Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Haluaisin kevytversion parisuhteen
21.01.2024 |
Ajattelin, että kun on esim kevytyrittäjiä, niin miksei voisi olla myös kevytversio parisuhteesta? Tai toki ehkä voi, mutta se tuskin on kovin suosittua.
Eli kevytversion parisuhteeseen kuuluisi, että ollaan sitoutuneita siihen parisuhteeseen, mutta kummallakin olisi sen rinnalla myös oma selkeä elämä. Asuttaisiin omissa asunnoissa ja ei esimerkiksi aina tarvisi sitouttaa kaikkia omia menoja ensisijaisesti sen parisuhteen ehdoilla. Toki kumppania nähtäisiin säännöllisesti ja hänenkin kanssaan tehtäisiin asioita, koska muutoin se ei olisi parisuhde.
Kommentit (219)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on tällainen kevytsuhde. Toimii erittäin hyvin kahden introvertin kesken. Molemmilla omat asunnot kävelymatkan päässä. Hoidamme omat asiamme ja huushollimme. Olemme sitoutuneita parisuhteeseen. Vietämme illat yhdessä ja nukumme jomman kumman luona, mutta päivät olemme töissä tai puuhastelemme omiamme, emmekä ole tilivelvollisia menoistamme. Yleensä kyllä silti tiedämme, missä toinen menee.
Joku kirjoitti, että tämä on rusinat pullasta- tilanne ja niin se onkin. Mitä vikaa siinä on? Miksi tehdä elämästä vaikeaa, kun se voi olla helppoakin?
Ja millä tavalla tuo eroaa seurustelusuhteesta? Kuulostaa ihan tavalliselta seurustelusuhteesta ja miksi se pitää nimetä kevyt-suhteeksi, jota ei kukaan ymmärrä selittämättä, mitä tuolla tarkoitetaan.
Seurustelun on katsottu olevan väliaikaista, enemmän toiseen tutustumista.Lopullinen tarkoitus on johtaa saman katon alle, virallisesti määriteltyyn suhteeseen.
Myös vanhemmat ihmiset ovat voineet seurustella, koska eivät saa enää lapsia. Sitä on toisaalta katsottu vähän alaspäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eli halut parisuhteen ja parisuhteen edut mutta et halua parisuhteen velvollisuuksia?
Ihmetyttää aina mitkä ovat ne parisuhteen velvollisuudet joihin näissä kommenteissa viitataan. Velvollisuus tehdä jotain vastentahtoisesti?
Vierailija kirjoitti:
En muista olenko jo kommentoinut tähän ketjuun mutta kommentoin kuitenkin.
Itse elin pitkään, melkein kymmenen vuotta, erillissuhteessa. Se oli aivan tavallinen parisuhde, jossa tehtiin ihan tavallisia asioita ja oltiin kuin ihan kuka tahansa tavallinen pariskunta. Me ei vaan jaettu osoitetta tai taloutta. Se sopi siihen suhteeseen tosi hyvin, koska meillä oli joissain asioissa hyvin erilaisetkin tavat ja näkemykset. Silloinen kumppanini esim. oli äärimmäisen pihi, itse tykkään panostaa esim. ruokaan ihan eri tavalla. En olisi koskaan voinut jakaa taloutta hänen kanssaan, eikä hän varmasti minun. Lisäksi mun tunteet ei koskaan olleet kovin syvät. Olin toki kiintynyt kuten vuosien varrella nyt käy, mutta en koskaan rakastunut tai rakastanut. Se oli sellainen kädenlämpöinen - paitsi seksi oli hyvää ja se mut siinä varmaan pitikin niin pitkään. Ajattelin aina että se oli sellainen rusinat pullasta -suhde. Sain kaikki parisuhteen plussat ilman m
Tässähän asumismuoto ei ollut vaikuttava tekijä vaan yleensäkin se, että olit parisuhteessa ihmiseen jota et rakastanut.
Mukavaa että löysit sen oikean!
Se ei toki tarkoita, että kun rakastuu, haluaa kaiken. En yritä nyt siis keljuilla vaan tartun juurikin paljastaviin sanavalintoihin. Tekee hyvää kaikille miettiä niitä.
Itse olen parisuhteessa ja asutaan erillään. Silti jaamme myös arkea ja heräämme toistemme vierestä lähes joka aamu. Tehdään yhdessä ostoksia, pyykätään yhdessä ja jaetaan kaikki ilot ja surut. Välillä ollaan parikin kuukautta putkeen yhdessä joka päivä. Mies tekee jaksotyötä toisessa kaupungissa ja molemmat saadaan nauttia sopivasti myös omasta tilasta. Ollaan yhtä siistejä eikä riidellä rahasta tai mistään. Periaatteessa voitaisiin asua yhdessä, mutta se ei vaan ole meidän juttu. Ei ainakaan nyt.
