Uskotteko, että kaikki autismin kirjon diagnoosin saaneet ovat oikeasti kirjolla?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä koska niitä ei diagnosoida yleislääkärillä vaan siihen on omat klinikat olemassa.

Mutta diagnoosi ei tiettävästi tapahdu verikokeella joten erehtyminen on mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Uskon, että julkisella puolella tehdyt diagnoosit ovat luotettavampia. Tuttavani sai yksityiseltä hiljattain adhd-diagnoosin täyttämällä jonkun nettikyselyn. Paljon muuta diagnoosiin ei muka tarvittu. 

Todellakin pitäis olla yhtenäinen linja millä diagnoosi annetaan. Valitettavasti tässäkin maassa lääkärit tienaa määräämällä tiettyjä lääkkeitä ihmisille.

Vierailija kirjoitti:

Ennen puhuttiin esim. kehitysviivästymästä tai lievästä kehitysvammaisuudesta. Mihin nämä katosivat? 

Moni myös varman fas-lapsi ilman fas-ulkonäköpiirteitä. Tai mömmö-child.

No ei ne mihinkään ole kadonneet. Lievä kehitysvammaisuus on eri asia kuin autismi, vaikka toki autisti voi olla myös kehitysvammainen lievästä syvään vammaan. 

Se ei ole sinun päätettävissä. 

Onko autismi Suomessa yleisempää kuin maailmalla, tietääkö kukaan?

Vierailija kirjoitti:

Lapsellani on autismin kirjon diagnoosi, mutta olen ruvennut miettimään että jos se onkin adhd tai add, koska suurimmat ongelmat ovat tarkkaavuudessa ja toiminnan ohjauksessa. Jotain siis on luultavasti kuitenkin, mutta en ole varma onko tämä autismia. Mutta en minä ole lääkäri.

Autismiin kuuluu molemmat. Eikä nää välttämättä ole helppoa edes aikuisena näiden ongelmien kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Lapsellani on autismin kirjon diagnoosi, mutta olen ruvennut miettimään että jos se onkin adhd tai add, koska suurimmat ongelmat ovat tarkkaavuudessa ja toiminnan ohjauksessa. Jotain siis on luultavasti kuitenkin, mutta en ole varma onko tämä autismia. Mutta en minä ole lääkäri.

Voi olla molemmatkin: autismin kirjo ja ad(h)d

Vierailija kirjoitti:

Uskon että aikuisdiagnooseissa on myös luusereiden ostamia diagnooseja tekosyyksi laiskuuteen ja pummimiseen

Uskomus ei ole tiedon väärti ja huomaan, että sinulla ei ole muuta tietoa näistä kehityksellisistä häiröistä kuin se oma uskomus. Tiedän menestyneitä ihmisiä työelämässä ja rahallisesti, mutta heillä on haastavampaa silti tehdä asioita kuin muilla. He ovat siis ahkerampia kuin muut ja tekevät tuplasti töitä asioiden eteen. Kun elämässä jotuuu tekemään kaiken eteen paljon enemmän kuin muut ja siltikin saattaa alisuoriutua tms. niin aikuinen voi hakeutua lääkärille jos apua löytyisi asiaan ja voi saada sen lääkityksen. Lääkityksen kanssa voi huomata, että kuinka nopeasti suoriutuu tehtävistä, mihin muuten menisi ikuisuus. 

Vierailija kirjoitti:

En, koska uskon esim. että oma ADHD-diagnoosini on virheellinen.

Arvasin että tulee alapeukkuja. Sama kuin aikaisempi.

Tilanteeni on siis se, että hastattelussa ei paneuduttu kunnolla lapsuuteeni. Lisäksi minulle on selvinnyt vasta vuosia diganoosin jälkeen asioita menneisyydestäni, jotka saattavat aiheuttaa ADHD:n kaltaisia oireita. Myöskään seksuaalisista traumoista ei käytännössä kysytty mitään ennen psykiatrin haastatteluun pääsemistä, enkä enää siinä tilanteessa uskaltanut sanoa "no hei hyvä kun kysyit, sitä oli paljon lapsuudessa" kun en ollut tuolloin kertonut asiasta yhdellekään ihmiselle tässä maailmassa.

Vierailija kirjoitti:

Lapsellani on autismin kirjon diagnoosi, mutta olen ruvennut miettimään että jos se onkin adhd tai add, koska suurimmat ongelmat ovat tarkkaavuudessa ja toiminnan ohjauksessa. Jotain siis on luultavasti kuitenkin, mutta en ole varma onko tämä autismia. Mutta en minä ole lääkäri.

Millaista sosiaalinen käyttäytyminen on? Autismi ja ADHD eroaa tällä osalla valtavasti.

Autismissa sosiaalinen kanssakäyminen, leikit ovat vaikeita. Lapsella on yleensä myös vahvoja mielenkiinnon kohteita.

