Millainen on asperger-henkilö

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ei, vaan sinä juurikin halusit piiloutua _minun_ diagnoosini taakse virheinesi ja epätarkkuuksinesi - ja teet sen jälleen. Ja koska lähdet tuolle ad hominem-linjalle, niin mennään sillä. Poika-parka."

Yritätkö sä trollata, vai ootko vaan tosi nuori?

Aika ikävää kuvaa annat meistä aspergereista tolla käytöksellä.

Minäkin takerruin nuorempana ihmisten epäeksakteihin sanavalintoihin. Näin päälle nelikymppisenä sitä jo ymmärtää ja hyväksyy, että suuri osa ihmisistä käyttää kieltä suht suurpiirteisesti, ja on tärkeämpää yrittää sisäistää, mitä he tarkoittavat, kuin takertua siihen, millä sanoilla he ovat sen ilmaisseet. 

https://www.is.fi/politiikka/art-2000010131390.html

 

*Pelkäätkö luottaa ihmisiin?

Tämä on kieliopillisesti huono lause, Halla-aho huomautti.

Hän mukaansa

Jussi 52 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ei, vaan sinä juurikin halusit piiloutua _minun_ diagnoosini taakse virheinesi ja epätarkkuuksinesi - ja teet sen jälleen. Ja koska lähdet tuolle ad hominem-linjalle, niin mennään sillä. Poika-parka."

Yritätkö sä trollata, vai ootko vaan tosi nuori?

Aika ikävää kuvaa annat meistä aspergereista tolla käytöksellä.

Minäkin takerruin nuorempana ihmisten epäeksakteihin sanavalintoihin. Näin päälle nelikymppisenä sitä jo ymmärtää ja hyväksyy, että suuri osa ihmisistä käyttää kieltä suht suurpiirteisesti, ja on tärkeämpää yrittää sisäistää, mitä he tarkoittavat, kuin takertua siihen, millä sanoilla he ovat sen ilmaisseet. 

https://www.is.fi/politiikka/art-2000010131390.html

 

*Pelkäätkö luottaa ihmisiin?

Tämä on kieliopillisesti huono lause, Halla-aho huomautti.

Hän mukaansa

Joo, minäkin näen Halla-Ahossa paljon asperger -piirteitä.

Sitä vaan ihmettelen, mistä niin suuri määrä vihaa. Multa itseltäni puuttuu kokonaan tuollainen kyky vihata ihmisryhmiä, ja oon kuvitellut sen liittyvän tähän autismiini. 

Minun nentti lapseni pystyy aistimaan tunnetilojen muutoksia vaikka ei näe eikä kuule sitä yksilöä, jolla ko. tilat muuttuvat. Jos hevonen säikähtää hänen selkänsä takana, tyttäreni aistii se, vaikka eläin ei päästäisi minkäänlaista ääntä eikä lapseni näkisi sitä eläintä.

Minä autistina taas tarvitsen tunnetilojen aistimiseen äänen, tai joskus riittää hyvin selkeät eleet ja ilmeetkin. Mutta yleensä niissä tilanteissa tunnetilojen ilmaisuun liittyy myös ääniä. Ilmeet ja eleet lähinnä vahvistavat sitä, kuinka tulkitsin äänet.

Esim. teini-ikäinen lapseni menee omaan huoneeseensa. Aistin hänen tunnetilansa siitä, millainen ääni kuuluu siitä, kun hän sulkee oven perässään. Hän ei paiskaa sitä, vaan sulkee ns. nätisti.

Kun ihminen sanoo jonkun toisen ihmisen nimen, pystyn äänensävystä päättelemään, millaisissa väleissä nimen lausuja on tämän henkilön kanssa on. Yleensä ihmiset puhuvat toisistaan aika neutraalisti, mutta on siinäkin vivahde-eroja, puhutaanko tutusta vai tuntemattomasta henkilöstä. Ääripäät on kyllä helppo tunnistaa, puhutaanko jostain ihmisestä pelokkaasti, jäätävästi, halveksien tai tulehtuneesti, tai toisessa ääripäässä jumaloivasti, ihailevasti, kunnioittavasti tai rakastavasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ei, vaan sinä juurikin halusit piiloutua _minun_ diagnoosini taakse virheinesi ja epätarkkuuksinesi - ja teet sen jälleen. Ja koska lähdet tuolle ad hominem-linjalle, niin mennään sillä. Poika-parka."

