Kiista vakaope-ystävän kanssa lasten adhd-lääkkeistä

Miksei lapsille enää pidetä kuria? Miksi on vaan näitä tukitoimia ja lääkityksiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Adhd on Suomessa TÄYSIN ylidiagnosoitu ja lääkityksiä pitäisi purkaa suurimmalta osalta. 

Koska susta tuntuu siltä. Sehän onkin hyvä peruste.

Ööö... seuraatko ollenkaan, mitä ympärilläsi tapahtuu vai koostuvatko päiväsi lähinnä temppareista ja tiktokkaamisesta?

 

https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000010141066.html

En katso TV:tä enkä voi sietää TikTokkaajia. Mielipiteet eivät ole faktaa 

 

Adhd:n ylidiagnosointi ei ole mielipide, vaan fakta. Nyt kannattaisi sinun lopettaa ja poistua keskustelusta, että et nolaa itseäsi yhtään enempää. 

Koko Suomessa on lähes kaksinkertainen ylidiagnosointi. Se on paljon ja nelinkertainen diagnosointi on valtava ero.

Vierailija kirjoitti:

Miksei lapsille enää pidetä kuria? Miksi on vaan näitä tukitoimia ja lääkityksiä?

Miksi kuvittelet, että kuria ei pidetä? Vai mitä tarkoitat kurilla? Olen kokenut itse fyysistä ja henkistä väkivaltaa, mutta ei se ADHD:ta pois vienyt. Ei myöskään se, että pakotettiin käyttäytymään hyvin. Eikä nämä toisiaan poissulje. Tunnen useita adhd-lapsia ja joka ikisessä perheessä esimerkiksi rutiineihin kiinnitetään erityistä huomiota. 

Vierailija kirjoitti:

Tottakai vakaope haluaa lääkityksen kaikille jotta työnsä on helpompaa?

   Ennen korjaantui oppilaan käytös ranstakalla persiille tyyliin. Jos ei vanhemmille se kelvannut, niin oppilas pääsi pöllin tekoon savotoille. Ei niistä kaikista nytkään herroja tule lääkkeillä. 

Vierailija kirjoitti:

Miksei lapsille enää pidetä kuria? Miksi on vaan näitä tukitoimia ja lääkityksiä?

Kuri on väkivaltaa.

No ei todellakaan noin pienille lääkitystä. Eihän adhd:ta voi kunnolla edes diagnosoida ennen kouluikää. 

Vierailija kirjoitti:

Adhd on Suomessa TÄYSIN ylidiagnosoitu ja lääkityksiä pitäisi purkaa suurimmalta osalta. 

Paljon on myös diagnosoimattomia aikuisia kun eivät jaksa sitä ruljanssia mikä adhd:n selvityksessä on. Äitini oli hyvin todennäköisesti adhd ja minä myös. En vaan ole saanut aikaiseksi hakeutua tutkimuksiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Adhd on Suomessa TÄYSIN ylidiagnosoitu ja lääkityksiä pitäisi purkaa suurimmalta osalta. 

 

Paljon on myös diagnosoimattomia aikuisia kun eivät jaksa sitä ruljanssia mikä adhd:n selvityksessä on. Äitini oli hyvin todennäköisesti adhd ja minä myös. En vaan ole saanut aikaiseksi hakeutua tutkimuksiin. 

Niin tämä johtuu siitä, että silloin kun me nykyään keski-ikäiset oltiin lapsia, niin adhd-asioita ei käytännössä tutkittu edes. Nykyään taas koululaislapsille halutaan lätkäistä adhd-diagnoosi, jos on vähänkin vilkas. Eli tietyssä ikäkohortissa on ylidiagnosoitu, tietyssä ikäkohortissa ali.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Adhd on Suomessa TÄYSIN ylidiagnosoitu ja lääkityksiä pitäisi purkaa suurimmalta osalta. 

 

Paljon on myös diagnosoimattomia aikuisia kun eivät jaksa sitä ruljanssia mikä adhd:n selvityksessä on. Äitini oli hyvin todennäköisesti adhd ja minä myös. En vaan ole saanut aikaiseksi hakeutua tutkimuksiin. 

Niin tämä johtuu siitä, että silloin kun me nykyään keski-ikäiset oltiin lapsia, niin adhd-asioita ei käytännössä tutkittu edes. Nykyään taas koululaislapsille halutaan lätkäistä adhd-diagnoosi, jos on vähänkin vilkas. Eli tietyssä ikäkohortissa on ylidiagnosoitu, tietyssä ikäkohortissa ali.

Meidän keski-ikäisten nuoruudessa vilkkausongelma ratkaistiin remmin avulla. Nykyään siitä tulee lasu, joten korvaajaksi on otettu adhd-diagnoosit.

Vankilat ja huostaanottolaitokset on täynnä epeleitä, joille lääkitys ei ole maistunut.

Vetäkää siitä johtopäätökset.

Mieluummin vaikka ylilääkitty zombi kuin kadulla mummoja ryöstelevä tuleva narkkari.

Älkää ottako vastaan diagnoosia. Siitä ei pääse ikinä eroon.

Lääkitys on viimeinen keino, mutta on lapsia jotka sen tarvitsevat. Ei paljoa, mutta on.

