Mikä opettajan työssä kuormittaa?
Luin jokin aika sitten uutisen, jonka mukaan työ kuormittaa opettajia niin paljon, että reilusti yli puolet harkitsee alanvaihtoa. Olisi mielenkiintoista kuulla, mikä siinä opettajan työssä oikeastaan on niin raskasta.
Kommentit (206)
Vierailija kirjoitti:
En ole opettaja, mutta kaverini on, ja sanoi että hyvää hommaa pitkillä lomilla. Aineenopettaja yläkoulussa, eli ehkä se on vähän eri, kuin luokanopettajana olla.
Aineenopettajana lukiossa oli hyvä olla, ennen tätä viimeisintä uudistusta. Siinähän pakotetaan olemaan toisen asteen koulutuksessa 18-V asti.
Omassa lukiossa keskiarvoraja ollut noin 8 ja silti joukkoon sopii häiriköitä, jotka sanovat ainoaksi motiiviksi olla lukiossa, pakon. Pari on eronnut heti kun täyttivät 18. Siinä näkee konkreettisesti, mitä tarkoittaa sanonta: menee kaikkien aika hukkaan.
Suomi ja etenkin kaikki lapset ja nuoret romahtivat, kun 2020 oli etäopetusta 3 kk ja keväällä 2021 pari kuukautta. Silloin huomattiin, miten raskasta on kun niitä ei saanut dumpattua päivähoitoon pois silmistä kotoa!
Vierailija kirjoitti:
Palaverit. Ensi tiistaina opetus loppuu klo 1545. Klo 16 alkaa palaveri ongelmaoppilaan ja huoltajansa kanssa, jos hänet nyt tällä kertaa koululle saadaan. Aina on tähän mennessä perunut.
Näitä on nähty. Kun yritetään huoltajaa saada koululle, niin monesti on peruttu viime hetkellä. Sitten ehdotetaan että ylihuomenna kävis klo 17. Oma lukunsa on sitten ne, jotka on pyytäneet sopimaan aikaa sihteerinsä kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voin opettajana kertoa henkilökohtaiset syyni, jotka eroavat varmasti paljon muiden opettajien syistä. Jokaisella on omansa.
Eniten minua kuormittaa se, kuinka opettajan työ jatkuvasti muistuttaa minua siitä, että minulla ei ole puolisoa. Saan joka päivä katsella vierestä, kun kollegani ja jopa oppilaani ovat onnellisesti parisuhteissa tai seurustelevat. Minä taas joudun olemaan vuodesta toiseen yksin, vaikka olen kehittänyt itseäni ja etsinyt elämänkumppania jo 15 vuotta. Se turhauttaa erityisen paljon, että ainoat sinkut, joihin saan edes puheyhteyden, ovat omat oppilaani. En kiinnosta oppilaitani, eikä suhteesta oppilaaseen voisi ikäeron takia muutenkaan tulla mitään.
Siis anteeksi mitä. Minkä ikäisiä sinä oikein opetat? Kuulostaa vähän häiriintyneeltä jos alaikäisten kanssa toimiva ylipäätänsä miettii oppilaitaan sinkkuina ja ettei ikäeron takia voisi tulla mitään eivätkä oppilaat ole sinusta kiinnostuneita? Jos katsot kateellisena kollegoidesi ja jopa omien oppilaidesikin parisuhteita niin mene terapiaan. Ja ulotat henkilökohtaisen elämäsi ongelmat jotenkin työhön sellaisella tavalla mikä ei kuulosta ihan terveeltä.
Aikuisia opetan, vaikka olen opettanut joskus lukiossakin. Kävin työterveyden kautta joskus terapiassa, mutta ei siellä tullut esille mitään ongelmia. Terapeutti vain myötäili tunteitani, ja vakuutteli että löydän vielä joskus sen oikean. Suurin haaveeni on aina ollut oma perhe.
