Mikä opettajan työssä kuormittaa?
Luin jokin aika sitten uutisen, jonka mukaan työ kuormittaa opettajia niin paljon, että reilusti yli puolet harkitsee alanvaihtoa. Olisi mielenkiintoista kuulla, mikä siinä opettajan työssä oikeastaan on niin raskasta.
Kommentit (206)
Vierailija kirjoitti:
En huomannut yhtään kommenttia, jossa olisi tuotu esiin työpaikkakiusaaminen, simputus ja muu epäasiallinen kohtelu, joka tulee toisen opettajan taholta.
Olen työskennellyt korkeakoulussa, jossa työilmapiiri oli jopa useimmilla laitoksilla huono juuri tämän takia
Tunnen peruskoulun aineopettajan, joka kokee joutuneensa silmätikuksi omassa koulussaan, jossa kumminkin opettanut parikymmentä vuotta.
Tämä opettaja ei pidä oppilaita tai heidän vanhempiaan kuormittavina, vaan muutamaa muuta opettajaa. Työsuojelusta/luottamushenkilöistä ei ole ollut tukea.
Toisaalta onko tämä nimenomaan opettajan työhön kuuluva kuormitustekijä? Kaikilla aloillahan voi olla vastaavaa, oma kokemus etenkin matalapalkka-aloilta sellainen että kiusaamis ja simputus yms kuvioita enemmän. Mutta tosi ironista jos kasvatusalalla tätä olisi enemmän kun opettajienhan nimenomaan pitäisi niitä oppilaita ihmisiksi kasvattaa ja kiusaamistilanteita aikuisina setviä heh.
En ole opettaja, siivooja, sihteeri, vartija enkä poliitikko.
Vierailija kirjoitti:
Voin opettajana kertoa henkilökohtaiset syyni, jotka eroavat varmasti paljon muiden opettajien syistä. Jokaisella on omansa.
Eniten minua kuormittaa se, kuinka opettajan työ jatkuvasti muistuttaa minua siitä, että minulla ei ole puolisoa. Saan joka päivä katsella vierestä, kun kollegani ja jopa oppilaani ovat onnellisesti parisuhteissa tai seurustelevat. Minä taas joudun olemaan vuodesta toiseen yksin, vaikka olen kehittänyt itseäni ja etsinyt elämänkumppania jo 15 vuotta. Se turhauttaa erityisen paljon, että ainoat sinkut, joihin saan edes puheyhteyden, ovat omat oppilaani. En kiinnosta oppilaitani, eikä suhteesta oppilaaseen voisi ikäeron takia muutenkaan tulla mitään.
Siis anteeksi mitä. Minkä ikäisiä sinä oikein opetat? Kuulostaa vähän häiriintyneeltä jos alaikäisten kanssa toimiva ylipäätänsä miettii oppilaitaan sinkkuina ja ettei ikäeron takia voisi tulla mitään eivätkä oppilaat ole sinusta kiinnostuneita? Jos katsot kateellisena kollegoidesi ja jopa omien oppilaidesikin parisuhteita niin mene terapiaan. Ja ulotat henkilökohtaisen elämäsi ongelmat jotenkin työhön sellaisella tavalla mikä ei kuulosta ihan terveeltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhtä leipääntynyttä opettajaa kohden on kymmenen epätoivoista havittelemassa samaa työtä. Moni joutuu kouluttautumaan uudestaan kun töitä ei löydy. En epäile etteikö vaikkapa murrosikäisten paimentaminen olisi raskasta mutta luulisi pitkien lomien ja hyvän palkkatason kompensoivan.
Töitä löytyy kyllä, kun tulee sieltä pääkaupunkiseudulta ulos. Toki okl-kaupungeissa on myös opettajista ruuhkaa. Mutta täällä muuttotappiokunnissa ei aina löydy edes päteviä hakijoita.
