Uskotteko, että kaikki autismin kirjon diagnoosin saaneet ovat oikeasti kirjolla?
Kun paljon epäillään, etteivät kaikki ADHD-diagnoosit pidä paikkaansa, niin miten on mielestänne autismikirjon puolella: voiko olla, että jotkut ovat saaneet diagnoosin väärin perustein?
Kommentit (106)
Mitä järkeä siinä olisi, kun ei tuohon ole mitään lääkkeitä tarjolla.
Ainakin pitää pystyä todistamaan, että piirteitä on ollut jo lapsuudessa. Mikäli ne ovat ilmestyneet vasta myöhemmin, kyseessä ei voi olla neurologinen häiriö/poikkeavuus.
Jos diagnoosi on aikuisena haettu yksityiseltä. Julkisella diagnosoidut lapset on yleensä ihan perusteellisesti diagnosoitu.
Mitä on olla oikeasti autismin kirjolla? Missä se raja menee? Uskon, että ihminen, joka on hakenut diagnoosin kärsiin autismin kirjon piirteistä, että diagnoosia on lähdetty hakemaan ihan syystä. Se on sitten jonkun ihminsen päätös jossain ja voi olla myös tulkintakysymys mikä on ns. oikea häiriö ja mikä normaalia, että kuinka isoja ongelmia pitää olla ja miten niitä on osannut eri tahoille sanoittaa. Ihmisellä voi olla vahvasti elämää haittaavia autismin kirjon piirteitä, eikä silti ole diagnoosia eri syistä.
Autismi diagnoosi on kuitenkin aika harvinainen, vielä nykyäänkin. Oma lapsi sai nyt vasta 10vanhana ja selkeästi on ollut ongelmia koko elämänsä ajan, oppi puhumaan 4vuotiaana. Ei vieläkään lue tai kirjoita. Ja diagnoosi saatiin julkisella, ennen tätä ollut määrittelemätön kehityshäiriö diagnoosi.
Uskon että aikuisdiagnooseissa on myös luusereiden ostamia diagnooseja tekosyyksi laiskuuteen ja pummimiseen
Vierailija kirjoitti:
Mitä järkeä siinä olisi, kun ei tuohon ole mitään lääkkeitä tarjolla.
Juuri näin, mutta lapsen vanhemmille olis todella tärkeää saada diagnoosi lapselle ajoissa, koska näiden lasten kasvatus on aivan erilainen projekti kuin yleensä. Nää lapset rasittuu normaalista arjesta todella paljon. Joten ois tärkeää saada myös kouluun ja päiväkotiin tietämystä aiheesta.
Vierailija kirjoitti:
Uskon että aikuisdiagnooseissa on myös luusereiden ostamia diagnooseja tekosyyksi laiskuuteen ja pummimiseen
Tiedän, että olet tyhmä ja ilkeä idiootti.
Ei epäilystäkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskon että aikuisdiagnooseissa on myös luusereiden ostamia diagnooseja tekosyyksi laiskuuteen ja pummimiseen
Tiedän, että olet tyhmä ja ilkeä idiootti.
Ei epäilystäkään.
Ei, olen vaan autisti.
Itse olen luultavasti kirjolla, mutta en aio aikuisiällä enää hankkia diagnoosia. Sinnittelen töissä vielä jonkin aikaa.
Ennen puhuttiin esim. kehitysviivästymästä tai lievästä kehitysvammaisuudesta. Mihin nämä katosivat?
Moni myös varman fas-lapsi ilman fas-ulkonäköpiirteitä. Tai mömmö-child.
En, koska uskon esim. että oma ADHD-diagnoosini on virheellinen.
Kyllä ehdottomasti.
Opettajana uskon, että adhd on ylidiagnosoitu, mutta autismi selvästi alidiagnosoitu. Vain pahimmat tapaukset saavat dg:n. Tytöt varsinkin ovat hyviä maskaamaan ja suorittamaan ja jäävät ilman dg:a. Moni autisti pärjää koulussa, osalla on kavereitakin jne. Siinä on opettajan paha alkaa ehdotella, että lapsi tai nuori on autisti. Sitten leimaantuu tyypiksi, joka ei hyväksy erilaisuutta tms.
Adhd:t saavat dg:n, koska heidän käytöksensä on usein niin häiritsevää eivätkä opinnot suju. Autisti sen sijaan voi olla ympäristölle vaivatonkin.
Diagnoosin puute voi kostautua myöhemmin, kun uupumus uhkaa. Moni autisti väsyy lopulta esittämään neurotyypillistä tai ei pystykään integroitumaan työelämään tms.
Minulla on nytkin mielessä monia entisiä ja nykyisiä oppilaita, joiden olen aika varma olevan kirjolla, mutta joilla ei ole diagnoosia. Vanhemmissa ikäluokissa tilanne on tietysti vielä pahempi. Vain liki toimintakyvyttömillä on dg, jos ikää on yli 50.
Uskon, että julkisella puolella tehdyt diagnoosit ovat luotettavampia. Tuttavani sai yksityiseltä hiljattain adhd-diagnoosin täyttämällä jonkun nettikyselyn. Paljon muuta diagnoosiin ei muka tarvittu.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen luultavasti kirjolla, mutta en aio aikuisiällä enää hankkia diagnoosia. Sinnittelen töissä vielä jonkin aikaa.
Kannattaa hakea, diagnoosi voi kuitenkin vaikuttaa positiivisesti työssä, jolloin elämä ei ole pelkästään sinnittelyä.
Kyllä koska niitä ei diagnosoida yleislääkärillä vaan siihen on omat klinikat olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Ennen puhuttiin esim. kehitysviivästymästä tai lievästä kehitysvammaisuudesta. Mihin nämä katosivat?
Moni myös varman fas-lapsi ilman fas-ulkonäköpiirteitä. Tai mömmö-child.
Ei nää ole mihinkään kadonneet. Esim monessa kunnassa lapsen pitäisi olla kehitysvammainen että myönnetään esim omaishoitajuus, vaikka tälläinen ei ole millään tavalla laillista edes.
Vierailija kirjoitti:
Mitä järkeä siinä olisi, kun ei tuohon ole mitään lääkkeitä tarjolla.
Tuttuni ei saanut töitä ilman diagnoosia koska silloin noita oireita pidetään vaan laiskuutena tms. Diagnoosin jälkeen itsevarmuus parani ja rohkeasti kertoi että hänellä on autismi ja heti ensimmäisestä haastattelusta onnistui työnsaanti. Ihmiset ymmärtävät paremmin jos on käyttäytymiselle syy
Lapsellani on autismin kirjon diagnoosi, mutta olen ruvennut miettimään että jos se onkin adhd tai add, koska suurimmat ongelmat ovat tarkkaavuudessa ja toiminnan ohjauksessa. Jotain siis on luultavasti kuitenkin, mutta en ole varma onko tämä autismia. Mutta en minä ole lääkäri.
Kuka sinä olet määrittelemään tai arvaamaan kenenkään olemusta?
Et yhtään kukaan.