Lue keskustelun säännöt.
4-vuotiaan kammottava uhma, mikään ei auta
23.01.2024 |
Lapsi täytti hiljattain neljä. Nyt vajaan vuoden on ollut selkeä uhmakausi, mikä on pahentunut viimeisten viikkojen aikana enkä enää tiedä mitä pitäisi tehdä. Säntillisesti ollaan toimittu ja laitettu esim. leluja jäähylle, jos lapsi ei tottele mutta hän ei ymmärrä syy-seuraussuhdetta lainkaan, vaan kun annetaan varoitus, että jos ei tottele niin lelu menee jäähylle ja hän vain jatkaa ja kun lelu laitetaan jäähylle, huutaa tyhmää isiä tai äitiä ja huutaa kuin hyeena. Ei ymmärrä ollenkaan, että rangaistus johtuu hänen tottelemattomuudestaan tai huonosta käytöksestä. Aamut ovat hirveitä, kun vitkuttelee pukemisen ja syömisen kanssa tahallaan ja ei auta, vaikka aamiainen jäisi syömättä (saa kyllä heti päiväkodissa aamiaista) tai lähdettäisiin puolipukeissa ulos (ei suostu laittamaan hanskoja, lähdetään sitten ilman ja riehuu hississä ja koko matkan päiväkotiin, muutenkin hän huutaa aivan hirveästi päivittäin niin, että naapurit varmaan jo häiriintyvät). Hän huutaa ja riehuu, jos asiat eivät mene mielensä mukaan ja itse olen todella tarkka siitä, että toimitaan aina samalla tavalla: huonosta käytöksestä seuraa aina rangaistus, useimmiten jää pulkkamäkeen menemättä jos ei suostu pukemaan tai sitten noita lelujen jäähylle laittoja. Siitä hän vaan sekoaa enemmän ja huutaa ja riehuu.
Mitä tässä voi enää tehdä? Tämäkin aamu oli aivan sekopäinen eikä mikään tehonnut. En jaksa tällaista. Ja pliis, älkää nyt sanoko että mitäs läksit tai anna lapsi pois. Kaipaan oikeita konkreettisia neuvoja. Oppaita olen lukenut ja ohjeita on netti pullollaan ja ollaan tehty juuri niin kuin niissä neuvotaan: ollaan johdonmukaisia. Lapsi ei vaan tajua ja meno pahenee koko ajan. Hän käyttäytyy samalla tavalla kummallekin vanhemmalleen.
Kommentit (550)
Jos ei jaksa katsoa, niin lyhyesti pääkohdat:
1. Ole kasvotusten lapsen kanssa
2. Pidä katsekontakti
3. Fyysinen kosketus
4. Ole rauhallinen ja itsevarma
5. Rauhallisuus ja selkeys
6. Mikäli asia on saatava tehtyä eikä ole mikään valinnainen asia kuten pukeminen ennen ulos lähtöä, älä kysy mitään (puetaanko päälle/haluatko pukea) äläkä esitä toteamuksia (nyt on aika pukea). Tämä hämmentää tilannetta. Näiden sijaan anna suora ohje.
Avasin viimeistä enemmän videon pohjalta koska se vaikutti olevan ongelma tässäkin tapauksessa. Toki voi olla että muutkaan kohdat eivät toteudu ap:n kuvailemissa tapauksissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli ap: n kaltainen äiti 70-l. Silloin tuollainen väkivaltainen kasvatustapa taisi olla tyypillinen. Ei olla tekemisissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on muuttunut mentyään hoitoon, lähtisin hakemaan syytä siitä taholta. Onko hoidossa olo hänelle hyvin kuormittavaa ja oireilee siksi kotona? Voisiko olla jotain neuroepätyypillisyyttä tuossa tulee mieleen.
Ensisijaisesti kasvattajana kiinnittäisin huomiota omaan toimintaan. Tässä äiti (?) kertoo rankaisevansa lasta. Ihmettelee, kun se ei toimi, vaikka toistaa samaa. Se ei toimi, koska toimintatapa on väärä.