Onhan se kamalaa, kun opettaja puhuu vierasta murretta, pukeutuu erikoisesti, värjää hiuksiaan ja ranteessa voi olla, hui kauhistus, tatuointi! Viikonloppuna ope voidaan nähdä paikallisessa s-marketissa ostamassa kaljaa! Open elämäntoveri voipi vielä olla samaa sukupuolta! Olkoot nämä konservatiiviset Perä-Pierulat Pohjanmaalla sitte
Kuka muka missään on sanonut että mainitsemasi asiat olisivat niitä jotka tekee opesta epäpätevän
Hankkeet ja teemat. Eli ne, millä muka piristetään työyhteisöä, saadaan pöhinää oppilaisiin ja tuodaan jotain vaihtelua. Tosiasiassa vaihtelua on ihan riittävästi, jos sitä oman ryhmän kanssa viitsii järjestää. Kaikki liikuntapäivä, laskiaiset, ystävänpäiväteemapäivät, halloweenit ym. sekoittavat kouluviikon rytmin. Siihen vielä uintiviikkoja, joulujuhlia ja unisef kävelykin pitäisi survoa johonkin väliin.
Sitten oma lukunsa ovat kaikki nämä innokkaat koulupäivän piristäjät, eli kiertävät taiteilijat, näyttelijät, soittoniekat jne. omalla - milläpä muullakaan, kuin kiusaamisen vastaisella teemalla. Uusinta settiä on kouluihin tunkevat tunnekasvattajat, jotka haluaisi taas pitää yhden teemapäivän.
Sitä opiskeltavaa asiaa on riittävästi ihan OPSsa. Ei tartte yhtään enempää. Tarkoitus on hyvä, mutta liika on liikaa. Lapset ovat paljon rauhallisempia, kun koulupäivät ja -viikot ovat ennakoitavissa ja tosiasiassa vähän tylsiä.
terv. luokanope
Vierailija kirjoitti:
Homekoulu
Minua kiinostaisi opettajan työ paljon, kiitos omien kouluaikojen huippujen opettajien. Mutta olen sairastunut hometalossa nuorena ja oireilen nykyään herkästi vöhänkään sisäilmaongelmaisessa rakennuksessa. Tästä muodostunut aika vaikea este alalle hakeutumiselle, käsittääkseni ongelmaisia koulurakennuksia on Suomessa niin paljon että riskeeraisinko vain terveyteni ja talouteni pahasti. Yksikin esim harjoittelujakso tai lyhyempi työpätkä homekoulussa voisi romuttaa terveyttä liikaa. Pelottaisi ottaa opintolainaa tällaisella riskillä. Sääli, kun open työ näin muuten on aina ollut unelma.
Koulu on pilattu, ja opettajan työ ei ole enää läheskään opetustyötä, ja sekin vähä, mitä opetusta on, ei tapahdu niin kuin opettaja itse näkee järkeväksi.
Koulussa esimerkiksi ei ole enää oppikirjoja eikä kyniä. Lapset eivät osaa lukea eivätkä kirjoittaa. Miksi? Koska poliitikko ja konsultti ja kehittäjä keksivät hyppiä digiloikkaa. Se oli loikka turmioon pedagogiikan näkökulmasta.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on opiskelijoita noin 150. Opetan kuutta eri ryhmää. Kaikki ovat eritasoisia. 3 ryhmässä on yli 30 opiskelijaa. En pysty millään auttamaan kaikkia heitä. Lisäksi hallinollisiin töihin menee osa ajasta, sillä katson aina, ketä on paikalla ja kirjaan ylös. Heillä on myös kaikenlaisia yksityisasioita. Muut joutuvat odottamaan, kun teen tämän työn. En saa palkkaa muuta kuin opetusajasta. Minulta vaaditaan kaikenlaista. Pitäisi jopa myydä kirjoja opiskeljoille, koska he haluaisivat niitä, eikä oppilaitos kustanna niitä heille.