Kun joku asia on mielenkiintoista siihen jaksaa keskittyä, mutta muilla asioilla ei tunnu olevan lapselle mitään suurempaa merkitystä. Hän ei edes välttämättä koe mitään halua oppia jotain uutta asiaa. 

ADHD lapsi taas yleensä on sosiaalinen, mutta saattaa vaikka suuttua kun häviää pelissä tai haluaa olla ensimmäinen aina kun jotain tehdään, hän ryhtyy tekemään asioita, mutta ei saa niitä vaan loppuun asti.

Autismi lapsi saattaa sanoa melkein joka asiaan "ei"...

Autismi lapsi vaatii oppiakseen että asiat saadaan jollain tavalla kiinnostamaan häntä että hän ryhtyy niitä tekemään. Tää vaatii siis hirveän paljon panostusta niiltä ihmisiltä ketkä lasta hoitaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En, koska uskon esim. että oma ADHD-diagnoosini on virheellinen.

Arvasin että tulee alapeukkuja. Sama kuin aikaisempi.

Tilanteeni on siis se, että hastattelussa ei paneuduttu kunnolla lapsuuteeni. Lisäksi minulle on selvinnyt vasta vuosia diganoosin jälkeen asioita menneisyydestäni, jotka saattavat aiheuttaa ADHD:n kaltaisia oireita. Myöskään seksuaalisista traumoista ei käytännössä kysytty mitään ennen psykiatrin haastatteluun pääsemistä, enkä enää siinä tilanteessa uskaltanut sanoa "no hei hyvä kun kysyit, sitä oli paljon lapsuudessa" kun en ollut tuolloin kertonut asiasta yhdellekään ihmiselle tässä maailmassa.

Todella huonoa kohtelua. Tuollaisesta traumat pitäisi käydä terapiassa läpi, eikä ohittaa aihetta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä järkeä siinä olisi, kun ei tuohon ole mitään lääkkeitä tarjolla. 

Tuttuni ei saanut töitä ilman diagnoosia koska silloin noita oireita pidetään vaan laiskuutena tms. Diagnoosin jälkeen itsevarmuus parani ja rohkeasti kertoi että hänellä on autismi ja heti ensimmäisestä haastattelusta onnistui työnsaanti. Ihmiset ymmärtävät paremmin jos on käyttäytymiselle syy

Tästä syystä toivoisin että mulla olisi jokin syy miksi kaikki asiat ovat itselleni vaikeita:( Nyt pidetään vaan idioottiona, asennevammaisena ja vaikka millaisena. Johtuen siitä kun kaikki opiskelut jää kesken, töissä kulun heti loppuun ja tuntuu etten kuulu tänne muiden sekaan. Tunnen olevani niin erilainen kun muut ihmiset ja monia asioita en ymmärrä miksi pitää toimia. Kävin juuri uravalmennuksen ja en millään ymmärrä miksi pitää vetää roolia työhaastatteluissa ja videohaastattelu tuntui pahoinpitelyltä.

Saisinpa apua

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsellani on autismin kirjon diagnoosi, mutta olen ruvennut miettimään että jos se onkin adhd tai add, koska suurimmat ongelmat ovat tarkkaavuudessa ja toiminnan ohjauksessa. Jotain siis on luultavasti kuitenkin, mutta en ole varma onko tämä autismia. Mutta en minä ole lääkäri.

 

Millaista sosiaalinen käyttäytyminen on? Autismi ja ADHD eroaa tällä osalla valtavasti.

Autismissa sosiaalinen kanssakäyminen, leikit ovat vaikeita. Lapsella on yleensä myös vahvoja mielenkiinnon kohteita.

Kun joku asia on mielenkiintoista siihen jaksaa keskittyä, mutta muilla asioilla ei tunnu olevan lapselle mitään suurempaa merkitystä. Hän ei edes välttämättä koe mitään halua oppia jotain uutta asiaa. 

ADHD lapsi taas yleensä on sosiaalinen, mutta saattaa vaikka suuttua kun häviää pelissä tai haluaa olla ensimmäinen aina kun jotain tehdään, hä

No tuo on kyllä hänellä, että ei oikein pääse kavereiden juttuhin mukaan eli sosiaalisessa kanssa käymisessä ongelmaa. On vähän pihalla tilanteista.  Eli ehkä tuon takia se autismi on ihan perusteltu. Mutta tosissaan on myös pahaa keskittymisongelmaa, ajatukset kuulemma lähtee koulussa aina harhailemaan, eikä saa asioita vietyä  loppuun. Ja aina tavarat hukassa. 

Vähän sivusta, mutta olen kohdannut ihmisiä, jotka uskottavasti kertovat esim ADHD diagnoosistaan. Sitten, kun mennään syvemmälle henkilön asioihin, diagnoosi onkin itse keksitty. Ei ole mitään lääkärinlausuntoa tms. Piiloutuivat diagnoosin (myös monen muun sairauden) taakse. Eräässä työssä, ohjaajana törmäsin tähän aika usein. 

