Mikä opettajan työssä kuormittaa?
Luin jokin aika sitten uutisen, jonka mukaan työ kuormittaa opettajia niin paljon, että reilusti yli puolet harkitsee alanvaihtoa. Olisi mielenkiintoista kuulla, mikä siinä opettajan työssä oikeastaan on niin raskasta.
Kommentit (206)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En huomannut yhtään kommenttia, jossa olisi tuotu esiin työpaikkakiusaaminen, simputus ja muu epäasiallinen kohtelu, joka tulee toisen opettajan taholta.
Olen työskennellyt korkeakoulussa, jossa työilmapiiri oli jopa useimmilla laitoksilla huono juuri tämän takia
Tunnen peruskoulun aineopettajan, joka kokee joutuneensa silmätikuksi omassa koulussaan, jossa kumminkin opettanut parikymmentä vuotta.
Tämä opettaja ei pidä oppilaita tai heidän vanhempiaan kuormittavina, vaan muutamaa muuta opettajaa. Työsuojelusta/luottamushenkilöistä ei ole ollut tukea.
Toisaalta onko tämä nimenomaan opettajan työhön kuuluva kuormitustekijä? Kaikilla aloillahan voi olla vastaavaa, oma kokemus etenkin matalapalkka-aloilta sellainen että kiusaamis ja simputus yms kuvioita enemmän. Mutta tosi ironista jos kasvatusalalla tätä olisi enemmän kun opettajienhan n
Ei se ole mikään paradoksi. Tiesitkö, että työpaikkakiusaamisen yleisyyttä on tutkittu, ja kyseenalaisen ykkössijan sai - ev lut seurakunnat!
Henkilökunta sekä kouluissa että srk:issa saattaa kokea voimakasta ristiriitaa työpaikan/ammatin imagon ja todellisuuden välillä.
Vierailija kirjoitti:
Nykypäivän muksut lösähtää tuolille sivuttain tai selin opettajaa. Kouluun tullaan kuluttamaan aikaa, valittamaan, kiusaamaan, sabotoimaan opetusta ja aikuisia ei kunnioiteta lainkaan. Mölyävät ja juttelevat kovaäänisesti eivätkä tee elettäkään hiljentyäkseen, jotta voisi oppitunnin aloittaa. Ääntään ei saa kuuluville. Haukkumasanoja tulvii open suuntaan, niin hirveitä ettei tänne niitä voi kirjoittaa. Isokoinen oppilas voi kävellä aivan open naaman eteen ja huutaa uhkauksia. Häiriköt eivät suostu poistumaan luokasta. He huutavat, hakkaavat seiniä, paiskovat välineitä ja ovia. Kyllä pitää olla kova nähka, että tätä kestää tunnista, viikosta ja vuodesta toiseen. Pelkkiä säilöjä nämä koulut on nykyään, ei siellä pysty opettamaan.
Miksi te opettajat ette kampanjoi sen puolesta, että tuo saataisiin loppumaan? Tunnekasvatus pois ja armeijakuri tilalle, niin eivät enää teinit uskalla urputtaa.
Se ettei päätöksissä kuulla opettajien mielipidettä.
Vierailija kirjoitti:
Häiriköt eivät suostu poistumaan luokasta. He huutavat, hakkaavat seiniä, paiskovat välineitä ja ovia. Kyllä pitää olla kova nähka, että tätä kestää tunnista, viikosta ja vuodesta toiseen. Pelkkiä säilöjä nämä koulut on nykyään, ei siellä pysty opettamaan.
Häirikköjä ei saa poistaa luokasta. Tai saa, jos hänelle on olemassa valvonta, mutta miten sen voi järjestää?
Vanhemmat.
itse olen opettanut ainakin lyhyitä pätkiä alakoululla, yläkoululla, lukiolla, AMKilla ja yliopistossa. Jotain on siis tullut nähtyä ja koettua.
