Pojalla tulee päättötodistuksen keskiarvo olemaan yli 9. Kannattaako hakea ns. parempiin lukioihin vai

Vierailija kirjoitti:

"Riippuu mitä poika haluaa tehdä työkseen jne"

Lukioikäinen nyt tuskin tietää mitä tulee haluamaan työkseen. Joitain suuntaviittoja voi olla selvillä.

Ilman muuta jos lukuhaluja on ja päätä riittää, kannattaa hakeutua parhaaseen mahdolliseen lukioon.

Miksi heittää hukkaan  lahjojaan.

Kannattaa todellakin hakea niihin hyviin lukioihin. Se ei ole mikään hyvä asia, että ne tyttöistyvät kovasti. Oma tyttöni on käynyt sellaisen lukion. Jos nyt poikasi on saanut hyvän keskiarvon, kehota voimakkaasti menemään sinne. Niistä pojista tulee menestyjiä, ja pääsevät siellä vielä enemmän lukemista arvostavaan seuraan. Saa olla ns. rauhassa hikke. Ja tyttöenemmistön vuoksi näistä pojista tietysti vähän kilpaillaankin.

Puhumattakaan siitä, että hyvästä lukiosta tulee olemaan paremmat edellytykset päästä suoraan todistuksella yliopistoon, koska siellä saa opiskella rauhassa (ja toki opettajatkin ovat usein parempia). Sekään ei ole hyvä asia, että yliopistot naisistuvat. (Ei edes naisille itselleen.)

Olisin Otaniemeä suositellut, omat pojat ovat sitä käyneet ja viihtyneet hyvin, mutta sinne ei 9ka:lla pääse, jos ka on 9.6, sitten onnistuu.

Kyllä kannattaa hakea ns. parempaan lukioon, jos rahkeita on. Kuitenkaan ei kannata uskoa kaikkea mitä netissä kirjoitetaan, kovat odotukset ja ennakkoluulot tuntuvat syntyvän enimmäkseen koulun ulkopuolelta. Varsin tavallista se meno näissäkin lukioissa on.

Vierailija kirjoitti:

Olisin Otaniemeä suositellut, omat pojat ovat sitä käyneet ja viihtyneet hyvin, mutta sinne ei 9ka:lla pääse, jos ka on 9.6, sitten onnistuu.

Tämä on pötyä. Viimeksi oli 9,25 keskiarvoraja ja se vaihtelee vuosittain. 9,6 keskiarvoa ei ole koskaan tarvittu. Etukäteen ei voi tietää keskiarvorajaa. Välillä raja on ollut vähän alle 9.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ja mun nuoret ollaan tyyppiä chillailijat. Ei ole koulu paljoa stressannut. Silti yliopistoon on menty ja chillisti tehty nekin tutkinnot. Nuorin lapseni on vielä lukiossa, joten hänen opinnoista ei vielä tiedä. Minä olen meistä ainoa, joka kävi ns huippulukion, joten muut tytöt pänttäsi hulluina. Se ei minua stressannut.  Esikoisen peruskoulun ka oli alle 8, joten hän meni lukioon, johon pääsi. Valintakokeen kautta pääsi lakkiaiskeväänä suoraan haluamalleen alalle haluamaansa ison kaupungin yliopistoon

Chillaus on ihan hyvä valinta ei-neuroottisille, miksi sitä halveksitaan?

Minullakin on lähipiirissä näitä chillaajia. Lukion jälkeen mennään armeijaan ja siitä johonkin hanttihommiin. Yhtäkkiä kolmekymppisenä havahdutaan siihen, että olisi kiva saada korkeamman asteen tutkinto. Ei käy kateeksi.

Olen edelleen chillaaja ja pääsin lääkikseen ensimmäisellä yrityksellä. Luuletko, että niiden neuroottisten pingottajien kantti kestää pääsykokeessa saati sitten työelämässä? Chillaus on vain ja ainoastaan hyvä asia. Ei käynyt kateeksi pääsykokeessa vieressä itkuun musertunutta pyrkijää. Jos osaa ottaa rennommin, asiat usein sujuvat paremmin.

Anna pojan itse valita. Jos haluaa samaan lukioon kuin kaverinsa, anna mennä. Entisenä eliittilukion kasvattina en omaani sellaiseen laittaisi. Kaikki olivat niin kilpailuhenkisiä, ilmapiiri oli jotenkin armoton, opettajat olivat etäisiä ja koko ajan vain treenattiin yo-kirjoituksia varten. Ihan ekasta syksystä asti.

 

Oma itseluottamukseni laski ja tunsin itseni ihan surkimukseksi, vaikka jossain toisessa lukiossa olisin ollut parhaiden joukossa. Vasta yli 30-vuotiaana aloin tajuta lukioaikojen vaikutuksen itseeni ja ymmärtää että minussa ei ollut mitään vikaa, oli vain väärä koulu ja väärä kaveripiiri. Ei ole helppoa olla kympin oppilaiden kaveri jos itse olet vain ysin oppilas.

myös hyvien lukioiden oppilaat pääsevät mäkkäriin kokkaamaan ranskanperunoita. pojasta tulee korkeakoulutettu työtön feministi, koska haluaa opiskella humaania sukupuolen tutkimusta. saattaa myös värjätä tukkansa siniseksi ja vaihtaa pronomiineja ja sukupuolta. onnea teille.

