Lue keskustelun säännöt.
Miten jaksat opettaa monilapsisessa perheessä taitoja?
29.01.2024 |
Mietin tänään kun opetin viikonloppuna 3v:tä uimaan, että miten ihmeessä monilapsisessa perheessä vanhemmat jaksavat opettaa kaikki tärkeät taidot, joita on aika paljon: piirtäminen, kirjaimet, numerot, lukeminen, saksien käyttö, uiminen, pyöräily, hiihto, luistelu. Toki kuivaksiopettelu, haarukan ja veitsen käyttö, pöytätavat, tunnetaidot. Joissain perheissä puhutaan useampaa kieltä, joten niiden ylläpito jne jne. Miten ihmeessä useampilapsiset tekevät tämän monta kertaa ja vielä käyvät päivätöissä? Esim ajatuskin useamman lapsen kahdesta uhmakaudesta saa minut kauhun valtaan. Kertokaa. Hoitaako päiväkoti osan? Mutta joitain taitoja, kuten se uiminen ja pyöräily, jää kuitenkin välttämättä vanhemmille.
Kommentit (47)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oppivat mallista isommilta. Ei nuo taidot tarvi opettaa, kun esikoiselle niin muut oppii sit mallista. Kirjaimet, numerot ja lukeminen opitaan koulussa.
No haloo! Aika köyhää on jos 7-vuotias ei osaa kirjaimia eikä numeroita. Kynä pysyy kädessä jo nelivuotiaalla ja into oppia on suuri.
Aika kiva on aloittaa koulutie lukutaitoisena. Eihän muuten edes osaa lukujärjestystään lukea.
Jos olisit vähänkään kartalla, kirjaimet opitaan jo eskarissa jos kotona ei opeteta. Eikä se kotona oppiminen ole yhtään sen vaikeampaa isossa perheessä.
Tuntemissani suurperheessä lapset on osanneet lukea ennen kouluunmenoa eikä ole vaatinut muuta kuin omaa kiinnostusta, lukevia perheenjäseniä ja kirjoja.
Mulla ei ole onneksi tarvet
Osoitit taas tietämättömyytesi täydellisesti. Jos ei mitään tiedä nykymaailmasta, miksi kommentoida aihetta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Edelleen, nelivuotias osaa piirtää, myös kirjaimia, jos joku viitsii vähän siihen rohkaista.
Osaa, mutta eri asia on, että kiinnostaako sitä edes siitä rohkaisusta huolimatta. En näe järkeväksi pakottaa tuon ikäistä piirtämään kirjaimia.
No se "taitojen opettaminen" on se palkitsevin osuus lasten arjessa. Jos ei sitä jaksa, niin tuskin jaksaa mitään muutakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oppivat mallista isommilta. Ei nuo taidot tarvi opettaa, kun esikoiselle niin muut oppii sit mallista. Kirjaimet, numerot ja lukeminen opitaan koulussa.
No haloo! Aika köyhää on jos 7-vuotias ei osaa kirjaimia eikä numeroita. Kynä pysyy kädessä jo nelivuotiaalla ja into oppia on suuri.
Aika kiva on aloittaa koulutie lukutaitoisena. Eihän muuten edes osaa lukujärjestystään lukea.
Jos olisit vähänkään kartalla, kirjaimet opitaan jo eskarissa jos kotona ei opeteta. Eikä se kotona oppiminen ole yhtään sen vaikeampaa isossa perheessä.
Tuntemissani suurperheessä lapset on osanneet lukea ennen kouluunmenoa eikä ole vaatinut muuta kuin omaa kiinnostusta, lukevia perheenjäseniä ja kirjoja.
Mulla ei ole onneksi tarvet
Miten se nelivuotiaan rohkaisu mielestäsi liittyy perhekokoon? Kaikki lapset ei osaa kirjaimia eskariin mennessään (ethän sinäkään edes aikuisena tiedä, mikä on eskari) eikä se liity perheen kokoon mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
No se "taitojen opettaminen" on se palkitsevin osuus lasten arjessa. Jos ei sitä jaksa, niin tuskin jaksaa mitään muutakaan.
Näköjään se ap uupui jo ajatuksesta, joten ei taida olla hänelle kovin palkitsevaa hänelle. Joku uupuu jo ajatteluun, toiset tekee ja elää.
