Lue keskustelun säännöt.
Millaista oli 80-luvulla?
Etenkin teininä. Jos olit teini 80-luvulla, millaista se oli? Vaatteet, musiikki, vapaa-aika...? Itse en elänyt silloin, joten kiinnostaisi tietää.
Kommentit (881)
hä... siis en yhtään epäile etteikö joku olisi voinut asua kaupungissa, jossa autot oli harvinaisempia, mutta me asuimme 1980-luvulla sekä kaupungissa, että maalla ja ihan jokaisella oli auto. näemmä sitten suomessa oli paikkoja ja kaupunkeja, joissa autot oli harvinaisia.
harvemmilla oli kaksi, mutta auto oli ihan välttämätön ja autoilla saattoi ajaa sitten kapungilla ihan liikkeen oven eteen (jos oli vapaita parkkipaikkoja) meillä oli auto jo 1970-luvulla, ei silloin päässyt edes bussilla ihmiset työpaikoille ja jos auto ei toiminut, niin aikuiset meni sitten kävellen tai polkupyörillä, tai kimppakyydeillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Riippuu missä kukakin asui silloin.
Mut täällä stadissa kun on elänyt koko ikänsä niin junnuna tuli nähtyä ja tehtyä yhtä jos toista.
1970 luvun lopun ja 1990 välinen aika oli osittain kyllä nuorelle parasta aikaa.
Töitä sai tehdä hernepelloilla kesäisin ja tienata karkki ja rööki rahat helposti verottomana ja dösällä pääsi kerran tunnissa kulkee pitemmällekin ja fillarilla pääsi myös.
Varhaisteininä ja aikuiseksi kasvu tapahtui silloin 1980 luvulla ja intti tuli käytyä pois alta 1987.
Sitten oli maailma ja Eurooppa auki ja tulimatkustelttua paljon. Töitä oli ja rahaa kaikkeen mitä tarvitsi ilman velkaa. Tuli kuitenkin se lama joka tuhosi koko maan ja seuraavat 30 vuotta onkin ollut pärjäämistä.
Tämä ei ole enää sama maa kuin silloin.
Voisi sanoa tämän Suomen olevan nykyisin idioottilandia päättäjien ja virkarikollisten elätämiseksi luotu orja yhteiskunta nykyisin.
"töitä oli ja rahaa kaikkeen...."
Velkaparatiisista lamavelallisen helvettiin...
Velkaa ottaneet työllistivät mihin tahansa tuottamattomaan humpuukiin ja kun piikki tuli täyteen niin...
Mutta ihminen uskoo olevansa nero ja keksineensä yhä uudelleen ikiliikkujan ...
ABI-88 täällä. Teini- aika siis kasaria. Käytiin Lohjalla Tanhuhovin discossa, musiikkihan oli ihan best. Michael Jackson, TinaTurner, Whitney Houston, George Michael jne jne. Vähän sama farkkutyyli kuin just nyt on, leveämmät. Käytiin Hesassa vaateostoksilla esim Lewiksen farkkuja, kaupassa nimeltä MicMac. Kavereitten kanssa käytiin Presidentti- hotellissa istumassa kahvilla ja teellä, kun ei ihan vielä oltu kunnolla täysikäisiä. Ostettiin LP- levyjä ja singlejä ja soitettiin lankapuhelimella. Ei siis ollut kännykkää, älypuhelinta, eikä tietsikkaa. Miettikääs sitä. Pojat soitti puhelimella tai sitten ei. Myös kirjeitä läheteltiin. Meikkejä ostettiin Yves Rocherilta. Kesäisin käytiin Hangossa juhannuksena telttailemassa, parilla festarilla käytiin, liftattiin kyytejä ja vehtailtiin poikakavereiden autoissa 😁olin neitsyt vielä 18-vuotiaaksi. Eka ulkomaanmatka oli YO- kirjoitusten jälkeen Kreikkaan Rhodokselle. Joka kesä olin myös kesätöissä kaupassa, R-Kioskilla, Fazerin tehtaalla. Kesällä -89 muutin yksin asumaan ja aloitin opiskelut Sairaanhoitajaksi. Opintolainaa oli pakko ottaa. Sitten alkoikin 90- luku😁
Oi voi, pääsin ylioppilaaksi 1980, oppikoulua ehdin käydä, ennenkuin peruskoulu saavutti minut. Oppikoulu oli kallis, meidän sisarussarjasta vain osalla oli varaa. Siksi isä oli kovasti peruskoulun kannalla. Kirjat oli tosi kalliita, kirjakaupassa oli tili, eikä sinne todellakaan ostettu muuta kuin pakolliset kirjat. Kouluruoka maksoi, meillä oli usein eväät.
