Lue keskustelun säännöt.
Suuri osa parisuhteista on aivan kauheita, vai mitä sanotte näistä?
22.01.2024 |
Olen todella tässä keski-ikäistyessäni alkanut miettiä, että useimmat parisuhteet taitavat olla enemmän tai vähemmän kauheita, jopa väkivaltaisia. On ihan kauhean tavallista, että kotityöt eivät jakaudu reilusti, ja yksi raataa kun toinen laiskottelee tai harrastaa, eikä välitä toisen uupumisesta ollenkaan. Ihmiset (varsinkin naiset) sietävät puolisoiltaan aivan järkyttävää käytöstä.
Kuulen lähipiiristä kamalia tarinoita koko ajan: kuinka mies ei viitsinyt hakea apteekista vaimolleen kuumelääkettä, vaan tämä joutui itse lähtemään 39 asteen kuumeessa, ja kävi siinä samalla kaupassa ja laittoi perheen ruoat. Kuinka puoliso ei syö kuin yhdenlaista ruokaa, ja yökkäilee toisen kokkauksille, mutta ei juurikaan itse vaivaudu hellan ääreen. Kuinka toinen tekee uraa, ja pitää toista lähinnä kotona odottavana huonekaluna. Kuinka toinen taantuu parisuhteessa aivan lapseksi ja ärsyttää puolisoaan tahallaan ihan kuin teki 5-vuotiaana pikkusiskolleen.
Viimeisimmästä on muuten hyvä esimerkki, jos olette katsoneet Sohvaperunoita. Jorma ja Soile on tää vanhempi pariskunta Rovaniemeltä. Jorma öhisee ja möhisee ja kieltäytyy normaalista kontaktista ja aikuisesta keskustelusta, ja sitten HÖRPPII sitä kahviaan valtavalla äänellä aivan tahallaan, kuten on tehnyt jo kymmeniä vuosia ihan vain siksi, että se ärsyttää vaimoa, ja se on jotenkin hänestä kauhean hauskaa kiusata omaa vaimoaan. Mikä ihmeen dynamiikka tämä on, ja miksi se on niin yleistä?
Miksi ihmiset haluaa olla parisuhteissa? En aidosti enää ymmärrä. Voittopuolisesti ne on ihan kauheita, ja toimii ainoastaan sillä, että väkisin siedetään toista, ja usein edellytyksenä on myös se, että heterosuhteessa nainen hyväksyy, että hänen roolinsa on olla se perheen aikuinen vastuunkantaja kuitenkin lopulta aina yksin.
Kommentit (257)
Sanopa muuta, ap!
Ikävintä on, että miehissä on niin paljon todella kovia väkivallan käyttäjiä ja eron jälkeen tapahtuvaa vainoa.
en tajua miksi miehet luulee, että eron jälkeen heillä on vielä jotain mahdollisuuksia sovintoon?
Sovittelun ja terapian aika on ollut usein jo ennen ensimmäistä lyöntiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä en ymmärrä sitä, että naiset antaa miestensä hallita omia raha-asioitaan. Paljon on sellaista, että molemmat tienaa, yhdessä maksetaan yhteiset kulut ja laitetaan säästöön jos säästetään. Mut sitten sillä ylijäämällä, naisen itse työllään tienaamilla rahoilla, nainen ei saa ostaa itselleen mieluisia asioita ilman miehen lupaa. Joillakin tämä on niin kireää, että jostain tulppaanikimpun tai muutaman kesäkukan ostamisesta tulee jo sanomista.
Meillä ei näin ole ja se aiheuttaakin säännöllisesti ihmetystä ja kyselyjä, että mitä mun mies sanoo, kun käytän niin paljon/ vapaasti rahaa harrastukseeni. No ei sano yhtään mitään. Ja jos alkaisi sanoa, niin saisi etsiä jonkun muun jota hallita.
Näetkö oikeasti tuollaista nykypäivänä?!😱
Vai puhuitko stereotypioista?
Itse olen nähnyt paljon naisten sortoa, mutta en sentään tuota.
Ex-mies kyllä yritti ja yritti kaikkensa, että olisi päässyt rahojeni herraksi. Eipä päässyt vaan meni vaihtoon.