Äiti saa lapsen puolelleen olemalla liittolainen, joka haluaa myös ulos. Kun siirtymätilanteet on vaikeita, pitää niissä auttaa. Lasta voi auttaa pukemisessa, motivoida ja vaikka kysyä, mikäs vaate seuraavaksi laitetaan. Sanoa, että kun puetaan, päästään pulkkamäkeen.
Mistä näitä kasvattajia oikein tulee jotka luul
Opettele lukemaan. Ap nimenomaan kertoo, ettei rankaiseminen toimi vaan lisää uhmaa.
Kaiken lisäksi ap ei tunnu edes tajuavan, mitä 4-vuotiaalta voi odottaa. Sen ikäinen tarttee aikuisen apua, että pystyy toimimaan siirtymätilanteissa. Uhkailu ei ole sitä.
Rankaisemalla ap on saanut aikaan huutavan ja uhmaavan lapsen, joka karjuu niin että naapureitakin käy sääliksi. Lisäksi hän on itsekin uupunut.
Siitä, että yhdellä tietyllä tavalla rankaiseminen ei toimi tässä tapauksessa ei voida vetää sitä johtopäätöstä, että rankaiseminen ei yleisesti toimisi kyseisen lapsen kohdalla.
Mietipä jos tuo avun tarjoaminen mitä sinä ehdotat ratkaisuksi tuomittaisiin toimimattomaksi yhtä kevyen perustein kuin mitä sinä tuomitset rankaisemisen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on muuttunut mentyään hoitoon, lähtisin hakemaan syytä siitä taholta. Onko hoidossa olo hänelle hyvin kuormittavaa ja oireilee siksi kotona? Voisiko olla jotain neuroepätyypillisyyttä tuossa tulee mieleen.
Ensisijaisesti kasvattajana kiinnittäisin huomiota omaan toimintaan. Tässä äiti (?) kertoo rankaisevansa lasta. Ihmettelee, kun se ei toimi, vaikka toistaa samaa. Se ei toimi, koska toimintatapa on väärä.
Äiti saa lapsen puolelleen olemalla liittolainen, joka haluaa myös ulos. Kun siirtymätilanteet on vaikeita, pitää niissä auttaa. Lasta voi auttaa pukemisessa, motivoida ja vaikka kysyä, mikäs vaate seuraavaksi laitetaan. Sanoa, että kun puetaan, päästään pulkkamäkeen.
<
Sitä auttamista ap ei ole omien sanojensa mukaan edes tehnyt. Hän johdonmukaisesti hakkaa päätään seinään toistamalla tapaa, joka vain pahentaa ongelmaa. Eli uhkailee ja rankaisee.
Seurauksena on huutava ja raivoava lapsi ja rasittunut vanhempi.
Jospa ap edes yrittäisi toisenlaista ratkaisua kuin sitä, joka ei toimi. 4-vuotias tarvitsee apua siirtymätilanteissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on muuttunut mentyään hoitoon, lähtisin hakemaan syytä siitä taholta. Onko hoidossa olo hänelle hyvin kuormittavaa ja oireilee siksi kotona? Voisiko olla jotain neuroepätyypillisyyttä tuossa tulee mieleen.
Ensisijaisesti kasvattajana kiinnittäisin huomiota omaan toimintaan. Tässä äiti (?) kertoo rankaisevansa lasta. Ihmettelee, kun se ei toimi, vaikka toistaa samaa. Se ei toimi, koska toimintatapa on väärä.
Äiti saa lapsen puolelleen olemalla liittolainen, joka haluaa myös ulos. Kun siirtymätilanteet on vaikeita, pitää niissä auttaa. Lasta voi auttaa pukemisessa, motivoida ja vaikka kysyä, mikäs vaate seuraavaksi laitetaan. Sanoa, että kun puetaan, päästään pulkkamäkeen.
