Lue keskustelun säännöt.
Kun ihan hyvä suhde onkin täynnä huonoja puolia
01.02.2024 |
Ei ole tarkoitus provosoida näillä aiheilla, vaan ihan vaan purkaa turhautunutta oloa. Ihastuin hänen kauneuteen, ääneen ja tyttömäiseen energiaan. Meillä oli paljon henkeviä keskusteluita ja fyysistä vetovoimaa.
Nyt hänen kasvoista on hävinnyt se positiivinen hehku ja jostain syystä hänen äänikään ei ole yhtä heleä. Hän räjähtelee minulle lähes päivittäin oli syytä tai ei ja arki kuluu siinä kun palaudutaan henkisesti näistä konflikteista.
Hän tekee paljon etätöitä kotona ja työnteon seuraamista on ollut raskasta seurata. En olisi halunnut tietää sitä kuinka hän tuntuu enemmän nauttivan juoruilusta kuin työnteosta. Taisin kuulla senkin kuinka hän kertoi joutuneensa vaihtamaan työpaikkaa usein jatkuvan saikuttelun takia. Lannistavaa ja vaikuttaa fiiliksiin miten suhtautuu toiseen halusi tai ei. Itse haluaisin ennemmin jakaa kokemuksia siitä miten on tehnyt työnsä hyvin ja nauttii arvostusta työelämässä.
Painolastia lisää jostain syystä hänen äiti. Jutteluväleissä ollaan, mutta tulee mieleen asetelma työkaverista jonka seurassa on pakko viettää aikaa, mutta on niin erihenkinen tyyppi että vapaaehtoisesti en olisi hetkeäkään.
Surullista kyllä, mutta suurimpia syitä jatkaa alkaa olla siinä miten yhden hengen taloudessa on ankeampi tunnelma kuin kahden.
Kommentit (52)
No miten pitkään aiot katsella tuota ja kärsiä? Jss
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itsekin siinä vaiheessa suhdetta, että niin sanotun alkuhuuman tilalle on astunut epävarmuuden aika. Aivan normaalia kai. Valitettavasti vinkkejä ei ole antaa, koska minäkään en tiedä miten tästä eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka kauan suhdetta on takana? Kaikki pitkät parisuhteet käyvät tietyt vaiheet yleensä läpi.
Kaksi vuotta. Enkä kutsuisi tätä roikkumiseksi kuten tuo yksi kirjoittaja. Muutama lapsuuden ystävä painii enemmän ja vähemmän saman ongelman kanssa. Roikkumisesta tulee mieleen epätoivo. Ei minun eikä kavereidenkaan ole pakko olla näissä suhteissa. Naisseuraa saamme kyllä sinkkuna.
Vaan joku juttu siinä on miten tässä iässä sitä vaan haluaa olla vakaassa suhteessa, ilmeisesti sitten huonommassakin. Ystäväni makuuhuoneessa ei tehdä enää mitään ja hän käy maksullisissa vaikka on entinen naistenmies. Ja yksi tuttavamies sanoi häpeävänsä sitä kuinka on sinkku tässä iässä.
Kirjoitat saavasi naisseuraa sinkkuna, joten miksi ihmeessä et ala sinkkuna etsimään sitä sopivampaa seuraa kerta vaihtoehtoja riittää? Ei tuo suhde tule tuosta paranemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli hän oli energinen ja positiivinen ennen suhdetta sinuun, nyt suhteen aikana tämä kaikki on hävinnyt. Ehkäpä kannattaa miettiä miksi hän voi huonosti suhteessanne.
Olen miettinytkin. Työelämä kuluttaa häntä voimakkaasti, siinä on yksi syy. Hän ihan mielellään olisi pari kuukautta työttömänä, keräisi virtaa ja sitten aloittaisi uuden työn. Niin hän on tehnyt ennenkin.
Hänen suhteet omiin ystäviin ovat hiipuneet ja hän ei saa riittävästi sellaista positiivista sosiaalista kontaktia.
Hän voi pahoin myös minun takia, koska hän on sitä mieltä että on toisen alistamista jos toivoo lämpimiä hyvän yön ja huomenen toivotuksia.
"Surullista kyllä, mutta suurimpia syitä jatkaa alkaa olla siinä miten yhden hengen taloudessa on ankeampi tunnelma kuin kahden."
Kertomasi perusteella on kyllä vaikea kuvitella miten sinulla voisi olla yhden hengen taloudessa ankeampi tunnelma kuin on nyt tuon naisen kanssa.
Jos asuisit yksin niin ainakaan kukaan ei haistattelisi sinulle ennen nukkumaanmenoa!
Eroa, ota koira tai kissa ja ole onnellinen. Koiralle ja kissalle voit sanoa joka ilta lämpimät hyvän yön toivotukset ja aamulla huomenet.
Ei mitään järkeä jatkaa. Ei kannata pysyä suhteessa siksi, että on muka noloa olla sinkku. Paljon nolompaa tuhlata elämänsä tuollaisessa. Tai että mukavuussyistä pakko olla parisuhteessa? Onko nössömpää? Sinun ja kavereidesi tulisi nyt miehistyä.