Eka kesätyö oli kampaamossa, eka palkasta ostin levikset. Tansseissa käytiin, Hurriganes oli rock, Armi&Danny veti lavan kukkuroilleen. Piilopullo oli Marlin Helmeilevää Omenaviiniä (retropullo muovisena on palannut Alkoon🙃), Marinellaa, Muscatia ja Minttusuklaata.
Onhan näitä muistoja, joskus on hauska lukea vanhoja päiväkirjoja: kuka ihme J??? aiheutti suuret sydänsurut 💔tai kuka R sai sydämen pamppailemaan💕
Vierailija kirjoitti:
hä... siis en yhtään epäile etteikö joku olisi voinut asua kaupungissa, jossa autot oli harvinaisempia, mutta me asuimme 1980-luvulla sekä kaupungissa, että maalla ja ihan jokaisella oli auto. näemmä sitten suomessa oli paikkoja ja kaupunkeja, joissa autot oli harvinaisia.
harvemmilla oli kaksi, mutta auto oli ihan välttämätön ja autoilla saattoi ajaa sitten kapungilla ihan liikkeen oven eteen (jos oli vapaita parkkipaikkoja) meillä oli auto jo 1970-luvulla, ei silloin päässyt edes bussilla ihmiset työpaikoille ja jos auto ei toiminut, niin aikuiset meni sitten kävellen tai polkupyörillä, tai kimppakyydeillä.
Olisko ero ollut sitten siinä, että mun lapsuuden kaupungissa oli vielä kasarilla toimiva julkinen liikenne.
Keskustassa asuvista 80% aikuisista käveli tai pyöräili töihin ja kerrostalolähiöistä kulki bussit tehdasalueille ja keskustaan todella toimivasti, niin että duunarit ja koululaiset kulki niillä busseilla.
Toki autot yleistyi, mitä pidemmälle 80-lukua mentiin, perheet hankkivat kesämökkejä ja niille oli helpointa kulkea omalla autolla.
Mut kasarin alusta en muista, että meidän luokalla olis kovin monen perheessä ollut autoa. Olisko ollut sitäkin, että niitä myös lainattiin tutuilta tai käytettiin työnantajan autoa, jos sellaiselle oli tarvetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Läskejä oli ehkä yksi per luokka, ja nykyaikana he olisivat "normaalipainoisia".
Syynä, oltiin köyhempiä mitä nykyään.
No ehkä tämä, mutta ihmiset olivat ylipäätään aktiivisempia. Vapaa-aika vietettiin ulkona liikkuen, ei kännykän ääressä kotona sängyssä peiton alla. Ja roskaruoan syömismahdollisuudet oli hyvin rajalliset.
Ainakin punamulta hallituksien Suomessa duunarin palkalla pärjäsi huomattavasti paremmin kuin nykyisin, palkalla oli ostovoimaa. Esim asuntoihin ei saanut kuin max 10 vuoden laina-ajalla, mutta hyvin sai maksettua, vaikka olit työläiskodin nuori ja et kotoa saanut penniäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki ei todellakaan ollut paremmin. Aika kultaa vanhusten muistoja ketjun perusteella. Lapsen näkökulma on toinen. Muistan lapsuudestani ja nuoruudestani radikaaleja eroja nykypäivään, jotka luojan kiitos muuttuneet parempaan suuntaan.
- Sodan varjot, viinaan kuolevat miehet. Suomalainen alkoholikulttuuri oli kammottava. Lähes JOKA perheessä isällä oli piilopulloja ja alkoholi oli ongelma. Tyypillinen mies veti kunnon kännit vähintään viikoittain. Alkoa käytettiin järjettömästi myös työkuvioissa. Pitkät lounaat ja kännissä kotiin. Seurauksena sairaita ihmisiä ja ennenaikaisia kuolemia. Nykykeski-ikäiset miehet urheilevat vapaa-ajalla, 80-luvun keski-ikäiset joivat.
- Pojilta ei sallittu itkua, edes naurua, pehmoilua läheskään samoin kuin nykyään. Pojista piti kasvaa karskeja ja mykkiä miehiä, ei mitään homoja tai tyttöjä. Homofobiasta johtuen aika oli rankkaa niille, jotka eivät sopineet muottiin. Fyysinen kuritus oli vielä voimissaan.
- Lääketiede parantaa nykyään sairauksia, joihin oli pakko kuolla tuolloin. esim monet syövät, AIDS.
- Liikenneturvallisuus. Nuoria kuoli liikenteessä niin paljon, että moni tunsi useita kolarissa kuolleita.
