Millainen on asperger-henkilö

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osaavat pilata työyhteisön hengen totaalisesti. 

Päinvastoin. Työyhteisön hengen pilaavat muiden yli jyräävät ekstrovertit ja kierot selän takana juonittelijat. Tuo vaatii sellaista sosiaalista kyvykkyyttä, että asperger ei sellaiseen pystyisi, vaikka haluaisi. Hommaa pyörittävät lähinnä psykopaatit ja narsistit tms., joten sulla on termit hakusessa. 

Samalla ihmisellä voi olla sekä Asperger että narsismi. Eivät ne ole toisiaan poissulkevia.

Vierailija kirjoitti:

Onhan se asseista vaiettu puoli, että he voivat loukata toisia tahattomasti. Kuten me kaikki. 



Oletteko katsoneet autistien deittiohjelmia? Siellä he antavat toisinaan aika kylmäävää palautetta toisilleen. Esimerkiksi mies antoi naiselle itse tekemänsä korun, ja sanoi sen epäonnistuneen pahasti. Nainen siihen että "kiitos, tämä sormus muistuttaa minua sinusta, koska sekään ei ole täydellinen, kuten et sinäkään."  



Mietin tuossa, että jos kaksi autistia tapailevat, niin kyllähän se toinen voi tuosta silti loukkaantua? Tölväisy ei ollut ensimmäinen parin välillä, vaikka ei se miehen ihastusta vähentänyt.



Toinen taas ei ymmärrä edes, mitä teki väärin, koska kertoi vain totuuden ja perimmäinen sanoma oli positiivinen. 



 

No olihan se kundi ihan törkeä; oli tehnyt itselleen hienon sormuksen, ja antoi tytölle aivan epäonnistuneen, lapsen tasoisen mötikän, ja vielä kehtasi kertoa että omasta mielestäänkin se on epäonnistunut ja ruma. Minä olisin sanonut, että tämä kertoo ihan juuri sinun luonteestai ja taidoistasi. Ja kyllä, mulla on Asperger dg.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osaavat pilata työyhteisön hengen totaalisesti. 

Päinvastoin. Työyhteisön hengen pilaavat muiden yli jyräävät ekstrovertit ja kierot selän takana juonittelijat. Tuo vaatii sellaista sosiaalista kyvykkyyttä, että asperger ei sellaiseen pystyisi, vaikka haluaisi. Hommaa pyörittävät lähinnä psykopaatit ja narsistit tms., joten sulla on termit hakusessa. 

Samalla ihmisellä voi olla sekä Asperger että narsismi. Eivät ne ole toisiaan poissulkevia.

 

Niin mutta tässä ketjussa puhutaan aspergerista, ei narsismista tai narsistisesta aspergerista.

Narsistin ja aspergerin erottaa siitä helposti, että asperger puhuu faktoilla ja asiasta. Narsisti kehuu itseään, korostaa omaa osaamistaan ja paremmuuttaan ymmärtämättä, että muut kyllä huomaavat hänen erinomaisuutensa (jos sitä on) ilman sellaista maanista itsekehuakin. Aspergereilla ei yleensä ole voimakasta tarvetta korostaa omaa paremmuuttaa.

Minusta ei ulospäin juuri huomaa mitään paitsi sen, etten oikein ymmärrä vitsejä ja huomaan että minua pidetään vähän bimbona. Stereotypiat neroista voi siis unohtaa. Olen älykkyydeltäni normaalitasolla mutta otan asiat hyvin kirjaimellisesti enkä ymmärrä esimerkiksi sarkasmia tai osaa tulkita merkitseviä äänenpainoja tai ilmeitä. 

Minulla on muutamia ystäviä jotka ymmärtävät minua ja auttavat avaamaan hankalia sosiaalisia tilanteita, viihdyn hyvin pienissä porukoissa ja kavereita on paljon. Sydänystäviä vain muutama.

Vaikutan helposti ekstrovertiltä ja olen opetellut paljon erilaisia ilmeitä ja sosiaalisia tilanteita seuraamalla muita, olen pidetty ja minun on helppo tutustua uusiin ihmisiin. Arki on minulle haastavaa, kaikki kotityöt pitää olla kalenteroituna ja lukujärjestys jääkaapin ovessa arkirutiineista selviämisen tueksi. 

En ole vieläkään oppinut solmimaan kengännauhojani, ruoanlaitto on hankalaa ja jumitan helposti omiin harrastuksiini.