Minulla on viikossa aina 11 ryhmää yläkoululaisia eli noin kolmisen sataa oppilasta. Avoimet oppimisympäristöt ja samoissa tiloissa neljä ryhmää opettelee eri oppiaineita. Välissä verho jonka taakse palauttelen omaan tilaani eksyneitä oppilaita ja etsiskelen toisista tiloista ja auloista piilosta omiani kesken oppitunnin. Jotakuta ahdistaa ja hänelle käyn antamassa omat tehtävät johonkin piilopaikkaansa, samalla laitan koteihin viestejä loma-anomuksista, vanh.varteista, hammaslääkäreiden kuittauksia, työryhmään, tiimiin ja joryyn kuittauksia. Nämä sellaisia, mihin pitää reagoida heti. Ohjaan oppilaita ja kierrän luokassa keräämässä puhelimia ja läppäreitä joilla pelataan ja komentamassa ettei lattialle saa terottaa eikä kaveria oteta kesken tunnin niskalenkkiin. Joku leikkaa saksilla sormeen ja joku tulee tilaan kopioimaan tai hakemaan jotain tarvitsemaansa asiaa verhojen välistä. Meteli on hirveä, en saa ääntäni kuulumaan ja se turhauttaa. Palauttelen oppilaita yksi kerrallaan paikoilleen tekemään vaadittuja tehtäviä. Osa karkaa syömään/välkälle siivoamatta jälkiään. Siivoan ja kiirehdin valvontaan ajamaan teinejä pakkaseen seisomaan. Eivät oikein tykkää mennä. Seuraava tunti alkaa kun juuri pääsen laumani kanssa ulos. Kiirehdin seuraavalle tunnille. Sama toistuu neljä kertaa päivässä. Kotona haluaisin istua hiljaa seinää tuijottaen ja antaa sykkeen laskea ja tinnityksen helpottaa, mutta täällä on omat vaatimukset. Parhaassa tapauksessa saan hoitaa vaan omat oppituntini, pahimmassa sijaistan oman ryhmäni ohessa toista oppiainetta, johon ei ole saatu sijaista. Huokaus.
Vierailija kirjoitti:
Homekoulu
Näitä on ihan liikaa. Voin kuvitella että kaikki muut koulumaailman ongelmat, keskittymisvaikeudet jnejne pahoinvointi näkyy niissä kouluissa vaikeammin kun terveys on muutenkin koetuksella sekä oppilailla että henkilökunnalla.
Vierailija kirjoitti:
Koulu on pilattu, ja opettajan työ ei ole enää läheskään opetustyötä, ja sekin vähä, mitä opetusta on, ei tapahdu niin kuin opettaja itse näkee järkeväksi.
Koulussa esimerkiksi ei ole enää oppikirjoja eikä kyniä. Lapset eivät osaa lukea eivätkä kirjoittaa. Miksi? Koska poliitikko ja konsultti ja kehittäjä keksivät hyppiä digiloikkaa. Se oli loikka turmioon pedagogiikan näkökulmasta.
Enpä ole kyllä suuremmin huomannut, että opettajien järjestöt tuota vastustaisivat. Sen sijaan vaan ovat innoissaan, kun kehitetään uutta toimintatapaa uusiin tutkimuksiin perustuen ja annetaan arvoa opettajien osaamiselle.
Päin kasvoja lentävä sylki. Se on pahinta.
Valtion valmennussuunnitelma (VaSu) sovelletaan myös kouluissa - ideologian takominen ihmisiin on uuvuttavaa, etenkin, kun työn alle saadaan osittain jo valmennettua (tarhassa/"esikoulussa"), häiriintynyttä ainesta.
