Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mulla on koko ajan nälkä. Ihan koko ajan. Lihon ja lihon. Painoa tullut 50 kg parissa vuodessa lisää.
26.01.2024 |
Näin on.
On vain niin kova nälkä ja himo ruokaan. Syön mitä mieli tekee ja paljon.
Nytkin jos en olisi kylässä niin haaveilen mitä teen kotona ruoaksi kun sinne pääsen. En ole varma tekisinkö texmex-jauhelihapastaa, itsetehtyä herkullista peltipizzaa vaiko kermaisia pitkään haudutettuja valkosipuliperunoita ja lihapullia ruskealla kastikkeella. Nam.
Eikä ole edes provo. Kaikki on ihan ihmeissään kun näkevät minut pitkästä aikaa. Ennen hyvännäköinen nuori nainen, nyt todella huonon näköinen nuori nainen. :D minua naurattaa ne hämmästyneet katseet. Tekisi mieli nostaa paita ja taputella vatsaansa. Ei kiinnosta vaikka lihoisin tästä vielä useamman kymmenen kiloa.
Kun tilanne nyt vain on se, että ruoka on nykyään ainoa ilo elämässä. Nautinto ja rakkaus.
Ennen olin syömishäiriöinen toiseen suuntaan. Todella tarkka ja kriittinen.
Kommentit (79)
Vierailija kirjoitti:
Syöminen ja paskantaminen on mahtavaa. Kun syö kokoajan rasvaista ja suolaista ruokaa, niin sen voi huuhdella makealla ruualla. Kun useasti päivän aikana paskantaa pöntön tukkoon, niin voi syödä lisää. Syön kuukaudessa noin parintonnin edestä ruokaa. Jos käy salilla ja lenkillä niin ruokahalu vain kasvaa.
T: 188cm 90kg mies
minulla ympäristöystävällisellä miehellä ruokalasku kuussa on vaivaiset 300e. Ulostan kerran päivässä aamuisin ja mietin tarkkaan mitä laitan suustani alas. Kalliiksi tulee olla noin iso.
T: 170cm 62kg mies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjoituksistasi päätellen olet jotenkin luovuttanut oman hyvinvointisi suhteen? Miksi? Eihän kenenkään tarvitse olla erityisen hoikka ollakseen kaunis, hyvä tai onnellinen, mutta miettisit terveyttäsi. Älä pyri vähentämään syömistä ja laihtumaan, vaan keskity siihen että saat ruuasta tarvitsemasi vitamiinit. Ensimmäinen hyöty on se että mieliala kohenee ja muu seuraa sen jälkeen.
Sori nyt, mutta mielestäni sulla on mielenterveyden häiriö, joka ensin teki sinusta anorektikon ja nyt sitten pakonomaisen ahmijan. Tunne-elämän häiriöitä nuo ovat ja jos suolistomikrobiomi tuosta kärsii niin se on toiminnan seuraus, ei syy.
Mikään laiduttaminen ei tuo pysyvää tulosta, jos et opi tunnistamaan ja käsittelemään tunteitasi muuten kuin syömällä.
Kaikella ystävyydellä kehottaisin menemään lääkäriin ja pyytämään lähetteen ensinnäkin ravintoneuvojalle, sitten psykiatrian polille, jotta saatte kaivetuksi syyn tuohon. Saatat tietää syyn itsekin mutta kuten moni syömishäiriöinen, et halua miettiä sitä ja siksi upotat sen ruualla alas.
Ahdistuneisuushäiriökin voi oireilla noin. Sitä osataan tehokkaasti hoitaa nykyään. Näissä jutuissa on tärkeintä olla itselleen rehellinen eikä yrittää huijata.
Vierailija kirjoitti:
Minä taas en syö juuri mitään, mutta en siltikään laihdu.
Olen nelikymppinen nainen ja minä olen surkean laiha luiru. Ei ole syömishäiriötä eikä muutakaan fyysistä tai psyykkistä oiretta, mutta: en liho vaikka söisin mitä ja kuinka paljon tahansa. Ongelma tämäkin.
Ei varsinaisesti liity sun tilanteeseen, mutta olen seurannut yhden ystäväni toivotonta painonpudotusprojektia nyt 2 vuotta. Hän on sinä aikana varmaankin vain lihonut. Hän on nelikymppinen, noin 160-senttinen ja kiloina reilusti yli 120. Nivelet hajoavat, diabetesta on, verenpainetauti ja rasvamaksa. Hän ei pysty kävelemään sataa metriä vaan ajaa sähkömopolla.
