Millaista on nelikymppisen miehen sinkkuelämä?

En tiedä kun en ole ollut sinkkuna ikävuosina 21-50 v. Aloitin sinkku elämän vasta tasan 50 vuotiaana ja se aika oli ihan ok. Ei voi moittia sitäkään elämää. Matkustelin ja harrastin ihan omaan tahtiin ja elin omien päätöksien mukaan. Elämä oli ihan hyvällä mallillaan. Ei ongelmia. Aikuiset lapset jotka on jo omillaan.

Jotenkin ajauduin uudestaan parisuhteeseen taas 52 vuotiaana, eikä se sinkkuaika kestänyt kuin 2 vuotta. Kai se on sitten jotenkin luonteesta kiinni tms, jos päätyy uudestaan parisuhteeseen, vaikka ei sitä parisuhdetta ja kumppania oikeestaan edes etsinyt. Nämä asiat vaan menee ja tapahtuu ihan omalla painollaan. Eikä sinkkuus tai parisuhde ole olleet minulla mitään erityisiä elämäntavoitteita mihin pitäis pyrkiä. Olen mennyt vaan eteenpäin ja katsellut mitä elämä tuo tullessaan.

Mitäpä sitä enää parisuhteella.

Tulen hienosti toimeen näin. Parisuhteesta ja avioliitosta tuli jo yli 20 vuotta kokemusta, joten tiedän tasan tarkkaan, mitä parisuhde antaa ja mitä se ei anna. Lopulta tajusin sen, että kaipaan itsenäistä elämää. En ollut oikeastaan koskaan ehtinyt olla edes yksin, enkä elää yksin, muutamia työkeikkoja lukuun ottamatta.

Ajatelkaa.

Yli nelikymppiseksi pääsin, ennen kuin ehdin olla missään vaiheessa ihan oikeasti yksin ja asua yksin. Harvinaista miehelle, uskoisin.

Nyt sitten olen kokenut tätäkin jo muutaman vuoden, joten periaatteessa jos aikaa kuluu tarpeeksi, voisin olla valmis jälleen kumppanuuteen. En oikein usko, että lähtisin enää tavalliseen pitkään parisuhteeseen.

Tiedän, että minusta olisi siihen. Olin hyvä parisuhdekumppani ja puoliso, en saanut koskaan mistään moitteita. Tein kaikessa oman osani, näytin tunteeni, kommunikoin ja olin vastavuoroinen. Lähdin itse, omasta halustani.

Mutta jos tynnyri tyhjenee, ja on kaavittu jo pohjia myöten, niin mitä minulla on enää annettavaa, tai miksi enää haluaisin jotakuta, joka alkaisi jälleen kauhoa tynnyrin pohjaa heti, jos sinne hiukankaan tulee vettä? En jaksa enää mahdollistaa, tukea, puhaltaa savua toisen pe***seen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika heikoissa kantimissa on parisuhde, jos se perustuu toisen osapuolen muodokkaisiin reisiin. 

Plääh. Älä esitä tyhmää, et varmaan sitä ole kuitenkaan.

Varmasti yksikään rakastava parisuhde ei perustu reisiin mutta on yhtä naiivia yrittää ajatella että ulkonäöllä ei ole mitään roolia pariutumisessa. 

En sanonut, ettei ole mitään roolia, mutta tiedän itse omasta kokemuksesta, että sellainen suhde, johon on menty ulkonäkö edellä, ei ole kovin kestävää laatua.

Ulkonäkö on useimmille rima joka pitää ylittää jotta aletaan edes tutustua sen enempää. Muut jutut sitten ratkaisee rakastuuko vai ei. 

Keskimäärin näin, väitän. 

Suurin osa suomalaisista löytää kumppanin eli se rima ei ole korkealla.

Vierailija kirjoitti:

Mitäpä sitä enää parisuhteella.