Itse en ikinä antaisi kenenkään hallita rahojani, siinähän joutuu ihan lapsen asemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän suhde on hyvä. Odotan kolmatta lastamme.
Mies tulee ja rakastaa minua sekä lapsia. On DI.
Meillä se ei ees tule :(
Naapurin mies tulee, kylä jämpti on näin.
On vaan niin homogeenista porukkaa ja ottaa vielä mallia toisistaan paremman puutteessa. Näkeehän sen muissakin yhteyksissä, samanlaisia vaan on ja tulee vastaan ilman voimamagneettiakin.
Pari tuollaista huonoa suhdetta on itsellänikin takana, ja nyt olen päättänyt, että mieluummin olen sinkku kuin huonossa suhteessa. Etsin kyllä uutta suhdetta, mutta olen kohottanut kumppaninhakukriteereitäni todella paljon enkä todellakaan aio enää tyytyä huonoon kohteluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Tiedän kyllä, että yhdistävä tekijä olen minä. Oletan, että tiedostamattani annan signaalia, että minua voi kohdella miten vaan, ja siksi päätynyt uudelleen ja uudelleen näihin huonoihin suhteisiin."
Kyllä sinun pitää myös valita joka kerta sellainen ihminen joka kohtelee sinua huonosti. Ei kukaan mukava empaattinen mies ala kohdella naista huonosti vain siksi että nainen antaa jotain "signaalia".
Onneksi olen hyvässä parisuhteessa, sinkkuna en haluaisi olla. Olen onnekas kun löysin sen oikean jo nuorena. Ei tarvitse etsiä parempaa kun olen löytänyt jo parhaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ajattelen niin, että jos parisuhteessa joku mun pieni tapa ärsyttää toista ihan jumalattomasti, kyllä mä voin sen lopettaa. Voin olla ryystämättä tai jättämättä sukkiani lattialle, jos se oikeasti tekee toisen onnelliseksi.
Näinhän sen pitäisi mennä, että tehdään kompromisseja tallaisissa pienissä asioissa vilpittömästä halusta tehdä toinen onnelliseksi.
Valitettavan usein tuollaisten pienten asioiden aiheuttama ärsytys on kuitenkin oire isommista ongelmista. Lattialle jätetty sukka ei ole vain lattialle jätetty sukka, vaan yksi asia millä kokee toisen alleviivan sitä kuika vähän arvostaa kumppaniaan. Näin esimerkin omaisesti.
Näin se on. Kotitöissä on kyse arvostamisesta, ei niinkään työtaakasta. Tietysti pikkulapsiarki vie oikeasti myös tunteja vuorokaudesta, mutta tyypillisesti kotitöitä ei ole liikaa yhdelle ihmiselle (yh:tkin selviää) Kaiken työn toiselle sysääminen, pahimmillaan sabotointi, on aliarvostamista.
No etpä sinä ole kärpäsenä kenenkään katossa tarkkailemassa, vaan kuulemassa yksipuoleisia väritettyjä tarinoita.
Huolehdi omasta parisuhteestasi - jos sellaista edes on.
Taitaa olla siitä puhe, mistä puute.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeasti suurin osa ihmisistä on onnellisia, fiksuja, tasapainoisia ja mukavia. Tuo mitä kerrotte itsellenne, on vain lohduttava valhe. Kuvittelette, että kaikki muutkin ovat elämäänsä tyytymättömiä moniongelmaisia, koska ette kestä sitä, että oikeasti te olette se poikkeus ja normaalia on se, että asiat menevät enimmäkseen hyvin.
Väsyin parisuhteeseen ja tuloksena on kyllä se että muutimme erilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksisuhteet ja kaverisuhteet ovat aina parempia kuin parisuhde.
Joo! Kunpa aikuiset ihmiset pitäis ennemmin kavereita ykkösprioriteettina eikä aina sitä parisuhdetta.
Muuttavatko ystävänne teidän mukana, kun muutatte opiskeluiden ja töiden perässä toiselle paikkakunnalle?
Arki eletään usein perheen ja töiden kanssa.