Niin, kuinka monta suurperheessä kasvanutta tiedät, jotka ei oppineet kuivaksi, ajamaan pyörällä tai lukemaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä pienet koululaiset lukee ääneen pienemmille sisaruksille omasta halusta. Siinä samalla oppivat kirjaimia. Lapsilla 1,5v-3v ikäeroa. Koko perheellä kun tekee isompien juttuja niin pienet oppivat huomaamatta siinä samalla. Myös jos perheessä vauva, tai tai taapero kotihoidossa niin hyvin jää sille 4-5v lapselle aikaa opettaa kirjaimia ja numeroita ennen eskarin alkua.
Vierailija kirjoitti:
Meillä pienet koululaiset lukee ääneen pienemmille sisaruksille omasta halusta. Siinä samalla oppivat kirjaimia. Lapsilla 1,5v-3v ikäeroa. Koko perheellä kun tekee isompien juttuja niin pienet oppivat huomaamatta siinä samalla. Myös jos perheessä vauva, tai tai taapero kotihoidossa niin hyvin jää sille 4-5v lapselle aikaa opettaa kirjaimia ja numeroita ennen eskarin alkua.
Kirjaimet ja numerot opetellaan ensimmäisellä luokalla koulussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä pienet koululaiset lukee ääneen pienemmille sisaruksille omasta halusta. Siinä samalla oppivat kirjaimia. Lapsilla 1,5v-3v ikäeroa. Koko perheellä kun tekee isompien juttuja niin pienet oppivat huomaamatta siinä samalla. Myös jos perheessä vauva, tai tai taapero kotihoidossa niin hyvin jää sille 4-5v lapselle aikaa opettaa kirjaimia ja numeroita ennen eskarin alkua.
Kirjaimet ja numerot opetellaan ensimmäisellä luokalla koulussa.
En mä voi sille mitään että lapset on halunnut 4v alkaen oppia lukemaan ja osa jo silloin oppinutkin. Kotihoidossa lapset haluavat tekemistä ja meidän lapsia tuollainen kiinnostaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä pienet koululaiset lukee ääneen pienemmille sisaruksille omasta halusta. Siinä samalla oppivat kirjaimia. Lapsilla 1,5v-3v ikäeroa. Koko perheellä kun tekee isompien juttuja niin pienet oppivat huomaamatta siinä samalla. Myös jos perheessä vauva, tai tai taapero kotihoidossa niin hyvin jää sille 4-5v lapselle aikaa opettaa kirjaimia ja numeroita ennen eskarin alkua.
Kirjaimet ja numerot opetellaan ensimmäisellä luokalla koulussa.
Eskarissa opetellaan numerot 10 saakka. On tullut ihan kotitehtäviä jossa joka viikolle eri numeroharjoituksia. Opetellaan laskemaan montako ja kynällä piirtämään kyseistä numeroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No entäs sitten se uhma? Se tuskin menee siinä sivussa ja pienemmät tuskin oppii tunteiden säätelyä vain isompia katsomalla, vai miten?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Useinkin noissa noissa se vanhin tyttö, pahinta jos vanhin lapsi on tyttö uhrataan ja pakotetaan liian nuorena varaäidiksi ja kotiorjaksi huolehtimaan nuoremmista sisaruksistaan ja tekemään kotitöitä. Juuri ja juuri saa itse koulua käydä, mutta kaiken muun ajan onkin sitten kiinni kotitöissä ja muista huolehtimisessa ja väsyy ja stressaantuu jo lapsena.
Näin se menee. Mulla on työkaveri, jolla on 9 nuorempaa sisarusta, joille hän toimi varaäitinä. Nykyään tämä työkaveri on läheinen sisarustensa kanssa, mutta vanhempiinsa ei pidä yhteyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No entäs sitten se uhma? Se tuskin menee siinä sivussa ja pienemmät tuskin oppii tunteiden säätelyä vain isompia katsomalla, vai miten?
Ap
Mikä mielestäsi estää uhmaamasta isossa perheessä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No entäs sitten se uhma? Se tuskin menee siinä sivussa ja pienemmät tuskin oppii tunteiden säätelyä vain isompia katsomalla, vai miten?
Ap
Mikä mielestäsi estää uhmaamasta isossa perheessä?
Ei kun mietin miten vanhemmat kestää monta uhmakautta monelta lapselta. Ei vaan välitä? Eikö se koskaan mene ihon alle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No entäs sitten se uhma? Se tuskin menee siinä sivussa ja pienemmät tuskin oppii tunteiden säätelyä vain isompia katsomalla, vai miten?
Ap
Mikä mielestäsi estää uhmaamasta isossa perheessä?
Ei kun mietin miten vanhemmat kestää monta uhmakautta monelta lapselta. Ei vaan välitä? Eikö se koskaan mene ihon alle?
