Lue keskustelun säännöt.
Miten jaksat opettaa monilapsisessa perheessä taitoja?
29.01.2024 |
Mietin tänään kun opetin viikonloppuna 3v:tä uimaan, että miten ihmeessä monilapsisessa perheessä vanhemmat jaksavat opettaa kaikki tärkeät taidot, joita on aika paljon: piirtäminen, kirjaimet, numerot, lukeminen, saksien käyttö, uiminen, pyöräily, hiihto, luistelu. Toki kuivaksiopettelu, haarukan ja veitsen käyttö, pöytätavat, tunnetaidot. Joissain perheissä puhutaan useampaa kieltä, joten niiden ylläpito jne jne. Miten ihmeessä useampilapsiset tekevät tämän monta kertaa ja vielä käyvät päivätöissä? Esim ajatuskin useamman lapsen kahdesta uhmakaudesta saa minut kauhun valtaan. Kertokaa. Hoitaako päiväkoti osan? Mutta joitain taitoja, kuten se uiminen ja pyöräily, jää kuitenkin välttämättä vanhemmille.
Kommentit (47)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oppivat mallista isommilta. Ei nuo taidot tarvi opettaa, kun esikoiselle niin muut oppii sit mallista. Kirjaimet, numerot ja lukeminen opitaan koulussa.
No haloo! Aika köyhää on jos 7-vuotias ei osaa kirjaimia eikä numeroita. Kynä pysyy kädessä jo nelivuotiaalla ja into oppia on suuri.
Aika kiva on aloittaa koulutie lukutaitoisena. Eihän muuten edes osaa lukujärjestystään lukea.
Jos olisit vähänkään kartalla, kirjaimet opitaan jo eskarissa jos kotona ei opeteta. Eikä se kotona oppiminen ole yhtään sen vaikeampaa isossa perheessä.
Tuntemissani suurperheessä lapset on osanneet lukea ennen kouluunmenoa eikä ole vaatinut muuta kuin omaa kiinnostusta, lukevia perheenjäseniä ja kirjoja.
Mulla ei ole onneksi tarvet
Mikä hemmetin leikkikoulu? Minä olen käynyt eskaria 30 vuotta sitten joten ei kovin tuoreet tiedot lasten kasvatuksesta olla tällä kommentoijalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No entäs sitten se uhma? Se tuskin menee siinä sivussa ja pienemmät tuskin oppii tunteiden säätelyä vain isompia katsomalla, vai miten?
Ap
Uhmasta selviää parhaiten ihan perinteisen kurikasvatuksen avulla. Ei tarvita tunteiden säätelyä eikä tunnetaitoja. Jos ei tiedä miten kurikasvatus toimii niin voi kysyä vaikka isovanhemmilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No entäs sitten se uhma? Se tuskin menee siinä sivussa ja pienemmät tuskin oppii tunteiden säätelyä vain isompia katsomalla, vai miten?
Ap
Uhmasta selviää parhaiten ihan perinteisen kurikasvatuksen avulla. Ei tarvita tunteiden säätelyä eikä tunnetaitoja. Jos ei tiedä miten kurikasvatus toimii niin voi kysyä vaikka isovanhemmilta.
Kurista tulee lasu joten enpä usko että ap kokee sitä kovin hyväksi vaihtoehdoksi.
Vierailija kirjoitti:
No se "taitojen opettaminen" on se palkitsevin osuus lasten arjessa. Jos ei sitä jaksa, niin tuskin jaksaa mitään muutakaan.
Luulen, että olet samanlainen suorittaja kuin minäkin. Mutta kyllä silti mun mielestä on kivempaa rakentaa legoja, olla mukana lapsen leikissä ja kuunnella sen rentoa höpötystä kuin opettaa pyöräilyä, uintia, kelloa, kengännauhojen sitomista, muistuttaa pöytätavoista tai siitä kenen vanhemman kanssa puhutaan mitä kieltä. Puhumattakaan mistään tunnetaitojen opetuksesta raivoavalle taaperolle. Sellainen rento oleilu ilman agendaa on kaikkein palkitsevinta minusta.
Minulla ei ole lapsia, mutta itse opin lukemaan 4-vuotiaana samalla kun koulun aloittanut isoveljeni. Samoin me kaikki 4 lasta olimme aina samaan aikaan siellä luistelemassa ja uimassa, ei meitä erikseen viety ja opetettu jokaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No entäs sitten se uhma? Se tuskin menee siinä sivussa ja pienemmät tuskin oppii tunteiden säätelyä vain isompia katsomalla, vai miten?
Ap
Uhmasta selviää parhaiten ihan perinteisen kurikasvatuksen avulla. Ei tarvita tunteiden säätelyä eikä tunnetaitoja. Jos ei tiedä miten kurikasvatus toimii niin voi kysyä vaikka isovanhemmilta.
Uhmasta varmaan selviääkin, mutta tunnetaidoton aikuinen on ihan hirveää seuraa itselleen ja läheisilleen. Ennen on tosiaan keskitytty siihen, että vanhemmilla on helppoa, lapsella ei sitten niin väliä. Onneksi nykyään on useimmissa perheissä toisin päin.
Kolmen pienen äiti edelleen vastaa. Tottakai se on rankka vaihe, mutta useamman kanssa sille osaa antaa oman painoarvonsa ja tietää, että kaikki vaiheet menevät ohi. Osaa jopa olla empaattisempi sitä lasta kohtaan ja ymmärtää paremmin lapsen tausta-ajatuksia, jolloin tilanteet sujuu myös paljon mukavammin.