tynnyrit kolisevat eniten. Ei hyvinvoiva ihminen vietä täällä kaikkea aikaansa trollaten. Ilmiantakaa vain asiattomat viestit. Eivät ne ole reagoinnin arvoisia.

Vierailija kirjoitti:

Tämän ketjun otsikoksi voisi laittaa: Näin käy kun naiset siirtyvät joukolla työelämään.

Mistä päättelet, että vastaajat olisivat naisia?

Vierailija kirjoitti:

Trolleihin kannattaa suhtautua sillä ajatuksella, että tyhjät tynnyrit kolisevat eniten. Ei hyvinvoiva ihminen vietä täällä kaikkea aikaansa trollaten. Ilmiantakaa vain asiattomat viestit. Eivät ne ole reagoinnin arvoisia.

Ylilauta on nykyään maksullinen, köyhimmät pojat siirtyivät vauvailemaan "halveksimiensa" naisten sekaan. 

En yhtään ihmettele, koska monilla naisvaltaisilla aloilla on todella huono yhteishenki.

Mä oon pettynyt. Ylilaudalla on ihan hauskaakin sananvaihtoa, mutta näillä ylisläisillä joita me tänne saatiin, ei oo kyllä kummoiset jutut 😕 Saman räpätyksen toistoa eikä huumorista tietoakaan.