Nuorten miesten ja naisten välille repesi ideologinen kuilu, eikä kukaan tiedä miksi

Vierailija kirjoitti:

Pelkkä mieheksi syntyminen toi ennenvanhaan paljon etuoikeuksia. Kukaan ei kyseenalaistanut oikeutta käydä palkkatyössä ja hankkia koulutusta.

Noinhan se on nykyäänkin. Tälläkin palstalla vaaditaan naisia jäämään kotiäideiksi ilman omaa rahaa. Kukaan ei koskaan vaadi miehiä jäämään koti-isiksi. Kukaan ei nykyäänkään kyseenalaista miehen oikeutta käydä palkkatyössä ja hankkia koulutusta.

Vierailija kirjoitti:

Vähän luulen, että tämä vastakkainasettelu alkoi jostain politiikan touhusta.

Vastakkainasettelu vahingoittaa kumpaakin osapuolta. Paljon puhutaan erilaisuuden arvostamisesta, mutta jostain syystä se ei ulotu naisten ja miesten erilaisuuden arvostamiseen ja ymmärtämiseen.

"itse perinteisiä konservatiivisia arvoja kannattava mies ja kun mediaa lukee niin tuntuu että olen syyllinen kaikkeen mahdolliseen mikä on maailmassa vikana."

Uhriutuminen ei kaunista ketään, ei edes sinua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

itse perinteisiä konservatiivisia arvoja kannattava mies ja kun mediaa lukee niin tuntuu että olen syyllinen kaikkeen mahdolliseen mikä on maailmassa vikana. Jatkuva puhuminen "setämiehistä" jne. on rasismia pahimmillaan mutta täysin sallitua. 

Mutta jos joku ottaa vaalitentissä puheeksi että Haavisto on homo niin johan siitä "someraivo" repeää

Tosiaan, miksi saa nimitellä setämiehiksi? Saako vastaavasti nimitellä lapsinaisiksi? Sehän olisi aitoa tasa-arvoa. T. Tätinainen

Sinunko mielestä tytöttelyä tai ämmittelyä ei ole olemassa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

itse perinteisiä konservatiivisia arvoja kannattava mies ja kun mediaa lukee niin tuntuu että olen syyllinen kaikkeen mahdolliseen mikä on maailmassa vikana. Jatkuva puhuminen "setämiehistä" jne. on rasismia pahimmillaan mutta täysin sallitua. 

Mutta jos joku ottaa vaalitentissä puheeksi että Haavisto on homo niin johan siitä "someraivo" repeää

Tosiaan, miksi saa nimitellä setämiehiksi? Saako vastaavasti nimitellä lapsinaisiksi? Sehän olisi aitoa tasa-arvoa. T. Tätinainen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Kysymys kuuluu: Miksi naiset ovat mädättäjiä vihervassareita 2000-luvulla?"

Koska naisilla on sellaiset asiat kuin empatia ja oikeudenmukaisuuden taju.

Naisvaltaisilla työpaikoissa ei kyllä empatiaa ja oikeudenmukaisuutta nää. Juoruilua, mustamaalaamista, selän takana puhumista, vastuun välttelyä, tiedon panttaamista ja muuta kiusaamista piisaa. Naisena nähnyt.

Eivät naiset tietenkään täydellisiä ole. Mutta jos katsotaan keskiarvoja niin naiset ovat keskimäärin empaattisempia. Miehet pyrkivät useammin järkeilemään asioita vaikka todellisuudessa kyllä iso osa miehistäkin menee aika lailla tunteella vaikka muuta kuvitteleekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän luulen, että tämä vastakkainasettelu alkoi jostain politiikan touhusta.

Vastakkainasettelu vahingoittaa kumpaakin osapuolta. Paljon puhutaan erilaisuuden arvostamisesta, mutta jostain syystä se ei ulotu naisten ja miesten erilaisuuden arvostamiseen ja ymmärtämiseen.