Kolmella ensin mainituillla on tullut törmättyä joihinkin aivan uskomattomiin isiin/äiteihin. Yksi tuli mm katsomaan alakoulun liikuntapäivän pituushyppypaikalle ja kun lapsensa hyppäsi 250 cm tms, alkoi messuamaan, että väärin mitattu, että oikeasti tuonne asti hyppäsi ja näytti kädellään ainakin pari-kolmekymmentä senttiä kauemmas. Just joo. Kyse oli jostain 9_vuotiaiden koulun sisäisistä hypyistä.
Vierailija kirjoitti:
Hankkeet ja teemat. Eli ne, millä muka piristetään työyhteisöä, saadaan pöhinää oppilaisiin ja tuodaan jotain vaihtelua. Tosiasiassa vaihtelua on ihan riittävästi, jos sitä oman ryhmän kanssa viitsii järjestää. Kaikki liikuntapäivä, laskiaiset, ystävänpäiväteemapäivät, halloweenit ym. sekoittavat kouluviikon rytmin. Siihen vielä uintiviikkoja, joulujuhlia ja unisef kävelykin pitäisi survoa johonkin väliin.
Sitten oma lukunsa ovat kaikki nämä innokkaat koulupäivän piristäjät, eli kiertävät taiteilijat, näyttelijät, soittoniekat jne. omalla - milläpä muullakaan, kuin kiusaamisen vastaisella teemalla. Uusinta settiä on kouluihin tunkevat tunnekasvattajat, jotka haluaisi taas pitää yhden teemapäivän.
Sitä opiskeltavaa asiaa on riittävästi ihan OPSsa. Ei tartte yhtään enempää. Tarkoitus on hyvä, mutta liika on liikaa. Lapset ovat paljon rauhallisempia, kun koulupäivät ja -viikot o
Hankkeet pitäisi kieltää kaikista kouluista. Heti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Häiriköt eivät suostu poistumaan luokasta. He huutavat, hakkaavat seiniä, paiskovat välineitä ja ovia. Kyllä pitää olla kova nähka, että tätä kestää tunnista, viikosta ja vuodesta toiseen. Pelkkiä säilöjä nämä koulut on nykyään, ei siellä pysty opettamaan.
Häirikköjä ei saa poistaa luokasta. Tai saa, jos hänelle on olemassa valvonta, mutta miten sen voi järjestää?
Häiriköt saa poistaa mistä vain. Mutta mikä on häiriköintiä, kun kerran on hyväksytty, että erikoisluokkia ei enää ole?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Häiriköt eivät suostu poistumaan luokasta. He huutavat, hakkaavat seiniä, paiskovat välineitä ja ovia. Kyllä pitää olla kova nähka, että tätä kestää tunnista, viikosta ja vuodesta toiseen. Pelkkiä säilöjä nämä koulut on nykyään, ei siellä pysty opettamaan.
Häirikköjä ei saa poistaa luokasta. Tai saa, jos hänelle on olemassa valvonta, mutta miten sen voi järjestää?
Siis lukeeko laissa, että oppilasta ei saa jättää hetkeksikään yksinään? Vai mihin tuo pohjautuu? Siitä ei nimittäin kovin kauaa ole, kun niitä vielä poistettiin luokasta.
Onhan kouluissa vartiointipalvelu, kuten missä tahansa julkisissa tiloissa. Käyttäkää sitä, ääritilanteissa, jotka rehtori määrittelee.
Vierailija kirjoitti:
En huomannut yhtään kommenttia, jossa olisi tuotu esiin työpaikkakiusaaminen, simputus ja muu epäasiallinen kohtelu, joka tulee toisen opettajan taholta.
Olen työskennellyt korkeakoulussa, jossa työilmapiiri oli jopa useimmilla laitoksilla huono juuri tämän takia
Tunnen peruskoulun aineopettajan, joka kokee joutuneensa silmätikuksi omassa koulussaan, jossa kumminkin opettanut parikymmentä vuotta.