- Ottaakseen kontaktia vastakkaiseen sukupuoleen piti käytännössä hengailla (kännissä) iltaisin kylillä. Ohessa ihana video v -87 Lappeenrannasta. Ah raikasta 80-lukua ja kauniita muistoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjaimellisesti KAIKKI oli paremmin
No ei nyt ihan kaikki sentään! En muista varmuudella, oliko enää teininä, mutta esiteininä nyt ainakin oli, ja voi olla että vielä 13v eli virallisena teini-ikäisenä vielä, niin siis ruumiillinen kuritus vielä ns. normaalia toimintaa ainakin meillä. Jonnet ei varmaan tajua, että 80-luvulla vielä todella kuritettiin lapsia vyöllä takapuolelle.
Lailla lasten ruumiillinen kuritus kiellettiin Suomessa 1984, olin silloin 13v. Mutta jo vuonna 1979, Suomi ratifioi lasten oikeuksien sopimuksen, jossa kiellettiin lasten ruumillinen kuritus. Kyllä se ruumiillinen kuritus väheni reilusti 80-luvun alussa. Peloteltiin kyllä koivuniemen herralla, remmillä jne. 70-luvun lopulla eräs naisopettaja vei minut luokan eteen nurkkaan kunnon tukistusotteella. Tais siinä luunappikin perään tulla. Otteet kyllä oli kovia, jos sana ei tehonnut. Auktoriteetti oli toista luokkaa kuin nykyään, mutta kyllähän se perustui osittain ruumiillisen väkivallan uhkaan ja jonkin asteiseen nöyryyttämiseen...Kotona sain joskus "remmiä", luunappeja, tukistuksia ja ehkä pari läpsyä takaraivoon. Itkettiin hetki huoneessa ja mietittiin tekemisiä. Kun tilanne rauhoittui, puitiin asiat vanhempien kanssa sovussa läpi. No ei niistä traumoja itselle jäänyt. Tiedän kyllä tapauksia, että käytettiin paljon enemmän voimaa, niin että jäi kunnon jäljet.
Koulukiusaamista oli paljon. Toki siihen puututtiin, mutta monesti asia jäi koulun sisälle. Asia selvitettiin opettajan ja osapuolten kanssa. Maksimissaan jälki-istuntoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, mistä alkaisi. Itse en ole koskaan käynyt itä naapurissa mutta suomalaiset vodka turistit nauttivat siellä olosta täysin rinnoin.
Rahaa ei kuulema tarvinnut lainkaan ja otti vain sukkahousuja mukaan ja kun rajan takana kaupat ammoittivat tyhjyyttä oli neuvostoliittolaisilla ruplia joilla he ostivat sukkahousuja ja suomalaiset saivat ryypätä halpaa kaviaaria, vodkaa ja samppanjaa mielin määrin. Taisi olla onnellista aikaa heillä siellä.
Muualla oli miellyttävää kuten Ruotsissa ja etelä Euroopassa sekä Saksassa jonne lähti ei niin Neuvostoliitto intoiset ja maksoivat ehkä elämyksestä enemmän ja saivat maistaa myös halpoja hintoja siellä. Pieniä eroja mutta elämys kullakin.
1990 lama taas toi mukanaan eppujen laulun mieleen.
Työttömyys, viina, kirves ja perhe lumi hanki poliisi ja viimeinen erhe. Einari Epätoivosta ne kertovat....
Murheellisten laulujen maa. Tätä taas odotellessa. Hallitus tekee kuulema töitä sen eteen otsa märkänä kun heitä ei ole mediassa ollut vähään aikaan paistattelemassa.
Täytynee ottaa huomioon, että nykynuorisonkin pölläilyt ovat nykyään varsin rajuja. Kokemuksesta sanon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
80-luku oli - tai ainakin osa siitä - vapautumisen ja toivon aikaa.
Suurin piirtein kaikki muu olikin sitten paljon huonommin kuin nykyisin.
Kasarimuoti oli ihan järkyttävää hiustyylistä lähtien. college-paidat kivipestyjen farkkujen sisällä, peililasit jne. Lewis 501 tuli joskus 80-luvun loppupuolella. Syntikkadiskomusiikki. Tv-kanavia oli lähes koko 80-luvun vain kaksi ja ohjelmatarjonta alkoi vasta iltapäivällä ja loppui saman päivän aikana. Muina aikoina joko tv:n virityskuvaa tai kohinaa.