Mistä näitä kasvattajia oikein tulee jotka luulevat, että lapsi aina vastaa hyvällä hyvään? La
Ehkä kokemuksesta, kun on todennut sen toimivaksi ja saanut siten kasvatettua täyspäisiä lapsia? Niin minut on kasvatettu, ja toisin kuin monet kaverini, en ole kärsinyt minkäänlaisista mt-ongelmista nyt aikuisikänäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on muuttunut mentyään hoitoon, lähtisin hakemaan syytä siitä taholta. Onko hoidossa olo hänelle hyvin kuormittavaa ja oireilee siksi kotona? Voisiko olla jotain neuroepätyypillisyyttä tuossa tulee mieleen.
Ensisijaisesti kasvattajana kiinnittäisin huomiota omaan toimintaan. Tässä äiti (?) kertoo rankaisevansa lasta. Ihmettelee, kun se ei toimi, vaikka toistaa samaa. Se ei toimi, koska toimintatapa on väärä.
Äiti saa lapsen puolelleen olemalla liittolainen, joka haluaa myös ulos. Kun siirtymätilanteet on vaikeita, pitää niissä auttaa. Lasta voi auttaa pukemisessa, motivoida ja vaikka kysyä, mikäs vaate seuraavaksi laitetaan. Sanoa, että kun puetaan, pää
Sitä auttamista ap ei ole omien sanojensa mukaan edes tehnyt. Hän johdonmukaisesti hakkaa päätään seinään toistamalla tapaa, joka vain pahentaa ongelmaa. Eli uhkailee ja rankaisee.
Seurauksena on huutava ja raivoava lapsi ja rasittunut vanhempi.
Jospa ap edes yrittäisi toisenlaista ratkaisua kuin sitä, joka ei toimi. 4-vuotias tarvitsee apua siirtymätilanteissa.
Toistat vaan teesejäsi etkä esimerkiksi ole valmis harkitsemaan rangaistusten käyttämistä mistään hinnasta, koska katsot ne periaatteellisella tasolla vääriksi. Mitä "4-vuotiaan auttamiseen siirtymätilanteissa" tulee, niin en usko Suomesta löytyvän yhtään 4-vuotiaan vanhempaa joka ei niin toimisi. Myös kuri on muuten lapsen auttamista.
En edes tajua, miten ap saa noista asioista noin vaikeita. En ole ikinä uhkaillut lapsia jos pitää lähteä johonkin. Ap kertoo, että lapsi haluaa lähteä ja tulee itse eteiseen, mutta ei vaan ala pukea. Tuohan on siis lähtökohtaisesti hyvä tilanne.
Tuossa tilanteessa lähes kuka tahansa tajuaa, että uhkailu ei pientä lasta auta vaan se, että selkeästi ohjeistetaan ja autetaan pukemisessa. Nyt puetaan housut ja takki. Ojennetaan ne lapselle, autetaan vetoketjun laittamisessa, napakasti ja varmasti. Ei jäädä jossittelemaan.
Ei jäädä kiistelemään eikä tehdä valtataistelua tilanteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on muuttunut mentyään hoitoon, lähtisin hakemaan syytä siitä taholta. Onko hoidossa olo hänelle hyvin kuormittavaa ja oireilee siksi kotona? Voisiko olla jotain neuroepätyypillisyyttä tuossa tulee mieleen.
Ensisijaisesti kasvattajana kiinnittäisin huomiota omaan toimintaan. Tässä äiti (?) kertoo rankaisevansa lasta. Ihmettelee, kun se ei toimi, vaikka toistaa samaa. Se ei toimi, koska toimintatapa on väärä.
Äiti saa lapsen puolelleen olemalla liittolainen, joka haluaa myös ulos. Kun siirtymätilanteet on vaikeita, pitää niissä auttaa. Lasta voi auttaa pukemisessa, motivoida ja vaikka kysyä, mikäs vaate se
Jos edes lukisit, mitä ap kirjoittaa. Hän nimenomaan ei auta. Hän käskee pukemaan ja jos lapsi ei ala pukea, uhkaa ettei lähdetä ollenkaan.