Muotidiagnoosi.

Vierailija kirjoitti:

Mitä on olla oikeasti autismin kirjolla? Missä se raja menee? Uskon, että ihminen, joka on hakenut diagnoosin kärsiin autismin kirjon piirteistä, että diagnoosia on lähdetty hakemaan ihan syystä. Se on sitten jonkun ihminsen päätös jossain ja voi olla myös tulkintakysymys mikä on ns. oikea häiriö ja mikä normaalia, että kuinka isoja ongelmia pitää olla ja miten niitä on osannut eri tahoille sanoittaa. Ihmisellä voi olla vahvasti elämää haittaavia autismin kirjon piirteitä, eikä silti ole diagnoosia eri syistä. 

Mutta onhan sitä muitakin diagnooseja kuin autismi? Etkö muista ollenkaan sitä? Vaikka henkilö menisi sinun sanojasi lainaten "hakemaan" autismidiagnoosia, hän voi saada esim. persoonallisuushäiri- tai kehitysvammadiagnoosin. Kaikki poikkeavuus ei ole autismia.

Voi olla niinkin, että sellaiset asiat, jotka ovat muille helppoja, ovat sinulle vaikeita. Jotkut asiat taas, jotka ovat yleensä ihmisille vaikeita, ovat sinulle helppoja. Ihanteellista olisi, jos ihminen työllistyisi tällöin tällaisen asian tiimoilta. 

Vierailija kirjoitti:

Vähän sivusta, mutta olen kohdannut ihmisiä, jotka uskottavasti kertovat esim ADHD diagnoosistaan. Sitten, kun mennään syvemmälle henkilön asioihin, diagnoosi onkin itse keksitty. Ei ole mitään lääkärinlausuntoa tms. Piiloutuivat diagnoosin (myös monen muun sairauden) taakse. Eräässä työssä, ohjaajana törmäsin tähän aika usein. 

Minä olen ollut autistien vertaistukiryhmässä, jossa vain parilla ihmisellä oli lääkärin antama diagnoosi, loput kymmenen olisivat halunneet olla autisteja, mutta lääkärit eivät olleet suostuneet antamaan heille autismi-diagnoosia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä järkeä siinä olisi, kun ei tuohon ole mitään lääkkeitä tarjolla. 

Tuttuni ei saanut töitä ilman diagnoosia koska silloin noita oireita pidetään vaan laiskuutena tms. Diagnoosin jälkeen itsevarmuus parani ja rohkeasti kertoi että hänellä on autismi ja heti ensimmäisestä haastattelusta onnistui työnsaanti. Ihmiset ymmärtävät paremmin jos on käyttäytymiselle syy

Tästä syystä toivoisin että mulla olisi jokin syy miksi kaikki asiat ovat itselleni vaikeita:( Nyt pidetään vaan idioottiona, asennevammaisena ja vaikka millaisena. Johtuen siitä kun kaikki opiskelut jää kesken, töissä kulun heti loppuun ja tuntuu etten kuulu tänne muiden sekaan. Tunnen olevani niin erilainen kun muut ihmiset ja monia asioita en ymmärrä miksi pitää toimia. Kävin juuri uravalmennuksen ja en millään ymmärrä miksi pitää vetää roolia työhaastatteluissa ja videohaastattelu tuntui pahoinpitelyltä.

Kuulostaa niiin tutulta. Olen vahvasti epäillyt olevani autismin kirjolla, mutta en ole lähtenyt selvittämään asiaa, kun sekin tuntuu niin työläältä enkä tiedä mistä/miten/millaista apua voisin saada. En ole edes varma haluanko diagnoosia, tulisiko se helpottamaan elämääni mitenkään. Tällä hetkellä työskentelen 10 tuntia viikossa ja sekin tuntuu raskaalta.

Oletko yrittänyt saada diagnoosia tai muuta apua, jos niin mistä ja millaista?

On se niin väärin jos ihminen on esimerkiksi sisäänpäin sulkeutunut tai ei kovin kiinnostunut muista tai ympäristöstään että tälle pitää etsiä joku syy. Saisi pikkuhiljaa työpaikoillakin olla asennetta hyväksyä erilaisuus. Meillä on todennäköisesti lievästi autistinen henkilö töissä ja hän haluaa syödä yksin ja menee pukkariin kahvikupin kanssa tai ulos kesäisin. Ja mikä myrkyllisyys tästä tullut työpaikalla! Puhutaan hirveää törkyä hänestä koska on niin kovin itsekseen. Joskus olin hänen kanssaan kahdestaan tauolla ja intoutui puhumaan koirista tosi paljon. Luulen että ei tykkää olla isommassa porukassa. Ei ole mitenkään ujo, mutta häntä ei vaan ilmeisesti muut kiinnosta:D Paitsi koirat