Mikä opettajan työssä kuormittaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhtä leipääntynyttä opettajaa kohden on kymmenen epätoivoista havittelemassa samaa työtä. Moni joutuu kouluttautumaan uudestaan kun töitä ei löydy. En epäile etteikö vaikkapa murrosikäisten paimentaminen olisi raskasta mutta luulisi pitkien lomien ja hyvän palkkatason kompensoivan.

Pitkät lomat kompensoivat jonkin verran, mutta jokainen oppilaskin *tietää*, että opettajilla on huonot palkat ja sanovat myös sen, *paskahommia paskalla palkalla*.

Lapsilla ei ole käsitystä siitä, että mikä on hyvä palkka. Erittäin suuri osa työvoimasta ansaitsee paljon vähemmän kuin opettajat.

Vierailija kirjoitti:

Suurin syy miksi lähdin opetusalalta oli aivan ehdottomasti vanhemmat. Ihan suoraan sanottuna näihin pisatuloksiin yms. löytyy syy lasten ja nuorten kotoa. Mitään ei heidän lapsiltaan saa vaatia. Opettajan on pystyttävä taikomaan kaikki tieto oppilaiden päähän ilman että sen äidin ja isän kullannupun tarvitsee itse tehdä oppimisen eteen mitään. Kun lapsi saa merkinnän tms. hän valehtelee kotona, että ei pidä paikkaansa ja ope kiusaa ja vanhemmat uskoo kaiken. Yhdelläkään opettajalla ei ole aikaa alkaa keksimään tarinoita ja valehtelemaan wilmamerkintöjä. Se merkintöjen laittaminen ja sitten vanhempien syyttelyviesteihin vastaaminen on vain lisätyö ja itse pääsisi helpommalla jos jättäisi laittamatta ne merkinnät mutta kun velvoitetaan ne laittamaan ja oikeasti toivoisi, että edes jonkun kotona niiden merkitöjen pohjalta edes yritettäisiin kasvattaa sitä lasta/nuorta. Ei ole mitään intressiä valehdella. Lapsella taas on intressi yrittää pu

Mitä hommia teet nyt?

Vierailija kirjoitti:

Mä todella tykkään työstäni alakoulun opettajana, mutta on se silti kuormittavaa. Opettajan työn kuormittavuuttaa on vaikea ymmärtää, jos ei itse ole koskaan ollut opettajana, mutta tässä muutamia juttuja

1) Koko opetuspäivän (5-7h) olet koko ajan läsnä ja saatavilla oppilaille, joita on 20-30/luokka. Opettaja on jatkuvassa vuorovaikutuksessa, tukemassa, auttamassa ja opettamassa. Tämä ei ole verrannollista lasten kanssa kotona olemiseen, kenelläkään ei ole tuota määrää samanikäisiä lapsia. Välitunnille ei lähdetä kun kello näyttää välituntia, vaan uloslähtö on valvottava (siellä niitä konflikteja sattuu, jos kukaan ei valvo ja niiden selvittäminen vie oman aikansa) joskus homma onnistuu viidessä minuutissa, joskus menee kauemmin. Oppilaita on myös oltava vastassa kun he tulevat, eli se vartin tauko kutistui muutaman minuutin tauoksi. Tai sitten olet välitunnilla valvomassa 

2) Joka luokasta löytyy ne oppilaat, joide

Minua kiinnostaa onko lapset suurimmaksi osaksi olleet päiväkodeissa saamassa sitä tehostettua varhaiskasvatusta ja oppineet sosiaalisiksi? Tätä asiaahan painotettiin aikoinan niin, että kotihoidetut olisivat jotenkin epäkypsempiä verrattuna näihin koulukypsiin  ja sosiaalisiin.

Vierailija kirjoitti:

Epäterveellinen työympäristö: jatkuva meteli (sain tinnituksen), veto, sisäilmaongelmat, home (sairastuin astmaan ja reumaan), jatkuva kiire ja vastuu, ei ehdi syödä tai käydä vessassa (epilepsialapsi vahdittavana), ei sosiaalitiloja, liikuntavaatteet vaihdetaan vessassa jne.

Päivä jatkuu kotona illalla, huomisen tunnit ja varusteet, suunnistuslappujen vienti, kokeiden korjaus, viestit ja läksyt poissaoleville ja lomalaisille etukäteen.  Alitajuisesti miettii kouluasioita koko ajan, suunnittelee seuraavaa käsityötä tai projektia. Ja mihin ottaa yhteyttä oireilevan oppilaan asioissa.

Kauppaan ei viitsi lähteä, kun aina on joku oppilas/vanhempi/kollega eikä millään jaksaisi vatvoa kouluasioita maitohyllyllä. Vapputorille tai uimahalliin ei voi mennä, takuulla on kananmunasade takissa tms. ja selluliittihuutelu kajahtaa.

Mikäs siinä, jos tästä maksettaisiin kunnolla, ehkä kestäisin. Nyt en.

Tässä voisi auttaa sähköinen oppimisalusta/ nettisivu, jossa on myös kokeet ja lomalaiset näkevät sieltä seuraavien tuntien matskut ja tehtävät. Kun on tarpeeksi vatvonut työasioita vapaa-ajalla, niin ne oppii sulkemaan tietoisesti pois. Tässä muutama neuvo. Mutta siellä tuntuu olevan hyvin raskasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Epäterveellinen työympäristö: jatkuva meteli (sain tinnituksen), veto, sisäilmaongelmat, home (sairastuin astmaan ja reumaan), jatkuva kiire ja vastuu, ei ehdi syödä tai käydä vessassa (epilepsialapsi vahdittavana), ei sosiaalitiloja, liikuntavaatteet vaihdetaan vessassa jne.

Päivä jatkuu kotona illalla, huomisen tunnit ja varusteet, suunnistuslappujen vienti, kokeiden korjaus, viestit ja läksyt poissaoleville ja lomalaisille etukäteen.  Alitajuisesti miettii kouluasioita koko ajan, suunnittelee seuraavaa käsityötä tai projektia. Ja mihin ottaa yhteyttä oireilevan oppilaan asioissa.

Kauppaan ei viitsi lähteä, kun aina on joku oppilas/vanhempi/kollega eikä millään jaksaisi vatvoa kouluasioita maitohyllyllä. Vapputorille tai uimahalliin ei voi mennä, takuulla on kananmunasade takissa tms. ja selluliittihuutelu kajahtaa.

Mikäs siinä, jos tästä maksettaisiin kunnolla, ehkä

Tässä voisi auttaa sähköinen oppimisalusta/ nettisivu, jossa on myös kokeet ja lomalaiset näkevät sieltä seuraavien tuntien matskut ja tehtävät. Kun on tarpeeksi vatvonut työasioita vapaa-ajalla, niin ne oppii sulkemaan tietoisesti pois. Tässä muutama neuvo. Mutta siellä tuntuu olevan hyvin raskasta.

Ainoa sähköinen apuväline jolle kouluissa olisi todellista käyttöä olisi sähköpannat oppilaille.

Mikä nyt työpaikoilla yleensä kuormittaa. Ne tyhmät kanssaihmiset, vastarannankiiskit, työrauhanrikkojat.

Ongelmathan johtuvat hyvin pitkälle ihmisistä. Ihanneluokka olisi varmaan sellainen, jossa kaikki haluavat oppia tai ainakin ovat hiljaa häiritsemisen sijaan ja antavat toisten oppia. Ja vanhemmat eivät soita suutaan joka asiasta. Ja esihenkilöt eivät kyttää joka pikkuasiasta.