Niin eletään, mutta se tekee meistä myös tosi yksinäisiä, ja pulassa ollaan sitten, jos se parisuhde päättyykin, kun ympärillä ei olekaan enää ketään. On aika erikoista, että jollain saattaa olla kavereita, jotka on tuntenut kymmeniä vuosia, ja sitten vaikkapa 3 vuotta kestänyt parisuhde, joka tulee priorisoiduksi aina ja joka tilanteessa näiden vanhojen ystävien yli. Kaikk
Niin meinaat että mun pitäisi viettää syysloma perheen sijaan sinkkukaverin kanssa? Ja joulu? Sanoa lapsille, että pärjäilkää, minä lähden nyt kaverin luo, vai miten? Vai pitääkö se kaveri ottaa mukaan Puuhamaahan ja appivanhemmille? En siis itse elä mitään vastakkainasetteluelämää, eli pidän kyllä huolta ystävyyssuhteista, mutta kyllä ne juhlat ja lomat menee perheen kanssa kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
On se kumma, että jos mies käyttäytyy kauhealla tavalla, syyttävä sormi kääntyy sekunneissa osoittamaan naista.
Ei se nainen tietenkään miehen käytöksestä vastuussa ole. Omasta onnellisuudestaan kyllä. Suurin osa näistä kyllä itsekin ymmärtävät sen, että kukaan ei ole heitä huonossa suhteessa väkisin pitäneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti suurin osa ihmisistä on onnellisia, fiksuja, tasapainoisia ja mukavia. Tuo mitä kerrotte itsellenne, on vain lohduttava valhe. Kuvittelette, että kaikki muutkin ovat elämäänsä tyytymättömiä moniongelmaisia, koska ette kestä sitä, että oikeasti te olette se poikkeus ja normaalia on se, että asiat menevät enimmäkseen hyvin.
Öö, puolet avioliitoista päättyy eroon nykyään. Ei siinä kovin tyytyväinen voi elämäänsä olla. Siihen päälle ne lukuisat, jotka vauviksellakin kommentoivat jäävänsä avioliittoon lasten takia, vaikka itse tällaisessa perheessä kasvaneena olisin säästynyt aika paljolta, jos olisivat eronneet.
Jep. Itse en ole ollut koskaan hyvässä parisuhteessa vaan ne kolme seurustelusuhdetta nuoruudessanikin oli melkoisen outoja eikä niistä yhdenkään voinut edes ajatella johtavan mihinkään muuhun kuin onnettomaan loppuelämään. Aika moni kaveri kyllä päätyi avioon ja perustamaan perhettä vaikka ne heidänkin parisuhteet oli kaikkea muuta kuin hyviä.
Aikansa nämä jaksoi esittää kuinka ihanaa on kun rinnalle löytyi "se oikea", mutta ihan jokainen erosi parin lapsen ja 5-10 vuoden päästä häistä ja ei todellakaan sopuisasti. Lisäksi nämä kahden kodin väliä kulkevat lapset oli ihan hukassa, kun vanhemmilla ei ollut yhteisiä pelisääntöjä eikä yhtenäistä näkemystä lasten kasvattamisesta vaan kummassakin kodissa oli ihan omat säännöt ja periaatteet. Osin ilmeisesti ihan vaan kiusallaankin.
Tuntuu että tosi monille on tärkeää päästä nälvimään ja kiusaamaan sitä (ex-) kumppaniaan ja enemmänkin hankaloittaa tämän elämää kaikella tavoin sen sijaan, että puhallettaisiin yhteen hiileen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti suurin osa ihmisistä on onnellisia, fiksuja, tasapainoisia ja mukavia. Tuo mitä kerrotte itsellenne, on vain lohduttava valhe. Kuvittelette, että kaikki muutkin ovat elämäänsä tyytymättömiä moniongelmaisia, koska ette kestä sitä, että oikeasti te olette se poikkeus ja normaalia on se, että asiat menevät enimmäkseen hyvin.
Öö, puolet avioliitoista päättyy eroon nykyään. Ei siinä kovin tyytyväinen voi elämäänsä olla. Siihen päälle ne lukuisat, jotka vauviksellakin kommentoivat jäävänsä avioliittoon lasten takia, vaikka itse tällaisessa perheessä kasvaneena olisin säästynyt aika paljolta, jos olisivat eronneet.