Erilaisuuden arvostaminen ei tarkoita että kuvitellaan miehissä ja naisissa olevan lähinnä eroja. Aika samanlaisia ne lopulta ovat ja yksilötasolla erot voivat olla kaikkea valtavan ja olemattoman välillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Feminismi nykyisessä muodossssn on puhdasta valkoinen heteromies -vihaa.

En minäkään jaksaisi miehenä kuunnella jatkuvaa sukupuoleni mitätöintiä ja syyllistämistä. Ihan kuin yhtä vähän naisena toisinpäin, mutta tätähän ei nyt kuule kun naiset on nostettu korokkeelle ja etusijalle.

Hirveää aikaa. En tiedä miten tässä vielä käy, nyt näyttää jo huonolta mm perheellistymisestä tehty tukalan hankalaa. Ja täysin tarkoituksella. Miesten ja naisten välisen luottamuksen tuhoaminen on katala poliittinen ase. Olemme jokainen velvollisia vastustamaan tuon psykologisen ruton vaikutusta, jos koetamme tehdä maastamme jatkossakin elämiskelpoisen.

Näin se on minustakin. Olen luovuttanut naisten suhteen kun en halua saman katon alle minua puolivihaavaa minun etuani vastaan aktiivisesti äänestävää ja toimivaa "kumppania". Kyllä ihmisten pariutuessaan pitäisi puhaltaa

Näen yksinkertaisen sun tähän. Miesten sekä naisten itsekkyyden lisääntymisen sukupolvesta toiseen. Lasten kotona vanhemmat riitelevät, eivät osaa sopia tai ymmärtää toisiaan ja vähättelevät toisiaan. Lapset ottavat jomman kumman puolen, herkemmin tytöt äidin ja pojat isän.

Tätä kun on jatkettu muutama sukupolvi ollaan asetelmassa, jossa pojat ajattelevat, että naiset ovat niin vaikeita ja todellisuudesta irtautuneita, ettei niiden kanssa voi elää; ja tytöt ajattelevat poikien olevan juntteja päällepäsmäreitä, jotka eivät ajattele omaa napaa pidemmälle, ettei niiden kanssa voi elää.

Tässä kun on ollut itse miehenä pian 15 vuotta naimisissa naisen kanssa, niin on opittu keskustelemaan asioista, jotka hiertää niin, että molemmat mielipiteet tulee kuuluksi ja huomioon otetuksi. Tai osaa välttää tiettyjä aiheita ja antaa toisen touhuta ja tehdä hänelle tärkeitä juttuja. Miehenä olen luonnostaan (kulttuuri?) kovemmat arvot omaava, ja tekijä. Hermo ei meinannut piisata keskusteluun suhteen alkutaipaleella, kun asiat eivät menneet kuten haluan. Nykyinen vaimo taas yritti säätää vähän liikaa ja joka asiaa. Nyt myönnämme vahvutemme ja heikkoutemme ja että yhdessä olemme alfa team.

Kärsivällisyys ja huomaavaisuus, kauniisti puhuminen vaikka ärsyttää, ja radikaalisuudesta kypsyminen toisen näkökantojen ymmärtämiseen ja omien loiventamiseen tekee elämästä niin hyvää naisen ja miehen välillä.

Me opimme näitä tapoja kuuntelemalla vanhempien neuvoja ja tutkimalla pari parisuhdekirjaa. Olemme myös aika konservatiivisia. Minä insinööri tekniikan ihminen, vaimo psykologi humanisti... Ehkä sekin auttaa. 

"Olemme myös aika konservatiivisia."