Harrastan vapaa-ajallani historian tutkimusta ja erityismielenkiinnonkohteeni on Grigori Rasputin. Joku varmaan tästä tunnistaakin mutta se ei haittaa. Käytän valtavan paljon aikaa Rasputinin tutkimiseen, luen kirjoja ja katselen dokumentteja hänestä netistä kaikki illat ja seuraan aktiivisesti myös politiikkaa. Minulla on ollut nämä samat erityismielenkiinnonkohteet jo 10 vuotta eikä vieläkään ole valmista, joka päivä opin lisää.

Opiskelen tällä hetkellä sairaanhoitajaksi ja teen ohessa henkilökohtaisen avustajan työtä. Viihdyn erittäin hyvin hoitoalalla ja vammaistyössä, vaikkei minulla ole kehitysvammaa koen jotain outoa henkistä yhteyttä heidän kanssaan ja nautin työstäni todella paljon. Yhteinen huumori ja jollain asteella samalla tasolla oleminen tekee työstä antoisaa ja työ antaa minulle paljon energiaa.

Syön todella paljon "hammasruokia" eli ruokia jotka tuntuvat hampaissa nitiseviltä, ne ovat aistillinen nautinto vaikkei maku ole juuri minkäänlainen. Tofua, leipäjuustoa ja fetaa. Minulla on myös bulimia ja ajoittain taipumusta masennukseen.

Katsokaapa vaikka nykyisiä presidenttiehdokkaita. Stubb vaikuttaa selkeästi narsistiselta, Halla-aho puolestaan autistisia piirteitä omaavalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän perheessä on neljä kirjolaista (yksi aikuinen, kolme lasta). Kaikki ovat hyvinkin erilaisia keskenään, vaikka joitain yhteisiä piirteitä onkin. Ainoastaan yhden piirteet näkyvät voimakkaasti "ulkomaailmalle", muista eivät ulkopuoliset edes meinaa uskoa kirjolla olemista.

 

Onko joku geenivika kun kaikki jälkeläiset ovat "erityisiä"? Tätä en ymmärrä, vaikka huomaa että tuottaa viallisia yksilöitä, pakko tehdä niitä lisää. 

 

Viallinen yksilö sulla on housuissas. Mun asperger-lapseni on takuulla älykkäämpi kuin sinä ikinä. Hän viihtyy yksin, mutta on todella kohtelias, auttavainen ja sympaattinen tyyppi. Siksi hän menestyy palveluammatissa ja opinnoissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eivät kaikki aspergerit ole keskenään samanlaisia. Niin kuin eivät kaikki neurotyypillisetkään. Yleisiä piirteitä ovat ainakin se, ettei ole niin suurta sosiaalisuuden tarvetta ja rutiinien rakastaminen.

Yhteistä on toisen kasvojen ja tunteiden lukemisen vaikeus. Yksi voi tosin olla kohtelias ja kiinnostunut toisista, mutta samalla puhuu "itsekkäästi" vaikka junista "liikaa", eikä ymmärrä lukea sosiaalista tilannetta tällä tavalla. Toinen merkki voi olla silmiinkatsomisen puuttuminen ihan kokonaan. 

Kaikilla ei ole tätäkään piirrettä. Tuntemillani naispuolisilla aspergereilla ainakaan ei ole mitään vaikeuksia lukea toisten tunteita, eleitä ja ilmeitä, ja käyttäytyä seurassa "normaalisti'. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se asseista vaiettu puoli, että he voivat loukata toisia tahattomasti. Kuten me kaikki. 



Oletteko katsoneet autistien deittiohjelmia? Siellä he antavat toisinaan aika kylmäävää palautetta toisilleen. Esimerkiksi mies antoi naiselle itse tekemänsä korun, ja sanoi sen epäonnistuneen pahasti. Nainen siihen että "kiitos, tämä sormus muistuttaa minua sinusta, koska sekään ei ole täydellinen, kuten et sinäkään."  



Mietin tuossa, että jos kaksi autistia tapailevat, niin kyllähän se toinen voi tuosta silti loukkaantua? Tölväisy ei ollut ensimmäinen parin välillä, vaikka ei se miehen ihastusta vähentänyt.



Toinen taas ei ymmärrä edes, mitä teki väärin, koska kertoi vain totuuden ja perimmäinen sanoma oli positiivinen. 