Tämä opettaja ei pidä oppilaita tai heidän vanhempiaan kuormittavina, vaan muutamaa muuta opettajaa. Työsuojelusta/luottamushenkilöistä ei ole ollut tukea.
Itse läksin pois ylisopiston Kasvis tiedekunnasta, vs lehtorin hommasta. Missään en ole nähnyt niin sairasta työyhteisöä eli kiusaamista, piikittelyä, leirejä, selkäänpuukottamista, henkistä väkivaltaa.
Aivan kamala paikka, ei ikinä takaisin yliopistoon opetushommiin.
Vierailija kirjoitti:
Onhan kouluissa vartiointipalvelu, kuten missä tahansa julkisissa tiloissa. Käyttäkää sitä, ääritilanteissa, jotka rehtori määrittelee.
Vartijoilla ei ole mitään oikeuksia koulun tiloissa paitsi jokamiehenoikeus. Eli voivat esimerkiksi erottaa tappelijat toisistaan jos opettajat eivät katso siihen kykenevänsä, mutta ei ole oikeutta vaikkapa poistaa oppilaita luokasta tai antaa rangaistuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Häiriköt eivät suostu poistumaan luokasta. He huutavat, hakkaavat seiniä, paiskovat välineitä ja ovia. Kyllä pitää olla kova nähka, että tätä kestää tunnista, viikosta ja vuodesta toiseen. Pelkkiä säilöjä nämä koulut on nykyään, ei siellä pysty opettamaan.
Häirikköjä ei saa poistaa luokasta. Tai saa, jos hänelle on olemassa valvonta, mutta miten sen voi järjestää?
Siis lukeeko laissa, että oppilasta ei saa jättää hetkeksikään yksinään? Vai mihin tuo pohjautuu? Siitä ei nimittäin kovin kauaa ole, kun niitä vielä poistettiin luokasta.
www.oph.fi/fi/koulutus-ja-tutkinnot/kurinpitokeinot-ja-turvaamistoimenp…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Häiriköt eivät suostu poistumaan luokasta. He huutavat, hakkaavat seiniä, paiskovat välineitä ja ovia. Kyllä pitää olla kova nähka, että tätä kestää tunnista, viikosta ja vuodesta toiseen. Pelkkiä säilöjä nämä koulut on nykyään, ei siellä pysty opettamaan.
Häirikköjä ei saa poistaa luokasta. Tai saa, jos hänelle on olemassa valvonta, mutta miten sen voi järjestää?
Häiriköt saa poistaa mistä vain. Mutta mikä on häiriköintiä, kun kerran on hyväksytty, että erikoisluokkia ei enää ole?
Ei saa. Katsopa: www.oph.fi/fi/koulutus-ja-tutkinnot/kurinpitokeinot-ja-turvaamistoimenp…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En huomannut yhtään kommenttia, jossa olisi tuotu esiin työpaikkakiusaaminen, simputus ja muu epäasiallinen kohtelu, joka tulee toisen opettajan taholta.
Olen työskennellyt korkeakoulussa, jossa työilmapiiri oli jopa useimmilla laitoksilla huono juuri tämän takia
Tunnen peruskoulun aineopettajan, joka kokee joutuneensa silmätikuksi omassa koulussaan, jossa kumminkin opettanut parikymmentä vuotta.
Tämä opettaja ei pidä oppilaita tai heidän vanhempiaan kuormittavina, vaan muutamaa muuta opettajaa. Työsuojelusta/luottamushenkilöistä ei ole ollut tukea.
Itse läksin pois ylisopiston Kasvis tiedekunnasta, vs lehtorin hommasta. Missään en ole nähnyt niin sairasta työyhteisöä eli kiusaamista, piikittelyä, leirejä, selkäänpuukottamista, henkistä väkivaltaa.
Aivan kamala paikka, ei ikinä takaisin yliopistoon opetushommiin.
