Mulla on koko ajan nälkä. Ihan koko ajan. Lihon ja lihon. Painoa tullut 50 kg parissa vuodessa lisää.

Miten tämä juttu kuulostaa niin kovin tutulta... Oletko ap Turun suunnalta?

Et ole tänä päivänä yksin kaikkien noiden tuntemuksiesi kanssa. Niin kliseistä kun se onkin, niin elämä on lahja. On surullista, jos tuo lahja valuu sinulta hukkaan. Monella on halu kuolla, niin on ihan sama, vaikka ei pysty enää hallitsemaan ruokailuaan eikä ulkomuotoaan. Ihminen tarvitsee elääkseen ravinnon lisäksi aitoa rakkautta ja aitoa hyväksyntää. On myös tärkeä seikka naisille ja miehille biologisen kellon tikittäessä, saada olla äiti tai isä. Lapsesta huolehtiminen ja vastuun kantaminen vie ajatukset oman navan ympäriltä ja on tärkeää saada antaa rakkautta, hellyyttä ja hoivaa pienokaiselle. On tietysti ihmisiä, joille ei biologinen kello tikitä, ja on ihan luonnollista, että elämän merkityksellisyys ja elämän tarkoitus löytyy ja ilmenee muuta kautta. Sulla on koko elämä edessä ja kaikki mahdollisuudet. Älä heitä niitä hukkaan. Tärkeää, että hakeudut avun piiriin. Jos ei muuta, niin vaikka lähimmän terveyskeskuksen psykiatriselle sairaanhoitajalle ensiksi. Somaattista puolta voi alkaa sitten työstämään, kun alkaa ensin saada tunteita purettua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ota selvää ketogeenisestä ruokavaliosta, tutki ja mieti, kokeile ja innostu.

 

Olen ollutkin. Olen muutenkin paljon seurannut ravintoasioita. Tiedän oikeastaan mitä kropassani tapahtuu tällä hetkellä, miksi tunnen nälkää, tiedän nämä asiat. Todennäköisesti minulla on myös vähintäänkin alkava kakkostyypin diabetes ellei jo ihan puhjennutkin. 

Ongelma on kuitenkin psyykkinen. 

-ap

Olet ihan oikeassa, ongelma ei ole pohjimmiltaan fyysinen, vaan psyykkinen, se vain ilmenee fyysisellä tasolla. 

Kaikki pahaksi päässeet himot kuten ruoanhimo, päihteiden himo tai pelihimo ovat pohjimmiltaan psyykkisiä, tunneperäisiä. Tietenkin himo pahenee sitä enemmän mitä enemmän sille annetaan valtaa elämässä ja ajatuksissa. Sairaalloinen himo saattaakin hallita enemmän ihmistä kuin ihminen himoaan, ihmisestä tulee himonsa orja. 

Paikkaatko jotakin emotionaalista häiriötilaa ahmimalla ruokaa (kuten rakkaudettomuus, yksinäisyys, tekemisen puute, katkeruus, kaltoinkohtelu, stressi tai kiire, elämänhallinnalliset ongelmat)?

Yritätkö unohtaa epämiellyttävät menneisyyden traumat mässäilyn avulla, onko toimintapa kenties opittu jo lapsuudessa/nuoruudessa? 

Vai onko emotionaalisesti kaikki mielestäsi oikein mainiosti, haluat vain saavuttaa maksimaalista nautintoa täysin piittaamatta omasta hyvinvoinnistasi tai toimintasi mahdollisista seurauksista muille? (persoonallisuushäiriö?) 

Psyykkisesti oirehtiva ihminen saattaa hakea mielihyvää erilaisten itselleen vahingollisten, mutta hetkellistä lohdutusta tai iloa tuottavien asioiden kautta. Jokainen tietää, että sokeriherkut tai rasvainen ruoka, rahapelien tuoma jännitys tai päihteiden antama "ilo" tarjoavat pakopaikan todellisuudesta ja/tai tuottavat nopeasti hyvää oloa (joskin se hyvä olo katoaa yhtä nopeasti kuin on alkanutkin ja tuottaa seurauksena entistäkin kurjempaa oloa mikäli haitallista toimintaa ei toisteta jatkuvasti).

Himon orja onkin kuin aikuinen versio polvensa loukanneesta itkuisesta lapsesta joka saatuaan tikkarin unohtaa hetkellisesti pipinsä (mutta ei ymmärrä, että syy itkun takana pitäisi hoitaa kuntoon ja liika tikkarien syönti tuhoaa hampaat). 

