Tein ison ison virheen.
Kerroin xxxx henkilölle totuuden tilanteesta. Ja henkilö zz sai sen asian tietoonsa. Nyt saan kaikki syyt itse päälleni ja minua kohtaan hyökätään. Ja sain aikaan vain välirikon itseni ja henkilön xxx välille. Vaikka asia jonka sanoin oli ja on täyttä faktaa. Mutta ikävä kyllä xxx ei ole vielä valmis tätä faktaa vastaanottamaan.
Harmittaa tosi paljon. Olisi vaan pitänyt olla hiljaa. Vaikka, toisaalta mielestäni henkilöä xxx on syytä asiaan herätellä ja asia joka hänen tärkeä tiedostaa. Mutta, aika ei ollut tälle kypsä ja nyt vaan kärsin itse.
Ehkäpä minä olenkin tässä se hankala joka vain aiheuttaa kitkaa muiden välille.
Kuitenkin itse eläessäni hyvin vakkeassa suhteessa ja siitä erottuani arvostan nykyisin sitä ihmistä joka asiasta suhteen aikana sanoi totuuden ja oli siinä oikeassa vaikken asiaa silloin kun sen sanoi uskonut.
Mutta, tämä meni nyt näin enkä enää mitään tehdylle asialle voi. Muuta kun ottaa opikseni.
Kommentit (12)
Niin, ehkä joskus ymmärtää totuuden. Mutta siihen voi mennä aikaa. Olisi pitänyt olla vaan hiljaa. Koska nyt menetän ihmisen elämästäni ties kuinka pitkäksi aikaa.
Toisaalta, kuten sanoin, itse lopulta kuitenkin arvostin itselleni sanottua totuutta. Ja se auttoi minua eteenpäin ja ymmärtämään, kun lopulta olin valmis totuuden uskomaan.
Vitsit että pitää ihmisen ollakkin tyhmä! Miksi sitä ei ikinä opi olemaan hiljaa.
Entäs ihminen yyy, miten hän reagoi tilanteeseen?
Kohta ihminen zzz panee ihmistä nnn väkivaltaisesti perseeseen ja ihminen aaa saa spermat naamalleen ja ap saa jumalaisen orgasmin ja tiedottaa asiasta henkillö xxx.
Niin siinä voi käydä, kun työntää nenänsä muiden ihmisten parisuhteisiin.
Ihmiset ei kestä totuutta ja jos totuus tulee ilmi jonkun toisen suusta niin siitä vasta ihmiset sekoaa koska eivät itse tajunneet sitä totuutta ensin. Se että joku toinen kertoo totuuden niin on monelle kova paikka.
Onko henkilöt xxxx ja xxx eri henkilöitä?
No, ehkä asiaa kannattaa ajatella tältä kantilta: kumpi tuntuisi pahemmalta?
1) ystäväsi on vihainen sinulle nyt
2) ystäväsi surisi vuosia myöhemmin, että miksi et sanonut mitään
Kuvaamasi tilanteet ovat vaikeita. Suuri merkitys on sillä, kuinka ja missä tilanteessa asian ottaa puheeksi.
Todellista ystävyyttä on kuitenkin se, että uskaltaa ottaa loukkaantumisen riskin, kun on eri mieltä. Ei siis yritä määräillä toista, vaan tuo rehellisesti ja kunnioittavasti esiin oman näkemyksensä. Ystävien kuuluu olla toistensa tukena, ei hännystelijöitä.
Kuvauksestasi ei saa kauhean hyvin selkoa...
Kuinka sait selville tämän totuuden? Ja kuka tämä zzz on? Ja oletko varma, että kyseessä oli totuus, ei juoru?
Millä tavalla otit asian puheeksi?
Sun ongelmasi on se että kerroit muka TOTUUDEN, vaikka kerroit oman näkemyksesi asiasta.
Kun hyväksyt tän, se helpottaa.
Niin. Se huomaa joskus ehkä.