Koen halventavana nämä rusinat pullasta -ilmaisut, joita tässä ketjussa esiintyy. Ikään kuin riitely kotitöistä ja oman ajan ja tilan puute ois niitä parisuhteen miinuksia, jotka jokaisen on hyväksyttävä ja otettava, muuten kevytsuhteilee ja muut tavat olla ja elää ei ole oikeita. Ihan täyttä tuubaa. Tässä haisee sekä konservatismi, että katkeruus omista paskoista valinnoista, jotka sitten heijastuu negatiivisesti omaan suhteeseen. Tyyliin jos mulla ei ole kivaa eikä toimi, niin eipä saa toimia muillakaan.
Meillä on ihan oikea parisuhde, jossa jaetaan kaikki ja ollaan yhdessä niin hyvinä kuin huonoinakin hetkinä. Uskon monella muulla olevan samoin. Enpä haluaisi kuulla jonkun selittävän, kuinka suhteemme ei ole oikea ja pakoilemme velvollisuuksia. Jestas.
Vierailija kirjoitti:
Määräaikainen, sopimuspohjainen parisuhde, jossa sovitaan:
-parisuhteen ajallinen kesto
-koeaika
-osapuolten asuminen ja fyysinen sijainti
-velvoitteet, tehtävät, roolit, rajoitteet ja sisältö
-kolmansien osapuolten) määrä, asema ja sijainti
-kulut ja korvaukset
-lahjat, palkkiot ja sanktiot
-irtisanoutumisehdot määräaikaisuuden ulkopuolella
Sopimus laaditaan kahtena samasanaisena kappaleena, jonka molemmat sopijapuolet vahvistavat sitovasti allekirjoituksellaan. Toimivaa, eikä mikään pääse rikkomaan orastavaa romantiikkaa, tähän parisuhteeseen on myös lapsen turvallista tulla, kun ei ole mitään avointa käytännön asiaa ja kaikki on ristiriidatonta, kuten elämässä yleensäkin.
) lapsi, rakastaja, jalkavaimo, muusa, hyyryläinen, jne.
Rillit huurussa.
Vierailija kirjoitti:
Tuollainen on seksisuhde käytännössä.
Lopeta jo tuo infantiili jankutus. Väitteesi ei pidä paikkaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on tällainen kevytsuhde. Toimii erittäin hyvin kahden introvertin kesken. Molemmilla omat asunnot kävelymatkan päässä. Hoidamme omat asiamme ja huushollimme. Olemme sitoutuneita parisuhteeseen. Vietämme illat yhdessä ja nukumme jomman kumman luona, mutta päivät olemme töissä tai puuhastelemme omiamme, emmekä ole tilivelvollisia menoistamme. Yleensä kyllä silti tiedämme, missä toinen menee.
Joku kirjoitti, että tämä on rusinat pullasta- tilanne ja niin se onkin. Mitä vikaa siinä on? Miksi tehdä elämästä vaikeaa, kun se voi olla helppoakin?
Ja millä tavalla tuo eroaa seurustelusuhteesta? Kuulostaa ihan tavalliselta seurustelusuhteesta ja miksi se pitää nimetä kevyt-suhteeksi, jota ei kukaan ymmärrä selittämättä, mitä tuolla tarkoitetaan.
Seurustelun on katsottu olevan väliaikaista,
Viepä ne ummehtuneet ajatuksesi takaisin sinne 60-luvulle. Mikä hinku sulla on alentaa toisten sitoutuneita parisuhteita?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollainen on seksisuhde käytännössä.
Lopeta jo tuo infantiili jankutus. Väitteesi ei pidä paikkaansa.
Pitäähän paikkansa. Friends with benefit... Mitä muutakaan se voi olla? Nähdään kun jaksetaan, kaverithan toimii noin ja jos siihen liittyy seksi niin silloin se on seksisuhde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö kevyt versio parisuhteesta ole ns. fuck buddy. Sopii varmaan useimmille miehille hyvin.
Miksi siihen kevennettyyn versioon jäisi parisuhteesta nimenomaan (ja vain) se seksi?
Koska se on naisille kaikista tärkein.
Naisille? Tarkoitit varmaan miehille.