Tulen hienosti toimeen näin. Parisuhteesta ja avioliitosta tuli jo yli 20 vuotta kokemusta, joten tiedän tasan tarkkaan, mitä parisuhde antaa ja mitä se ei anna. Lopulta tajusin sen, että kaipaan itsenäistä elämää. En ollut oikeastaan koskaan ehtinyt olla edes yksin, enkä elää yksin, muutamia työkeikkoja lukuun ottamatta.

Ajatelkaa.

Yli nelikymppiseksi pääsin, ennen kuin ehdin olla missään vaiheessa ihan oikeasti yksin ja asua yksin. Harvinaista miehelle, uskoisin.

Nyt sitten olen kokenut tätäkin jo muutaman vuoden, joten periaatteessa jos aikaa kuluu tarpeeksi, voisin olla valmis jälleen kumppanuuteen. En oikein usko, että lähtisin enää tavalliseen pitkään parisuhteeseen.

Tiedän, että minusta olisi siihen. Olin hyvä parisuhdekumppani ja puoliso, en saanut koskaan mistään moitteita. Tein kaikessa oman osani, näytin tunteeni, kommunikoin ja olin vastavuoroinen. Läh

Meinaatko, että kaikki naiset olisivat pelkkiä 'ammentajia'? Nyt kun sinulla on perspektiiviä, elämänkokemusta ja tunnet itsesikin paremmin, sinulla on mahdollisuus valita seuraavalla kierroksella viisaammin. Ei toista kierrosta tarvitse nähdä rangaistuksena vaan mahdollisuutena viimein löytää itselle sopivampi, harmonisempi parisuhde.

Nelikymppinen, eronnut mies. Lapsia on.

Enpä edes tiedä mitä haen. On paljon harrastuksia, ettei edes ehdi paljon deittailla ja tutustua naisiin. Tinderissä kävin ja petyin. En ollut kuumaa kamaa, vaan minusta tykkäsi lähinnä kauneusrajoitteiset, kaukana asuvat ja ulkomaalaiset naiset. Tavallisista naisista sain kyllä matcheja, mutta osa ei vastannut mitään, jotkut ghostasivat ja osan kanssa yhteisymmärryksessä todettiin, ettei ollut oikein hyvä mätsi. Parit treffit sain, mutta en innostunut heistä itse. Eli käteen ei jäänyt mitään. Tuohon kaikkeen meni minulta niin paljon aikaa ja energiaa, että piti lopettaa touhu kokonaan.

Yllättävän moni Tinder-kohtaaminen kaatui lapsiasiaan. Jotkut halusi (lisää) lapsia, minä en. Joku ei halunnut lapsia, eikä miehelläkään saanut niitä olla.

Pelkkää seksiäseuraa en hae ainakaan. Sitä tein nuorempana aivan tarpeeksi. Henkinen yhteys on tässä iässä tärkeämpi asia.

Vierailija kirjoitti:

Olen klassinen naiseton mies.



Fiksu, työssäkäyvä, ihan ok kunnossa. On harrastuksia ja kavereita.



Olen keskivertoa lyhyempi, en raamikas tai maskuliininen. Mutta se mikä vie mahdollisuudet täysin, on seksuaalisen dominanssin puute. Vaikka kuinka toivottaisiin hellyyttä ja hyväilyjä, pääruokalaji on se kun uros ottaa naaraan. Sitä ei olisi luvassa, vaan jos nainen haluaisi rajumpaa menoa, olisi hänen otettava minut. En ole myöskään sellainen suoraviivainen mies, joka syttyy kun näkee p*llun ja on valmis panemaan ketä tahansa jolta sellainen löytyy. Vasta kun mukaan tulee kroppa, äly, kiusoittelu, huumori ja kaikki muu...alan kiinnostua.