Vierailija kirjoitti:

Anna pojan itse valita. Jos haluaa samaan lukioon kuin kaverinsa, anna mennä. Entisenä eliittilukion kasvattina en omaani sellaiseen laittaisi. Kaikki olivat niin kilpailuhenkisiä, ilmapiiri oli jotenkin armoton, opettajat olivat etäisiä ja koko ajan vain treenattiin yo-kirjoituksia varten. Ihan ekasta syksystä asti.

 

Oma itseluottamukseni laski ja tunsin itseni ihan surkimukseksi, vaikka jossain toisessa lukiossa olisin ollut parhaiden joukossa. Vasta yli 30-vuotiaana aloin tajuta lukioaikojen vaikutuksen itseeni ja ymmärtää että minussa ei ollut mitään vikaa, oli vain väärä koulu ja väärä kaveripiiri. Ei ole helppoa olla kympin oppilaiden kaveri jos itse olet vain ysin oppilas.

Ilman kympin oppilaiden kaveripiiriä olisit saattanut olla kasin tai seiskan oppilas. Seura tekee usein kaltaisekseen ja nosti sinut korkeammalla tasolla mihin olisit rupulukiossa päässyt.

Jos lapsi on oikeasti omatoiminen ja fiksu, hän ei tarvitse eliittilukiota kirjoittaakseen hyvät arvosanat. Eliittilukioissa saattaa olla todella ikäviä ja asennevammaisia luokkatovereita, jotka kilpailevat kaikesta vaatteista ja perhetaustasta lähtien.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anna pojan itse valita. Jos haluaa samaan lukioon kuin kaverinsa, anna mennä. Entisenä eliittilukion kasvattina en omaani sellaiseen laittaisi. Kaikki olivat niin kilpailuhenkisiä, ilmapiiri oli jotenkin armoton, opettajat olivat etäisiä ja koko ajan vain treenattiin yo-kirjoituksia varten. Ihan ekasta syksystä asti.

 

Oma itseluottamukseni laski ja tunsin itseni ihan surkimukseksi, vaikka jossain toisessa lukiossa olisin ollut parhaiden joukossa. Vasta yli 30-vuotiaana aloin tajuta lukioaikojen vaikutuksen itseeni ja ymmärtää että minussa ei ollut mitään vikaa, oli vain väärä koulu ja väärä kaveripiiri. Ei ole helppoa olla kympin oppilaiden kaveri jos itse olet vain ysin oppilas.

Ilman kympin oppilaiden kaveripiiriä olisit saattanut olla kasin tai seiskan oppilas. Seura tekee usein kaltaisekseen ja nosti sinut korkeammalla tasolla mihin olisit rupulukiossa päässyt

Tätäkin asiaa on tutkittu ja lukiolla ei ole tuollaista vaikutusta. Ne, joilla on lukioon tullessa hyvä todistus myös menestyvät kirjoituksissa ja päinvastoin lukiosta riippumatta.

Omalla pojallani oli 9,8 ka peruskoulusta. PK-seudulla. Hän olisi todennäköisesti päässyt mihin lukioon tahansa, mutta halusi itse noin tasan 9:n keskiarvon lukioon. Näköjään on saanut siellä 10, 9 ja 8 arvosanoja kursseista tähän mennessä. Eiköhän tuo mene hyvin loppuun asti ja sen jälkeen varmaan yliopistoon. En tiedä, mitä erityistä siitä eliittilukiosta olisi saanut nuori ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ja mun nuoret ollaan tyyppiä chillailijat. Ei ole koulu paljoa stressannut. Silti yliopistoon on menty ja chillisti tehty nekin tutkinnot. Nuorin lapseni on vielä lukiossa, joten hänen opinnoista ei vielä tiedä. Minä olen meistä ainoa, joka kävi ns huippulukion, joten muut tytöt pänttäsi hulluina. Se ei minua stressannut.  Esikoisen peruskoulun ka oli alle 8, joten hän meni lukioon, johon pääsi. Valintakokeen kautta pääsi lakkiaiskeväänä suoraan haluamalleen alalle haluamaansa ison kaupungin yliopistoon

Chillaus on ihan hyvä valinta ei-neuroottisille, miksi sitä halveksitaan?

Minullakin on lähipiirissä näitä chillaajia. Lukion jälkeen mennään armeijaan ja siitä johonkin hanttihommiin. Yhtäkkiä kolmekymppisenä havahdutaan siihen, että olisi kiva saada korkeamman asteen tutkinto. Ei käy kateeksi.