Hän syö pelkästään mössöä, ei kykene pureksimaan mitään kun "ällöttää". Ruoka on rasvaista ja tärkkelyspitoista, ei vahingossakaan mitään tuoretta hedelmää tai vihannesta. Eläisi varmaan mieluiten jollain vanukkailla.
Hänellä on tavoite päästä lihavuusleikkaukseen, mutta pelkään hänen puolestaan, koska hänellä on selkeitä mielenterveyden häiriöitä, joista hän on itsekin kertonut, mutta niihin hän ei saa minkäänlaista hoitoa, kun jättää aina hoitojaksot kesken.
Niinpä ongelman syy ei hoidu koskaan ja laihdutusleikkauskin todennäköisesti tuo vain uusia ongelmia (ravinto yksipuolistuu entisestään kun vatsa pienenee, leikkaushaavat eivät parane, iho alkaa roikkua ja tulehtuu), jos hän yleensä selviytyy hengissä toimenpiteestä.
Syömisongelmissa on se paha juttu, ettei ihminen voi lopettaa kokonaan syömistä. Minkä tahansa muun riippuvuuden voi lopettaa vaikka ulkopuolisella väkivallalla, mutta syödä on ihmisen pakko tai kuolee.
Ja näitä ongelmia hoidetaan tässä maassa aivan liian vähän. Mä toivon, että etsit itsellesi apua aloittaen etsinnän omasta terveyskeskuksestasi. Älä vähättele, älä liioittele, mutta sinä kuolet tuohon ahmimiseen jos et saa apua. Tsemp, paino ei arvota ihmistä vaan ihmisen teot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin. Kiitän teidän sanoistanne.
Mielestäni tarvitsisin pidempää laitoshoitoa, jotta selviäisin ja saisin elämäni rutiinit kuntoon. Yksin en pärjää siinä mielessä, että tämä tästä parantaisi mutta "pärjään" itsekseni muiden mielestä mutta elämä menee koko ajan huonompaan.
No sama se. Haluan kuolla niin paljon ja jotenkin sekoilla vain nämä elämäni viimeiset kuukaudet.
On vain sellainen olo. Välillä jopa mietin, että ihan vain leikkiäkseni mielipuolista hullua, voisin kaupassa joskus näyttää persettäni jollekin omaksi huvikseni tai tehdä jotain muuta järkyttävää.
Olen passiivis-aggressiivinen. Huomaan sisälläni valtavasti vihaa. Ja se kohdistuu itseensä eniten.
-ap
Äitini on myös kritisoinut painoani. Usein tässä viime vuosina. Viimeksi kun oli kännissä (alkoholisti) niin ivaili ollessani kylässä, että mikä hirveä megaläski ja turvonnut ihminen musta on tullut.
Ei tuokaan satu enää. Syön vain kaksin käsin hänen naamansa edessä tuon jälkeen. Ennen piti aina syödä häneltä salaa ja läsnäollessa pieniä annoksia koska on ivaillut painoani jo lapsuudesta lähtien. Nyt teen mitä vain mitä huvittaa ja annan mennä kunnolla. Ihan sama. Nautin siitä, että hän näkee miten hänen kritiikki ei tunnu missään enää.
Isä oli samanlainen ivailija painon suhteen ja myös alkoholisti. Naureskeli usein minulle tai kommentoi syömistäni tai kokoani. Nyt on edesmennyt alkoholin vuoksi.
En myöskään ole koskaan kehdannut näyttäytyä alasti mutta joskus pakon vuoksi on täytynyt. Olin ollut sitten hoikka tai en, se on ollut erittäin epämiellyttävää, oli kyseessä kaveri tai oma kumppani. Nykyään en aio harrastaa seksiä tai hakea kumppaniakaan.
Seksuaalista hyväksikäyttöä on myös ollut paljon. Rajojen yli on menty jo lapsuudessa. Sukulainen käytti hyväkseen. Niin on tuo minun kehokuvani ihan helvetin rikki. Tai koko minuuteni jotenkin. Tämä elämä on itselle ollut tosi vaikeaa jo ihan normaalit asiatkin kuten syöminen, ihmissuhteet ja raha sekä työelämä. Olen vain niin väsynyt. Ruoka on minulle niin tärkeä lohduttaja ja ilo ja joskus vihan kohde.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota selvää ketogeenisestä ruokavaliosta, tutki ja mieti, kokeile ja innostu.