Etuinani ovat äly, kohteliaisuus, mukavuus, verbaalinen taitavuus ja aika hyvä radioääni. Löydän helposti online-seuraa chattailyyn ja ääniviestien/videoviestien vaihtamiseen. Löysin OF-palvelustakin, kävin siellä kokeeksi ja kaksi naista siellä halusivat viestitellä/sekstai

Näkisin, että sinulle on silti useampiakin ratkaisuvaihtoehtoja. Moni nainen tykkää siitäkin, että rooleja vaihdellaan, joten sinä voisit myös kumppania miellyttääksesi ja vastavuoroisuusperiaatteen mukaisesti totutella sellaiseen käytäntöön. Seksissä kun ei vain toteuteta itsekkäästi omia fantasioita, vaan voidaan myös tehdä asioita toisen mieliksi, kunhan se ei ylitä omia ehdottomia rajoja. Tämä lisäisi jo mahdollisuuksiasi valtavasti.



Mikäli koet sen mahdottomaksi, sitten sinun täytyy vain etsiä nainen, joka haluaa dominoida. Heitäkin on. Myönnetään toki, että vähemmän, mutta ei sellaisen löytäminen mahdotonta ole. Tietysti jos tuo on sinulle kaikkein tärkein kriteeri, kannattaa olla valmis joustamaan joistain vähemmän tärkeistä asioista. Esim. jos haaveenasi on isorintainen blondi, joka on sinua reippaasti nuorempi, niin ehkä joudut "tyytymään" suunnilleen samanikäiseen, jolla on normaalinkokoiset rinnat ja hiusväri todennäköisetsi jotain perisuomalaista tummanvaaleaa.



Yksi vaihtoehto on sitten se, että etsit mukavan naisen, jolle seksin nyanssit eivät ole niin tärkeitä, ja jolle riittää joku geneerinen perusseksi. Se voi olla sinulle tylsää, jos haluaisit tulla dominoiduksi, mutta saisit kuitenkin seksiä ja voisit samaan aikaan fantasioida dominoinnista pääsi sisällä. Ei välttämättä ole kaikille ihannevaihtoehto, mutta moni joutuu tyytymään tylsähköön perusseksiin, jos oikeasti seksuaalisesti matchaavaa kumppania ei löydy. Silloin kumppani valitaan vain persoonan ja ehkä ulkonäönkin perusteella. Silloin seksissä ei niinkään toteuteta omia fantasioita ja omaa seksuaalista identiteetiä, vaan siinä vain tuotetaan vastavuoroisesti orgasmia tavallisen kaavan kautta. 



Tässä vaihtoehtoja. Mahdollisesti jotain muitakin on, kuten kaveripohjalta suhteen aloittaminen, jossa seksiä on melko vähän, mutta jossa keskitytäänkin enemmän muihin asioihin.

Mä vähän ihmettelen näitä "olin 20v parisuhteessa joten tiedän tasan tarkkaan mitä parisuhde on jne" kommentteja. Toisaalta ajattelin niin itsekin 3v ja 11v parisuhteiden jälkeen. Ajattelin, etten halua sellaista enää ja olin 10v yksin. Kunnes sitten tapasin miehen, jolla ei ollut mitään tekemistä noiden aiempien suhteiden kanssa. Ei vittuilua, nalkuttamista ja arvostelua, ei ulkonäkövaatimuksia ja haukkuja, ei kaksinaamaisuutta ja valehtelua, ei tunkkaisia ja valmiiksi lukkoon lyötyjä rooleja ja odotuksia, ei kommunikointikyvyttömyyttä ja kilpailua, sanalla sanoen nykyisessä parisuhteessa ei ole mitään samaa noiden aiempien kanssa. Yhtäkkiä en koe olevani miehelle vihollinen vaan kumppani. Ymmärsin että parisuhde muodostuu kahdesta ihmisestä joten ne ovat erilaisia keskenään. 