Se on osa lapsen kasvattamista. Osalla hermot kestää paremmin. Lasten luonteissa on myös eroja.
Jos on useampi lapsi niin on pakko opettaa lapset pärjäämään ja tekemään itse, jos on vain yksi lapsi niin jotkut vanhemmat auttaa liikaakin eikä anna lapsen tehdä itse. Kyllä lapset oppii esimerkiksi syömään itse kun vain antaa ruokaa ja lusikan, ei sitä mitenkään erityisesti tarvitse opettaa miten ruokaa laitetaan suuhun.
Meillä on kolme lasta, joista vanhin täyttää 5 ja yhdyn muiden vanhempien näkemykseen siitä, että aika lailla yhdessä tekemällä opitaan ja iloitaan kehityksestä. Monessa mennään kyllä myös "isomman ehdoilla". Meillä 4-vuotias oppi lukemaan lähes itsekseen ja siinä sitten yhdessä ollaan ihmetelty kirjaimia ja lukemista porukalla. Nyt meidän 2-vuotias tunnistaa myös kirjaimet. Yritetään myös hyödyntää kaikki mahdolliset herkkyysvaiheet. Matikkataitoja opetellaan ihan siinä peruselämän tiimellyksessä, kuten "jakakaa vadelmat tasan teille molemmille" jne. Hankaluuksia tuottaa tällä hetkellä uimataidon opettelu, sillä edes kaksi aikuista ei meinaa riittää kolmen pienen kanssa altaalla. "Isompia" lapsia viedään sitten vuorotellen, kun ehdimme. Keskimmäinen on kiinnostunut musiikista ja käymme hänen ja vauvan kanssa sisarusmuskarissa. Siinäkin menee kaksi kärpästä samalla...Kyllä sitä ehtii, kun siis yhdessä puuhailee ja hyödyntää herkkyyskaudet ja lasten motivaation.
Vierailija kirjoitti:
No entäs sitten se uhma? Se tuskin menee siinä sivussa ja pienemmät tuskin oppii tunteiden säätelyä vain isompia katsomalla, vai miten?
Ap
Vastaan kolmen pienen äitinä myös tähän. Aika lailla se uhmakin menee siinä sivussa, mutta tottakai vaatii vanhemmilta täyden panoksen. Esikoisen kanssa on opittu, kuinka kannattaa toimia uhmatilanteissa ja siksi kokemus tuo myös itselle varmuutta. Paljon olen myös huomannut, kuinka sisarukset oppivat tunnetaitoja myös toisiltaan ja toisten "tilanteita" seuraamalla. Esim. kun 2-vuotiaamme saa kiukkukohtauksen, näkee 4-vuotiaamme tottakai sen tilanteen ja kuinka me vanhemmat suhtaudumme ja miten häntä autamme. Siinä oppii myös empatiaa sivussa. Vauva taas, kun itkee, niin kaikki on porukalla häntä hoivaamassa.
Vierailija kirjoitti:
No entäs sitten se uhma? Se tuskin menee siinä sivussa ja pienemmät tuskin oppii tunteiden säätelyä vain isompia katsomalla, vai miten?
Ap
No mitäs se uhma sitten on jos ei osa normaalia elämää? Tietenkin pienemmät oppii myös isompia katsomalla tunteiden säätelyä, mutta lapset on toki myös yksilöitä ja se "uhma" näyttäytyy eri tavoin. Minä en edes ajattele että lapsilla olisi mikään erityinen uhmaikä, he vaan nimenomaan opettelee sitä tunteiden säätelyä ja kehittyy siinä pikkuhiljaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No entäs sitten se uhma? Se tuskin menee siinä sivussa ja pienemmät tuskin oppii tunteiden säätelyä vain isompia katsomalla, vai miten?
Ap
Mikä mielestäsi estää uhmaamasta isossa perheessä?
Ei kun mietin miten vanhemmat kestää monta uhmakautta monelta lapselta. Ei vaan välitä? Eikö se koskaan mene ihon alle?
Kai siihen vaan tottuu. Kun semmoista se elämä vaan on, että lapsilla on omakin tahto ja sitä pitää välillä kokeilla.
Mulla ei ole onneksi tarvetta olla "kartalla" nykyisestä lapsitouhusta. Omasta lapsuudesta on vuosikymmeniä.
"Eskari", onko se entinen leikkikoulu? Jos siellä ollaan 6-vuotiaina, niin voi vain ihmetellä missä pussissa siihen asti on eletty jos ei kirjaimia vielä osata.
Edelleen, nelivuotias osaa piirtää, myös kirjaimia, jos joku viitsii vähän siihen rohkaista.