Minkälaisia ihmisiä on oikein ne, joilla arvot muuttuu lapsen synnyttyä?
Aina ihmettelin ennen lapsen saantia, kun monet puhuivat siitä, miten "arvot muutttuu ihan kokonaan" lapsen saannin jälkeen. Meillä nyt 1,5-vuotias lapsi ja mielestäni omat arvot - jotka oli kohdallaan jo ennen lapsen tuloa - on hyvin samantyyppiset kuin ennen lapsen saantiakin. Onko nuo "arvojen muuttajat" sitten sellaisia, joilla on ollut aikaisemmin valtava biletysputki päällä vai mistä tämä puhetapa kumpuaa?
Kommentit (20)
Vasta lasten kanssa olen oppinut olemaan olematta tajuttoman tehokas koko ajan ja siedän sitä myös muilta (ennen en tykännyt).
Toinen ryhmä, jota en ymmärtänyt oli kehitysvammaiset. En tuntenut enkä arvostanut heitä aikaisemmin, nykyisin ymmärrän heidän elämänsä kauneuden ja tärkeyden täällä (tehokkuuden) maailmassa.
Kun lapset kasvaa, ne arvot ovat palanneet takaisin.
Tosin ulkonäön yliarvostaminen on jäänyt pois.
Ennen lapsia joku väitöskirjan teko ja työelämä ja palkkakin olivat tärkeämpiä kuin nykyään. Nyt tietää, että todella tärkeitä asioita ei voi mitata rahassa eikä koulutuksessa.
hyviä ja selventäviä vastauksia tullut täällä. Ja nyt kun tarkemmin ajattelen, niin itsellänikin ulkonäön liiallinen arvostus on pudonnut lapsen saannin jälkeen pois.
Ap
Nykyisin pidän lasten eteen tehtyä työtä paljon tärkeämpänä kuin esim. eläinsuojelutyötä.
Luonnonsuojelu ja elämän säilyttäminen täällä ovat alkaneet kiinnostaa, ennen en jaksanut edes ajatella koko asiaa. Koen, että tämä johtuu nimenomaan siitä, että en halua tuhota omien lasteni elämää.
Nykyisin pidän lasten eteen tehtyä työtä paljon tärkeämpänä kuin esim. eläinsuojelutyötä.
Meillä on ollut lemmikkieläimiä ennen lapsen syntymää, eivätkä ne lapsen synnyttyä ole yhtään sen vähempiarvoisia.
Omat arvot ollu samat oli lapsia tai ei. Lapsen saaminen ei ole "avannut silmiä" suojelemaan luontoa jne. Se oli tärkeää jo nuoresta.
Eikä asioita tosiaan voi laittaa tärkeysjärjestykseen luonto/lapsi.
Toisten mielestä on, toisten ei.
Minä kuulun siis (nykyisin) siihen ryhmää, joiden mielestä lasten hyväksi tehtävä työ on tärkeämpää kuin eläinten.
kysyä 9 sinulta tarkentava kysymys:
Jos pystyisit pelastamaan palavasta talosta vain lapsesi tai koirasi, siis vain jomman kumman, niin olisivatko ne edelleen tismalleen saman arvoisia - ja valitsisit pelastettavan esim arpomalla
olivat maailman tärkein asia. Lapsia kun tuli, niin kyllä ne koirat siinä arvoasteikolla kummasti putosivat. Hoidan eläimemme tasan yhtä hyvin kuin ennenkin, mutta kyllä minä sieltä palavasta talosta lapseni ottaisin ennen koiraa.
Ja kun minulta kuoli koira, ennen lapsia, se oli maailman kamalin paikka. Lapsien tulon jälkeen koiran menetys ei enää ole ollut NIIn suuri suru, vaikkakin suru kuitenkin. Koska se on "vain" koira.
Miksi nämä asiat pitää asettaa jotenkin vastakkain? Eikö ne ole YHTÄ tärkeitä!
Nykyisin pidän lasten eteen tehtyä työtä paljon tärkeämpänä kuin esim. eläinsuojelutyötä.
Meillä on ollut lemmikkieläimiä ennen lapsen syntymää, eivätkä ne lapsen synnyttyä ole yhtään sen vähempiarvoisia.
Mutta nämä kai sitten on mielipideasioita.... kyllä mulle kuitenkin tulee ihmiset ensin ja eläimet vasta paljon sen jälkeen.
Toivottavasti jokaisen arvoissa on kehittymisen varaa... Ne jotka hehkuttavat sitä eniten, ovat kuitenkin kokeneet nopeamman muutoksen entiseen verrattuna.
Esim. että jos ennen kävivät mielellään baarissa ja lasten synnyttyä siihen ei enää ole aikaa, sanovat "arvojensa" muuttuneen.
väheksy eläinten oikeuksiakaan, enkä eläinsuojeluatyötä, mutta kyllä lastensuojelutyö on tärkeämpää.
Ennen lapsia on normaalia ajatella minä-minä -tyyliin. Kun vauva syntyy, niin on normaalia asettaa lapsi ajattelussa ensimmäiseksi ja minä vasta sen jälkeen.
Kyllä mulla mielestäni oli arvot kohdallaan ennen lapsiakin, mutta olin terveellä tavalla itsekäs. Esikoisen myötä omat terpeet ovat jääneet toiselle sijalle. Lasten tarpeet ovat tärkeämmät. Olen kyllä huomannut, että lasten kasvaessa omat tarpeeni lisääntyvät :)
tärkeää, halusin lisää vastuuta ja paljon haasteita, laitoin itseni todella likoon ja olin valmis tekemään ylitöitä. Ura oli nousukiidossa pitkien korkeakouluopintojen jälkeen, olin jo aika korkeassa esimiesasemassa.
Lapsen saatuani kuvittelin palaavani pian töihin, mutta toinen vauva sai nopeasti alkunsa. Palasin töihin, kun kuopus täytti 3v. Välttelen uusia haasteita nykyään, en halua edetä enää yhtään vastuullisempaan asemaan työpaikallani, itseasiassa itse pyysin päästä alempaan asemaan enemmän suorittavaan portaaseen. Minuuttiakaan en tee yliaikaan töitä vaan mieluummin muutama minuutti ennnen työajan täyttymistä alan suunnitella kauppalistaa mielessäni ja kotihommia ja lähden kovaa vauhtia kohti päiväkotia hakemaan lapsia.
En olisi ikinä uskonut muuttuvani näin. Muuten perusarvot ovat samat.
Nykyisin pidän lasten eteen tehtyä työtä paljon tärkeämpänä kuin esim. eläinsuojelutyötä.
myötätuntoa myös eläimiä kohtaan. Olet sä aika outo
työnarkomaani ja työtyötyö oli minulle kaikki kaikessa. On se edelleenkin tärkeää, mutta nyt on ollut pakko havahtua siihen ettei ole fiksua tehdä jatkuvasti 12 h/ pv töitä 7pv/viikko.........
että varmaan rakennan jonkinlaista "uraa" tms ja minulla oli "kovemmat" arvot kuin minulla nyt kolmen lapsen äitinä on eli siinä mielessä arvot ovat muuttuneet :-)