Olen kuullut samankaltaista huhua Oulun kasvatustieteiden tiedekunnasta, tästä tosin jo vuosia aikaa. Että siellä on opiskeluyhteisöissä eniten ja isoja kiusaamisongelmia. Sieltä tervehenkisiä opeja stte lapsille jee
Vierailija kirjoitti:
Nykypäivän muksut lösähtää tuolille sivuttain tai selin opettajaa. Kouluun tullaan kuluttamaan aikaa, valittamaan, kiusaamaan, sabotoimaan opetusta ja aikuisia ei kunnioiteta lainkaan. Mölyävät ja juttelevat kovaäänisesti eivätkä tee elettäkään hiljentyäkseen, jotta voisi oppitunnin aloittaa. Ääntään ei saa kuuluville. Haukkumasanoja tulvii open suuntaan, niin hirveitä ettei tänne niitä voi kirjoittaa. Isokoinen oppilas voi kävellä aivan open naaman eteen ja huutaa uhkauksia. Häiriköt eivät suostu poistumaan luokasta. He huutavat, hakkaavat seiniä, paiskovat välineitä ja ovia. Kyllä pitää olla kova nähka, että tätä kestää tunnista, viikosta ja vuodesta toiseen. Pelkkiä säilöjä nämä koulut on nykyään, ei siellä pysty opettamaan.
Aika opettamiselle täytyy vain ottaa, eikä jäädä odottamaan "hiljentymisen eleitä". (Sille ei tietenkään mitään voi, jos oma puheääni on heikko.)
Yhdellä ala-asteen naisopettajalla on tapana odottaa hiljaisuutta, ja sitten "räjähtää". Omia puutteita puhujana ei mielestäni saisi kompensoida tuollaisella epävakaalla tyylillä.
Mene jollekin ostarille, vaikka Oulun Valkeaan, Itikseen, metroasemalle ja mitä näitä nyt on, niin siellä näet, mikä kuormittaa. Nykynuorissa on valitettavan paljon mätiä omenoita, jotka pilaavat kaiken. Ne tulevat elinkautisvangit, taparikolliset, nistit ja muut käyvät peruskoulun ja usein amiksenkin niiden tavallisten häiriönä.
Opetan amiksessa ja saldona entisistä opiskelijoista on ainakin yksi istumassa elinkautista, toinen pitkää tuomiota, yksi nuorisovankilassa, useita pikkurikollisia, nistejä, huumevelkojen takia melkein tapettuja pari. Sitten on paljon haastavia asumisyksikkönuoria jne. Kyllähän ne jo koulussa oireilivat ja aiheuttivat paljon harmia ja pelkoa.
Olen ollut yläkoulun opettajana 23 vuotta. Työ on muuttunut jatkuvasti stressaavammaksi.
Perimmäisiä syitä on jatkuva riittämättömyyden tunne. Yhteiskunnan odotukset ja opsin vaatimukset eivät ole ikinä tavoitettavissa. Koskaan et voi olla edes riittävän hyvä, jos lähdet vertaamaan työtäsi ihanteisiin.
Toinen syy on valtava ihmissuhdekuormitus. Kohtaan päivässä jopa sata murrosikäistä ja nykyään opettajan suhde oppilaisiin on läheisempi kuin ennen. Se motivoi, mutta myös uuvuttaa. Koen jonkinlaista empatiauupumusta. En jaksa surra kaikkia oppilaiden ongelmia, joita on koko ajan enemmän.
Omaehtoisten oppilaiden määrä myös lisääntyy. He ovat tottuneet itse päättämään, mitä tekevät tai eivät tee. Vähintään pitäisi saada päättää missä ja milloin. Oppilas odottaa erityisiä kiitoksia siitä, että on ylipäänsä paikalla tai tekee vaikkapa puolet tehtävistä. Nelosia ottavat nimenomaan nämä tyypit, eivät oppimisvaikeuksista kärsivät.