Eipä niin, mutta näiden Junttiloiden ilmapiiri saa aikaan sen, että nämä muista vähänkään poikkeavat opettajat joutuvat helposti silmätikuksi ja heidät savustetaan paikkakunnalta ulos! Lisäksi, yhdessä Junttilassa, jossa työskentelin lukuvuoden ajan, oli avoinna laaja-alaisen erityisopettajan virka. Muodollisesti päteviä hakijoita oli kaksi. Heistä kumpaakaan ei valittu, vaan tilalle valittiin määräajaksi paikallisen seurakunnan diakonissa, koska hän sattui olemaan rehtorin perheystävä. Et semottii! Lisäksi ymmärrän hyvin miksei joku nuori opettaja halua lähteä jonnekin Hevonkuuseen opettajaksi. Mahdollinen puoliso ei välttämättä saa sieltä töitä. Sinkkuihmiselle ei taas ole sopivaa seuraa tarjolla eikä puolisoehdokkaitakaan. Ystävät jäävät ja uusia ei välttämättä saa.
Kivikauden tasolla olevat oppilaat ja niitten neandertal-vanhemmat.
Lukiossa open hommat hyvinkin jees. Olen opettanut myös yläkoulussa ja onhan meno toisellakin asteella muuttunut samaan suuntaan. Nuorten kanssa kuitenkin kivaa ja työ mukavan itsenäistä. Palkka hyvä (23-23 paljon ylitunteja eli n. 5500€/kk) ja lomat ovat mitä ovat.
Millä alalla ihmiset eivät mieti alan vaihtoa?
Sosiaalisuus kuormittaa. Open työpäivä on täynnä kohtaamisia ja etenkin moni meistä ainenopettajista on introvertteja. Kotiinpaluun ei jaksaisi tavata muita ihmisiä.
Mutta tuskin tämä maailman ainoa kuormittava ammatti on, niinkuin kollegojen puheista saattaisi joskus päätellä.
Palkka- ja muut edut ovat omalla kohdallani erittäin ok. Mutta liksoissahan on hyvinkin suuria eroja.
Vierailija kirjoitti:
Esim. amkissakin joutuu katselemaan AIKUISIA ihmisiä kännyköillään luennon aikana, takapenkissä jutellaan kesken luennon, ainakin muutama henkilö avaa luennoilla äänekkäitä energiajuomatölkkejään jne.
Mieti mitä kaikkea lapset keksivät häiritäkseen oppitunteja.
Avaa "äänekkään energiajuomatölkin"? Mit vit..?
Heviäkö sieltä purkista tulee koko tunnin? 0,2sek naksahdus ja opella meni fiilis? Jää hyvä ihminen saikulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esim. amkissakin joutuu katselemaan AIKUISIA ihmisiä kännyköillään luennon aikana, takapenkissä jutellaan kesken luennon, ainakin muutama henkilö avaa luennoilla äänekkäitä energiajuomatölkkejään jne.
Mieti mitä kaikkea lapset keksivät häiritäkseen oppitunteja.
Avaa "äänekkään energiajuomatölkin"? Mit vit..?
Heviäkö sieltä purkista tulee koko tunnin? 0,2sek naksahdus ja opella meni fiilis? Jää hyvä ihminen saikulle.
No varmaan jos jatkuvasti oppilaat availee eri aikaan tölkkejä joka päivä joka ryhmässä 5+v putkeen niin voin kuvitella että sille opena jotenkin herkistyy ja alkaa sihahtelut tulla jo korvista ulos etenkin jos sillä keskeytetään omaa opetusta
Vanhemmat jotka ei kasvata lapsiaan ja sitten valittaa että ope on huono kun veeti ei opi. Open pitää järjestää loppumattomasti lisäresursseja veetille joka ei edelleenkään tee mitään minkään eteen ja vanhemmilla sama kieltodefenssi vuodesta toiseen että taas koulun vika.
Sosiaalisesti vaativaa, täytyisi olla sekä empatiaa niitä kohtaan joilla on vaikeuksia koulun kanssa mutta silti oikeasti yrittävät ja ovat hyväntahtoisia, ja myös nähdä milloin häiriintynyt oppilas käyttääkin vain omaa empatiaa hyväksi ja manipuloi. Asosiaalinen häirikkö voikin olla vaikeasti traumatisoitunut ja haluta apua eikä osaa sanoittaa sitä tai sitten vaan pilalle lellitty kpää joka ei tule koskaan välittämään mistään vaikka mitä tehtäis. Kaikkia pitäisi olla valmiina avoimena ymmärtämään ja osata lukea kasvavia ihmisiä sekä päivittäisissä vaihtuvissa tilanteissa että pitemmän kaaren kasvua tarkastellessa.