T. Vaimo, joka heleästi toivottaa hyvät huomenet ja yöt pusun kera 12 vuoden jälkeenkin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittajalla on itsetunto ongelmia. Mieluummin yksin suhteessa kuin yksin sinkkuna.
Oliskohan self help ja terapia tarpeen oman suhteen parantamiseksi itseen, jos yksin on paskempaa kuin huonossa suhteessa. Miksi!?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan hyvä... ei ole siis edes alussa ollut kovin hyvä suhde. Taisi olla järkiliitto alun perinkin? Ostit Toyotan, koska sen piti olla hyvä ja luotettava auto, vaikkei sinänsä sytytä. Nyt ottaa päähän, kun ei se ollutkaan niin luotettava ja lisäksi yksilö on vielä keskivertoa viallisempi.
Parisuhdetta voi parantaa, ja se ei tapahdu (vain) keskustelemalla. Sun pitää puhaltaa sitä kipinää, kutsua kumppanisi treffeille jne.
Ihminen muuttuu fyysisesti, mutta jos henkisesti on rakas, niitä fyysisiä muutoksiakin rakastaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Parisuhdetta voi parantaa, ja se ei tapahdu (vain) keskustelemalla. Sun pitää puhaltaa sitä kipinää, kutsua kumppanisi treffeille jne.
Ihminen muuttuu fyysisesti, mutta jos henkisesti on rakas, niitä fyysisiä muutoksiakin rakastaa.
Kusipäät ja persoonallisuushäiriöiset ja muut mulkut muuttuvat suhteessa ainoastaan pahempaan suuntaan.
Ap ihastui ääneen ja olemukseen. Joo, hyvä alku. Mutta miten sitten tutustuessa arvot, tavoitteet, luonteet? Rakastuiko hän naisen mieleen? Ja kun mietti sitten, voiko rakkaudesta muodostaa toimivan yhteiselämän molemmille.
Ehkä jäi nuo tekemättä.
Hurmaavilla kusipäisillä ihmisillä on maski, jolla hurmaavat. Totuus valkenee vasta ajan kanssa.
Yhden hengen taloudessa olet itse sataprosenttisesti vastuussa tunnelmasta, joten on kaikki valtuudet ja mahdollisuudet tehdä siitä parempi. Toisten kanssa asuessa on heidän armoillaan. Siksi on tärkeä katsoa, kenen kanssa asuu.
T. Sinkku, joka heräsi onnellisena, laittoi saunan lämpenemään ja istuu leponojatuolissa talvista kirkasta taivasta ihaillen ja kirjoittaa tätä viestiä. Perhehelvetit on menneisyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka kauan suhdetta on takana? Kaikki pitkät parisuhteet käyvät tietyt vaiheet yleensä läpi.
Kaksi vuotta. Enkä kutsuisi tätä roikkumiseksi kuten tuo yksi kirjoittaja. Muutama lapsuuden ystävä painii enemmän ja vähemmän saman ongelman kanssa. Roikkumisesta tulee mieleen epätoivo. Ei minun eikä kavereidenkaan ole pakko olla näissä suhteissa. Naisseuraa saamme kyllä sinkkuna.
Vaan joku juttu siinä on miten tässä iässä sitä vaan haluaa olla vakaassa suhteessa, ilmeisesti sitten huonommassakin. Ystäväni makuuhuoneessa ei tehdä enää mitään ja hän käy maksullisissa vaikka on entinen naistenmies. Ja yksi tuttavamies sanoi häpeävänsä sitä kuinka on sinkku tässä iässä.
Eli kaveeraat maksullisissa juoksevan pettäjän kanssa. Siksi nainen on onneton kanssasi. Olet surkea mies.
Ilmiannoin provon kun ap alkoi satuilla seksiä ostavasta kaveristaan. Vaikka hyvä vinkki sekin kun ap aloittaa "ei ole tarkoitus provoilla".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhden hengen taloudessa ei ole ankeampi tunnelma, vaan juuri sellainen tunnelma, jonka itse luot.
Vierailija kirjoitti:
Eräs tuttava mies on ollut 30v suhteessa henkilön kanssa jota piti alunperinkin vain laastarina koska hänen kaipaama rakas nappisilmä oli muualla eikä sillä hetkellä saatavilla ja miehenä olisi ollut noloa olla yksin kun muillakin oli tyttöystävät.
Sittemmin joutui yllättäin kihloihin naisen vaan ostaessa sormukset ja myöhemmin muija varasi kirkonkin mieheltä lupaa kysymättä. Mies kaipasi ja odotti exäänsä kokoajan ja oirehti sen takia. Nainen taisi tajuta tämän mutta päättäväisenä jollain konstilla (ehkä klassisella valheella) huijasi miehen alttarille. Sitten punkenaan lapsia ja hallitsemaan ilmeisesti myöhemmin yhteisiä rahavaroja ja omaisuutta jotta mies lapsirakkaana ei voinut lähteä liitosta. Siihen jumittui vaikka mieli haikaili nuoruuden rakkaan perään.