 

No olihan se kundi ihan törkeä; oli tehnyt itselleen hienon sormuksen, j

Niin, antoi ensin hienon sormuksen naisen käteen ja sanoi ei se ole sulle, mä vaan näytän sitä, tässä on sinulle *ojentaa piloille menneen*

Tuossa sarjassa tosin taitaa olla niin, että tämä Dani on vain päättänyt tuosta ottaa miehen itselleen ja ajatellut koulia siitä kelvollisen kumppanin. Hyvä niin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se asseista vaiettu puoli, että he voivat loukata toisia tahattomasti. Kuten me kaikki. 



Oletteko katsoneet autistien deittiohjelmia? Siellä he antavat toisinaan aika kylmäävää palautetta toisilleen. Esimerkiksi mies antoi naiselle itse tekemänsä korun, ja sanoi sen epäonnistuneen pahasti. Nainen siihen että "kiitos, tämä sormus muistuttaa minua sinusta, koska sekään ei ole täydellinen, kuten et sinäkään."  



Mietin tuossa, että jos kaksi autistia tapailevat, niin kyllähän se toinen voi tuosta silti loukkaantua? Tölväisy ei ollut ensimmäinen parin välillä, vaikka ei se miehen ihastusta vähentänyt.



Toinen taas ei ymmärrä edes, mitä teki väärin, koska kertoi vain totuuden ja perimmäinen sanoma oli positiivinen. 



 

No olihan se kundi iha

 

Jep. Minä sain käsityksen, että Dani halusi kohtuullisen turvallisen seksisuhteen, ja Adam oli ihan kivannäköinen kundi. Mitäpä pienestä törppöydestä, antaa takaisin henkisesti turpaan tarpeen vaatiessa 😅

66 täydentää, lapset eivät yleensä pidä minusta ja minua pidetään usein yksinkertaisena. Lapset ja miehet aliarvioivat minua jatkuvasti ja minua on kiusattu melko rankasti koulussa. Huomaan että erityisesti muut nuoret välttelevät minua.

Aikuiset ja muut autisminkirjon piirteitä omaavat viihtyvät hyvin seurassani, samoin vanhukset. 

Minäkin töksäyttelen typeryyksiä, en ole tietääkseni koskaan loukannut ketään mutta kuten mainitsin, otan kaiken kirjaimellisesti. 

Lapsena olin sinisilmäinen ja minua oli todella helppo huijata, minulta varastettiin vaatteita ja puhelin nuorempana "lainaan", makselin kavereiden ostoksia kaupassa koska heillä ei muka ollut rahaa, minua oli helppo hyväksikäyttää. Olen vieläkin helposti vietävissä tietyissä tilanteissa ja olen kokenut myös aikuisena miesten osalta hyväksikäyttöä tämän vuoksi. Minun on vaikeaa sanoa ei ja jäädyn sosiaalisesti haastavissa tilanteissa.

Lapsena minulle sanottiin usein että olen "vanha sielu" ja "ikäistäni kypsempi" ja se altisti monille kurjille sattumuksille. Minua groomattiin tietämättäni ja olen joutunut myös r*isk*tuksi kaksi kertaa.

Huomaan herättäväni sympatiaa ja myötätuntoa kanssaihmisissä, minuun suhtaudutaan hieman alentavasti. Nykyään koen olevani ikätovereitani jäljessä ja paljon lapsellisempi tietyissä asioissa kuin muut ikäiseni.

🦧

Vierailija kirjoitti:

Katsokaapa vaikka nykyisiä presidenttiehdokkaita. Stubb vaikuttaa selkeästi narsistiselta, Halla-aho puolestaan autistisia piirteitä omaavalta.

Mistä sinä voit tietää noin hyvin tuntemattomien ihmisten asioista? Pelkkä julkisuuskuva ei kerro aina kaikkea, ja samantyylistä käytöstä voivat aiheuttaa hyvin monet syyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viihtyvät usein keskimääräistä enemmän itsekseen, koska sosiaalinen vuorovaikutus on heille vaikeaa ja väsyttävää. Monilla on myös aistien yliherkkyyksiä ja rutiineista pitämistä.

 

Asbergerille rutiinit ovat se juttu. Saman toisto. 

Ei ole kaikilla. Uskon, että rutiinien tärkeys korostuu enemmän asperger-miehillä. Naisilla asperger ilmenee vähän eri tavalla.

