Arvostava kohtaaminen voi jopa pidentää elinikää
Sillä, miten huomioit muita ihmisiä, voi olla vaikutusta jopa terveyteen.
Niin omaan kuin muidenkin.
Tutkimusten mukaan ryhmän ulkopuolelle sulkeminen ja siitä seuraava yksinäisyyden tunne on yksi haavoittavimpia kokemuksia. Eräiden arvioiden mukaan yksinäisyys vastaa samaa kuin polttaisi 15 savuketta päivässä.
Se tekee pahaa meidän fyysisille ja psyykkiselle terveydellemme ja voi lyhentää elinikää. Tämä on havaittu esimerkiksi kuuluisassa Harvardin yliopiston tutkimuksessa, jossa on seurattu 80 vuoden ajan yli tuhatta amerikkalaista, sanoo psykologi Pekka Tölli.
okaisen meistä on tärkeä tulla kohdatuksi arvostavasti arjessaan. Toisten huomioiminen on viesti siitä, että hyväksyy toisen olemassaolon.
Ei kaikesta tarvitse olla samaa mieltä, mutta huomaa toisen ja kohtaa hänet avoimen myönteisesti.
Töllin mukaan viesti välittyy kolmella tavalla: sanojen, tekojen ja kohtaamisen kautta.
Kohtaaminen on näistä tärkein. Huomioimisen voi osoittaa pienillä asioilla, esimerkiksi katsomalla silmiin, hymyilemällä ja tervehtimällä niin läheistä kuin tuntematontakin.
Kommentit (23)
Yksinäisyys on elimistölle kuin 15 tupakkaa päivässä toisten seurassa ihminen kylpee hyvissä hormoneissa
Ihminen, joka on yksinäinen vasten tahtoaan, kokee kivun kovempana ja altistuu muun muassa sydän- ja verisuonitaudeille.
Tästä on kyse
Yksinäisyys lisää muun muassa sydän- ja verisuonitautien riskiä
Vasten tahtoaan yksin olevan elimistö erittää stressihormonia, joka pitkällä aikavälillä syö terveyttä
Yksinäiset myös kokevat kipua enemmän, sillä yksinäisyys aktivoi aivojen kipukeskuksen
Vastaavasti yhteisöllisissä kokemuksissa elimistössä vapautuu oksitosiinia, dopamiinia ja endorfiineja
Hyviä vaikutuksia saa vaikka harrastusporukoista
Suomalaisilla miehillä on tässä paljon petrattavaa. Ainakin keski-ikäisillä ja sitä vanhemmilla. Naisten kanssa tulee helposti ystävällisiä kohtaamisia.
Yksinäisyyden terveyshaittoihin on herätty viime vuosina yhä laajemmin Suomessakin. Tutkijat ovat varoittaneet sen olevan pian suurempi terveysriski kuin ylipaino (Tekniikka & Talous).
https://www.tekniikkatalous.fi/uutiset/tutkijat-yksinaisyys-suurempi-te…
Kaikkien yltiösosiaalisten ja tuppautujien kannattaa muistaa, että yksinäisyys ja yksinään oleminen ovat kaksi aivan eri asiaa.
Tässä puhutaan jotenkin niin, että on unohdettu laadullinen yksinäisyys. Olen siis täyttänyt elämäni erilaisilla harrastuksilla, käyn tapahtumissa yksinkin, olen toisinaan erään yhdistyksen tapahtumissa ja kavereita etsivissä ryhmissä jne. Mutta vaikka siis voi täyttää elämänsä "hyvää päivää" tutuilla, se ei ole ihan sama asia. Myönnän, että olen ehkä raskas persoona, koska tiedostan paljon asioita ja yritän pysyä kärryillä yhteiskunnallisista asioista ja uusista ilmiöistä jne. Outoa on vain se, että ne ihmiset joiden kanssa jaan samoja mielipiteitä ja arvomaailmaa, he eivät halua hetken keskustelun jälkeen kunnolla ystävystyä jne vaan mun kanssa eri mieltä olevat hyväksyvät mut paremmin joukkoonsa. Vaikka nekin tärkeitä ovat, mutta kun aina ei jaksais miettiä kuinka paljon tarvii jättää sanonatta, ettei syntyisi kinastelua. Että jos joku keksii, miten oikeasti pääsee samoihin ympyröihin samoja arvoja ja mielipiteitä jakavien kanssa, kuuntelisin mielelläni. Nää nykyohjeet eivät siinä auta, vaikka kuinka niitä on toteuttanut. Muutenkin näitä tutkimuksia on, mutta välillä tuntuu, että homma on hampaatonta, sillä ei noi ohjeet varsinaisesti ole oikotie onneen, ilmeisesti siinä tarvitaan myös ihmissuhteiden lottovoitto.
En pysty ymmärtämään, miksi yksinäisyydestä puhutaan niin paljon. Ikäänkuin se olisi uusi musta surma. Itse olisin täysin erakko, jos siihen olisi mahdollisuus.
On luonnollista kaivata ihmisiä ja ystäviä lähelleen, mutta toisinaan yksinäisyyden tunne saattaa helpottaa, kun sen kykenee hyväksymään osaksi elämäänsä. Hyväksymistä auttaa, jos oppii nauttimaan yksinäisyyden hyvistä puolista.
Tilastokeskuksen mukaan ystävien tapaaminen kasvokkain on vähentynyt huomattavasti vajaan kahdenkymmenen viime vuoden aikana.
