Surettaa ettei adoptioäitejä pidetä oikeina äiteinä
Kommentit (54)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äiti on se joka sen lapsen kasvattaa ja antaa turvaa sekä tukea elämässä. Se joka mussuttaa siitä että ainoastaan biologinen äiti on "oikea", kertoo vaan ihmisen omasta ylemmyydentarpeesta.
Bio äiti on aina bio äiti, hän on korvaamaton lapselle.
Toki adoptioon annetun lapsen äiti on luopunut äidin vastuusta ja velvollisuudesta. Lapsi ei välttämättä halua tietää mitään.t. sijaisvanhempi
Miten korvaamaton?
Lapsi ei lakkaa kysymästä bio äidin perään, kun kyse sijoituksesta, adoptio eri juttu. Toki adoptiossakin lapsi pohtii, miksi bio äiti luopui huoltajuudesta.
Sijoitetun lapsen identiteetti horjuu, koska ei voi ymmärtää sitä, miksi ei kelvannut omalle äidille. Hylkääminen on aina läsnä. Bio äitiä ei voi korvata.
Itse pidän adoptio äitiä lapsen äitinä. Siinä on bio äiti luopunut äitiydestä, vanhemmuuden vastuusta ja velvollisuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin no - kun sukuun syntyy biologinen lapsi niin ei se adoptiolapsi jaksa enää kiinnostaa. Samoin perintöä siirtyy biologisille lapsenlapsille aivan toista tahtia kuin adoptoidulle.
Säälistä lisääntymiskyvytöntä kohtaan saatetaan välillä haluta tavata myös sitä adoptoitua lapsenlasta.
Adoptoitu lapsi perii adoptio vanhemmat. On saman arvoinen bio lapsiin nähden.
Adoptoitu lapsi ei enää peri biologisia vanhempiaan.
Eikä adoptiolapsia oikeina lapsinaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äiti on se joka sen lapsen kasvattaa ja antaa turvaa sekä tukea elämässä. Se joka mussuttaa siitä että ainoastaan biologinen äiti on "oikea", kertoo vaan ihmisen omasta ylemmyydentarpeesta.
Bio äiti on aina bio äiti, hän on korvaamaton lapselle.
Toki adoptioon annetun lapsen äiti on luopunut äidin vastuusta ja velvollisuudesta. Lapsi ei välttämättä halua tietää mitään.t. sijaisvanhempi
Miten korvaamaton?
Lapsi ei lakkaa kysymästä bio äidin perään, kun kyse sijoituksesta, adoptio eri juttu. Toki adoptiossakin lapsi pohtii, miksi bio äiti luopui huoltajuudesta.
Sijoitetun lapsen identiteetti horjuu, koska ei voi ymmärtää sitä, miksi ei kelvannut omalle äidille. Hylkäämin
Paitsi sitten kun tutustuu bioäitiin ja aikuisena ymmärtää koko kuvion ja huomaa miten onnekas olikaan kasvaessaan sijaisperheessä biologisen äidin kanssa elämisen sijaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äiti on se joka sen lapsen kasvattaa ja antaa turvaa sekä tukea elämässä. Se joka mussuttaa siitä että ainoastaan biologinen äiti on "oikea", kertoo vaan ihmisen omasta ylemmyydentarpeesta.
Bio äiti on aina bio äiti, hän on korvaamaton lapselle.
Toki adoptioon annetun lapsen äiti on luopunut äidin vastuusta ja velvollisuudesta. Lapsi ei välttämättä halua tietää mitään.t. sijaisvanhempi
Miten korvaamaton?
Lapsi ei lakkaa kysymästä bio äidin perään, kun kyse sijoituksesta, adoptio eri juttu. Toki adoptiossakin lapsi pohtii, miksi bio äiti luopui huoltajuudesta.
Sijoitetun lapsen identiteetti horjuu, koska ei voi ymmärtää sitä, miksi ei kelvannut omalle äidille. Hylkäämin
Suomen sijoitussysteemi onkin huono lapsen kannalta. Monissa muissa maissa sijaisperheellä on oikeus tietyn ajan kuluttuja ja tiettyjen keiteerien täyttyessä hakea lapsen huoltajuutta ja adoptiota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin no - kun sukuun syntyy biologinen lapsi niin ei se adoptiolapsi jaksa enää kiinnostaa. Samoin perintöä siirtyy biologisille lapsenlapsille aivan toista tahtia kuin adoptoidulle.
Säälistä lisääntymiskyvytöntä kohtaan saatetaan välillä haluta tavata myös sitä adoptoitua lapsenlasta.
Adoptoitu lapsi perii adoptio vanhemmat. On saman arvoinen bio lapsiin nähden.