Niin, mutta eroon päättynyt suhde ei ole enää olemassa oleva suhde. Jos suhde on niin huono kuin vaikka aloittajan esimerkissä, siitä kannattaakin erota. Eihän tässä ollut kyse siitä että miksi ihmiset ovat eronneet, vaan miksi joku pysyy noin huonoissa suhteissa. Kaksi eri asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa muistaa, että *nainen valitsee AINA miehen, ei koskaan toisin päin*. Naisen pitää ihan itse katsoa peiliin siitä millaisen miehen on itselleen valinnut! Ja jostain kumman syystä valitsevat ihan itse sen sovinistin. Itse olen 37v mies, joka aina on ollut sinkku, mutta minäpä siivoan, tiskaan, huollan auton yms., teen ruokaa aina ja sen sellaista. Mutta en ole sovinisti/jänn...ämies, niin eipä kelpaa naisille. Kunnolliset miehet eivät kelpaa naisille, he valitsevat aina mieslapsen. Naisten oma syy!
Itseasiassa jos mietitään psykologisesta näkökulmasta syy on todennäköisesti naisten isien. Yleensä tälläiset naiset jotka hakeutuvat naisviha narsisti jännä miesten luo ovat yleensä jääneet paitsi isänsä rakkaudesta ja huomiosta. Tälläinen nainen ei tiedä kunnollista miehen mallia sillä hän ei sellaista lapsuudessa ole saanut isältään kuten ei rakkauttakaan jolloin naisen on vaikea vastaanottaa aikuisena sitä oikeaa rakkautta.
Mulla oli tosi kaunis ja kipeäkin suhde ensirakkauteni kanssa. Sen jälkeen onkin ollut alamäkeä. Mies petti ja se aktivoi mussa jonkun vanhan hylkäämistrauman, siis vanhempieni aiheuttaman. Kasvoin huonoissa ja turvattomissa kotioloissa. Ensimmäisen osasin valita hyvin, poislukien että se ihminen, johon luotin sokeasti petti mua. Mutta oltiin ihan kakaroita silloin vielä, joten en pidä häntä mitenkään täysin huonona ihmisenä.
No siinä meni kuitenkin luottamus miehiin. Ajattelin, että osaan minäkin pelata, enkä suostunut pitkään aikaan sitoutumaan keneenkään. Tulin silti rikkoneeksi itseänikin siinä kiukussani ja kostonhimossani. Sain toki sitten itse maksaa siitä hinnankin. Vuosia myöhemmin, kun kyllästyin tuohon touhuun oli useampi pitkä suhde, mutta tein huonoja valintoja.
Nyt olen ollut sinkkuna varmaan viisi vuotta. En ole käynyt edes treffeillä. En jaksa, kun siinä tulee niin paljon pettymyksiä. Otin myös tietoisesti tauon koko hommasta. Olen keskittynyt itseeni ja parantumaan lapsuuden kauhuista, koska en halua enää tehdä niitä huonoja valintoja. Teen töitä itseni kanssa ja rakennan sitä sisäistä rauhaa. En tiedä haluanko enää edes deittailla. Sinkkukavereilta olen kuullut aikamoisia kauhutarinoita siitä, miten raadolliseksi nuo deittimarkkinat on menneet.
Kyllähän tuollaiset miehet pitäisi tunnistaa jo seurusteluaikoina. Nämä panostavat yleensä autonsa merkkiin, käyvät joko kauppakorkeasn tai oikeustieteellisen, ovat hyvin huoliteltuja ulkonäkönsä suhteen ja käyttävät usein runsaasti hajusteita ja suhtautuvat hyvin ylimielisesti heitä vähempiarvoisiin, eivät hyväksy tai arvosta työttömiä tai taiteilijoita jne...
Humanitääristen ja taiteellisten alojen henkilöt taas ovat yleensä hyvin empaattisia ja väkivallattomia, toki heistä osa sortuu liialliseen alkoholin käyttöön, mutta nämäkin taipumukset tulevat kyllä nopeasti esiin.
Tämähän on hyvin yksinkertaisesti naisille valintakysymys, siis varsinkin niille, kenellä on varaa valita.
Vaikuttaa siltä, että 70% kauniista naisista valitsee tuon rahaa tuottavan, määräilevän ja naista alistavan vaihtoehdon, audikuskin.
Tämä. Muutama vuosi siinä meni, että meillä molemmat tajusivat tämän, mutta vähänkö on auvoisampaa yhteiselo, kun huomioimme toisiamme näissä.