Yritätkö sä trollata, vai ootko vaan tosi nuori?

Aika ikävää kuvaa annat meistä aspergereista tolla käytöksellä.

Minäkin takerruin nuorempana ihmisten epäeksakteihin sanavalintoihin. Näin päälle nelikymppisenä sitä jo ymmärtää ja hyväksyy, että suuri osa ihmisistä käyttää kieltä suht suurpiirteisesti, ja on tärkeämpää yrittää sisäistää, mitä he tarkoittavat, kuin takertua siihen, millä sanoilla he ovat sen ilmaisseet. 

https://www.is.fi/politiikka/art-2000010131390.html

 

*Pelkäätkö luottaa ihmisiin?

Tämä on kieliopillisesti huono l

 

Minä kyllä Aspergerina inhoan ja jopa vihaan suurinta osaa ihmisistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mutta! Nepsyjen kiusaajaäidit tulleet palstalle 😳

Ei kai se, että täällä kertoo lapsensa vaikeuksista nimettömänä ole kiusaamista. Ehkä auttaa jotain tunnistamaan ilmiön ja hakemaan apua omalle lapselleenkin. Pahempaa kiusausta se olisi, että sulkisi silmänsä eikä auttaisi lasta.

Vähän ohis, mutta jos on itse epätarkka huithapeli, ei se _lapsi_ tarkkana sitä apua tarvitse. Oletko itse ajatellut hakea apua, vaikutat huolimattomalta adhd:lta? Nepsyoireet ovat kirjo ja perinnöllisiä.

Huoh, ei edes pitäisi vastata sulle, kun vaan provoilet tai et muuten vaan ymmärrä. Vastailet nyt ainakin kahdelle eri ihmiselle luulleen heitä samaksi. Nepsylapset nimenomaan tarvitsevat apua, joku enemmän joku vähemmän. On fiksua puuttua ongelmiin ennen kuin niistä tulee isoja ongelmia.

Tässä tapauksessa josta itse puhuin kyseessä on mieheni lapsi, jolle en ole mitään verisukua, joten ohi meni. Vanhempansa tietenkin päättävät avusta, en minä, kunhan kerroin sivusta. Miehelläni on myös asperger piirteitä. Hän on silti menestynyt elämässään hyvin ja hän on minulle todella rakas. Piirteet ovat hänessä vähemmän selviä kuin lapsessa, johtuen ehkä siitä, että myös lapsen äiti on neuroepätyypillinen. Tai sitten siitä, että mieheni on opetellut sosiaalista koodistoa. Koita ymmärtää, että se, että tunnistaa ja myöntää autisminkirjon piirteet, ei tarkoita, että ihminen olisi huono tai tyhmä. Joku toinen tarvitsee tukiopetusta lukemiseen tai laskemiseen, kirjolainen sosiaaliseen havaitsemiseen/toimintaan. Ihminen joka tuntee omat hyvät puolensa sekä haasteensa on aina vahvoilla.

Meillä poika viihtyy omissa oloissa, ei ole sosiaalinen. Muutoin on kohtelias ja hyvä käytöksinen nuori mies.

Vierailija kirjoitti:

Minun nentti lapseni pystyy aistimaan tunnetilojen muutoksia vaikka ei näe eikä kuule sitä yksilöä, jolla ko. tilat muuttuvat. Jos hevonen säikähtää hänen selkänsä takana, tyttäreni aistii se, vaikka eläin ei päästäisi minkäänlaista ääntä eikä lapseni näkisi sitä eläintä.

Minä autistina taas tarvitsen tunnetilojen aistimiseen äänen, tai joskus riittää hyvin selkeät eleet ja ilmeetkin. Mutta yleensä niissä tilanteissa tunnetilojen ilmaisuun liittyy myös ääniä. Ilmeet ja eleet lähinnä vahvistavat sitä, kuinka tulkitsin äänet.