Se ei nimenomaan ole auttamista vaikka miten kääntelisi tai vääntelisi. Siinä ei auteta siinä asiassa, mikä pienille lapsille on vaikeaa eli se pukemisen aloittaminen, tilanteesta toiseen siirtyminen. Lapsilla ei ole aikuisen toiminnanohjauskykyjä.
Vierailija kirjoitti:
Okei, kirjoitan siis epäselvästi. Rangaistus on juuri tuota syy-seurassuhteen opettamista, joka käsittääkseni kuuluu normaaliin kasvatukseen. Eli jos tekee näin, seuraa siitä tämä. Onko tuo sana rangaistus jotenkin väärä sitten? Ja kyllä minusta jo neljävuotiasta täytyy kasvattaa. En voi sietää huonokäytöksisiä ihmisiä ja monella heistä on juurikin vaillinainen kasvatus taustalla.
Rangaistus koskee aina käsillä olevaa asiaa. Ei syö ruokaa - lautanen pois ja ruokailu loppuu. Ei siivoa leikkejään - lelut jäähylle. Ei pue - emme lähde ulos tekemään kivoja juttuja. Piirtää lattiaan - piirtovälineet pois. Jne. Herkkupäivä herättää näköjään ihmetystä ja kuten kirjoitin, se myös perutaan ad hoc: lapsi kysyy aamulla, saako tänään suklaan. Sanon, että joo, jos aamu ja hoidosta tulo menee mallikkaasti niin saa. Iltapäivällä hakiessa kysyy uudelleen, saako suklaata, jolloin totean että toki, jos kotimatka ja riisuminen menee
Vaikuttaapa kamalalta lapsen elämä teillä. Mitäpä meinaisit, jos sinua rangaistaisiin aina kun on kiukkupäivä? Suosittelen tekemään lasun perheesi tilanteesta ja hakemaan apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on muuttunut mentyään hoitoon, lähtisin hakemaan syytä siitä taholta. Onko hoidossa olo hänelle hyvin kuormittavaa ja oireilee siksi kotona? Voisiko olla jotain neuroepätyypillisyyttä tuossa tulee mieleen.
Ensisijaisesti kasvattajana kiinnittäisin huomiota omaan toimintaan. Tässä äiti (?) kertoo rankaisevansa lasta. Ihmettelee, kun se ei toimi, vaikka toistaa samaa. Se ei toimi, koska toimintatapa on väärä.
Äiti saa lapsen puolelleen olemalla liittolainen, joka haluaa myös ulos. Kun siirtymätilanteet on vaikeita, pitää niissä auttaa. Lasta voi auttaa puke
Se ei nimenomaan ole auttamista vaikka miten kääntelisi tai vääntelisi. Siinä ei auteta siinä asiassa, mikä pienille lapsille on vaikeaa eli se pukemisen aloittaminen, tilanteesta toiseen siirtyminen. Lapsilla ei ole aikuisen toiminnanohjauskykyjä.
Kerropa ihan konkreettisesti, että millaista tämä apu on mitä tarkoitat? Onko ajatuksesi esimerkiksi se, että kaikki vaatekappaleet tarjotaan lapselle yksi kerrallaan, ja kenties myös puetaan yksi lahje valmiiksi jotta lapsi jatkaisi siitä pukemista? Ja mitä ajattelit tehdä jos tämä ei tehoa?
Auttaa se, kun pistät tuulemaan. Ei se kohdusta komentelijana ulos tullut. Itse olet sen hemmotellut, itse saat sen kuriin. Pistät vain toimeksi. Hopi hopi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Te jotka vastustatte kurinpitoa: eikö teidän mielestänne lapsi siis ole kurin tarpeessa jos hän esimerkiksi jatkuvasti haukkuu äitiään ja isäänsä tyhmäksi?