Koska ongelma on psyykkinen, sen hoitaminen vaatii luultavasti terapiaa, ehkä lääkitystäkin, mieluusti myös läheisten aktiivista tukea. Ongelman selättäminen tulee vaatimaan myös huomattavaa tahdonlujuutta. 

Täytyy opetella jälleen arvostamaan ja rakastamaan itseään sekä omaa terveyttään. Täytyy muistuttaa itseään siitä, että valinnoilla on aina seurauksensa ja vahingollinen elämäntapa saattaa viedä jopa ennenaikaiseen hautaan tai ainakin aiheuttaa monia sairauksia myöhemmällä iällä.

Täytyy opetella korvaamaan himon tuottama mielihyvä jollakin rakentavammalla, mutta silti palkitsevalla toimintatavalla (esim urheilu, ystävien tapaaminen, hyväntekeväisyystyö, luontoharrastukset, uusi työ/opiskelu, musiikin soittaminen, taiteet, eläinten hoitaminen).

Täytyy mahdollisesti tehdä suuriakin muutoksia elämäänsä (ihmissuhteet, työ, oma hyvinvointi, oma ajattelutapa- ja arvot, oma ajankäyttö jne). Koskaan ei ole kuitenkaan liian myöhäistä muuttaa elämänsä suuntaa, jos vain riittävä tahdonlujuus ja keinot muutoksen aikaansaamiseksi löydetään. 

Vaimo tule syömään, tilasin pizzaa, kebabia ja cocista.

No tunnistat ongelman. Nyt vaan toteutat ratkaisun. Ei se sen vaikeampaa ole, itse asiassa se on tasan niin yksinkertaista; tekosyyt pois, ja teet mitä pitää.

Lihavuus on ennen kaikkea myös terveysriski.

Jos et pysty yksin, hanki tukea.

Mutta älä tyydy vain vellomaan. Sinä ansaitset parempaa.

Kuulostaa siltä että syyllistät itseäsi jostakin ja pyrit rankaisemaan itseäsi. Kohdistat sisään patoutuneen ahdistuksen tai aggression itseäsi kohtaan sairaalloisen syömisen muodossa tavalla tai toisella. 

Ongelma on selvästi psyykkinen, syöminen vain vääristyneen ajattelutapasi konkreettinen rankaisuväline, se voisi olla yhtä hyvin vaikka viiiltely tai maaninen töiden tekeminen ja suorittaminenkin. Sinun täytyy hoidattaa mielesi kuntoon, joten nyt pian varaamaan aika lääkärille, pelkästään dieetillä ongelmasi ei korjaannu. 

Onnea ja voimia yritykseen! 

Vierailija kirjoitti:

Mee lääkäriin. Sulla on varmaan siitä suolistohormonista puutetta, mikä tekee kylläisyyden tunteen. En muista mikä sen nimi on. Mutta tuohon saa apua. Ei ole normaalia.

Ap:n ongelma kyllä kuullostaa täysin psyykkiseltä

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa siltä että syyllistät itseäsi jostakin ja pyrit rankaisemaan itseäsi. Kohdistat sisään patoutuneen ahdistuksen tai aggression itseäsi kohtaan sairaalloisen syömisen muodossa tavalla tai toisella. 

Ongelma on selvästi psyykkinen, syöminen vain vääristyneen ajattelutapasi konkreettinen rankaisuväline, se voisi olla yhtä hyvin vaikka viiiltely tai maaninen töiden tekeminen ja suorittaminenkin. Sinun täytyy hoidattaa mielesi kuntoon, joten nyt pian varaamaan aika lääkärille, pelkästään dieetillä ongelmasi ei korjaannu. 

Onnea ja voimia yritykseen! 

 

On nämä psyykkiset asiat vaikeita. Yksi psykiatri sanoi, ettei minulla ole ollenkaan yhteyttä tunteisiini. Tajusin tämän yhden tunnin vastaanotolla ja laittoi heti terapiaa varten b-lausunnon. Olin ulkoisesti täysin normaalin näköinen, laittautunut ja töissä käyvä. Ei ollut mitään ulkoista epäilystä mutta kun yritti kysellä minulta asioita niin itkin enkä ymmärtänyt miksi. Hän vain sanoi, että tarvitsisin vähintään kaksi tuntia viikossa terapiaa alkuun. 

