Tarvitseeko ystävyyssuhteita ylläpitää yhteydenpidolla?

Minä aloittaja nyt nostan tätä aloitustani. Inspiroiduin tekemään tämän aloituksen kun luin tätä ketjua:

https://www.vauva.fi/keskustelu/5450203/yli-30-vuotiaat-montako-ystavaa…

Minä aloittaja olen varsin surullinen kun tänne ei kukaan kirjoita. En keksi itse tänne enää mitään, joten tämä on viimeinen kerta kun epätoivoisesti tätä aloitustani nostan. Minä itse en aloitukseni aiheesta osaa mitään viisasta sanoa, paitsi että onhan minulla oma kokemukseni: en ole koskaan nähnyt yhtään vaivaa ystävyyksieni kanssa ja silti ystäväni ovat aina ihan loputtoman pitkään pysyneet ystävinäni, ihan itsestään.

t. Surullinen ap

Siis jo tunnin sisällä aloituksestasi valitat, ettei kukaan kommentoi mitään ja heität hanskoja tiskiin? Hauska! 😂

Joillakin on ehkä esimerkiksi töitä tehtävänä. Itse asiassa, itsekin pitää mennä nyt jatkamaan..

Vierailija kirjoitti:

Siis jo tunnin sisällä aloituksestasi valitat, ettei kukaan kommentoi mitään ja heität hanskoja tiskiin? Hauska! 😂

Joillakin on ehkä esimerkiksi töitä tehtävänä. Itse asiassa, itsekin pitää mennä nyt jatkamaan..

 

Tai no, sen verran ehdin äkkiä kommentoimaan, että mielestäni aito kaveruus ei vaadi jatkuvaa ylläpitoa ja työntekoa. Parhaat kaverit on niitä, jotka pysyy kaverina vaikkei nähtäisi pitkiin aikoihin. Sellaisia itse ketään mielellään myös pitkäaikaisiksi ystäviksi. Mutta meitä on varmaan moneen junaan maailmassa. 

 

Mukavaa iltaa

Olen itse sellainen, että en kaipaa tai aina edes jaksa kovin tiheää yhteydenpitoa, mutta osa ystävistäni on tässä suhteessa hyvin erilaisia, ja elämäntilanteetkin vaihtelevat. Ei siihen ole mitään kaavaa, miten paljon ja millä tavalla yhteyttä tulisi pitää, että kyseessä olisi oikea ja terve ystävyys. Pääasia on, että molemmat kokevat ystävyyden riittäväksi ja hyväksi. 

Vierailija kirjoitti:

Minä aloittaja nyt nostan tätä aloitustani. Inspiroiduin tekemään tämän aloituksen kun luin tätä ketjua:

https://www.vauva.fi/keskustelu/5450203/yli-30-vuotiaat-montako-ystavaa…

Tossa toisessa keskustelussa joku sanoo ystäviensä määrästä "Muutamia, laatu korvaa määrän." Ehkä sama laatuseikka koskee myös tätä keskustelua: hyvälaatuinen ystävyys kestää aikaa. Huonolaatuinen ystävyys ei kestä aikaa.

Tosi ystävyys ei vaadi ylläpitoa.

Minulla on ystäviä eri ajoilta. Joskus pidetään yhteyttä, joskus ei. Joku ystävyyssuhde kestää, toinen ei. 

Soitin aikoinaan lapsuuden parhaalle kaverilleni, kun 9 vuoden tauon jälkeen menin armijaan hänen kotipitäjäänsä. Tapasimme, mutta olimme kasvaneet eri suuntiin.

Kävin työmatkalla ja soitin teini-iän kaverilleni 35 vuoden jälkeen. Tunnelma oli aivan kuin olisimme nähneet eilen.

Mielestäni todellinen ystävyys vaatii myös aikaa ja vaivaa. Jos kaikki muu menee aina ystävän edelle, onko se silloin ystävyyttä?

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ystäviä eri ajoilta. Joskus pidetään yhteyttä, joskus ei. Joku ystävyyssuhde kestää, toinen ei. 

Soitin aikoinaan lapsuuden parhaalle kaverilleni, kun 9 vuoden tauon jälkeen menin armijaan hänen kotipitäjäänsä. Tapasimme, mutta olimme kasvaneet eri suuntiin.

Kävin työmatkalla ja soitin teini-iän kaverilleni 35 vuoden jälkeen. Tunnelma oli aivan kuin olisimme nähneet eilen.

Mulla sama. Olisi ihan turha tavata lapsuuden kavereita, koulukavereita. Aikuisiksi kasvettuamme olimme ihan eri ihmisiä kuin lapsina, joten ei meillä enää olisi mitään jaettavaa. En oikein ymmärrä miksi englanniksi sanotaan "during school years you make lifelong friends" eli suomennettuna vissiin "kouluvuosina solmitaan elinikäisiä ystävyyksiä", koska kouluvuosina ollaan lapsia, eikä lapsuudesta seuraa oikein mikään mukaan aikuisuuteen. "What happens in Vegas stays in Vegas", tai siis: "mikä lapsuudessa tapahtuu se jää lapsuuteen". Onko oikeasti muka olemassa jotain "luokkakokouksia" joihin entiset luokkatoverit menee tapaamaan toisiaan vuosia myöhemmin? Miksi kukaan menisi niihin, mitä ihmeen syytä on tavata ainuttakaan entistä luokkatoveria enää ikinä? Ainoastaan yhdestä koulukaveristani tahtoisin kuulla yhden asian: onko hän vielä hengissä! Koska heti yläasteen jälkeen hän lankesi päihteisiin tosi pahasti. Niin pahasti että kun sattumalta näin hänet kaupungin kadulla keskellä kirkasta arkipäivää niin hän näytti niin sairaalta että pelkäsin hänen kuolevan jo samana päivänä.

Vasta täysi-ikäistyttyäni ystävystyin sellaisiin ihmisiin joiden kanssa saatan pysyä ystävinä koko loppuelämäni. Siis jo 18-19 vuotiaana. Myös 20-30 vuotiaana. Toivottavasti löydän uusia ystäviä myös vastaisuudessa, nyt kun olen jo yli 30 vuotias. Toivottavasti.