Tästä tuli aasinsiltana mieleen se mikä minussa monissa nykypäivän konservatiiveissa pahiten mättää (ja en nyt siis viittaa teihin. Te vaikutatte fiksuilta ja mukavilta ihmisiltä). Siis se miten sitä konservatiivisuutta ei osata erottaa henkilökohtaisen elämän ja muun yhteiskunnan osalta. Itsekin elän varsin konservatiivisesti: 20 vuotta kirkossa solmitussa avioliitossa, kaksi keskiluokkaista heteroa yhdessä, avioliiton ja uskollisuuden arvostaminen, pari lasta, omistusasunto ja kesämökki, työn ja koulutuksen arvostaminen jne.

Silti en ymmärrä miksi minun pitäisi yrittää väkisin muuttaa muita ihmisiä kaltaisiksini, eikä varsinkaan muuttaa lainsäädäntöä niin että kaikkien muiden olisi pakko elää kuten minä elän. Minusta konservatiivisen elämäntavan ainoa "markkinointikeino" on esimerkki. Jos minä sanon oman elämäni olevan se paras tapa elää niin sen pitää silloin oikeasti näyttää muistakin niin houkuttelevalta että he haluavat samaa. Ei niin että kiellän homoja menemästä naimisiin tai adoptoimasta lapsia tai muuta vastaavaa. Tai että haukun työttömiä ihmisia laiskoiksi ja työhaluttomiksi.

Miten niin kukaan ei tiedä että miksi? Kyllä minä ainakin tiedän.

Naisvaltaisilla työpaikoissa ei kyllä empatiaa ja oikeudenmukaisuutta nää. Juoruilua, mustamaalaamista, selän takana puhumista, vastuun välttelyä, tiedon panttaamista ja muuta kiusaamista piisaa. Naisena nähnyt.

Sama täällä ja rupesinkin varakkaan yrittäjän kotirouvaksi.

Vierailija kirjoitti:

"Olemme myös aika konservatiivisia."

Tästä tuli aasinsiltana mieleen se mikä minussa monissa nykypäivän konservatiiveissa pahiten mättää (ja en nyt siis viittaa teihin. Te vaikutatte fiksuilta ja mukavilta ihmisiltä). Siis se miten sitä konservatiivisuutta ei osata erottaa henkilökohtaisen elämän ja muun yhteiskunnan osalta. Itsekin elän varsin konservatiivisesti: 20 vuotta kirkossa solmitussa avioliitossa, kaksi keskiluokkaista heteroa yhdessä, avioliiton ja uskollisuuden arvostaminen, pari lasta, omistusasunto ja kesämökki, työn ja koulutuksen arvostaminen jne.

Silti en ymmärrä miksi minun pitäisi yrittää väkisin muuttaa muita ihmisiä kaltaisiksini, eikä varsinkaan muuttaa lainsäädäntöä niin että kaikkien muiden olisi pakko elää kuten minä elän. Minusta konservatiivisen elämäntavan ainoa "markkinointikeino" on esimerkki. Jos minä sanon oman elämäni olevan se paras tapa elää niin sen pitää silloin oikeasti näyttää

tosiasiassa elät arvojesi vastaisesti kun pitää myönnytellä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni lapsuuden perhe oli äärimmäisen konservatiivinen (ja kristitty). Mies oli todellakin se PÄÄ, ja koko perhe sit hiippaili siinä tahdissa. Mieheni on alusta alkaen todistanut, että pitää minussa siitä, että minulla on mielipiteet ja esitän ne myös. Että en ole sellainen passaaja. Toki teen osani, kuten hänkin. Mut ilahduttavasti ei jatkanut perheensä perintöä. 

 

 

Nykyään useimmissa suomalaisissa perheissä nainen on se, joka päsmäröi ja on päättävinään kaikesta. Varsinkin jos on lapsia... mies tietää menettävänsä erossa lapset ja siksikin pokkuroi naista. 

 

Totta että täällä Suomessa me naiset ollaan vahvoja, välillä liikaakin. Mies myös mieluusti ottaa vastaan helpomman roolin, eli kyllähän monet on väh

Tuo pitää varmaan monesti paikkansa. Kun mies sanoo: ihan sama, kuulee nainen sen siten, ettei miestä kiinnosta. Joskus se on näin, toisinaan mies kuvittelee ilahduttavansa vaimoaan. 