"Okei, kirjoitan siis epäselvästi. Rangaistus on juuri tuota syy-seurassuhteen opettamista, joka käsittääkseni kuuluu normaaliin kasvatukseen. Eli jos tekee näin, seuraa siitä tämä. Onko tuo sana rangaistus jotenkin väärä sitten? Ja kyllä minusta jo neljävuotiasta täytyy kasvattaa. En voi sietää huonokäytöksisiä ihmisiä ja monella heistä on juurikin vaillinainen kasvatus taustalla.
Rangaistus koskee aina käsillä olevaa asiaa. Ei syö ruokaa - lautanen pois ja ruokailu loppuu. Ei siivoa leikkejään - lelut jäähylle. Ei pue - emme lähde ulos tekemään kivoja juttuja. Piirtää lattiaan - piirtovälineet pois. Jne. Herkkupäivä herättää näköjään ihmetystä ja kuten kirjoitin, se myös perutaan ad hoc: lapsi kysyy aamulla, saako tänään suklaan. Sanon, että joo, jos aamu ja hoidosta tulo menee mallikkaasti niin saa. Iltapäivällä hakiessa kysyy uudelleen, saako suklaata, jolloin totean että toki, jos kotimatka ja riisuminen menee"
Kuulostaa kyllä ihan valtavan raskasta lapselle. Ei ihme että on uupunut ja kiukkuinen, kun koko ajan muistutetaan siitä että sinua arvioidaan ja yksikin virheliike niin jotain kivaa viedään.
Mitä tapahtuisi jos lapsesi oppisi sellaisenkin syy-seuraussuhteen, että jos hän on pulassa tunteidensa kanssa tai taidot ei riitä vaadittuun, silloin aikuinen auttaa? Että juttelemalla löytyy yhteistyö? Tai sellaisen, että hän on arvokas ja hoivan arvoinen pelkällä olemassa olollaan myös silloin kun on huono päivä, ei vain suoritustensa perusteella?
Tällä lapsen näkökulmaa mitätöivällä otteella kasvatetaan ensin tunnesäätelyvaikeuksista kärsivä koululainen ja lopulta epävakaasta persoonallisuushäiriöstä kärsivä aikuinen. Helpompaa ehkäistä kuin hoitaa, reagoi nyt ja pirauta vaikka perheneuvolaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koska tuo tuli, että päikyn tädit eivät enää saa koskea lapsiin?
"Päikyn tädeillä" On omat sääntönsä
Kasvattajat saavat rajata lasta, jos hän on vaaraksi itselleen tai muille. Peruskasvatuksellinen haliminen/sylittely/estäminen on ok. Väkisin ei saa ilman pätevää ja virallista syytä pitää kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Te jotka vastustatte kurinpitoa: eikö teidän mielestänne lapsi siis ole kurin tarpeessa jos hän esimerkiksi jatkuvasti haukkuu äitiään ja isäänsä tyhmäksi?
No. Nelivuotiaalta emme ehkä voi odottaa että hän sanoo "Äiti, haluaisin tuoda esiin että joustamaton toimintasi tuntuu minusta kovin epäreilulta ja kohtuuttomalta. Minulle tulee hätääntynyt ja hankala olo, jonka haluaisin sinulle ilmaista. Toivoisin sinulta näissä tilanteissa enemmän kärsivällisyyttä ja apua, ja aion toki itsekin yrittää parhaani mukaan toimia odotustesi täyttämiseksi."
Lapselle voi sanoa että ketään ei tyhmitellä, ja sitten antaa mallin miten muuten voisi asiansa ilmaista tai tilanteen ratkaista. Esim. "Ketään ei saa sanoa tyhmäksi. Mut huomaan kyllä että sua hermostuttaa kun hoputan. Annas kun minä autan ne rukkaset." Miten "Jaaha, nytpä meni lempparipehmo loppuillaksi hyllylle" lisää lapsen taitoja ilmaista itseään fiksummin?
