Pelkään lapsettomuushoitoja aivan järkyttävän paljon

Munasolujen keräyksessä sain suoneen sellaisen lääkekoktailin kipulääkettä ja rauhoittavaa että silmät pyörähti päässä.  En tuntenut kipua lainkaan. Alkioiden istutus tehdään niin ohuella instrumentilla että en tuntenut mitään. Kerro peloistasi ajoissa niin varmasti saat tarvittavat lääkkeet toimenpiteissä. Niin ja meillä onnisti ekalla kerralla,  saimme kaksoset.

Vierailija kirjoitti:

Nyt täytyy kysyä : Oletko kokeillut AKUPUNKTIO HOITOJA lapsettomuuteen?

Se "kortti tulee ehdottomasti  kääntää" !

Akupunktiolla on varsin hyvät mahdollisuudet tulla raskaaksi. Siitä on hyviä kokemuksia monilla. Myös sellaisilla , jotka on jo nuorena todettu lääkärissä lapsettomiksi,.... niin Akupunktio  on auttanut ja raskaus on onnistunut. 

Joo, myös kuulemma greippimehu oikeaan aikaan juotuna auttaa. Tai se perinteinen "älä stressaa".. Tarkoitat varmaan hyvää, mutta älä jaksa jakaa jotain kummin kaiman kokemuksia.

Minäkin pelkäsin, mutta menin silti. Hoidot etenevät kuitenkin askel kerrallaan, ne voi ottaa aivan askeleen kerrallaan. Peloista on mahdollista myös puhua joko etukäteen tai sitten hoitojen edetessä henkilökunnan kanssa. Itseäni helpotti myös se, että kyselin tarkasti, että mitä kaikki termit ym tarkoittavat, mitä kaikki käytännössä menee ja millaiset riskit ovat ja miten toimitaan, jos jokin näyttää menevän pieleen. 

Kävin läpi lopulta useamman hoitokierroksen ja siihenkin vaan tottui. 

Tsemppiä kovasti ja toivottavasti uskallat mennä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa täällä ilkeitä ihmisiä, älä välitä ap

Kaikki äidit tietävät, että vanhemmuus on kova koulu. Synnytys ei ole lasten leikkiä sekään ja siitä se taival vasta alkaa. Kaikenlaisia koetinkiviä on edessä, riittämättömyyden tunnetta ja epävarmuutta. Jos ap on noin kauhuissaan jo lapsettomuushoidoista, niin mielestäni on ihan relevantti kysymys, että selviytyykö hän äitiydestä tai että olisiko se hänen kaltaiselleen järkevä valinta. 

Ivf, ei ole mikään pikkujuttu. Siitä voi esim mennä ylistimulaatioon, mihin voi jopa kuolla. (Pcos:ssa on isompi riski tähän)

Tai jos lääkäri nirhaisee neulalla vahingossa esim suolta munasarjoja pistäessään, voi tulla kehoon tulehdus, mihin voi myös kuolla. Tai menettää esim munasarjat sen takia. Mitä olen ymmärtänyt endomitrioosissa on juuri isompi riski tähän jälkimmäiseen, koska esim kohtu ja suoli ovat voineet yhdistyä endomitrioosin takia. 

Olihan se välillä epämukavaa, mutta henkisesti oli rankinta, kun oli pelko lapsettomuudesta. Sain lopulta IVF tuoresiirrolla ensimmäisen lapsen, pakastesiirrolla toisen.

Ajattele ap vaihe ja hetki ja askel kerrallaan, älä lue mitään kauhujuttuja. Kyllä ihminen kaikkeen pystyy, kun haluaa lopputulosta riittävästi! Suomessa hoidot on turvallisia.

Vierailija kirjoitti:

Jaa-a.  Munasolunkeräyksestä itse luin tarinoita kans netistä, että vähän vain epämukavaa ja kipulääke toimii. Olen sitten kai yksittäistapaus, mutta se toimenpide oli ihan helvetillinen, lääke ei riittänyt alkuunkaan siihen kipuun ja fentanyyliä sain. En ihmettele että ulkomailla nuokin kai tehdään nukutuksessa. 

Kolme keräystä läpikäyneenä niin sanoisin, että olet yksittäistapaus. Keräykseen saa tosi hyvät lääkkeet eikä itse toimenpide satu yleensä ollenkaan. Ikävää, että kokemus oli sinulle noin raju, suurimmalle osalle nukutus olisi ylimitoitettu toimenpiteseen nähden.

Vierailija kirjoitti:

Eikös synnytys ole kamalampaa ja vaarallisempaa?