Meillä miehellä on mielipide lähes joka asiaan (paitsi lasten kasvatukseen). Se on välillä raivostuttavaa, mutta enpähän sit myöskään ole päsmäröinyt. Remonttien kohdalla on pitkiä aikoja, kun jumittaa, kun maut ovat erilaiset. Olemme aina lopulta löytäneet ratkaisun, joka on molempien mieleen. 

Mieheni aikoinaan sanoi, ettei voi sietää sitä, kun nainen mielistelee ja hihittelee. Eli ei ota kantaa. Hän oli kohdannut siihen asti vain tällaisia. 

Ehkä meitä on erilaisia. Lopputuloksenhan näkee vasta, kun on ensin eletty yhteistä elämää. Aloituksen mukaan ongelma on se, ettei enää edes kohdata. Tunnen kuitenkin parikymmentä suht nuorta pariskuntaa. Nuoria sinkkuja yhden ja vanhoja sinkkuja pari. Eli kyllä edelleen näyttää kohtaamistakin tapahtuvan.

Vierailija kirjoitti:

Annan tähän nyt yhden esimerkin. Meillä töissä naiset avoimesti ääneen kommentoivat komeiden miespuolisten asiakkaiden ulkonäköä, lihaksia, takamusta jne. Se on heistä hauskaa. Kaksimielistä läppää jne. Jos tekisin samoin, että kommentoisin kauniiden naisasiakkaiden rintoja näille työkavereille, niin seuraukset olisivat naistyöntekijöiden:

- traumatisoituminen, mielensäpahoittaminen

- esihenkilölle valitukset

- kaikenlainen cancelointi

- juoruaminen, syyllistäminen, selän takana paskanpuhuminen

 

Tätä on nykytodellisuus. Kyse on valta-asetelman ylläpidosta, jossa toisilla on enemmän pelivaraa tehdä mitä huvittaa ja oikeus tuomita muita. Ratkaisu: Sääntöjä rikkovien henkiöiden tasapuolinen rankaisu. Eli tässä tapauksessa minun pitäisi mennä esihenkilölle tekemään valitus. Mutta en jaksa olla niin säälittävä, että menisin tuollaisesta vinkumaan pomolle.

Tottakai tuo on tökeröä. Jos et esimiehelle siitä sano, sano nyt ihmeessä näille naisille. 

Tämä ei ole puolustus, mutta Suomessa on naiset perinteisesti olleet suustaan pahoja. Erityisesti kokoontuessaan. Miesten ääneen pilkkaaminen on ollut se defenssi, mikä on syntynyt alistetussa asemassa elämisestä. Ja kyllä, tästä perinteestä on syytä päästä eroon. Voit olla osa muutosta, kertomalla sen näille naisille, et tuo ei ole ok.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni lapsuuden perhe oli äärimmäisen konservatiivinen (ja kristitty). Mies oli todellakin se PÄÄ, ja koko perhe sit hiippaili siinä tahdissa. Mieheni on alusta alkaen todistanut, että pitää minussa siitä, että minulla on mielipiteet ja esitän ne myös. Että en ole sellainen passaaja. Toki teen osani, kuten hänkin. Mut ilahduttavasti ei jatkanut perheensä perintöä. 

 

 

Nykyään useimmissa suomalaisissa perheissä nainen on se, joka päsmäröi ja on päättävinään kaikesta. Varsinkin jos on lapsia... mies tietää menettävänsä erossa lapset ja siksikin pokkuroi naista. 

 

Totta että täällä Suomessa me naiset ollaan vahvoja, välillä liikaakin. Mies myös mieluusti ottaa va

"Suomessa naiset eivät ole sen vahempia kuin muissakaan maissa."