Olen edelleen chillaaja ja pääsin lääkikseen ensimmäisellä yrityksellä. Luuletko, että niiden neuroottisten pingottajien kantti kestää pääsykokeessa saati sitten työelämässä? Chillaus on vain ja ainoastaan hyvä asia. Ei käynyt kateeksi pääsykokeessa vieressä itkuun musertunutta pyrkijää. Jos osaa ottaa rennommin, asiat usein sujuvat paremmin.

Hyvä asenne. Menestymisessä ei ole mitään väärää, mutta elämässä pitää osata chillata ja tehdä asioita, joita rakastaa. Ei tänne ole tultu vain suorittamaan, koska siitä ei jää lopulta mitään muuta kuin tyhjä kuori ihmisestä.

Molemmat lapset meni kympin keskiarvolla siihen "lähilukioon", mihin kaveritkin meni. Perusteena nimenomaan lyhyt koulumatka ja tuttu ystäväpiiri. Valinnan tekivät ihan itse, ja tyytyväisiä ovat olleet. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anna pojan itse valita. Jos haluaa samaan lukioon kuin kaverinsa, anna mennä. Entisenä eliittilukion kasvattina en omaani sellaiseen laittaisi. Kaikki olivat niin kilpailuhenkisiä, ilmapiiri oli jotenkin armoton, opettajat olivat etäisiä ja koko ajan vain treenattiin yo-kirjoituksia varten. Ihan ekasta syksystä asti.

 

Oma itseluottamukseni laski ja tunsin itseni ihan surkimukseksi, vaikka jossain toisessa lukiossa olisin ollut parhaiden joukossa. Vasta yli 30-vuotiaana aloin tajuta lukioaikojen vaikutuksen itseeni ja ymmärtää että minussa ei ollut mitään vikaa, oli vain väärä koulu ja väärä kaveripiiri. Ei ole helppoa olla kympin oppilaiden kaveri jos itse olet vain ysin oppilas.

Ilman kympin oppilaiden kaveripiiriä olisit saattanut olla kasin tai seiskan oppilas. Seura tekee usein kaltaisekseen ja nosti sinut korkeammalla tasolla mihin olisit rupulukiossa päässyt

Mun peruskoulun luokka oli aivan rupu ja melkein kaikki menivät sieltä amikseen, silti valmistuin sieltä keskiarvolla 9,5 ja pidin saman keskiarvon lukiossa. Lukiossa luulisi jokaisen olevan jo sen verran isompia että osataan olla sitä mitä halutaan.

-eri.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa todellakin hakea niihin hyviin lukioihin. Se ei ole mikään hyvä asia, että ne tyttöistyvät kovasti. Oma tyttöni on käynyt sellaisen lukion. Jos nyt poikasi on saanut hyvän keskiarvon, kehota voimakkaasti menemään sinne. Niistä pojista tulee menestyjiä, ja pääsevät siellä vielä enemmän lukemista arvostavaan seuraan. Saa olla ns. rauhassa hikke. Ja tyttöenemmistön vuoksi näistä pojista tietysti vähän kilpaillaankin.

Puhumattakaan siitä, että hyvästä lukiosta tulee olemaan paremmat edellytykset päästä suoraan todistuksella yliopistoon, koska siellä saa opiskella rauhassa (ja toki opettajatkin ovat usein parempia). Sekään ei ole hyvä asia, että yliopistot naisistuvat. (Ei edes naisille itselleen.)

Lukioon menee joka tapauksessa se motivoituneempi ja päämäärätietoisempi puolikas nuorisosta. Kaikki lukiot noudattavat samoja opsin perusteita ja niissä opetetaan samat kurssit. Kaikki lukiolaiset tietävät lukioarvosanojen merkityksen.

Siksi naurattaa kovasti lukea näitä juttuja, miten siellä muutaman kymmenyksen alhaisemman keskiarvon lukiossa kiusataan hikareita ja mölytään kaikki tunnit ja lapsi taantuu seiskan oppilaaksi.

Ette tosiaan taida kauhean paljoa lastenne varaan luottaa.

Turha tuhlata aikaa, vaan hakeutua suoraan kokoomuksen rahoittajien selänpesijäksi, siellä se tulevaisuus kuitenkin on. 

Suosittelen Norsseja, riippuen missä lapsesi asuu. Norsseissa on opettajina paljon tohtoreita ja lisensiaatteja.

Suosittelen hyviä lukioita, mutta en niitä ihan "eliitti". Kävin itse Etelä-Tapiolan lukion ja siellä meno oli turhan suorituskeskeistä. Sama esim Sykissä. Joku Tapiolan lukio, Helsingin luonnontiedelukio tai Sibiksen yleislinja voisivat olla hyviä rauhallisia kouluja. 

Minä olen opiskellut lähes kympin keskiarvolla ei-eliittilukiossa. Ei siellä varsinaisesti kiusattu, mutta sain jatkuvasti kokea olevan noloa olla kiinnostunut koulunkäynnistä ja saada kympin arvosanoja. Koin myös itseni tosi ulkopuoliseksi koulukavereiden joukossa. Olisin varmasti ollut paljon onnellisempi ja todennäköisesti minulla olisi myös ollut enemmän kavereita eliittilukiossa.