Viime vuonna yli 16-vuotiaista suomalaisista ystäviä näki vähintään kerran viikossa 45 prosenttia. Vuonna 2006 viikoittain ystäviä tavanneiden osuus oli 65 prosenttia.
Vuonna 2022 yksinäisten osuus kasvoi kaikissa ikäryhmissä. Tilastokeskus kertoo, että yksinäisyys lisääntyi eniten 1624-vuotiaiden keskuudessa. Eniten yksinäisiä on kaikkein iäkkäimpien joukossa, mutta nuoret ovat toiseksi yksinäisin ikäryhmä.
Uusien ystävyyssuhteiden solmiminen aikuisiällä nähtiin vaikeana suurimmassa osassa Ylen saamista vastauksista.
Erityisesti millenniaalit, eli noin vuosina 19801997 syntyneet, kertoivat elämän kuormittavuuden vähentävän ystävien tapaamista. Useat vastaajista kertoivat, että elämä on hektistä, täynnä velvollisuuksia ja menoja perheen ja puolison kanssa, jolloin ystävät jäävät helposti toissijaisiksi.
Moni myös koki uusien ystävien etsimisen haastavana, koska muilla tuntuu olevan jo vakiintuneet ystäväpiirit, joihin ei mahdu mukaan.
Ihmisen kannattaa hankkia omia mielenkiinnonkohteita, jopa intohimoja, jotka eivät perustu ystäviin tai yhdessä tekemiseen. Niin pysyy elämän mielekkyys ja mielenterveys paljon enemmän omissa käsissä kuin muutoin.
Moni yksinäinen ei kohtaa arjessaan muita kuin kaupan kassan. Yksinäisyys ei katoa, vaikka kaupan kassa olisikin ystävällinen.
Vierailija kirjoitti:
Kaikkien yltiösosiaalisten ja tuppautujien kannattaa muistaa, että yksinäisyys ja yksinään oleminen ovat kaksi aivan eri asiaa.
Missä on yksilön oma vastuu yksinäisyydestä?
Netti on se mikä tapaamiset karsii. Se ei vastaa suoraa keskustelua. Lisäksi se kasvattaa ihmiset ihailemaan ulkonäköä ja kärkkäisiin te ja me elämään.
Arvostava kohtaaminen on kunnioittavaa, kuuntelevaa ja lähimmäisen hyväksyvää läsnäoloa, joka näkyy kaikessa vuorovaikutuksessa. Kehon viestit kertovat usein enemmän kuin sanat, erityisesti nuoret ovat taitavia huomaamaan sanojen ja ruumiinkielen ristiriidan.
Kohtaaminen kahden ihmisen välillä on helpompaa kuin suuressa ryhmässä. Opetustapahtumassa ryhmä on usein iso ja sisältää erilaisia persoonia. Opettajan työ on haastavaa tältäkin kannalta, mutta haasteen vastaanotto kannattaa. Arvostavuudella on tapana tarttua, ja yksi tai useampi arvostavan kohtaamisen hetki juurtuu vähitellen ryhmän tavaksi toimia.
Ongelma on siinä että kaikki ei kykene antamaan, vain ottamaan. Narsismi-tyyppistä pahuutta on liikaa.
Antakaa muille rakkautta vain se mitä he itse antavat takaisin.
Psykoterapioissa ainakin Helsingissä katsotaan että etäyhteys netissä on sama kuin oikea kohtaaminen. Ei ole.
Tässä aina sekoitetaan yksinäisyyteen vapaaehtoinen yksin oleminen. Se on ihan eri asia. Jokainen haluaa olla joskus yksin, joku vähemmän ja joku lähes kaiken aikansa. Se kokemus kun kaipaisi ihmiskontakteja mutta niitä ei syystä tai toisesta ole, se on yksinäisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
On luonnollista kaivata ihmisiä ja ystäviä lähelleen, mutta toisinaan yksinäisyyden tunne saattaa helpottaa, kun sen kykenee hyväksymään osaksi elämäänsä. Hyväksymistä auttaa, jos oppii nauttimaan yksinäisyyden hyvistä puolista.
Mitä on yksinäisyyden hyvät puolet? Se on nimenomaan se ikävä tunne. Sama kun sanoisit että pitää oppia nauttimaan kivun hyvistä puolista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On luonnollista kaivata ihmisiä ja ystäviä lähelleen, mutta toisinaan yksinäisyyden tunne saattaa helpottaa, kun sen kykenee hyväksymään osaksi elämäänsä. Hyväksymistä auttaa, jos oppii nauttimaan yksinäisyyden hyvistä puolista.
Mitä on yksinäisyyden hyvät puolet? Se on nimenomaan se ikävä tunne. Sama kun sanoisit että pitää oppia nauttimaan kivun hyvistä puolista.
Kivun tarkoitus on suojella ihmistä. Ei lykkää kättään tuleen kun tuntee kipua.
Yksinoloon liittyykin vahvasti itsensä arvostaminen ja oman elämänsä kunnioittaminen. Usein myös paras tapa oppia itsestään enemmän on viettää hetki aikaa itsensä kanssa.Yksinolossa oleellista on se, että teet sitä, mikä on kulloinkin parasta juuri sinulle. Joskus hetki olemalla ihan vaan jouten voi olla parhaalla tavalla vietettyä omaa aikaa. Toisinaan se voi olla hetki tehden jotain lempipuuhaasi. Saa olla rauhassa ja tehdä mitä haluaa häiriöttä.
Pain of ostracism can be deep, long-lasting
https://www.purdue.edu/newsroom/research/2011/110510WilliamsOstracism.h…