Itseä kiinnostaisi kuulla etenkin yläkoulun puolelta kokemuksia
Luokassa kiljuvat apinat joiden äo on pienempi kuin kengännumero.
Vierailija kirjoitti:
Eipä niin, mutta näiden Junttiloiden ilmapiiri saa aikaan sen, että nämä muista vähänkään poikkeavat opettajat joutuvat helposti silmätikuksi ja heidät savustetaan paikkakunnalta ulos! Lisäksi, yhdessä Junttilassa, jossa työskentelin lukuvuoden ajan, oli avoinna laaja-alaisen erityisopettajan virka. Muodollisesti päteviä hakijoita oli kaksi. Heistä kumpaakaan ei valittu, vaan tilalle valittiin määräajaksi paikallisen seurakunnan diakonissa, koska hän sattui olemaan rehtorin perheystävä. Et semottii! Lisäksi ymmärrän hyvin miksei joku nuori opettaja halua lähteä jonnekin Hevonkuuseen opettajaksi. Mahdollinen puoliso ei välttämättä saa sieltä töitä. Sinkkuihmiselle ei taas ole sopivaa seuraa tarjolla eikä puolisoehdokkaitakaan. Ystävät jäävät ja uusia ei välttämättä saa.
Kouluille rekrytään monesti just rehtorien tuttuja. Joku edelliskevään ylioppilas välivuosinuori joka on avustajana on satavarmasti reksin lähipiirin nuori jolle järkättiin kiva homma jne.
Onko ala/yläaste/lukio tasolla palkkauksessa isojakin eroja?
Vierailija kirjoitti:
Luokassa kiljuvat apinat joiden äo on pienempi kuin kengännumero.
Mahtaako tällaisen kommentin kirjoittavan openkaan äo olla myöskään kummoisempi, luulisi vähän näkemyksellisempää pohdintaa olevan aiheeseen jos on omat koulut käyty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole opettaja, mutta kaverini on, ja sanoi että hyvää hommaa pitkillä lomilla. Aineenopettaja yläkoulussa, eli ehkä se on vähän eri, kuin luokanopettajana olla.
Aineenopettajana lukiossa oli hyvä olla, ennen tätä viimeisintä uudistusta. Siinähän pakotetaan olemaan toisen asteen koulutuksessa 18-V asti.
Omassa lukiossa keskiarvoraja ollut noin 8 ja silti joukkoon sopii häiriköitä, jotka sanovat ainoaksi motiiviksi olla lukiossa, pakon. Pari on eronnut heti kun täyttivät 18. Siinä näkee konkreettisesti, mitä tarkoittaa sanonta: menee kaikkien aika hukkaan.
Noin mäkin ajattelen että siinä kävi.
Yläasteella koulupäivän jälkeen korvat soi kun oli kestänyt siinä mölyssä monta tuntia.
Lukiota odotti kuin kuuta nousevaa. Siellä oli ihanaa, koska oppilaat istuivat tunneilla omasta halustaan. Yläasteella mellastavia häiriköitä ei tarvinnut nähdä enää ikinä.
Nyt ne häiriköt istuvat lukiossa kaivamassa nenäänsä. Lisäksi vieressä istuu ibrahim ja layla joista ei tiedä miksi ne on siinä, eksyneiltä näyttävät, mutta opettajan ja luokkakavereiden täytyy vain kestää sekin. Onneksi oma kouluaika oli ihan erilaisessa maailmassa jossa oli järkeä.
Isossa koulussa voi olla vaikkapa 70 opettajaa. 70 x 0,5 h = 35h työtuntia eli kokonainen työviikko yhden kyselyn täyttämiseen. Toista tämä jokaisen hankkeen kohdalla.