G: Itkikö miehesi synnytyksissä?

Olimme kyllä herkällä päällä mutta jostain syystä ei itkettänyt.



En ole koskaan itse asiassa nähnyt mieheni itkevän ilosta, ainoastaan surusta.

Mikä ei todellakaan tarkoita ettei olis tuntunu miltään! Meillä vaan ei kumpikaan itke juuri koskaan.

mulla nyt itku ei tullut mieleenkään, olen ollut vain niin helpottunut että punkeminen on ohi :)

En siis tajunnut itse enää mitään synnytyksen loppuvaiheessa mutta kun vauva oli saatu rinnalleni ja ikää oli noin 1minuutti, kätilö otti meistä yhteiskuvan, jossa mieheni silmissä on kyyneleistä. Kuva on yksi upeimmista mitä on olemassa vaikka tietty siinä näkyy verta ja kaikkea muuta häiritsevää. Mutta tunnelmaa on niin, että aina herkistyn kun katson sitä.



Kuopus syntyi sektiolla eikä siinä itkettänyt minuakaan. Saa nähdä miten käy tämän kolmosen kanssa...

ja mies itki niinkuin minäkin.

Mua alkoi itkettää ekassa synnytyksessä vasta, kun näin mieheni pitelevän nyyttiä sylissään. Tokassa alkoi itkettää vasta, kun kätilö oli lähdössä ja kiitin häntä hyvästä hoidosta.

mutta ei varsinaisesti itkenyt. Minulla samoin...

Nyt odotamme kolmatta rv 37+3 ja varmaan ne silmät taas molemmilla kostuu...

minä itkin kivusta.

Miehestä tuntu niin pahalta nähdä se kun muhun sattui niin paljon, eikä osannut tehdä oikein mitään. joten kyllä, itki.

Mua lähinnä nauratti, kun helpotuksen tunne oli niin suuri kun lapsi oli viimein putkahtanut pihalle.

molemmilla kerroilla.

Jälkimmäisellä kerralla niin liikutuksesta (onnesta) kuin huolesta ja pelostakin (lapsellamme oli hapensaantivaikeuksia alkuun :( )

Kahden viikon sisään päästään taas itkemään ;)



Me olemme molemmat herkkiä, itkemme helposti ilosta sekä surusta.

Taustalla pitkä (2,5 v) yritys nyt, jonka tulosta odotellaan syntyväksi.

Kun vihdoin viimein raskaaksi tulin, itkimme onnesta :`).

Uskoisin, että tuleva synnytys tulee olemaan erityisen herkkä hetki meille molemmille, niin paljon `ladattuja tunteita` ja pitkä odotus takana.

Se nyt onkin sellanen itkupilli, että itkee kaikkea.

En ole koskaan aiemmin nähnyt miehen itkevän.

että kätilö kehotti istumaan. Pelkäsi mun henkeni puolesta. Itse en tajunnut pelätä, makasin vaan ja annoin hoitohenkilökunnan tehdä parhaansa verenvuodon tyrehdyttämiseksi. Mies on synnytyksissä aina ensisijaisesti pelännyt ja huolehtinut mun takia, on sitä tyyppiä, että rakkaus lapsiin syntyy hiljalleen yhdessäolon ja tutustumisen kautta.