Kotitietokoneet alkoivat yleistyä 80-luvun alkupuoliskolla. Silloin ei ollut nettiä. Jollain saattoi olla modeemi, josta sai yhteyden johonkin BBS-purkkiin. Hyvin alkeellista touhua eikä ollut joka harrastajan juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikkialla oli hirveästi väkivaltaa läpi yhteiskunnan. Väkivalta oli aina ja kaikkialla ainoa oikea ongelmanratkaisu keino. Varsinkin naisiin ja lapsiin kohdistuva väkivalta oli yleisesti hyväksyttyä.
Se oli innostavaa ja vapautunutta aikaa pimeän ja tunkkaisen öljykriisi-70 -luvun jälkeen!
Tuli kaikenlaista uutta, StarWars-leffat, elektroniikkapelit, Madonna, Dingo, Bon Jovi, hevimusa näyttävine tukkalaitteineen ja asuineen!
Tuli Samantha Foxia ja Velipuolikuuta, tuli vhs-videot leffoineen ja musavideot, tuli Vic20 ja Commodore64, tuli värikkäät vaatteet ja tennissukat!
Tuli tulevaisuudenusko, tajuttiin, ettei me olla ikuisuuksia kekkosen ja harmauden vankeina neukkulan takapihalla!
80-luku oli parasta ikinä!
Ja kaikkein parasta siinä oli, että silloin tytöt näytti hyviltä tupeerattuine ja kiharreittuine isoine pöyheine tukkavirityksineen!
Vierailija kirjoitti:
Kesällä aamuyöstä sai tyttölauma kävellä paljainjaloin keskellä Manskulla kotiin: ei tarvinnut pelätä mitään.
Samansuuntainen muisto 80-luvulta . Olin lähdössä etelänmatkalle ja yövyin Helsingissä. Jo varhain täytyi suunnistaa lentoasemalle. Oli ihana, aurinkoinen toukokuun sunnuntaiaamu kun kävelin Mannerheimintietä kohti bussiasemaa. Liikennettä ei ollut ja olisin hyvin voinut kävellä vaikka keskellä tietä.
Kouluja oli kylilläkin ja oppilaita vähän ja opettajat tuttuja. Kunta järjesti koulukyydityksen kauempana asuville ja itse pyöräiltiin tarvittaessa kavereille, joillakin oli mopot, jolla liikkua. Vanhemmat eivät hyysänneet ja kunhan kertoi, minne oli menossa ja lupasi tulla takaisin tiettyyn aikaan mennessä, niin mitään ei ihmetelty. Ei soiteltu vähän väliä, että missä oot, mitä teet. Pystyi keskittymään asioihin, kun ei ollut turhia ärsykkeitä ja mainoksia tuli vain mainostelevisiosta. Kaupat tosin olivat auki vain viiteen, illalla ei ollut oikein muuta kuin nuorisotalo ja kirjasto, minne mennä. Nuorisotalolla näki kavereita, oli mahdollisuus katsoa elokuvia (maksusta) ja pelata erilaisia pelejä. Kummalliset tyypit tiesivät varoa, koska turpiin tuli herkästi. Opettajia kunnioitettiin koulussa, koska sieltäkin saattoi tulla luunappeja ja auta armias, jos koulusta tuli viesti kotiin. Silloin oli paha merrassa, koska vain aiheesta se viesti tuli. Muuten kouluasiat olivat kouluasioita ja kotiasiat kotiasioita. Jokainen osallistuja ei saanut mitalia, vain parhaimmat. Atomipommia pelättiin, kolmas maailmansota saattoi syttyä missä tilanteessa tahansa. Se ei kuitenkaan aiheuttanut stressiä, koska resilienssiä oli, vaikka sanaa ei edes osattu. Kotimaata ja kotimaisia asioita sai arvostaa, se ei ollut arvelluttavaa eikä kukaan tullut canceloimaan jos piti hauskaa toisten kustannuksella. Harvoin tarvitsi pyytää anteeksi, ja jos piti, niin aiheesta. Ihmiset pahoittivat mielensä tosi harvoin.
Elintaso oli huomattavasti nykyistä matalampi ja Suomi oli ahdasmielinen pikku DDR. Valikoimaa oli kaupoissa nykyiseen verrattuna kuin Neukkulassa ja kansa söi perunaa, gotleria ja muuta jauhomakkaraa.
Vierailija kirjoitti:
80-luku oli - tai ainakin osa siitä - vapautumisen ja toivon aikaa.
Suurin piirtein kaikki muu olikin sitten paljon huonommin kuin nykyisin.
Sepä juuri, että tottakai 80-luku oli 70-luvun jälkeen ihanaa aikaa monelle. Mutta jos ihminen, joka ei ole elänyt vielä tuolloin kysyy, hän vertaa sen ajan asioita nykyaikaan ja ymmärtää vielä vähemmän mitä on ollut 70-luku.
:D