En jaksa enää pitkiä lainausketjuja. Ai mitä se vanhemman apu voisi olla? Esimerkiksi sitä, että vanhempi asettuu katsekontaktiin ja kehottaa pukemaan. Ei anna vaihtoehtoja. Ei joko-tai. Sellainen sekoittaa lapsen pään ja tekee hänet levottomaksi. Ei mitään joko teet niin tai sitten näin.
Aikuinen voi ojentaa puettavan vaatteen tai auttaa muuten alkuun.
Niin ammattikasvattajatkin tekevät, jos ikinä olette katsonneet. Eivät he ylhäisessä yksinäisyydessä vain huutele, että vaatteet päälle tai ei mennnä vaan ovat siellä auttamassa varsinkin, jos lapsella vaikeuksia ryhtyä toimeen.
4-vuotias voi hyvinkin tarvita apua talvivaatteiden kanssa tai siinä, että jaksaa keskittyä sen verran, että pukeminen saadaan käyntiin. Riippuu täysin lapsesta.
Vierailija kirjoitti:
En edes tajua, miten ap saa noista asioista noin vaikeita. En ole ikinä uhkaillut lapsia jos pitää lähteä johonkin. Ap kertoo, että lapsi haluaa lähteä ja tulee itse eteiseen, mutta ei vaan ala pukea. Tuohan on siis lähtökohtaisesti hyvä tilanne.
Tuossa tilanteessa lähes kuka tahansa tajuaa, että uhkailu ei pientä lasta auta vaan se, että selkeästi ohjeistetaan ja autetaan pukemisessa. Nyt puetaan housut ja takki. Ojennetaan ne lapselle, autetaan vetoketjun laittamisessa, napakasti ja varmasti. Ei jäädä jossittelemaan.
Ei jäädä kiistelemään eikä tehdä valtataistelua tilanteesta.
Täsmälleen näin.
Näen paljon ap: n kuvaamia tilanteita työni puolesta. Harmi etten voi puuttua enkä neuvoa. Säälittää lasten epätoivo kun heitä ei auteta, on vaan vaatimusta ja uhkailua jos vähänkin poikkeaa esim pelleilemään tai hidastelee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska tuo tuli, että päikyn tädit eivät enää saa koskea lapsiin?
"Päikyn tädeillä" On omat sääntönsä
Kasvattajat saavat rajata lasta, jos hän on vaaraksi itselleen tai muille. Peruskasvatuksellinen haliminen/sylittely/estäminen on ok. Väkisin ei saa ilman pätevää ja virallista syytä pitää kiinni.
Varhaiskasvatuslaki ei anna lupaa minkäänlaiseen fyysiseen rajoittamiseen.
Vierailija kirjoitti:
En jaksa enää pitkiä lainausketjuja. Ai mitä se vanhemman apu voisi olla? Esimerkiksi sitä, että vanhempi asettuu katsekontaktiin ja kehottaa pukemaan. Ei anna vaihtoehtoja. Ei joko-tai. Sellainen sekoittaa lapsen pään ja tekee hänet levottomaksi. Ei mitään joko teet niin tai sitten näin.
Et ole koskaan tavannut kovapäistä lasta jos meinaat, että pelkkä katsekontakti ja kehotus saisi lapsen kokemaan, että tottelemiselle ei ole vaihtoehtoja.
Opettele lukemaan. Ap nimenomaan kertoo, ettei rankaiseminen toimi vaan lisää uhmaa.
Kaiken lisäksi ap ei tunnu edes tajuavan, mitä 4-vuotiaalta voi odottaa. Sen ikäinen tarttee aikuisen apua, että pystyy toimimaan siirtymätilanteissa. Uhkailu ei ole sitä.
Rankaisemalla ap on saanut aikaan huutavan ja uhmaavan lapsen, joka karjuu niin että naapureitakin käy sääliksi. Lisäksi hän on itsekin uupunut.