Esim. teini-ikäinen lapseni menee omaan huoneeseensa. Aistin hänen tunnetilansa siitä, millainen ääni kuuluu siitä, kun hän sulkee oven perässään. Hän ei paiskaa sitä, vaan sulkee ns. nätisti.

Kun ihminen sanoo jonkun toisen ihmisen nimen, pystyn äänensävystä päättelemään, millaisissa väleissä nimen lausuja on tämän henkilön kanssa on. Yleensä ihmiset puhuvat tois

Tämä viestisi summaa asiaa aika hyvin. Nenteille se, että tunnetilan voi päätellä ihmisen tavasta sulkea ovi tai, että välit voi päätellä ihmisen tavasta sanoa toisen nimi, on itsestään selvää. Sitä ei tarvitse sanoa näin ääneen eikä sitä todellakaan tarvitse opettaa. Ei käy oikein edes mielessä, että tässä olisi jotain erikoista.

Mitä jos pärjää sosiaalisesti OK (varsinkin myöhemmällä iällä) mutta tuntee inhoa tai vierautta lueteltuja neurotyypillisten ominaisuuksia kohtaan, eikä välitä tavallaan "ylimääräisestä" sosiaalisuudesta, onko silloin itsessä mahdollisesti asperger-piirteitä?

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos pärjää sosiaalisesti OK (varsinkin myöhemmällä iällä) mutta tuntee inhoa tai vierautta lueteltuja neurotyypillisten ominaisuuksia kohtaan, eikä välitä tavallaan "ylimääräisestä" sosiaalisuudesta, onko silloin itsessä mahdollisesti asperger-piirteitä?

Onko sillä silloin mitään merkitystä? Pääsääntöisesti diagnoosin saa vain silloin, kun tarvitsee tukitoimia - tämä voi olla vaikka terapiaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mutta! Nepsyjen kiusaajaäidit tulleet palstalle 😳

Ei kai se, että täällä kertoo lapsensa vaikeuksista nimettömänä ole kiusaamista. Ehkä auttaa jotain tunnistamaan ilmiön ja hakemaan apua omalle lapselleenkin. Pahempaa kiusausta se olisi, että sulkisi silmänsä eikä auttaisi lasta.

Vähän ohis, mutta jos on itse epätarkka huithapeli, ei se _lapsi_ tarkkana sitä apua tarvitse. Oletko itse ajatellut hakea apua, vaikutat huolimattomalta adhd:lta? Nepsyoireet ovat kirjo ja perinnöllisiä.

Huoh, ei edes pitäisi vastata sulle, kun vaan provoilet tai et muuten vaan ymmärrä. Vastailet nyt ainakin kahdelle eri ihmiselle luulleen heitä samaksi. Nepsylapset nimenomaan tarvitsevat apua, joku enemmän joku vähemmän. On fiksua puuttua ongelmi

Lisään vielä, että kirjolla olevaa lasta ei tarvitse opettaa pitämään sosiaalisuudesta, hänen ei tarvitse koskaan oppia nauttimaan olostaan isossa porukassa. Hänen pitää ihan itsensä takia kuitenkin oppia perusasioita sosiaalisesta koodistosta. Siitä kuinka luetaan ihmisiä ja tilanteita. Näin nepsykin pääsee paljon helpommalla, kun ei tule niin paljon kitkaa ja haastavia tilanteita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos pärjää sosiaalisesti OK (varsinkin myöhemmällä iällä) mutta tuntee inhoa tai vierautta lueteltuja neurotyypillisten ominaisuuksia kohtaan, eikä välitä tavallaan "ylimääräisestä" sosiaalisuudesta, onko silloin itsessä mahdollisesti asperger-piirteitä?

Onko sillä silloin mitään merkitystä? Pääsääntöisesti diagnoosin saa vain silloin, kun tarvitsee tukitoimia - tämä voi olla vaikka terapiaa. 

Tämä. Ovathan ihmiset persoonallisuuuksiltaan ja sosiaalisuudeltaan erilaisia.

Välillä maailma tuntuu niin raskaalta, että mietin kuolemaa ja jopa itseni tappamista. En millään pääse kiinni muuhun ihmiskuntaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asperger viittaa vaikeuteen lukea toisen tunteita ja asettua tämän asemaan. Siksi he voivat töksäytellä mitä sattuu. On välillä vaikea tietää, onko joku henkilö vain törppö vai as.