Adoptoitu lapsi ei enää peri biologisia vanhempiaan.
Eihän aiemmassa niin sanottukaan. Mikäli perheessä on sekä adoptio että bio lapsia, ovat he keskenään saman arvousia. Eli adoptoitu lapsi perii adoptio vanhemmat.
Mitä pitää tapahtua, että juuri sinun lapsesi kokee jonkun vieraan naisen tärkeämmäksi ja korvaamattomammaksi kuin mitä sinä itse äitinä olet?
Äitiys ja isyys eivät ole välttämättä biologista vaan sosiaalista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin no - kun sukuun syntyy biologinen lapsi niin ei se adoptiolapsi jaksa enää kiinnostaa. Samoin perintöä siirtyy biologisille lapsenlapsille aivan toista tahtia kuin adoptoidulle.
Säälistä lisääntymiskyvytöntä kohtaan saatetaan välillä haluta tavata myös sitä adoptoitua lapsenlasta.
Adoptoitu lapsi perii adoptio vanhemmat. On saman arvoinen bio lapsiin nähden.
Siitä ei ole kysymys, vaan siitä että isovanhemmat siirtävät eläessään vähin erin varallisuutta biologiselle lapsenlapselle, mutta eivät adoptoidulle. Haluavat että omaisuus pysyy suvussa kirjaimellisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin no - kun sukuun syntyy biologinen lapsi niin ei se adoptiolapsi jaksa enää kiinnostaa. Samoin perintöä siirtyy biologisille lapsenlapsille aivan toista tahtia kuin adoptoidulle.
Säälistä lisääntymiskyvytöntä kohtaan saatetaan välillä haluta tavata myös sitä adoptoitua lapsenlasta.
Adoptoitu lapsi perii adoptio vanhemmat. On saman arvoinen bio lapsiin nähden.
Siitä ei ole kysymys, vaan siitä että isovanhemmat siirtävät eläessään vähin erin varallisuutta biologiselle lapsenlapselle, mutta eivät adoptoidulle. Haluavat että omaisuus pysyy suvussa kirjaimellisesti.
Kuka vanhempi hyväksyy sen että isovanhemmat kohtelee lapsenlapsia eriarvoisesti?
Minä olen myös adoptoitu (Suomessa syntynyt, jos sillä nyt on jotain väliä). Adoptioäitini oli ihmishirviö, mutta kummasti siitä ei oikein koskaan voi ääneen puhua. Ihmiset eivät oikein meinaa uskoa sitä todeksi, joten olen ollut asiasta vain hiljaa.
Biologinen äitini oli objektiivisestikin ajateltuna olosuhteiden uhri. Liian nuori äidiksi ja vääränlaisten ihmisten ympäröimä. Hänkin oli äitinsä, minun isoäitini, hylkäämä. Siinä mielessä olen pahoillani hänen puolestaan. Ja sen puolesta, ettei adoptioon lapsensa antaneet saaneet silloin 80-luvulla minkäänlaista apua. Miettikää, mikä trauma se on äidille.
Ja lapselle.
Minut kumpikin nainen petti. Jos joku kysyy jotain äidistäni, vastaan ettei hän valitettavasti ole elämässäni mukana. Tällä viittaan bioäitiini. Adoptioäitini joi itsensä hautaan muutama vuosi sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin no - kun sukuun syntyy biologinen lapsi niin ei se adoptiolapsi jaksa enää kiinnostaa. Samoin perintöä siirtyy biologisille lapsenlapsille aivan toista tahtia kuin adoptoidulle.
Säälistä lisääntymiskyvytöntä kohtaan saatetaan välillä haluta tavata myös sitä adoptoitua lapsenlasta.
Adoptoitu lapsi perii adoptio vanhemmat. On saman arvoinen bio lapsiin nähden.
Siitä ei ole kysymys, vaan siitä että isovanhemmat siirtävät eläessään vähin erin varallisuutta biologiselle lapsenlapselle, mutta eivät adoptoidulle. Haluavat että omaisuus pysyy suvussa kirjaimellisesti.
Kuka vanhempi hyväksyy sen että isovanhemmat kohtelee lapsenlapsia eriarvoisesti?
Eipä ne isovanhemmat adoptiovanhemman mielipidettä kysele. Haluavat ainoastaan että omaisuus pysyy suvussa - kirjaimellisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas tuli Ammattivalittajalta kuolematon oneliner.
Kohta se varmaan alkaa (taas) kirjoitella ketjuja, joissa valittaa miten sillä on ikävä lastaan..
Lapsellahan on hyvä äiti.
Et voi puhua muiden puolesta. Siksi minusta on hassua että väität että lapsi tulisi aina kaipaamaan biologista äitiään.