Kyseessä on kyllä useimpien miesten unelmasuhde. Käydään kerran pari viikossa panemassa, ei muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En muista olenko jo kommentoinut tähän ketjuun mutta kommentoin kuitenkin.
Itse elin pitkään, melkein kymmenen vuotta, erillissuhteessa. Se oli aivan tavallinen parisuhde, jossa tehtiin ihan tavallisia asioita ja oltiin kuin ihan kuka tahansa tavallinen pariskunta. Me ei vaan jaettu osoitetta tai taloutta. Se sopi siihen suhteeseen tosi hyvin, koska meillä oli joissain asioissa hyvin erilaisetkin tavat ja näkemykset. Silloinen kumppanini esim. oli äärimmäisen pihi, itse tykkään panostaa esim. ruokaan ihan eri tavalla. En olisi koskaan voinut jakaa taloutta hänen kanssaan, eikä hän varmasti minun. Lisäksi mun tunteet ei koskaan olleet kovin syvät. Olin toki kiintynyt kuten vuosien varrella nyt käy, mutta en koskaan rakastunut tai rakastanut. Se oli sellainen kädenlämpöinen - paitsi seksi oli hyvää ja se mut siinä varmaan pitikin niin pitkään. Ajattelin aina että se oli sellainen rusinat pull
Kiitos kommentista kommenttiini. Oma tarkoitukseni ei ollut tosiaan kommentoida kenenkään muun suhteita. Vain omiani. Kuten totesin, varmasti joku toinen voi rakastaa mutta ei silti halua yhteistä arkea tms. Mutta sitten osa voi olla kaltaisiani ja kai sekin on hyvä tiedostaa. Koska jos itse sattuu olemaan suhteessa kaltaiseni kanssa, saattaa tulla jätetyksi kun se toinen rakastuukin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollainen on seksisuhde käytännössä.
Lopeta jo tuo infantiili jankutus. Väitteesi ei pidä paikkaansa.
Vaikuttaa siltä, että kyseiselle ainoa tapa pitää kiinni puolistosta on "vangita" hänet joillain yhteisillä velvollisuuksilla. Vapaasti elävät parit, joiden ensisijainen yhdistävä tekijä on vilpitön halu olla yhdessä, muodostavat hänelle uhan. Mitä hän sitten tekee jos yhä useampi ihminen alkaa tajuamaan, että sitoutua voi sitomatta.
Taitaa jokaisella olla omanlainen määritelmä parisuhteesta. Joidenkin mielestä yhdessä asuminen tuntuu olevan ainoa tapa olla vakavassa suhteessa. Eiköhän kuitenkin jokainen pariskunta itse tiedä millä tasolla ovat toisiinsa sitoutuneet.
Olen ollut yhdessä mieheni kanssa viisi vuotta ja asumme parin sadan metrin päästä toisistamme. Luultavasti muutamme yhteen vasta sitten, kun lapseni muuttavat pois kotoa. Naimisiin menemme parin vuoden kuluttua. Vietämme paljon aikaa koko porukalla, mutta teen myös asioita yksin lasteni kanssa ja olemme paljon lapsivapailla yhdessä. Meillä on avaimet toistemme kotiin ja voimme vapaasti liikkua kotiemme välillä. Olemme tutustuneet toistemme sukuihin ja vietämme myös toistemme sukulaisten kanssa aikaa. Jotenkin on vaikea ajatella, että me olisimme jotenkin vähemmän sitoutuneita toisiimme vain siksi, ettemme asu 24/7 saman katon alla. Asumme eri kodeissa siksi, koska tarvitsemme tiettyjä asioita asunnolta/ talolta tietyltä alueelta eikä täällä ole sellaisia tarjolla. Helpompaa ja halvempaa on asua kahdessa eri kodissa, joissa molemmilla on ne tietyt asiat, joita kaipaa ja arvostaa arjessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekin haluaisin kevytsuhteen, mutta vaimo ei syttynyt ajatuksesta, liittyä painonvartijoihin.
Tuohan on juuri hyvä.
Naisten kiinnostus tällaiseen korreloi vahvasti sosioekonomisen tilanteen kanssa. Mitä parempi rahatilanne ja mitä laadukkaampi asunto, sitä todennäköisemmin nainen haluaa seurustelusuhteen jossa ei muuteta yhteen. Jos rahatilanne on heikko ja asuntona on kaupungin vuokraluukku, halutaan muuttaa yhteen lähes poikkeuksetta.
Uranaisen kanssa seurustelussa on vain omat haasteensa. On aikataulutttamista, ja "tasovaatimukset" eli halutaan treffejä fine dining-ravintolassa ja kotonakin pitää olla täydellistä.
