Uskotteko, että kaikki autismin kirjon diagnoosin saaneet ovat oikeasti kirjolla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä järkeä siinä olisi, kun ei tuohon ole mitään lääkkeitä tarjolla. 

Tuttuni ei saanut töitä ilman diagnoosia koska silloin noita oireita pidetään vaan laiskuutena tms. Diagnoosin jälkeen itsevarmuus parani ja rohkeasti kertoi että hänellä on autismi ja heti ensimmäisestä haastattelusta onnistui työnsaanti. Ihmiset ymmärtävät paremmin jos on käyttäytymiselle syy

Tästä syystä toivoisin että mulla olisi jokin syy miksi kaikki asiat ovat itselleni vaikeita:( Nyt pidetään vaan idioottiona, asennevammaisena ja vaikka millaisena. Johtuen siitä kun kaikki opiskelut jää kesken, töissä kulun heti loppuun ja tuntuu etten kuulu tänne muiden sekaan. Tunnen olevani niin erilainen kun muut ihmiset ja monia asioita en ymmärrä miksi pitää toimia. Kävin juuri uravalmennuksen ja en millään ymmärrä

On toki mahdollista että olet vain heikkolahjainen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyseessä voi autismin sijaan olla lievä kehitysvammaisuus. Siksi lääkärin diagnoosi olisi tärkeä. Ei oma tai vanhemman tekemä. 

Uskon vahvasti olevani kehitysvammainen. Mikän tieto ei jää päähän ja sen vaan tuntee. Työkkäri painostaa opiskelemaan mutta kun tuntee olevansa ihan vammainen niin ei tee mieli opiskella mitään koska mikään ei kiinnosta. Peruskoulu vaan käyty että ymmärrän painostuksen. Haaveilen jostain purkkien kiinnilaittamisesta liukuhihnalla, mutta ulosanti niin surkeaa etten noihinkaan töihin pääse ja työttömänä ollut koko ikänsä 

Välttämättä et yllä edes lievään kehitysvammaan, vaan olet heikkolahjainen, kuten ennen puhuttiin. Mikä tälle on korrekti termi? -ohis

 

Asennevammaa tuntuu porukka käyttävän heikkolahjaisista tai yksinkertaisesti tyhmää

Vierailija kirjoitti:

Miksi kukaan haluaisi indentiteetikseen kehitysvammaisuuden eli autismin.

Muiden ihmisten asenteiden takia, ymmärrystä ja sympatiaa saa paremmin 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyseessä voi autismin sijaan olla lievä kehitysvammaisuus. Siksi lääkärin diagnoosi olisi tärkeä. Ei oma tai vanhemman tekemä. 

Uskon vahvasti olevani kehitysvammainen. Mikän tieto ei jää päähän ja sen vaan tuntee. Työkkäri painostaa opiskelemaan mutta kun tuntee olevansa ihan vammainen niin ei tee mieli opiskella mitään koska mikään ei kiinnosta. Peruskoulu vaan käyty että ymmärrän painostuksen. Haaveilen jostain purkkien kiinnilaittamisesta liukuhihnalla, mutta ulosanti niin surkeaa etten noihinkaan töihin pääse ja työttömänä ollut koko ikänsä 

Välttämättä et yllä edes lievään kehitysvammaan, vaan olet heikkolahjainen, kuten ennen puhuttiin. Mikä tälle on korrekti termi? -ohis

Heikkolahjaisuus on terminä vanhentunut, minkä vuoksi puhutaan nykyisin laaja-alaisista oppimisvaikeuksista.

Mä uskon, että niitä sitä kirjoa on niin laveasti ja niitä piirteitä, että jokaikinen on autismin kirjolla. Kaikki saisi diagnoosin tarvittaessa.

Kävin lukemassa tuosta; "Heikkolahjaisuus on terminä vanhentunut, minkä vuoksi puhutaan nykyisin laaja-alaisista oppimisvaikeuksista."

Oli myös mainintaa että tarvitsee apua arjessa, ei minulla tämmöisiä ole. Työ ja opiskelu on ne mitkä tuntuvat mahdottomilta. Kummassakin omaksuttava hirveästi asioita. Työkokeilussa joskus ollut ja kesti puoli vuotta että hommat tuli tutuiksi ja sain paljon positiivista palautetta. Töihin pääseminen on mahdotonta kun en osaa toimia haastattelutilanteissa vaikka niitä harjoiteltu miljoona kertaa.

Voiko olla heikkolahjainen vain sosiaalisesti ja koulu- sekä työelämässä?

T.Se joka epäili olevansa vammainen 

Nykyään ei ole pelkästään hyväksyttyä olla vajaavainen, vaan se tuntuu olevan vaatimus. 

Sitten nyoret kilpaa huutavat julki : minulla on sitä ongelmaa ja minulla tätä, olen muunsukupuoöinen, olen autisti, olen adhd, ole sitä ja tätä. Asiaa pitää oikein korostaa. 