Olen ollutkin. Olen muutenkin paljon seurannut ravintoasioita. Tiedän oikeastaan mitä kropassani tapahtuu tällä hetkellä, miksi tunnen nälkää, tiedän nämä asiat. Todennäköisesti minulla on myös vähintäänkin alkava kakkostyypin diabetes ellei jo ihan puhjennutkin.
Ongelma on kuitenkin psyykkinen.
-ap
Eli taas sama johtopäätös. Lihavat ovat hieman päästään viallisia
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syöminen ja paskantaminen on mahtavaa. Kun syö kokoajan rasvaista ja suolaista ruokaa, niin sen voi huuhdella makealla ruualla. Kun useasti päivän aikana paskantaa pöntön tukkoon, niin voi syödä lisää. Syön kuukaudessa noin parintonnin edestä ruokaa. Jos käy salilla ja lenkillä niin ruokahalu vain kasvaa.
T: 188cm 90kg mies
minulla ympäristöystävällisellä miehellä ruokalasku kuussa on vaivaiset 300e. Ulostan kerran päivässä aamuisin ja mietin tarkkaan mitä laitan suustani alas. Kalliiksi tulee olla noin iso.
T: 170cm 62kg mies
Täällä toinen ihmettelee samaa. Siis, että miten toisilla on varaa lihota. Meillä auto, kaikki vakuutukset, lapsi, koira, harrastukset, puhelin, sähkö, minun reumani takia tulevat poliklinikkalaskut, vuokra ynnä muu vie niin suuren osan kuukausituloista, että ei tässä lihoamaan pääse millään. Ei saada asumistukea eikä toimeentulotukea. Teettekö te jotain hyvä palkkaisia it-alan töitä, jotka lihotte?
T, nainen 175cm 58kg
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä jos söisit vähemmän ja opettelisit sietämään näläntunnetta. Kehität samalla itsekuria, voit leikkiä että olet paastossa tai jokin spartalainen soturi tai muuta vastaavaa, lopputulos ratkaisee eli se että mahan ympärys pienenee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun sota tulee ja ruoka menee kortille, silloin on hyvä kun on energiaa varastoituna omasta takaa, ei heti kuole nälkään eikä ihan kohtakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
metrikaupalla lapamatoa tuli mun kaverilta tuossa tilanteessa pyttyyn. oli suuri sushin ystävä, huom. oli.
Kevyt, vähäkalorinen ruoka voi myös olla hyvää, salaatit, smoothiet, joita voi syödä kun tulee nälkä vaikka ei ole ruoka-aika. Jos tykkäät ruokaa laittaa, niin opettele laittamaan terveellistä ruokaa, ei tarvitse olla kermaa eikä perunaa tai muuta mättöä.
Mun vinkki on, että jätä kaikki sokeri pois ja heti! Vajaan viikon kärsit mutta sitten helpottaa ja alat laihtumaan. Muuta ruokaa saat toki syödä koko ajan mutta ei niitä, jotka muuntuu sokeriksi tai on jo sokereita!
Ota seurantaan Tarinaa terveydestä -blogi. Sieltä saat kaikki neuvot jotka tarvitset. Kokonaisvaltainen näkemys.
Vierailija kirjoitti:
Minä taas en syö juuri mitään, mutta en siltikään laihdu.
Samaan minäkin sorruin. Sitten tajusin lopultakin, ettei tarkoitus ole palella uupuneena velttopömpelönä peiton alla kaiken päivää. Aloin syödä, paino tuntuu alkavan pudota, ja saan asioita taas tehtyäkin.
Alue: Aihe vapaa
Syöminen ja paskantaminen on mahtavaa. Kun syö kokoajan rasvaista ja suolaista ruokaa, niin sen voi huuhdella makealla ruualla. Kun useasti päivän aikana paskantaa pöntön tukkoon, niin voi syödä lisää. Syön kuukaudessa noin parintonnin edestä ruokaa. Jos käy salilla ja lenkillä niin ruokahalu vain kasvaa.
T: 188cm 90kg mies