Jos kyseessä ei ole uranainen, pian halutaan yhteen muuttamista. Kaivataan lisää turvaa, kainalossa olemista, pariskuntana edustamista kissanristiäisissä, miesapua kodin vaikeammissa hommissa, jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä! Minäkin haluan kuvaillun mukaisen parisuhteen. Mutta mies haluaa "all in". Huoh... miksi miesten pitää olla sellaisia avuttomia riippakiviä
Pelkkä pimppa riittää jos teinipimppa. Lörtsypimpan kanssa on tuotava ruokahuolto mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollainen on seksisuhde käytännössä.
Lopeta jo tuo infantiili jankutus. Väitteesi ei pidä paikkaansa.
Pitäähän paikkansa. Friends with benefit... Mitä muutakaan se voi olla? Nähdään kun jaksetaan, kaverithan toimii noin ja jos siihen liittyy seksi niin silloin se on seksisuhde.
Lopeta jo. Oikeasti.
Mä vaan haluaisin jonkun jota rakastaa, ja joka rakastaisi minua.
Suhteen muodolla ei niin väliä, uskon että mikä tahansa järjestely kyllä saataisiin toimimaan, jos vaan sitä rakkautta olisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En muista olenko jo kommentoinut tähän ketjuun mutta kommentoin kuitenkin.
Itse elin pitkään, melkein kymmenen vuotta, erillissuhteessa. Se oli aivan tavallinen parisuhde, jossa tehtiin ihan tavallisia asioita ja oltiin kuin ihan kuka tahansa tavallinen pariskunta. Me ei vaan jaettu osoitetta tai taloutta. Se sopi siihen suhteeseen tosi hyvin, koska meillä oli joissain asioissa hyvin erilaisetkin tavat ja näkemykset. Silloinen kumppanini esim. oli äärimmäisen pihi, itse tykkään panostaa esim. ruokaan ihan eri tavalla. En olisi koskaan voinut jakaa taloutta hänen kanssaan, eikä hän varmasti minun. Lisäksi mun tunteet ei koskaan olleet kovin syvät. Olin toki kiintynyt kuten vuosien varrella nyt käy, mutta en koskaan rakastunut tai rakastanut. Se oli sellainen kädenlämpöinen - paitsi seksi oli hyvää ja se mut siinä varmaan pitikin niin pitkään
Olen tuo jolle vastasit. Kiitos kommentistasi. Tartun kuitenkin vielä tuohon arjen jakamiseen, esimerkkinä siis muillekin kommentoijille.
Arkea voi jakaa, vaikkei asutakaan yhdessä. Arjen jakamista voi olla vähemmänkin kuin 24/7/365.
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä kun kirjoittaja tuolla ylempänä että vasta sitten rakastaa toista kun hänen kanssaan haluaa jakaa ihan kaiken, ilot kuin surutkin eikä vain noukkia ne rusinat pullasta.
Miksi väität ettei erillissuhteessa voi jakaa iloja ja suruja? Ei siihen yhteistä osoitetta tarvita.
Vierailija kirjoitti:
Taitaa jokaisella olla omanlainen määritelmä parisuhteesta. Joidenkin mielestä yhdessä asuminen tuntuu olevan ainoa tapa olla vakavassa suhteessa. Eiköhän kuitenkin jokainen pariskunta itse tiedä millä tasolla ovat toisiinsa sitoutuneet.
Olen ollut yhdessä mieheni kanssa viisi vuotta ja asumme parin sadan metrin päästä toisistamme. Luultavasti muutamme yhteen vasta sitten, kun lapseni muuttavat pois kotoa. Naimisiin menemme parin vuoden kuluttua. Vietämme paljon aikaa koko porukalla, mutta teen myös asioita yksin lasteni kanssa ja olemme paljon lapsivapailla yhdessä. Meillä on avaimet toistemme kotiin ja voimme vapaasti liikkua kotiemme välillä. Olemme tutustuneet toistemme sukuihin ja vietämme myös toistemme sukulaisten kanssa aikaa. Jotenkin on vaikea ajatella, että me olisimme jotenkin vähemmän sitoutuneita toisiimme vain siksi, ettemme asu 24/7 saman katon alla. Asumme eri kodeissa siksi, koska tarvitsemme tiettyjä asioita asunnolta/ talolta ti
Meilläkin on tällainen suhde, mutta ilman lapsia. Naimisiin ollaan kans menossa.
Alue: Aihe vapaa
Tuollainen on seksisuhde käytännössä.