Riippuu varmaan henkilöstä enemmän kuin sukupuolesta. 

Toki on ihan yksilöllisiä eroja sukupuolesta riippumatta, mutta kyllä naisten oirekuva usein on erilainen kuin miesten. Sen takiahan naisten autismia ei ennen yleensä tunnistettu, luultiin jopa, ettei sitä esiintyisi naisilla lainkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Onhan se asseista vaiettu puoli, että he voivat loukata toisia tahattomasti. Kuten me kaikki. 



Oletteko katsoneet autistien deittiohjelmia? Siellä he antavat toisinaan aika kylmäävää palautetta toisilleen. Esimerkiksi mies antoi naiselle itse tekemänsä korun, ja sanoi sen epäonnistuneen pahasti. Nainen siihen että "kiitos, tämä sormus muistuttaa minua sinusta, koska sekään ei ole täydellinen, kuten et sinäkään."  



Mietin tuossa, että jos kaksi autistia tapailevat, niin kyllähän se toinen voi tuosta silti loukkaantua? Tölväisy ei ollut ensimmäinen parin välillä, vaikka ei se miehen ihastusta vähentänyt.



Toinen taas ei ymmärrä edes, mitä teki väärin, koska kertoi vain totuuden ja perimmäinen sanoma oli positiivinen. 



 

En oo katsonut tuota ohjelmaa, eli siihen en osaa kommentoida. Mutta omasta kahden autistin suhteesta osaan sanoa, että meillä ei kyllä kumpikaan ikinä sano toiselle mitään loukkaavaa. Olen kyllä seurustellut aikoinaan myös sellaisen asperger-miehen kanssa, joka välillä möläytteli vähän kyseenalaisia, tarkoittamatta mitään pahaa. Eli tässäkin ollaan erilaisia. Monet autistit tosin ei varmaan loukkaannukkaan sellaisesta suoruudesta, mistä "tavalliset" ihmiset loukkaantuis. Itse kestän kavereilta kyllä sellaista, mutta kumppanilta en. 

Asaperger-ihmisiä on monenlaisia, riippuen sen vaikeusasteesta. Lievimmillään asperger on ehkä vähän vain sosiaalisesti poikkeava, kuten omissa oloissaan viihtyvä ja vaitonainen.

Minun a-lapseni on tutkija. Uppoutuu tehtäväänsä todella syvälle, penkoo asiat pohjamutia myöten eikä anna periksi,  on sinnikäs. Ystäviäkin löytyy, vaikka ei oikein osaa olla ystävällinen, on rehellinen ja täysin suora mutta myös jollakin tapaa huumorintajuinen, huomaa vitsin asioissa ja tapahtumissa. On aina ollut ns oman tien kulkija, on opiskellut tiiviisti oman mielenkiintoisen ja harvinaisen alansa huipulle, löytänyt työnantajan ( tai oikeammin työnantaja löysi hänet), joka nyt osaa käyttää hänen erityislaatuaan firmansa hyväksi. Lapseni menestyy poikkeavuudestaan huolimatta, minä olen onnellinen. 

Me asperger-ihmiset emme ole kaikki samanlaisia vaan olemme jokainen erilainen. Ihmiset saattavat helposti ajatella, että kaikki me autismin kirjon ihmiset olemme samanlaisia, vaikka oikeasti niin ei ole. Olemme jokainen omanlainainen ihminen. Ihan kuin ei voida ajatella, että jokainen nainen on täysin samanlainen kuin muut naiset tai että kaikki jossain Helsingissä asuvat olisivat olivat täysin samanlaisia.

Minulla on esimerkiksi äärimmäisen huonot sosiaaliset taidot, en osaa olla ystävä ollenkaan sati että olisin parisuhteessa. Siksi joudun olemaan lähes koko ajan yksin, vaikka en haluaisi. Olen yksinäinen ja siksi surullinen. Jo lapsena olin se hylkiö, jota ei yleensä huolittu mukaan leikkeihin, vaikka olisin halunnut. Jotkut ihmiset luulevat, että autisteja ei kiinnosta ollenkaan muiden ihmisten seura, vaikka se ei pidä paikkaansa. Toki joku voi viihtyä paremmin yksin, kun joku toinen taas on erittäin seurallinen.

