Mitä sanoa miehelle, jonka kanta lapsen hankkimiseen muuttuu koko ajan?
Ensin yritimme lasta puoli vuotta, mutta nyt hän ei olekaan kuulemma valmis hankkimaan lasta.
Kommentit (75)
Kyllä se miehen mieli vielä muuttuu ennen 40v. Ei teillä ole mikään kiire. Ne hoidot voisi aloittaa vaikka nelikymppisenä. Lopputulos on sama, jos nyt aloitat. Älä panikoi, vaan ole kärsivällinen.
Ei uutta miestä niin vaan löydetä. Toki jos mikä tahansa kelpaa, niin sitten ehkä. Riippuu miten tärkeäksi koet sen, että rakastat miestä. Vai voisitko tehdä lapsen kumppanin kanssa, joten et rakasta?
Vierailija kirjoitti:
Että tämä on vaikeaa. Rakastan häntä. Tulen hulluksi..
Ap
Itse yrittäisin miettiä pidemmälle. Eli kykenisinkö olemaan onnellinen, jos jättäisin puolison takia lapsen hankkimatta, ja tuo puoliso sitten joku päivä jättäisikin (kun olisi jo liian myöhäistä hankkia lasta kenenkään muunkaan kanssa).
Entä jos vaan menisit tarvittaessa yksin lapsettomuushoitoihin ja käyttäisit lahjoittajan sukusoluja? Sitä ennen keskustelisit vielä miehen kanssa asiasta ja kertoisit suunnitelmasta ja tekisit sitten päätöksen. Vastaus kysymykseesi on lopulta hyvin helppo, koska kohdunpoisto on edessä. Joko teet nyt pian jotain lisääntymisen eteen tai sitten et tee ja et saa koskaan biologisia lapsia. Miehen mielen muuttumista ei pidä odottaa, koska sinulla ei ole siihen aikaa. Sopisiko miehelle sitten kasvattaa toisen miehen lasta yhdessä? Voisihan parisuhde jatkuakin, jos se ei olisi kynnyskysymys, eikö? Mahd. erotilanteessa olisi sinulle eduksi, jos miehesi ei olisi lapsen isä, koska välttyisit huoltajuusriidoilta ja vastentahtoiselta yhteydenpidolta yms.
Ap tässä. Keksittekö yhtään mitään kompromissia?
Tästä tulee mieleen Kanki-Kaikkosen tapaus, vaikka olikin vähän erilainen keissi. Miehen törppöilyjen takia edellinen suhde jäi lapsettomaksi, mutta niin vaan kys. mies porhalsi eteenpäin, löysi nuoremman naisen ja alkoi lisääntymään. Miehillä on naisia enemmän aikaa ja siten mahdollisuuksia. Helppohan se on miehenä sanoa, että ei vielä.
Vierailija kirjoitti:
Mikään ei kylvä niin paljon tuhoa ympäristöönsä kuin vauvakuumeinen nainen.
Tästäkin ketjusta haisee että millään muulla ei ole mitään arvoa, kun munasarjat käskee niin nainen hyppii. Tekemisen järkevyyttä ihmetellään aivot päällä sitten 5-10 vuotta jälkikäteen.
Henkilöhän ajattelee lopettavansa parisuhteen, koska he haluavat eri asioita. Tuohan on hyvin kypsää. Samalla tavalla sukupuolesta riippumatta ihmisellä voi olla voimakas halu vanhemmuuteen. Itse olen vela, joten en ole koskaan lapsia halunnut, mutta joutunut kyllä eroamaan puolison kanssa, joka on halunnut. En ole tästä katkera. Halusimme vain eri asioita ja siihenhän ne suhteet usein päättyvät. Ja hän oli siis ihan mies niin ilmeisesti siis joku kivespussi aiheutti vauvakuumeen tai miten nyt halusitkaan asiaa biologina ilmaista.
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä. Keksittekö yhtään mitään kompromissia?