En ole kuullut muita kuin kauhukertomuksia. Yksikin oli kuolla sisäiseen verenvuotoon, kun kaikkitietävät kätilöt ottivat hänen huonovointisuutensa todesta vasta kun taju lähti.

Nykyäänhän lähin synnytyssairaala on 500 kilsan päässä ja sairaalassa yksi kätilö hoitaa kymmentä äitiä.

Yhteiskunnan viesti on, että varmistakaa että ehkäisy toimii.

Ivf:stäkin voi mennä ylistimulaatioon mihin voi kuolla ja esim asun Kajaanissa, ja täällä ei hoideta ylistimulaatiota ollenkaan koska sairaallalla ei ole resursseja punktio neulaan. Lähin sairaala missä hoidetaan ylistimulaatiota on Oulu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa täällä ilkeitä ihmisiä, älä välitä ap

Kaikki äidit tietävät, että vanhemmuus on kova koulu. Synnytys ei ole lasten leikkiä sekään ja siitä se taival vasta alkaa. Kaikenlaisia koetinkiviä on edessä, riittämättömyyden tunnetta ja epävarmuutta. Jos ap on noin kauhuissaan jo lapsettomuushoidoista, niin mielestäni on ihan relevantti kysymys, että selviytyykö hän äitiydestä tai että olisiko se hänen kaltaiselleen järkevä valinta. 

Ivf, ei ole mikään pikkujuttu. Siitä voi esim mennä ylistimulaatioon, mihin voi jopa kuolla. (Pcos:ssa on isompi riski tähän)

Tai jos lääkäri nirhaisee neulalla vahingossa esim suolta munasarjoja pistäessään, voi tulla kehoon tulehdus, mihin voi myös kuolla. Tai menettää esim munasarjat sen takia. Mitä olen ymmärtänyt endomitrioosissa on juu

Jessus, mainitse yksi tapaus, jossa Suomessa on kuoltu tähän. Ja itsekin kyllä sain hyperin, ja liikuin pari päivää kaksin kerroin (ja nyt tulee marttyyrikruunuosuus: lähdin silti työmatkalle samaan aikaan, koska reissu oli tärkeä), ja siitäkin selvittiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa täällä ilkeitä ihmisiä, älä välitä ap

Kaikki äidit tietävät, että vanhemmuus on kova koulu. Synnytys ei ole lasten leikkiä sekään ja siitä se taival vasta alkaa. Kaikenlaisia koetinkiviä on edessä, riittämättömyyden tunnetta ja epävarmuutta. Jos ap on noin kauhuissaan jo lapsettomuushoidoista, niin mielestäni on ihan relevantti kysymys, että selviytyykö hän äitiydestä tai että olisiko se hänen kaltaiselleen järkevä valinta. 

Ivf, ei ole mikään pikkujuttu. Siitä voi esim mennä ylistimulaatioon, mihin voi jopa kuolla. (Pcos:ssa on isompi riski tähän)

Tai jos lääkäri nirhaisee neulalla vahingossa esim suolta munasarjoja pistäessään, voi tulla kehoon tulehdus, mihin voi myös kuolla. Tai menettää esim munasarjat sen takia. Mitä olen ymmärtänyt endomitrioosissa on juu

Kaikissa operaatioissa on riskejä ja usko tai älä, lääkärit ovat hyvin tietoisia tästä. Siksi lääkityksen ollessa päällä tilannetta seurataan jatkuvasti ja mahdollinen (joskin harvinainen) ylistimulaatio huomattaisiin ja siihen osataan reagoida.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa-a.  Munasolunkeräyksestä itse luin tarinoita kans netistä, että vähän vain epämukavaa ja kipulääke toimii. Olen sitten kai yksittäistapaus, mutta se toimenpide oli ihan helvetillinen, lääke ei riittänyt alkuunkaan siihen kipuun ja fentanyyliä sain. En ihmettele että ulkomailla nuokin kai tehdään nukutuksessa. 

 

Kolme keräystä läpikäyneenä niin sanoisin, että olet yksittäistapaus. Keräykseen saa tosi hyvät lääkkeet eikä itse toimenpide satu yleensä ollenkaan. Ikävää, että kokemus oli sinulle noin raju, suurimmalle osalle nukutus olisi ylimitoitettu toimenpiteseen nähden.

Mulle on tehty viisi keräystä enkä muista erityistä kipua. Siinä on kuitenkin vahva kipulääkitys päällä. Kaikki meni aivan hyvin. 

Kiitos kaikille tosi paljon rohkaisusta! Ilman muuta olen päättänyt mennä hoitoihin.