Empatiakyky minulla ei välttämättä ole kovin voimakas, tai ainakaan kyky osoittaa empatiaa. Sitä voidaan pitää tunnekylmyytenä, vaikka oikeasti minä tunnen tunteet todella voimakkaasti. Voin tuntea vaikka voimastakin empatiaa, mutta en oikein osaa ilmaista sitä muille. Sama on vaikka surun, ilon tai vihan kanssa. Voin tuntea niitä voimakkaasti, mutta se ei ehkä näy päälle enkä osaa näyttää sitä.

Joitain erityismielenkiinnon kohteita eli ekkoja on, mitä usein autisteilla saattaa olla. Mutta ei välttämättä niin voimakkaita kuin jollain muilla, jolla se ekko vie oikeastaan kaiken ajan ja mielenkiinnon eikä millekään muulle riitä yhtään aikaa eikä voimia. Erityisesti joskus lapsena saatoin katsoa jotain elokuvaa toistamiseen yhä uudelleen ja uudelleen tai lukea usein samoja kirjoja. Nykyään minua kiinnostaa vaikka esimerkiksi lemmikkieläimet, erityisesti akvaariokalat ja luonto, mutta ei se silti vie minulta kaikkea kiinnostusta. Teen toki muutakin kuin luen vaikka jotain akvaarioaiheista kirjaa tai en koko ajan mieti vain jotain luontoa tai muuta minua kiinnostavaa asiaa. Ne ekkot vaihtelee usein ja joskus joku ekko kiinnostaa paljon vähemmän kuin joskus toisinaan. Mutta ne pisimpään olevat eivät ole koskaan jääneet pois täysin vaikka unohtuvat joskus pitkäksikin aikaa taka-alalle.

Minä tarvitsen joskus yllättävän paljon apua joidenkin arjen askareiden tekemiseen. Vaikka en ole älykkyystestien älyltäni mukaan varsinaisesti kehitysvammainen, niin joissain asioissa toimin kehitysvammaisen tasolla. Varsinkin joissain yllättävissä ja oudoissa asioissa saatan tarvita apua muilta, kun taas joskus olen täysin omatoiminen. Yleensä se apu on kuitenkin lähinnä sellaista, että tarvitsen apua jonkun asian aloittamiseen, että saan sen todella tehtyä. Esimerkiksi juuri tänään pesin vessan, johon tarvitsin vähän apua toiselta ihmiseltä niin, että hän tuli ja sanoi, että "Et ole pessyt vessaa moneen viikkoon. Nyt se on tehtävä". Olin toki tiennyt, että se piti pestä, mutta en ollut tullut oma-aloitteisesti aloittaakseni sitä. Joku toinen olisi osannut niin tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Halla-Ahoa kun katsot niin saat aika hyvän käsityksen.

Tosissasiko olet? Asperger rajoittaa sosiaalisia taitoja, ja poliitikon pitää olla nimenomaan sosiaalisesti taitava, suorastaan sosiaalisesti älykäs. Ei kovin pitkälle pärjää muuten. 

Olenkohan minä asperger, kun minua aikoinaan kiusattiin ja senkin jälkeen on paljon hyljitty? Olen alle 40v mies ja en oikein onnistu saamaan muihin ihmisiin "yhteyttä". Suurin osa kavereistani on saatu yläasteelta ja AMK:ssa oli jotain vanhempia kavereita ja muutama kiltimpi nuorempi. Ikäiseni tyypit vaikuttivat melko ikävän oloisilta ihmisiltä, ainakin minua kohtaan. Heidän takia en voinut käydä edes AMK-bileissä paria kertaa enempää. :( Edellinen duunini oli aika hektinen ja tein siellä paljon töitä. En saikuttanut paljoakaan ja kohtelin mielestäni muita tasa-arvoisesti. Silti tuntuu, ettei moni oikein arvostanut minua. Ovatko ihmiset oikeasti niin ikäviä, että arvostavat enemmän oikeanlaista pärstäkerrointa yms., kuin hänen tekojaan? Naisjututkin ovat jääneet yhteen yöhön, vaikka numeroita on vaihdettu, kun lopulta naiset ovat vain ghostanneet. Kaikki ovat niin nössöjä, ettei kukaan edes uskalla sanoa mikä mättää. Käyn myös salilla ja huolehdin kunnostani. En ole koskaan loisinut veronmaksajien rahoilla. Mitäköhän olen tehnyt tässä väärin?