Vierailija kirjoitti:
Hankkeet ja teemat. Eli ne, millä muka piristetään työyhteisöä, saadaan pöhinää oppilaisiin ja tuodaan jotain vaihtelua. Tosiasiassa vaihtelua on ihan riittävästi, jos sitä oman ryhmän kanssa viitsii järjestää. Kaikki liikuntapäivä, laskiaiset, ystävänpäiväteemapäivät, halloweenit ym. sekoittavat kouluviikon rytmin. Siihen vielä uintiviikkoja, joulujuhlia ja unisef kävelykin pitäisi survoa johonkin väliin.
Sitten oma lukunsa ovat kaikki nämä innokkaat koulupäivän piristäjät, eli kiertävät taiteilijat, näyttelijät, soittoniekat jne. omalla - milläpä muullakaan, kuin kiusaamisen vastaisella teemalla. Uusinta settiä on kouluihin tunkevat tunnekasvattajat, jotka haluaisi taas pitää yhden teemapäivän.
Sitä opiskeltavaa asiaa on riittävästi ihan OPSsa. Ei tartte yhtään enempää. Tarkoitus on hyvä, mutta liika on liikaa. Lapset ovat paljon rauhallisempia, kun koulupäivät ja -viikot o
Niinpä.
Woket ovat varastaneet koulurauhan, koska eivät tahdo ihmisten ajattelevan itse. Se on osa nykyistä koulutusta, että rauha riistetään - ja wokelle tyypillisesti, uhrista tehdään syyllinen.
Jatkuva arvioinnin kohteena oleminen. Jokaisesta pitämästäsi kurssista saat arviot.
No oppilaat ja niiden idioottivanhemmat kuormittaa
Työn sosiaalinen intensiivisyys. Se, että koko päivän on tekemisissä valtavan ihmisjoukon kanssa, olet aina muiden edessä, ryhmät ovat isoja (yleensä yli 30 opiskelijaa), olet koko ajan intensiivisesti läsnä, opetat, ohjaat, pidät ohjat käsissä jne. Vaikka tietysti opiskelijat tekee hommia välillä yksin, ryhmissä jne. Sit välitunnit toisten opettajien kanssa, palavereita, Wilma-viestejä jne. Illaksi vois sitten vetäytyä erakkona jonnekin luolaan hengittämään :D (Mutta perhe!) Puuh! Silti rakastan työtäni ja rakastan opettaa aineitani. Monesti silti mietin, miten ikinä jaksan tätä eläkkeelle asti, enkä tiedä jaksanko.
t. Lukio-ope
Nykypäivän muksut lösähtää tuolille sivuttain tai selin opettajaa. Kouluun tullaan kuluttamaan aikaa, valittamaan, kiusaamaan, sabotoimaan opetusta ja aikuisia ei kunnioiteta lainkaan. Mölyävät ja juttelevat kovaäänisesti eivätkä tee elettäkään hiljentyäkseen, jotta voisi oppitunnin aloittaa. Ääntään ei saa kuuluville. Haukkumasanoja tulvii open suuntaan, niin hirveitä ettei tänne niitä voi kirjoittaa. Isokoinen oppilas voi kävellä aivan open naaman eteen ja huutaa uhkauksia. Häiriköt eivät suostu poistumaan luokasta. He huutavat, hakkaavat seiniä, paiskovat välineitä ja ovia. Kyllä pitää olla kova nähka, että tätä kestää tunnista, viikosta ja vuodesta toiseen. Pelkkiä säilöjä nämä koulut on nykyään, ei siellä pysty opettamaan.
Onhan se kamalaa, kun opettaja puhuu vierasta murretta, pukeutuu erikoisesti, värjää hiuksiaan ja ranteessa voi olla, hui kauhistus, tatuointi! Viikonloppuna ope voidaan nähdä paikallisessa s-marketissa ostamassa kaljaa! Open elämäntoveri voipi vielä olla samaa sukupuolta! Olkoot nämä konservatiiviset Perä-Pierulat Pohjanmaalla sitten ilman päteviä opettajia!7