Adoptoitte lapsen viiden vuoden päästä, jos mies on silloin kiinnostunut isyydestä. Tämä on näitä parisuhteen juttuja, missä on aika vähän kompromissin mahdollisuuksia. Toisen täytyy muuttaa oma käsityksensä siitä, miltä oma loppuelämä näyttää.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se miehen mieli vielä muuttuu ennen 40v. Ei teillä ole mikään kiire. Ne hoidot voisi aloittaa vaikka nelikymppisenä. Lopputulos on sama, jos nyt aloitat. Älä panikoi, vaan ole kärsivällinen.
Ei uutta miestä niin vaan löydetä. Toki jos mikä tahansa kelpaa, niin sitten ehkä. Riippuu miten tärkeäksi koet sen, että rakastat miestä. Vai voisitko tehdä lapsen kumppanin kanssa, joten et rakasta?
Henkilöltä ollaan poistamassa kohtu niin varmaankin ei hirveästi lohduta, jos ennen 40v se mies haluaa lapsia, kun ei sitten voi saada niitä hänen kanssaan.
Ilman miestäkin pärjää oikein hyvin. Naisen elinikähän kasvaa sinkkuna.
Kuulostaa siltä, että mies on vähän puun ja kuoren välissä. Pohjimmiltaan hän ei ole valmis isäksi, ainakaan vielä, ja sinulla taas loppuu aika kesken. Sinun kanssasi ne on siis tehtävä nyt, kun hän ei ole vielä valmis. Biologia on välillä julmaa. Mies voi vitkutella ja sitkutella asian kanssa vielä vuosia, mutta sinä et voi. Olen ollut vähän vastaavassa tilanteessa, mutta sillä erotuksella, että mies ei koskaan puhunut etukäteen mietteistään. Jälkikäteen sain kuulla, ettei hän olisi pohjimmiltaan ollut valmis. Se katkeroitti hänet ja viha alkoi vuosien varrella kertymään. Lopulta hän halusi eron. Jos lapsiperhearki tuntuu raskaalta ( ja kaikilla se välillä tuntuu), niin on helppo alkaa syyttelemään toista, että mitäs pakotit, hoida itse. Se on sitten sellainen syytös, että oksat pois, kun omalla kohdallaan yhtäkkiä kuulee.
Fiksu ihminen ymmärtää, että jos lapsia ylipäätään haluaa ja kohtu on pian poistettava, on toimittava n-y-t, oli valmis tai ei. Elämä heittelee eteen tilanteita, joihin ei ole vielä valmis, mutta joihin voi kasvaa. Paitsi tietenkin jos ei lainkaan halua lapsia tai tiedostaa, että omalla hedelmällisyydellä ei ole samalla tavalla best before -päivää, ja aina voi saada sitten myöhemmin jonkun muun kanssa.
Itse en jäisi tuossa tilanteessa odottelemaan. Joko nyt yhdessä tai itsellisenä äitinä. Sitkuttelu itselle tärkeän asian kanssa on raastavaa ihan ilman poistettavaa kohtua, saati tuollaisessa tilanteessa.
Onpa surullinen tilanne sinulla. Myötätuntotsemppaus.
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä. Keksittekö yhtään mitään kompromissia?
Puolikkaan lapsen hankkiminen ei ole mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se miehen mieli vielä muuttuu ennen 40v. Ei teillä ole mikään kiire. Ne hoidot voisi aloittaa vaikka nelikymppisenä. Lopputulos on sama, jos nyt aloitat. Älä panikoi, vaan ole kärsivällinen.
Ei uutta miestä niin vaan löydetä. Toki jos mikä tahansa kelpaa, niin sitten ehkä. Riippuu miten tärkeäksi koet sen, että rakastat miestä. Vai voisitko tehdä lapsen kumppanin kanssa, joten et rakasta?
Henkilöltä ollaan poistamassa kohtu niin varmaankin ei hirveästi lohduta, jos ennen 40v se mies haluaa lapsia, kun ei sitten voi saada niitä hänen kanssaan.
Ilman miestäkin pärjää oikein hyvin. Naisen elinikähän kasvaa sinkkuna.
Yksinhuoltaja ei ole mikään huoleton sinkku. Vanhemmuus tuo sellaisen lastin huolia, että aika satuja nyt laskettelet.
Tässä kannattaa miettiä sitä, että kauan sinulla on aikaa sairautesi vuoksi, että kohtu joudutaan poistamaan.