Vierailija kirjoitti:

Mä vähän ihmettelen näitä "olin 20v parisuhteessa joten tiedän tasan tarkkaan mitä parisuhde on jne" kommentteja. Toisaalta ajattelin niin itsekin 3v ja 11v parisuhteiden jälkeen. Ajattelin, etten halua sellaista enää ja olin 10v yksin. Kunnes sitten tapasin miehen, jolla ei ollut mitään tekemistä noiden aiempien suhteiden kanssa. Ei vittuilua, nalkuttamista ja arvostelua, ei ulkonäkövaatimuksia ja haukkuja, ei kaksinaamaisuutta ja valehtelua, ei tunkkaisia ja valmiiksi lukkoon lyötyjä rooleja ja odotuksia, ei kommunikointikyvyttömyyttä ja kilpailua, sanalla sanoen nykyisessä parisuhteessa ei ole mitään samaa noiden aiempien kanssa. Yhtäkkiä en koe olevani miehelle vihollinen vaan kumppani. Ymmärsin että parisuhde muodostuu kahdesta ihmisestä joten ne ovat erilaisia keskenään. 

Hienosti sanottu!

Ihan ihmeissäni luen näitä nelikymppisten sinkkumiehien kokemuksia. 

Itse olen sinkku, ja etsinyt aktiivisesti seuraa noin 4 kuukautta. Eniten kiinnostusta ovat osoittaneet 30-vuotiaat ja yli viiskymppiset. Olisin kiinnostunut vain samanikäisestä seurasta kuin itse olen eli 40+.

Olen lapseton,(eikä tule) mutta miehet lapset ei haittaa. Harrastan salia ja liikuntaa sekä aikaa on yllin kyllin. Niin ja mitat 159/48. Että kyllä sutjakoita nelikymppisiä naisia on olemassa.

Vierailija kirjoitti:

Mä vähän ihmettelen näitä "olin 20v parisuhteessa joten tiedän tasan tarkkaan mitä parisuhde on jne" kommentteja. Toisaalta ajattelin niin itsekin 3v ja 11v parisuhteiden jälkeen. Ajattelin, etten halua sellaista enää ja olin 10v yksin. Kunnes sitten tapasin miehen, jolla ei ollut mitään tekemistä noiden aiempien suhteiden kanssa. Ei vittuilua, nalkuttamista ja arvostelua, ei ulkonäkövaatimuksia ja haukkuja, ei kaksinaamaisuutta ja valehtelua, ei tunkkaisia ja valmiiksi lukkoon lyötyjä rooleja ja odotuksia, ei kommunikointikyvyttömyyttä ja kilpailua, sanalla sanoen nykyisessä parisuhteessa ei ole mitään samaa noiden aiempien kanssa. Yhtäkkiä en koe olevani miehelle vihollinen vaan kumppani. Ymmärsin että parisuhde muodostuu kahdesta ihmisestä joten ne ovat erilaisia keskenään. 

Tämä on niin totta. Aiemmissa suhteissa oikeasti tuntui välillä siltä, että mies vihaa minua, syyttää jostain aiempien naisten (tai äitinsä?) tekemistä vääryyksistä ja kostaa niitä surutta minulle. Kertoo kavereilleen, kuinka pitää "vaimosta" päästä viikonlopuiksi eroon että pääsee oikeasti viihteelle jne...Mikä saa miehen edes etsimään tai jatkamaan parisuhdetta jos se kerran on jatkuvaa kärsimystä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kylmä totuus on, että ulkonäöllisesti sytyttävien naisten osuus vähenee iän myötä. Jos 20+ sytyttäviä oli 80-90% naisista (huom, tuolloin ylipaino oli harvinaista)...nyt 40+ se on 5-10%. Korkeintaan.



Pääsyy on kroppa. Se on lähes kaikilla ikäisilläni naisilla pallo, jääkaappi tai säkki. Reisistä ja peffasta on kadonnut muodot, kun taas keskikroppa on tukevampi.