En ymmärrä tätä itsekään. On vaikea selittää mitään mutta samalla ymmärtää että en voi hyvin. Kuin eläisin jonkin lasin sisällä enkä vain osaa tätä elämää vaikka olen yrittänyt. Sitten vain luovutin ja minusta tuli tällainen. Se tietenkin ärsyttää ja on itseinhoa mutta olen ihan pihalla kaikesta. 

-ap

Onkos verensokerit milloin tsekattu?

Vierailija kirjoitti:

Syöminen ja paskantaminen on mahtavaa. Kun syö kokoajan rasvaista ja suolaista ruokaa, niin sen voi huuhdella makealla ruualla. Kun useasti päivän aikana paskantaa pöntön tukkoon, niin voi syödä lisää. Syön kuukaudessa noin parintonnin edestä ruokaa. Jos käy salilla ja lenkillä niin ruokahalu vain kasvaa.

T: 188cm 90kg mies

Pitäisikö sun kaltaisille läimästä ympäristövero?

Eihän mikään nautakaan noin paljoa aiheuta metaanipäästöjä kuin sinä.

t: Ympäristöystävällinen mies

Ihminen syö liikaa useimmiten ahdistuneisuushäiriöön. Joko syö tai juo tai polttaa. Psyykkinen sairaus. Jos ne asiat pois ja selvitettyä mitkä aiheuttavat psyykkistä ahdistuneisuutta voi alkaa syömään normaalisti, eikä ylimääräisiä kaloreita kerry. 

Sama. Erään merkittävästi elämänlaatua haittaavan terveysvaivan puhkeamisen jälkeen sama on vaikka kuolisin. Siispä olen syönyt lohduttaakseni itseäni. Kaikki on ihan sama. Ulkonäkö ja muu. Avut on haettu, apua ei ole. Ei enää kiinnosta pitääkö minua läskinä tai ei pidä viehättävänä. Evvk. Ruoka on niitä ainoita lohtu ja ja mielialan nostajia. 

Miksi ponnistella? Elämä on paskaa kumminkin.

Ruoka on lohtu ja turva. Ei kiinnosta olla mikään rahkan syöjä salilla käyjä. Joskus kävin tuon polun läpi ja oli hyvä kroppa. Nyt ei ole, so what. 

Pimeetä.

Todella rankkaahan sulla on ollut jos vanhemmat ovat olleet ivaavia alkoholisteja ja sukulainenkin on hyväksikäyttänyt. Jotenkin mielen vyyhdit pitäisi saada aukenemaan niin samalla voisi syömisongelmakin helpottua sekä muut riippuvuudet. Tsemppiä sulle ja toivon että löydät ratkaisun. Hyvää talven jatkoa!

Hoitamaton diabetes voi aiheuttaa pohjatonta nälkää.

Mene sinne laitokseen. 

Millaista psykiatrista apua olet tähän mennessä saanut? Oletko harkinnut/käyttänyt laihdutuslääkkeitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä taas en syö juuri mitään, mutta en siltikään laihdu.

Olen nelikymppinen nainen ja minä olen surkean laiha luiru. Ei ole syömishäiriötä eikä muutakaan fyysistä tai psyykkistä oiretta, mutta: en liho vaikka söisin mitä ja kuinka paljon tahansa. Ongelma tämäkin.

Matoja tai muita loisia tai vatsasyöpä.

No ei sentään. Olen 15 vuotiaasta asti ollut sama laihimus. Kolme siskoakin ovat samanlaisia luikkuja. Ja äitikin...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ota selvää ketogeenisestä ruokavaliosta, tutki ja mieti, kokeile ja innostu.

 

Olen ollutkin. Olen muutenkin paljon seurannut ravintoasioita. Tiedän oikeastaan mitä kropassani tapahtuu tällä hetkellä, miksi tunnen nälkää, tiedän nämä asiat. Todennäköisesti minulla on myös vähintäänkin alkava kakkostyypin diabetes ellei jo ihan puhjennutkin. 

Ongelma on kuitenkin psyykkinen. 

-ap

Jos kerran tiedät että on psyykkinen ongelma; aoitko tehdä asialle jotain ? Esim lääkäri Käynti, lääkitys, terapia jne ? Vai aiotko jatkaa vaan syömistä ja sairauskierteet alkaa? 

 

 

Olen tehnyt, ainakin yrittänyt. On psyykelääkkeet, terapiakin alkaisi jos vaan löytyis t

Oliko jatkuva nälkä ennen lääkitystä? Osa psyykelääkkeistä tunnetusti tekee tuollaista pohjatonta nälkää. On henkkoht kokemusta asiasta myös.