Jos vuosia on enemmän niin sitten ehdottomasti ero ja etsit äkkiä uuden miehen joka on valmis lapsen tekemään. Jos tämä on tapahtumassa tyyliin vuoden sisään niin sitten yritä puhua miehelle, että tajuaako se sen, että enää ei sitten lapsi ole mahdollista, kun kohtu on poistettu. Jos ei tajua niin sitten eroat joka tapauksessa. Hän on jo nyt huijannut sinua.
Ei tällaisessa taida olla oikein kompromissia. Joko lapsen haluaa tai ei.
Ehkä sellaisen kysymyksen voisi kumppanille esittää, että kuinka tärkeä kysymys tämä hänelle on, asteikolla 1-10. Siis kuinka tärkeää hänelle on, ettei lasta tehdä juuri nyt vaan potentiaalisesti joskus myöhemmin. Joskus myöhemmin se ei ole mahdollista sinun kanssasi.
Ja sitten taas voit itse arvioida, että kuinka tärkeää tämä on sinulle, asteikolla 1-10. Jos sinulle tämä kysymys on tärkeydessään asteikolla 10 ja hänellä ehkä 5 (sellainen yleinen epävarmuus, välillä haluaa, välillä ei), niin kyllähän onnistuneen, pitkän parisuhteen salaisuus on kompromissien teko ja se, että osataan erottaa asioiden tärkeysasteet kummallekin osapuolelle. Jos taas toiselle tärkeysaste on myös 10 tai lähellä sitä (ei halua lasta, piste, ei ainakaan lähitulevaisuudessa), niin teidän on kyllä mahdotonta tehdä asiassa sellaista kompromissia, jonka molemmat voisi allekirjoittaa katkeroitumatta.
Vierailija kirjoitti:
Eroaisitko asian takia?
Ap
Helpompi olisi kysyä mammoilta, että minkä asian takia ei eroaisi.
Tulisi lyhyempi lista.
Vierailija kirjoitti:
Lapsi on mulle tärkeämpi, täysin selvä asia. Ajatus hoidoista yksin vain pelottaa. Mulla ei ole tukiverkkoa. Äiti on ilmoittanut, ettei hänestä tule mitään hoitajaa lapsenlapsille. Ja löydänkö uutta puolisoa koskaan?
Ap
Eli mies on sinulle vain väline lapsen saamiseksi. Ehkäpä hän tiedostaa kuvion eikä halua siitossonnin ja elareiden maksajan virkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies toistelee, ettei halua menettää minua. Mutta mietin eroa. Olen niin väsynyt tähän, etten voi toivoa mitään. Kun hänen mieli voi muuttua näin isoissa asioissa. Eikä hän osaa sanoa milloin olisi valmis. Minusta aikuisen miehen pitää tietää.
Ap
Mies on epävakaa, kun mieli muuttuu nopeasti. En jatkaisi suhteessa.
Ja mitä väliä sillä on mitä mies toistelee? Ihan turha toistella imeliä juttuja kun sulla on paha tilanne hänen valehtelun takia.
Jos on vakaa parisuhde ja elämässä asiat mallillaan, ja tietää varmasti sen, että haluaa lapsia, niin miksei voisi heti alkaa hankkia niitä? Miksi pitäisi odottaa?
Kiitän tässä vaiheessa kaikkia asiallisesta kommentoineita. Mukavaa talvea, toivottavasti teillä ei ole yhtä vaikeita pähkinöitä purtavana..
Ap
Miksi miehet on aina näitä, jotka vitkuttelee ja valehtelee siitä, haluavatko lapsia vai ei? Aivan guspää vaja-kilta kuulostaa sinun miehesi.
Järki käteen nyt, nainen! Mies haluaa sut, ei lasta. Voit saada joko tuon miehen tai lapsen jonkun muun kanssa.
Nainen, älä usko miehen sanoja, vaan seuraa tekoja. Tuo on jo kerran osoittanut, että hänestä ei ole isäksi, vaikka sen lapsen tekisikin, koska perääntyisi ekan kriisin tullen tai lähtisi lätkimään ilman kriisiäkin, kun vauvan kanssa arki on sitä mitä se on.