Ei välttämättä. Aseperger pystyy asettumaan toisen asemaan kuuleman perusteella, mutta tämä ei välttämättä peilaa toisen ilmeitä ja eleitä automaattisesti. Moni neurotyypillinen alitajuisesti kokee, ettei toinen lue toista koska ei peilaa eleitä.

Aspergerin peilineuronit eivät toimi eli voivat kyllä tiedon tasolla ajatella että nyt tuo toinen on surullinen tms. mutta eivät ymmärrä mitä se tarkoittaa varsinaisesti, mistä se johtuu tai mitä siitä seuraa. Tämän takia töksäyttelevät eivätkä pysty ennakoimaan sosiaalisten tekojensa seurauksia, ns. normaalin kohteliaisuuden yms. rajat poikkeavat rajusti neurotyypilisistä. Aspergerin on lähes mahdotonta hahmottaa että toisella voi olla erilainen perspektiivi joka on yhtä arvokas tai joskus jopa tärkeämpi kuin assin perspektiivi. Tilannekohtaisuus ja tilannetaju radikaalisti vajavainen.

Vierailija kirjoitti:

Välillä maailma tuntuu niin raskaalta, että mietin kuolemaa ja jopa itseni tappamista. En millään pääse kiinni muuhun ihmiskuntaan.

Maailma tuntuu kieltämättä raskaalta, kuten myös elämä ja eläminen - silkkaa kärsimystä suurimmaksi osaksi. Sen sijaan minulle aivan tuo ja lysti mitä muut ihmiset/ihmiskunta sekoilee. Ei kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asperger viittaa vaikeuteen lukea toisen tunteita ja asettua tämän asemaan. Siksi he voivat töksäytellä mitä sattuu. On välillä vaikea tietää, onko joku henkilö vain törppö vai as.

Ei välttämättä. Aseperger pystyy asettumaan toisen asemaan kuuleman perusteella, mutta tämä ei välttämättä peilaa toisen ilmeitä ja eleitä automaattisesti. Moni neurotyypillinen alitajuisesti kokee, ettei toinen lue toista koska ei peilaa eleitä.

Aspergerin peilineuronit eivät toimi eli voivat kyllä tiedon tasolla ajatella että nyt tuo toinen on surullinen tms. mutta eivät ymmärrä mitä se tarkoittaa varsinaisesti, mistä se johtuu tai mitä siitä seuraa. Tämän takia töksäyttelevät eivätkä pysty ennakoimaan sosiaalisten tekojensa seurauksia, ns. normaalin kohteliaisuuden yms. rajat poikkeavat rajusti neurotyypilisi

Jep. Peilisolut toimivat enemmän tai vähemmän heikosti, tämäkin vaihtelee assista toiseen. Jos ne ei toimi, ei ne kyllä kuntoutuksellakaan ala toimimaan, tuo kun on ihan _vamma_. Vähän kuin sokeus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

Aika ikävää kuvaa annat meistä aspergereista tolla käytöksellä.

Minäkin takerruin nuorempana ihmisten epäeksakteihin sanavalintoihin. Näin päälle nelikymppisenä sitä jo ymmärtää ja hyväksyy, että suuri osa ihmisistä käyttää kieltä suht suurpiirteisesti, ja on tärkeämpää yrittää sisäistää, mitä he tarkoittavat, kuin takertua siihen, millä sanoilla he ovat sen ilmaisseet. 

Assit ajattelevat, että muut ihmiset käyttävät ns. epäeksakteja sanoja / suurpiirteisesti silloinkin kun kyse voi olla sarkasmista, ironiasta, vitsailusta, hauskuudesta tai ylipäätään luovasta kielenkäytöstä, kielihän on elossa ja muuntuu koko ajan eri tarpeisiin. Assin kanssa ei kehity paljoa ns. sisäpiirin vitsejä jossa sanoja käytetään tietoisesti ns. epäeksaktisti esim. vitsailumielessä. Assi ei näe tällaisessa mitään mieltä tai hauskaa vaan virheen. Tämä johtuu vajeesta ns. mentalisaatiossa eli sen arvaamisessa oikein, mitä toinen ihminen ajattelee kulloinkin. 