Uskallan vetää sellaisen johtopäätöksen teidän kommenteista, että aika moni on onnistunut ensimmäisellä kierroksella. Se lämmittää mieltä. :)

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikös synnytys ole kamalampaa ja vaarallisempaa?

En ole kuullut muita kuin kauhukertomuksia. Yksikin oli kuolla sisäiseen verenvuotoon, kun kaikkitietävät kätilöt ottivat hänen huonovointisuutensa todesta vasta kun taju lähti.

Nykyäänhän lähin synnytyssairaala on 500 kilsan päässä ja sairaalassa yksi kätilö hoitaa kymmentä äitiä.

Yhteiskunnan viesti on, että varmistakaa että ehkäisy toimii.

Ivf:stäkin voi mennä ylistimulaatioon mihin voi kuolla ja esim asun Kajaanissa, ja täällä ei hoideta ylistimulaatiota ollenkaan koska sairaallalla ei ole resursseja punktio neulaan. Lähin sairaala missä hoidetaan ylistimulaatiota on Oulu.

Ylistimulaatio ei kehity hetkessä ja munasoluja ultrataan niiden lähtiessä kasvamaan. 

Olen luovuttanut munasoluja. Munasolujen imu on ollut kivulias toimenpide. Tosin olen viisi poikaa synnyttänyt ja se sitten vasta olikin kivuliasta. Mut mitään en olisi jättänyt tekemättä. Nyt 50 v voi vain muistella.

Lisään vielä, että olen taustani takia tottunut sisätutkimuksiin, papa-kokeisiin, ultraamiseen.. Mutta minusta niitä tai synnytystä ei voi verrata tähän. Synnytys on varsinkin jotenkin niin luonnollinen asia. En osaa selittää sitä, mutta se pelottaa enemmän hyvällä tavalla. Kuin se, että punktoidessa menee neula emättimen ja kohdun läpi. 

 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Hoidot ei ole lähellekään niin kivuliaita kuin etukäteen voisi luulla. Mulla ei itseasiassa ole muistikuvaa varsinaisesta kivusta lainkaan, vähän nipisteli kyllä.

Sama. Mulla oli/on paha neulalammo, ja niin sitä vaan selvittiin. Synnytyksistäkin. Kaksi lasta. Ja viimeinen luomusynnytyksenä, koska tuli niin vauhdilla, ettei mitään kivunlievitystä ehditty.

Olen aiemmin ollut vähän arka ihminen. Tuntui, että näiden kokemusten jälkeen olen kasvanut: minä osaan, minä voin, minä uskallan ja minä onnistun.

Raskaana-sarjassa IVF-onnistui heti ekasta siirrosta, se on jäänyt mieleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minullakin operoitu endometrioosi, adenomyoosi ja siksi jouduin suoraan IVF-hoitoihin. Minuakin pelotti ja jännitti hoitoihin lähteminen kovasti. Mutta kaikki menikin hyvin ja sujuvasti peloistani huolimatta; en kokenutkaan sellaista kipua kuin olin ajatellut, ja sen ajoittaisen epämukavuuden tunteen pystyin sietämään. Huonoista lähtökohdista huolimatta hoidot myös tuottivat tuloksen - olen nyt pienen palleroisen äiti -  ja joka päivä kiitän mielessäni sitä että hoitoihin pääsin ja rohkenin mennä.

Pyydä toimenpiteisiin kivunlievitys ja lääkitys tarpeidesi mukaan, niin kyllä sen saat. Paljon tsemppiä sinulle AP!

 

Kiitos, tsemppiä sinullekin! Monennellako kierroksella IVF onnistui? :)

Ap

Ekalla kierroksella. Alkioita tuli siis koko ruljanssista vain kaksi, mutta niin vain niistä se jälkimmäinen potkiskelee tuossa vieressä. Ihmeiden aika ei ole ohi - ja melkoisia ihmeitä lapsettomuushoidoissa pystytäänkin tekemään.

Hoitojen aloitus saa muuten ajattelemaan vauvaa ihan koko ajan. Mietin jo nimiä, neulon vaatteita, katselen äitiysmekkoja.. Jos hoidot eivät onnistukaan, tulen kyllä putoamaan korkealta. Kai tämäkin kuuluu asiaan vai olenko yli-innokas? 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Hoitojen aloitus saa muuten ajattelemaan vauvaa ihan koko ajan. Mietin jo nimiä, neulon vaatteita, katselen äitiysmekkoja.. Jos hoidot eivät onnistukaan, tulen kyllä putoamaan korkealta. Kai tämäkin kuuluu asiaan vai olenko yli-innokas? 

Ap

Olen samanlainen :)

Ei ole pakko mennä jos ahdistaa liikaa. Ehkei se ole sitten hyvä kaikille.