Nyt joku sanoo että no mitä järkeä siinä on pariutua nuorenakaan, kun mies kuitenkin jättää vanhenevan naisen. No ei se niin automaattisesti mene. Siinä vaiheessa on vuosien aikana muotoutunut tunneside ja yhteinen elämä. Ja ei kovin mairitteleva, mutta tieteellisesti todistettu juttu, nimittäin se että naisen viehättävyyttä vanhempana lisää muistot joita miehellä on tämän kropasta nuorena. Sori, mutta näin asia tutkitusti on.



Löytäisin

Ei voi pitää paikkansa koska kaikki hokee ketjuissa että naiset ja miehet on saman ikäisten kanssa eikä miehet varsinkaan saa alle 20 vuotiasta naista.

Vierailija kirjoitti:

Tuli vähän yllätyksenä sinkkumarkkinoille siirtymisen jälkeen miten kiinnostuneita nuoremmat naiset ovat 40+v miehestä. Olen deittaillut ja tapailut useita itseäni n. 10-13v nuorempia naisia. En edes tiedä mihin vetovoimani perustuu. Omasta mielestäni olen tavallinen, lapseton työssäkäyvä, itsestäni huolta pitävä mies. Oma asunto, työpaikka, harrastuksia jne. Ehkä se näkyy minusta, että en ole epätoivoinen tai etsi mitään väkisin.

Oman ikäisiin naisiin olen kyllä pettynyt. Monet ovat katkeria toiselle kierrokselle joutumisesta. monella lapsien kanssa eläminen estää minkäänlaisen deittailun (mutta silti roikutaan Tinderissä), tai vaatimukset ovat täysin mahdottomia. 

Olen 36 ja markkinat räjähti kun täytin 30. Oli naisia jonoksi asti ja yleensä +30 vuotiaita yh äitejä  sekä teini ikäisiä. Myöskään 20 vuotiaat ei katsoneet yhtään kieroon. 

Vierailija kirjoitti:

Ihmeellistä tämä pelkkään pinnalliseen ulkomuotoon keskittyminen. Keski-ikäisellä on niin paljon muutakin parempaa annettavaa kuin kiinteä pakara.

Osa miehistä näyttää olevan edelleen vietti- ja vaistomaailman vietävissä ja aikuiseksi on jääty kasvamatta. Ei aikuiselle naiselle pääse ikinä tiukkaa sixpäkkiään näyttämään, jos korvien välissä on tyhjää.

miehillä on lisääntymisvaisto kun taas naisilla ei nykyään ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä sinkkumies, ikää 37. Olen hoikka ja liikunnallinen, en kirveellä veistetty. Elämä kunnossa: on omakotitalo, auto, sijoituksia, ei velkaa. Haluaisin kestävän parisuhteen ja perheenlisäystä. Mikä siis on ongelmana?

Nykyajan naiset. En halua naista, jonka elämä pyörii somen ja muun pinnallisuuden ympärillä, enkä varsinkaan naista, jolla on kroonisia mt-ongelmia tai elämänhallinta muuten päin mäntyä. Tinderissä pyyhkäisen oikealle ehkä joka kymmenennen. Moni nainen, josta muuten voisin olla kiinnostunut, ei jaa samaa arvomaailmaa tai ei halua lapsia. Vaikka osumia on lukuisia ja tykkäyksiä näin miehenä paljon (100+), ei tutustuminen potentiaalisiin tapauksiin oikein onnistu, vaikka juttu usein luistaa hyvin.

Syy on yleensä ollut se, että nainen on sinkkuna työntänyt kalenterinsa täyteen kaikenlaisia menoja, jolloin aikataulut eivät osu yksiin. Yritä siinä sitten tutustua

Tinderissä ei ole kuin panomiehiä.

Naisia löytyy vielä helpommin kuin nuorempana.

Vierailija kirjoitti:

Aika heikoissa kantimissa on parisuhde, jos se perustuu toisen osapuolen muodokkaisiin reisiin. 