No on meillä historiasta tullut se perinne, et naisten pitää jaksaa kuin miehet. Sota-aikoina tämä perinne syntyi. Ja aina pilkataan naisia, kun eivät jaksa. Täällä yhteisöllisyys on vähäistä. Ite pitää. 

Vierailija kirjoitti:

No naiset on Suomessa on niin läskejä että ei niiden kanssa voi yksinkertaisesti olla. Oisko siinä se syy???

Miksi mielestäsi miesten läskiytyminen ei ole ongelma?

Vierailija kirjoitti:

"itse perinteisiä konservatiivisia arvoja kannattava mies ja kun mediaa lukee niin tuntuu että olen syyllinen kaikkeen mahdolliseen mikä on maailmassa vikana."

Jännä, et kaikki miehet, joiden kanssa olen aiheesta keskustellut, eivät tätä miesten syyllistämistä tunnista. 

Ehkä koskettaa vain osaa porukoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

itse perinteisiä konservatiivisia arvoja kannattava mies ja kun mediaa lukee niin tuntuu että olen syyllinen kaikkeen mahdolliseen mikä on maailmassa vikana. Jatkuva puhuminen "setämiehistä" jne. on rasismia pahimmillaan mutta täysin sallitua. 

Mutta jos joku ottaa vaalitentissä puheeksi että Haavisto on homo niin johan siitä "someraivo" repeää

Tosiaan, miksi saa nimitellä setämiehiksi? Saako vastaavasti nimitellä lapsinaisiksi? Sehän olisi aitoa tasa-arvoa. T. Tätinainen

Sinunko mielestä tytöttelyä tai ämmittelyä ei ole olemassa? 

Huorittelusta puhumattakaan. Surkuhupaisin nimittely viime vuosina on ollut "pihtarihuora"!  Oxymoron.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Kysymys kuuluu: Miksi naiset ovat mädättäjiä vihervassareita 2000-luvulla?"

Koska naisilla on sellaiset asiat kuin empatia ja oikeudenmukaisuuden taju.

Naisvaltaisilla työpaikoissa ei kyllä empatiaa ja oikeudenmukaisuutta nää. Juoruilua, mustamaalaamista, selän takana puhumista, vastuun välttelyä, tiedon panttaamista ja muuta kiusaamista piisaa. Naisena nähnyt.

Eivät naiset tietenkään täydellisiä ole. Mutta jos katsotaan keskiarvoja niin naiset ovat keskimäärin empaattisempia. Miehet pyrkivät useammin järkeilemään asioita vaikka todellisuudessa kyllä iso osa miehistäkin menee aika lailla tunteella vaikka muuta kuvitteleekin.

 

Oma kokemus naisvaltaiselta alalta on kyl ihan toinen. Meidän työpaikalla miehillä ollut näitä kuppikuntia. Olipa joskus vihko, missä  toisilleen kirjoittivat meitä naisia pilkkaavia juttuja. Sen sit kerran yks nainen löysi ja se juttu loppui siihen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän luulen, että tämä vastakkainasettelu alkoi jostain politiikan touhusta.

Vastakkainasettelu vahingoittaa kumpaakin osapuolta. Paljon puhutaan erilaisuuden arvostamisesta, mutta jostain syystä se ei ulotu naisten ja miesten erilaisuuden arvostamiseen ja ymmärtämiseen.

Erilaisuuden arvostaminen ei tarkoita että kuvitellaan miehissä ja naisissa olevan lähinnä eroja. Aika samanlaisia ne lopulta ovat ja yksilötasolla erot voivat olla kaikkea valtavan ja olemattoman välillä.

 

Tästä on ollut tutkimuskin. Erot sukupuolten välillä ovat pienemmät, kuin erot yksilöiden välillä. En tiedä lähdettä ja en tiedä myöskään missä asioissa mittaukset on tehty.