Lopettakaa se kanssaihmisten diagnosointi ja 

A) Älä vietä aikaa ihmisten kanssa joita pidät outoina, epäilyttävinä, ärsyttävinä jne.

B) Jos joudut viettämään aikaa tällaisen ihmisen kanssa, niin älä keskity siihen mikä hänessä on vikana vaan keskity omaan suhtautumistapaasi ja siihen miten kanssakäyminen sujuisi mahdollisimman kivuttomasti.

Kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

Aika ikävää kuvaa annat meistä aspergereista tolla käytöksellä.

Minäkin takerruin nuorempana ihmisten epäeksakteihin sanavalintoihin. Näin päälle nelikymppisenä sitä jo ymmärtää ja hyväksyy, että suuri osa ihmisistä käyttää kieltä suht suurpiirteisesti, ja on tärkeämpää yrittää sisäistää, mitä he tarkoittavat, kuin takertua siihen, millä sanoilla he ovat sen ilmaisseet. 

Assit ajattelevat, että muut ihmiset käyttävät ns. epäeksakteja sanoja / suurpiirteisesti silloinkin kun kyse voi olla sarkasmista, ironiasta, vitsailusta, hauskuudesta tai ylipäätään luovasta kielenkäytöstä, kielihän on elossa ja muuntuu koko ajan eri tarpeisiin. Assin kanssa ei kehity paljoa ns. sisäpiirin vitsejä jossa sanoja käytetään tietoisesti ns. epäeksaktisti esim. vitsailumielessä. Assi

Tuo ei kyllä päde minuun. Mutta toki just kieli ja lingvistiikka ja kirjallisuus on suuri rakkauteni. 

Mulla ei siis oo vaikeuksia sarkasmin ja ironian kanssa, eikä todellakaan vitsailun ja luovan kielenkäytön. Pidän kovasti Fingerpori -tyyppisestä huumorista esim. 

Sen sijaan just nuorempana mä en oikeasti käsittänyt, ettei ihmiset normaalissa arkipuheessa punnitse sanavalintojaan sillä lailla neuroottisesti, kuin minä itse. Tää aiheutti parisuhteessa ongelmia, kun ylianalysoin ties mitä toisen sanavalinnoista. Kuten sanottua, nykyään olen oppinut tästä enemmän. Silti jotkut "väärät" ilmaisut tuntuu musta kamalilta. Esim. suurinhokkini "heijastin on halpa henkivakuutus". Kyllä mä ymmärrän, mitä sillä tarkoitetaan, mutta se on silti mun mielestä aivan älytön ilmaus, koska henkivakuutushan ei ole millään lailla henkeä suojaava asia.

Mutta siis tää taipumus tulkita asioita kirjaimellisesti voi ilmentyä monenlaisilla tavoilla, ei se ole aina se kliseinen "ei ymmärrä sarkasmia ja kielikuvia". 

"Minä kyllä Aspergerina inhoan ja jopa vihaan suurinta osaa ihmisistä."

Pystytkö sä vihaamaan täysin sulle tuntemattomia ihmisiä vain koska he kuuluvat tiettyyn ihmisryhmään, ja sulla ois joku ennakkoluulo, että kaikki siihen ihmisryhmään kuuluvat ois tietynlaisia? 🤔

Vierailija kirjoitti:

"Minä kyllä Aspergerina inhoan ja jopa vihaan suurinta osaa ihmisistä."

Pystytkö sä vihaamaan täysin sulle tuntemattomia ihmisiä vain koska he kuuluvat tiettyyn ihmisryhmään, ja sulla ois joku ennakkoluulo, että kaikki siihen ihmisryhmään kuuluvat ois tietynlaisia? 🤔

Minusta noin ylipäätään ihmisyydessä ei ole mitään kovin hääviä; joskus valon pisaroita pimeyden ja pahuuden keskellä. En vihaa mitään _ryhmää_ erityisesti, eikä minulla ole juurikaan ennakkoluuloja. Tosin onhan fakta, että tiettyjen typeryyksien (asioiden) ympärille kertyy typeryksiä; kyllähän ihminen lopulta on aika pitkälti ajatustensa ja tekojensa summa.