Toinen ajatus, jos ADHD on hoidettavissa sopivilla tukitoimilla (kotona selkeät säännöt, hyvä ravinto, liikuntaa, ei liikaa ruutuaikaa ja herkkuja, päiväkodissa sopivan pieni ryhmä ja koulutetut, asiansa tuntevat aikuiset), mutta näitä tukitoimia ei yksikään taho pysty järjestämään, niin onko parempi voivotella tilannetta ja toivoa muutosta vai lääkitä?

Mikä tässä tilanteessa on lapsen paras? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos sulla on resursseja vahtia lasta 24/7/365, niin ole antamatta lääkettä. Kellään muulla ei ole velvollisuutta hoitaa sairasta lastasi (voit siis tehdä päätöksen vain OMAN lapsesi kohdalla).

Häh. Johan jo kirjoitin aloituksessa, että meillä kummallakaan ei ole lapsia. Ap

Hän voisi tehdä päätöksen vain OMAN lapsensa kohdalla, joten spekulointi on turhaa. Pitääkö sulle kaikki vääntää ratakiskosta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Adhd on Suomessa TÄYSIN ylidiagnosoitu ja lääkityksiä pitäisi purkaa suurimmalta osalta. 

 

Paljon on myös diagnosoimattomia aikuisia kun eivät jaksa sitä ruljanssia mikä adhd:n selvityksessä on. Äitini oli hyvin todennäköisesti adhd ja minä myös. En vaan ole saanut aikaiseksi hakeutua tutkimuksiin. 

Niin tämä johtuu siitä, että silloin kun me nykyään keski-ikäiset oltiin lapsia, niin adhd-asioita ei käytännössä tutkittu edes. Nykyään taas koululaislapsille halutaan lätkäistä adhd-diagnoosi, jos on vähänkin vilkas. Eli tietyssä ikäkohortissa on ylidiagnosoitu, tietyssä ikäkohortissa ali.

Meidän keski-ikäisten nuoruudessa vilkkausongelma ratkaistiin remmin avulla. Nykyään siitä tulee lasu, j

Ehkä meillä käytettiin liian vähän väkivaltaa, kun ei vielä nelikymppisenäkään adhd ole lähtenyt 🤔

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Adhd on Suomessa TÄYSIN ylidiagnosoitu ja lääkityksiä pitäisi purkaa suurimmalta osalta. 

 

Paljon on myös diagnosoimattomia aikuisia kun eivät jaksa sitä ruljanssia mikä adhd:n selvityksessä on. Äitini oli hyvin todennäköisesti adhd ja minä myös. En vaan ole saanut aikaiseksi hakeutua tutkimuksiin. 

Niin tämä johtuu siitä, että silloin kun me nykyään keski-ikäiset oltiin lapsia, niin adhd-asioita ei käytännössä tutkittu edes. Nykyään taas koululaislapsille halutaan lätkäistä adhd-diagnoosi, jos on vähänkin vilkas. Eli tietyssä ikäkohortissa on ylidiagnosoitu, tietyssä ikäkohortissa ali.

Meidän keski-ikäisten nuoruudessa vilkkausongelma ratka

Ehkä meillä käytettiin liian vähän väkivaltaa, kun ei vielä nelikymppisenäkään adhd ole lähtenyt 🤔

Joka viidennellä ihmisellä on adhd. Diagnosoitu ne on kuitenkin lähinnä vain lapsilta.

Vierailija kirjoitti:

Adhd on Suomessa TÄYSIN ylidiagnosoitu ja lääkityksiä pitäisi purkaa suurimmalta osalta. 

Suurin osa ADHD-henkilöistä Suomessa ei pääse koskaan tutkimuksiin, ei saa hoitoa eikä lääkitystä. Että naama umpeen nyt.

Mä olisin tuossa asiassa enemmäin taipuvainen ap:n kannalle. Pienet lapset ovat vielä niin keskeneräisiä kehitykseltään, että luotettavaa arviota on lähes mahdoton tehdä. Normaalihajonta on varsin suurta, ja ympäristötekijät, kuten esim liika ruutuaika ja liian vähäinen uni ohjaavat tosi voimakkaasti käytöstä. Myös isommilla lapsilla on tärkeää tarkkaan selvittää muut mahdolliset syyt, ennen diagnoosin asettamista ja lääkityksen aloittamista. Alle kouluikäiselle aloittaisin lääkityksen vain poikkeustapauksissa. En ole lääkäri, mutta sh pitkällä (yli 20v) lastenpsykiatrian ja -neuropsykiatrian kokemuksella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Adhd on Suomessa TÄYSIN ylidiagnosoitu ja lääkityksiä pitäisi purkaa suurimmalta osalta. 

Suurin osa ADHD-henkilöistä Suomessa ei pääse koskaan tutkimuksiin, ei saa hoitoa eikä lääkitystä. Että naama umpeen nyt.

20% diagnosoituja on vain vähemmistö todellisesta ADHD-tapausten määrästä joka on yli 50% ihmisistä.

Asutaan Itä-Suomessa ja lapselle voimakkaasti suositeltiin Adhd-lääkitystä kun täytti juuri 4 vuotta. Nyt lapsi 5v ja edelleen painostavat lääkkeen aloitusta. Mutta en vielä halua nöin pienellä lääkitystä aloitetttavan, korkeintaan 7v, kun koulu alkaa, jos vielä ylivilkkaus haittaa koulunkäyntiä.