Kolmas syy on lisääntynyt hektisyys, joka on seurausta mm. digitaalisaatiosta. Ennen pystyin oppituntien ajan keskittymään täysin opetukseen. Nyt käyn jatkuvasti Wilmassa ja siellä on aina jotain, mikä katkaisee keskittymisen, vie ajatukset muualle jne. Wilmaan on huoltajan myös helppo laittaa suunnittelematta vaikka mitä asiattomuuksia. Ennen piti vähän miettiä, kun piti soittaakin tai tulla tapaamaan. Siinä oli todellakin puolensa.
Opetettuani kuusi tuntia olen ihan poikki. Sitten pitäisi suunnitella ja kehittää opetusta. Käytännössä soitan taas Nicon kotiin edelleen lisääntyvistä poissaoloista tai pidän jälleen täysin turhan palaverin Veetin asenteesta ja ongelmista, korjaan ehkä kokeita ja katson, että seuraavalle päivälle on jotain mietittynä.
Sitten lähden kotiin, enkä taaskaan ole kyennyt motivoimaan riittävästi, nostamaan ketään suosta, parantamaan lukutaitoa ja olemaan se inspiroiva ja empaattinen superope.
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat.
itse olen opettanut ainakin lyhyitä pätkiä alakoululla, yläkoululla, lukiolla, AMKilla ja yliopistossa. Jotain on siis tullut nähtyä ja koettua.
Kolmella ensin mainituillla on tullut törmättyä joihinkin aivan uskomattomiin isiin/äiteihin. Yksi tuli mm katsomaan alakoulun liikuntapäivän pituushyppypaikalle ja kun lapsensa hyppäsi 250 cm tms, alkoi messuamaan, että väärin mitattu, että oikeasti tuonne asti hyppäsi ja näytti kädellään ainakin pari-kolmekymmentä senttiä kauemmas. Just joo. Kyse oli jostain 9_vuotiaiden koulun sisäisistä hypyistä.
Sit muistuu mieleen yksi tapaus lukiosta. Ryhmäni opiskelijan kanssa ongelmia. Äiti alkoi sitten soitella puheluita.
Hän aloitti puhelun kun lähti bussilla töistä kotiin ja matka kotipysäkille kesti puolisen tuntia.
Koko sen ajan hän puhui omasta elämästään. Esim. miten avioliitossa on ongelmia ja tuleekohan ero heille ja mitenhän se lapsi ottaa asian jos se ero,tulee ja mies varmaan ryntää heti uuteen suhteeseen ja hän sitten varmaan jää yksin lapsen kanssa ja mitenhän ne vanhojen tanssitkin sujuvat se puhetulva oli aivan uskomaton.
En saa palkkaa terapeuttina tai avioliittoneuvojana olemisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan kouluissa vartiointipalvelu, kuten missä tahansa julkisissa tiloissa. Käyttäkää sitä, ääritilanteissa, jotka rehtori määrittelee.
Vartijoilla ei ole mitään oikeuksia koulun tiloissa paitsi jokamiehenoikeus. Eli voivat esimerkiksi erottaa tappelijat toisistaan jos opettajat eivät katso siihen kykenevänsä, mutta ei ole oikeutta vaikkapa poistaa oppilaita luokasta tai antaa rangaistuksia.
Tarkoitin oppilaiden ja opettajan, en vartijan suojelua.
...Päätöksen häirikön poistamisesta tekee opettaja, ja vartija toimeenpanee sen, silloin kun häirikkö riehuu eikä suostu poistumaan tilasta; kuinka yleistä tämä muka on, kuvatussa tilanteessa tarvitaan ehkä jo poliisia.
Jos opettaja sallii ihmisten ym. vahingoittamisen ts. ei pysty antamaan käskyä poustua, vartija voi todeta hänet toimintakyvyttömäksi, ja huolehtia turvallisuudesta.
Aika marginaalisesta puhutaan, mutta Suomessa ei ole mitään erityisoikeutta vandalisoida missään. Oppilaatkin voivat vaatia toimia, ellei opettaja tajua heistä huolehtia.
Miltäs pohjalta näkemyksiäsi kirjoittelet? Paljonko on kokemusta opetushommista? Ja miltä vuosikymmeniltä?