Vierailija kirjoitti:

Mitä järkeä siinä olisi, kun ei tuohon ole mitään lääkkeitä tarjolla. 

Näille on kyllä  paljonkin lääkkeitä tarjolla, joista osa luokitellaan jopa huumausaineiksi !!

Muotidiagnoosi. Kun olin nuorempi kaikilla oli paniikkihäiriö. Heidän mielestään paniikkihäiriö ei ollut psykiatrinen sairaus vaan erillinen häiriö.

Vierailija kirjoitti:

Kävin lukemassa tuosta; "Heikkolahjaisuus on terminä vanhentunut, minkä vuoksi puhutaan nykyisin laaja-alaisista oppimisvaikeuksista."

Oli myös mainintaa että tarvitsee apua arjessa, ei minulla tämmöisiä ole. Työ ja opiskelu on ne mitkä tuntuvat mahdottomilta. Kummassakin omaksuttava hirveästi asioita. Työkokeilussa joskus ollut ja kesti puoli vuotta että hommat tuli tutuiksi ja sain paljon positiivista palautetta. Töihin pääseminen on mahdotonta kun en osaa toimia haastattelutilanteissa vaikka niitä harjoiteltu miljoona kertaa.

Voiko olla heikkolahjainen vain sosiaalisesti ja koulu- sekä työelämässä?

T.Se joka epäili olevansa vammainen 

Ja vielä lisäksi, miten tämä voitaisiin todeta ja mahdollisesti saada tukea juurikin opiskelua varten? Olen kohta 40 ja en usko että jokin opo auttaisi tms opiskelun rinnalla...

Tuntuu siltä kuin mitä useampi työtön pummi alkaa luulla olevansa autisti vaikka syy huonoon menestykseen voi olla ihan yksinkertaisesti heikkolahjaisuus ilman mitään kummempaa vammaa.

Vierailija kirjoitti:

Jos diagnoosi on aikuisena haettu yksityiseltä. Julkisella diagnosoidut lapset on yleensä ihan perusteellisesti diagnosoitu.

Poikani sai Asperger-diagnoosin julkisella puolella kymmenisen vuotta sitten, oli silloin 11-v. Tutkimukset teki psykologi, joka oli tutkimusten jälkeen sitä mieltä, ettei kyllä mikään Asperger ole. Meille oli kuitenkin jo sovittu aika lastenneurologille, joka vilkaisi papereita ja näki samassa tilaisuudessa ekan kerran lapsen ja totesi, että  on selvä Asperger. No, kai oli, oireet olivat maallikon silmään aika tavallisia, mutta kyllä itselleni jäi vähän kumma maku suuhun tuosta. Joillain toisilla paikkakunnilla käsittääkseni vaadittiin sairaalajaksojakin ja niillä tutkimuksia, jotta saattoi saada diagnoosin. Eli vaihtelu oli ainakin ennen suurta. Tutkimuksiin kuului myös vanhempien haastattelua ja kotona täytettäviä lomakkeita ja kai niilläkin painoarvoa oli. Jos joku vanhempi olisi etukäteen päättänyt, että hemmetti haen lapselleni vaikka AS-diagnoosin ja olisi täysin sen mukaan täyttänyt paperit, olisi psykologi ehkä mennyt vipuun, tiedä häntä.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään ei ole pelkästään hyväksyttyä olla vajaavainen, vaan se tuntuu olevan vaatimus. 

Sitten nyoret kilpaa huutavat julki : minulla on sitä ongelmaa ja minulla tätä, olen muunsukupuoöinen, olen autisti, olen adhd, ole sitä ja tätä. Asiaa pitää oikein korostaa. 

Huomaa, että asia ei ole sinulle henkilökohtainen. Ihan jokaikinen päivä toivon, että minulla ei olisi näitä haasteita, mitä on. Ja vaikka päällänsä seisoi, niin asiat eivät poistu. 

Haetaan huomiota erilaisilla diagnooseilla, joita ennen hävettiin. Mulla on adhd, mulla masennus, mä oon autisti, mulla add, mulla aspenger... Voi kun hienoo .....Mä oon käyny mukautetun matematiikan, mä en osaa sitä, tätä ja tuota...

Kivoja työkavereina tosiaan nämä lusmuilijat!

Uskon että on sekä ali-että ylidiagnostiikkaa. Ylidiagnostiikka tulee omalla perstuntumalla enimmäkseen nuorista naisista, jotka tunnistavat (aivan oikein) itsellään joitakin autismin kirjon piirteitä. Vikaan homma menee siinä, että osa kehittää lievemmistä/ kapea-alaisemmista piirteistään itselleen autistin identiteetin, sitten oirekyselyissä liioittelevat että täyttäisivät kriteerit. Nuorilla on usein hirveä tarve kuulua johonkin porukkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vähän sivusta, mutta olen kohdannut ihmisiä, jotka uskottavasti kertovat esim ADHD diagnoosistaan. Sitten, kun mennään syvemmälle henkilön asioihin, diagnoosi onkin itse keksitty. Ei ole mitään lääkärinlausuntoa tms. Piiloutuivat diagnoosin (myös monen muun sairauden) taakse. Eräässä työssä, ohjaajana törmäsin tähän aika usein. 