Tai toisen lompakkoon. Tai toisen pituuteen, tai toisen tukkaan...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika heikoissa kantimissa on parisuhde, jos se perustuu toisen osapuolen muodokkaisiin reisiin. 

Plääh. Älä esitä tyhmää, et varmaan sitä ole kuitenkaan.

Varmasti yksikään rakastava parisuhde ei perustu reisiin mutta on yhtä naiivia yrittää ajatella että ulkonäöllä ei ole mitään roolia pariutumisessa. 

En sanonut, ettei ole mitään roolia, mutta tiedän itse omasta kokemuksesta, että sellainen suhde, johon on menty ulkonäkö edellä, ei ole kovin kestävää laatua.

Ulkonäkö on useimmille rima joka pitää ylittää jotta aletaan edes tutustua sen enempää. Muut jutut sitten ratkaisee rakastuuko vai ei. 

Keskimäärin näin, väitän. 

Mutta tänä päivänä taas ei löydä.

Voit kertoa omia kokemuksiasi?

>Voin

Ovatko parisuhteen vai seksin perässä?

>Neitsyt, joten ei seksielämää, eikä kyllä ole muistakaan suhteista tietoa.

Millaisia naisia hakevat?

>Ei ole haku päällä

Jos olet itse nelikymppinen sinkkumies, oletko tyytyväinen tilanteeseesi?

>Ei tässä nyt muutakaan ole, jauhetaan tätä niin kauan kunnes henki lähtee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No itse en ole ihan vielä 40:ää, mutta 37-vuotias. Elämäni on töissä käyntiä, normaalien kotihommien hoitoa päivittäin ja harrastan kitaran soittoa. Tulee käytyä salilla myös säännöllisesti ja lätkää pelaan näin talvisin. Videopelejä ja masturbointia tulee harrastettua tylsinä hetkinä.

... Niin ja siis vastaus kysymyksiin, että en hae seuraa lainkaan. Odotan, että jos joku on jostain syystä minusta kiinnostunut, niin hän sen varmasti ilmaisee jotenkin. Epäilen tätä tässä vaiheessa elämää.

Niin että sen naisen pitäisi hyvä ettei kotoa tulla hakemaan? Tsiusus

Voit kertoa omia kokemuksiasi?

Kokemusta löytyy useammastakin 4049v. Heidät voi jakaa panomiehiin, insinööreihin ja vanhoiksi pojiksi.

Panomiehet sytyttää eniten, ja hoitavat roolinsa kirjaimellisesti makkarin puolella, toki näistä suhteista ei parisuhdetta saa.

Insinöörit taas ovat loistavia perheenisä malleja mutta muuten tuntuu että ajan kuluessa ne ärsyttävät piirteet tulee esiin. Turha tarkkuus, mieslapseilu, huomautukset ulkonäöstä (vaikka eivät itse olisi mallimitoissa) , vapaa-ajan ja seksin puute. Tämä mies tyyppi haluaa vain että nainen on näyttävä.Ei jatkoon.

Vanhat pojat taas... näitä kai inceleiksikin kutsutaan. Kaikki muut naiset paitsi äitee on perseestä. Tuijotetaan vielä useammin lattiaan kuin insinööri  Kaffitkin tapahtuu kotona, lapsuudenkodissa...

Ovatko parisuhteen vai seksin perässä?

Kukaan ei ole vielä kieltäytynyt seksistä jos olen ollut aloitteellinen. Parisuhteesta on kiinnostunut yleensä vain insinöörit ja peräkammarin pojat.

Millaisia naisia hakevat?

Panomiehille riittää että on pillu ja pulssi.

Insinööreille riittää että on nuori, hoikka, kaunis, pitkätukkainen, urheilullinen ei kuitenkaan liian lihaksikas, perhekeskeinen, ulospäinsuuntautunut jne.

Peräkammarin poika taas ottaisi ihan kenet vain, vaikka unelmoikin itämaisista pikkutytöistä.