Nyt elävät täysin sisko -veli asetelmalla platoonisessa suhteessa jossa molemmilla omat jutut. Ovat yhdessä tottumuksesta, taloudellisista syistä, kun ei
On kyllä harvinaisen lapatossu mies. Nainen muka "huijasi miehen alttarille", eli mies passiivisuuttaan meni vain virran mukana.
Sitten itkee kavereille kuinka "muija pakotti". Voi pyhä pietari, ja te sitten uskotte ja säälitte lapatossua.
Mihin perustat tuon väitteesi: yhden hengen taloudessa on ankeampi tunnelma kuin kahden? Eihän tilanteesi tuosta voi paljon ankeammaksi mennä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka kauan suhdetta on takana? Kaikki pitkät parisuhteet käyvät tietyt vaiheet yleensä läpi.
Kaksi vuotta. Enkä kutsuisi tätä roikkumiseksi kuten tuo yksi kirjoittaja. Muutama lapsuuden ystävä painii enemmän ja vähemmän saman ongelman kanssa. Roikkumisesta tulee mieleen epätoivo. Ei minun eikä kavereidenkaan ole pakko olla näissä suhteissa. Naisseuraa saamme kyllä sinkkuna.
Vaan joku juttu siinä on miten tässä iässä sitä vaan haluaa olla vakaassa suhteessa, ilmeisesti sitten huonommassakin. Ystäväni makuuhuoneessa ei tehdä enää mitään ja hän käy maksullisissa vaikka on entinen naistenmies. Ja yksi tuttavamies sanoi häpeävänsä sitä kuinka on sinkku tässä iässä.
Eli kaveeraat maksullisissa juoksevan pettäjän kanssa. Siksi nainen on onneton kanssasi. Olet surkea mies.
Täysin selkeä red flag: tyyppi, joka ei harrasta seksiä naisensa kanssa ja harrastaa maksullista -> narsisti tai vastaava persoonallisuushäiriö.
Ap:n osalta sitten normaali kuvio on se, että hänellä on lapsuustrauma itselläänkin. Luultavasti hän on kuviossa se, joka on ylikiltti lapanen, joka laittaa omat tarpeensa sivuun näiden luonnevikaisten manipuloijien ja jyrääjien edessä. Hän ei koe yksin olevansa mitään, kokee olevansa jotain näiden vanhempaansa muistuttavien tyyppien kanssa, vaikka jossain alitajunnassaan tajuaa kärsivänsä. Katoaa olemasta, jos on yksin.
Toinen vaihtoehto, että on narsisti itsekin.
Terapiaan!
Vierailija kirjoitti:
Eräs tuttava mies on ollut 30v suhteessa henkilön kanssa jota piti alunperinkin vain laastarina koska hänen kaipaama rakas nappisilmä oli muualla eikä sillä hetkellä saatavilla ja miehenä olisi ollut noloa olla yksin kun muillakin oli tyttöystävät.
Sittemmin joutui yllättäin kihloihin naisen vaan ostaessa sormukset ja myöhemmin muija varasi kirkonkin mieheltä lupaa kysymättä. Mies kaipasi ja odotti exäänsä kokoajan ja oirehti sen takia. Nainen taisi tajuta tämän mutta päättäväisenä jollain konstilla (ehkä klassisella valheella) huijasi miehen alttarille. Sitten punkenaan lapsia ja hallitsemaan ilmeisesti myöhemmin yhteisiä rahavaroja ja omaisuutta jotta mies lapsirakkaana ei voinut lähteä liitosta. Siihen jumittui vaikka mieli haikaili nuoruuden rakkaan perään.
Nyt elävät täysin sisko -veli asetelmalla platoonisessa suhteessa jossa molemmilla omat jutut. Ovat yhdessä tottumuksesta, taloudellisista syistä, kun ei
No jo on eri vätys mieheksi, jos hänet on vastoin tahtoaan saatu pakotettua alttarille ja vielä kiskottu hänestä se pakollinen "tahdon"
Olen ollut yli 50 v naimisissa mieheni kanssa. Muutamia jaksoja on ollut, jolloin mietin lähtöä. Osa oli miehen suhde omiin vanheempiinsa, jotka eivät voineet sietää minua. Joku jakso on johtunut miehen itsepäisyydestä.
En kuitenkaan lähtenyt, koska rakastan sitä hölmöä. Hän on kunnollinen ihminen ja seksi ym sujuu hyvin.
Kun lapsemme olivat koukulaisia, niin poikani sanoi, että hänestä olisi parempi vanhemman kuolema kuin avioero. Silloin jäin miettimään, mitä kaikkea menettää, jos ei osaa purkaa negatiivisia tunteita puhumalla.👵👴
Vai platoonisessa suhteessa, olette te aika satusetiä.