Diagnoosi alkaa oikeasti oireista. Ei lääkärin sanoista. Hänhän vain toteaa jitakin jälkikäteen. 

Jos joku olisi toteaisi mulla huomenna ruskean tukan, se ei tarkoittaisi sitä, että tukan väri on vaihtunut edellisestä päivästä. Vaan sitä, että hän havainnoi asian, joka joko on ollut aiemminkin tai on hänen mielestään sitä vasta nyt. 

Jokainen meistä saa diagnoosin niin halutessaan. Mikä on normaali ihminen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ehdottomasti. 

Opettajana uskon, että adhd on ylidiagnosoitu, mutta autismi selvästi alidiagnosoitu. Vain pahimmat tapaukset saavat dg:n. Tytöt varsinkin ovat hyviä maskaamaan ja suorittamaan ja jäävät ilman dg:a. Moni autisti pärjää koulussa, osalla on kavereitakin jne. Siinä on opettajan paha alkaa ehdotella, että lapsi tai nuori on autisti. Sitten leimaantuu tyypiksi, joka ei hyväksy erilaisuutta tms. 

Adhd:t saavat dg:n, koska heidän käytöksensä on usein niin häiritsevää eivätkä opinnot suju. Autisti sen sijaan voi olla ympäristölle vaivatonkin.

Diagnoosin puute voi kostautua myöhemmin, kun uupumus uhkaa. Moni autisti väsyy lopulta esittämään neurotyypillistä tai ei pystykään integroitumaan työelämään tms.

Minulla on nytkin mielessä monia entisiä ja nykyisiä oppilaita, joiden olen aika varma olevan kirjolla, mutta joilla ei ole diagn

Aineenopena olen kohdannut kirjaimellisesti tuhansia 13 - 15-vuotiaita. Me emme ole sairauksien asiantuntijoita, mutta mielestäni normaalin asiantuntijoita. Uskon pystyväni kymmenien vuosien aikana kehittyneellä intuitiolla bongaamaan ne, joiden ominaisuudet eivät ole vain persoonallisuutta. 

Mutta se on todettava, että jokainen autistikin on yksilö. Heillä ei kaikilla ole samoja piirteitä. 

Autisteissa on korostetun kohteliaita oppilaita ja sitten raskaita, hyvin omaehtoisia vänkääjiä, jotka ovat omassa kuplassaan. Isolla osalla on jokin intohimo, joka voi olla kaikkea mahdollista huovuttamisesta mangaan. Heille on tyypillistä jonkinasteinen tilannetajun puute. He tulevat kontaktiin jotenkin erikoisesti. He ovat liian tuttavallisia ja innokkaita tai sitten etäisiä. Joku ei hymyile koskaan, joku koko ajan. He saattavat liikkua hieman erikoisesti, seisoa liian kaukana tai lähellä. He eivät huomaa, jos toinen ei ole kiinnostunut. Osa on huumorintajuttomia. Osa ei ole ulkopuolelta motivoitavissa mitenkään. 

Kirjolla oleviin oppilaisiin pätee sama kuin kaikkiin: osaa muistelee lämmöllä, osasta oli helpotus päästä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi kukaan haluaisi indentiteetikseen kehitysvammaisuuden eli autismin.

Jos on muutenkin heikkolahjainen ja tyhmä öykkäri niin kehitysvammasta saa hyvän tekosyyn olla työttömänä kelapummina.

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu siltä kuin mitä useampi työtön pummi alkaa luulla olevansa autisti vaikka syy huonoon menestykseen voi olla ihan yksinkertaisesti heikkolahjaisuus ilman mitään kummempaa vammaa.

"Työtön pummi"

Kylläpä puhut rumasti kanssaihmisistä. Myös heikkolahjaisuus on elämää paljon lamauttava asia vaikkei kummempi "vamma" olekaan. Aiheuttaa syrjäytymistä ja sitä myöten mt ongelmia. Juurikin kaltaistesi vuoksi koska tietävät olevansa vajavaisia ja sen lisäksi haukutaan pummiksi. Tukea nämä ihmiset tarvitsevat. Ja varsinkin opiskeluun. On kai olemassa oppilaitoksia missä opiskelu on tehty ihmisen haasteiden mukaan mutta näihin pääsee vain kunnon diagnoosilla. 

Pitäisi saada paremmat opiskelumahdollisuudet myös heikkolahjaisille