Olen hoitoalalla ja suurin ongelma ei ole ikävät potilaat tai olosuhteet, vaan työkaverit joiden kanssa minulla ei ole mitään yhteistä

Olet hoitoalalla, oletko siis lähi- vai sairaanhoitaja? Ei ole mitään yleistä hoitoalaa. Kyllä, näissä, ihmisissä ja työpaikoissa on paljonkin eroa. Typeriä tuollaiset yleiset heitot.

Vierailija kirjoitti:

Puhuttaisiin edes yleisellä tasolla kiinostavista asioista, mutta jos yhden monologi on joka päivä "Hannu heräsi neljältä jo auraamaan" , "Hannu ei laittanut kalakeittoon porkkanaa" jne Hannu sitä-tätä-tuota ja vaihteeksi Pinjan eli tyttären kuulumiset ja Pinjan miehen vatsavaivat.... niin ARRRGHH.

Tämä nyt vasta mustavalkoinen ajatus on... oikeastiko olet sitä mieltä, että tällaisia keskustelijoita ei ole myös muilla aloilla. Olen itse ollut niin monella alalla, että tämä asia on tullut kyllä selväksi. 

Ps. Olin juuri hoitotyön jatkokoulutuksessa, jossa oli mukana myös kaksi aikaisemmin väitellyttä ihmistä. Toisella näistä puheenaiheet oli ihan ripsienpidennyksistä tositv:hen. Toinen taas puhui vaan itsestään ja omista ongelmistaan kuuntelematta muita ollenkaan. Jälki työssä oli toki hyvää, mutta niin se oli monella muullakin. Esim. eräällä lähihoitajalla.

Persoona kysymys tämä on. On huonoja työyhteisöjä ja sitten aivan loistavia, myös siellä hoitotyössä!

T: kätilö, psyk.sh. 

Näin lähihoitaja opiskelijana hieman pelottaa tulevaisuus.

Pelkät opiskelu kaverit on niin outoja. Puolet syö jotain lääkkeitä. Masennus ja unilääkkeitä, yksi nainen on nyt 3 kertaa opiskelemassa - aina jättänyt opinnot kesken. Toinen on viillellyt ranteensa ja osaa ei kiinnosta opiskelu pätkääkään. Juoruillaan ja puhutaan pahaa toisista.

Ja me ollaan aikuisryhmä. 

Oma viimeinen kokemukseni hoitoalalta oli persoonallisuushäiriöinen naisesimies. Sairas työhteisö, ei ollut todellakaan yhteisiä puheenaiheita siellä. Sen jälkeen vaihdoin alaa. Kyseinen eukko toimii yhä Espoon puolella johtotehtävissä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen akateemisesti koulutettu lähihoitaja. Lähihoitajaksi opiskelin yliopistotutkinnon jälkeen, koska omat syyni. EI ole minullakaan mitään yhteistä puheenaihetta muiden hoitajien kanssa, no röntgenhoitajat ja kätilöt ovat aika monipuolista sakkia, sekä monet potilaskuljettajat. Olen kiinnostunut ihan toisenlaisista jutuista kuin saippuaoopperat tai juorut. Yleensä yövuorossa menen päivystävän lääkärin kanssa juttelemaan lääketieteestä, jos tulee hiljaisia hetkiä ja ehtii kahvitella, meillä joskus jopa ehtii...  koska lääketiede kiinnostaa minua ja kun ollaan kuitenkin molemmat akateemisia. Ei siis tehdä tosiaan mitään muuta kuin puhutaan lääketieteestä tai muista sivistävistä aiheista. Taitaa vielä olla niin, että vain tämä lääkäri tietää akateemisesta taustastani, hän keksi sen, kun epähuomiossa puhuin yhden toimenpiteen aikana akateemisesti. Eli paljastuin. Sen jälkeen olen ollut

"Anteeksi, mutta kuulostaa oudolta, ettet ole huomannut, että yliopiston käyneitä on paljon hoitotyössä. Suurin osa sh:na tai kätilöitä sekä röntgenhoitajina. Tunnen kyllä myös lähihoitajiakin. "

Suurin osa ei todellakaan ole yliopiston käyneitä. Sairaanhoitajat ja muut ovat toki voineet valmistua ammattikorkeakoulusta, mutta ei se yliopisto ole. 

eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen akateemisesti koulutettu lähihoitaja. Lähihoitajaksi opiskelin yliopistotutkinnon jälkeen, koska omat syyni. EI ole minullakaan mitään yhteistä puheenaihetta muiden hoitajien kanssa, no röntgenhoitajat ja kätilöt ovat aika monipuolista sakkia, sekä monet potilaskuljettajat. Olen kiinnostunut ihan toisenlaisista jutuista kuin saippuaoopperat tai juorut. Yleensä yövuorossa menen päivystävän lääkärin kanssa juttelemaan lääketieteestä, jos tulee hiljaisia hetkiä ja ehtii kahvitella, meillä joskus jopa ehtii...  koska lääketiede kiinnostaa minua ja kun ollaan kuitenkin molemmat akateemisia. Ei siis tehdä tosiaan mitään muuta kuin puhutaan lääketieteestä tai muista sivistävistä aiheista. Taitaa vielä olla niin, että vain tämä lääkäri tietää akateemisesta taustastani, hän keksi sen, kun epähuomiossa puhuin yhden toimenpiteen aikana ak

Ei kukaan sanonut, että iso osa... vaan, että niitä on yllättävän paljon. Olet ilmeisen ylemmyydentuntoinen kun luulet, ettei sh tai kätilö erota amk:ta ja yliopistoa toisistaan. 

Se taas kertoo sinun tyhmyydestä, vaikka ilmeisesti olet siellä "yliopistossa" istunut. Oletko ajatellut, että ihmisillä saattaa arvot ja toiveet elämästä muuttua? Tai, ettei se yliopistossa opiskeltu ala vastannutkaan sitä mitä ajatteli? Ei edes tiedollisesti. 

Olen itse vaihtanut kasvatustieteistä hoitotyöhön... lasten psykiatria vain kiinnosti enemmän ja nyt olenkin lastenpsykoterapeutti. 

Miksi et kuunnellut itseäsi opiskeluaikana? Minkä tyyppisellä alalla sitten olisi ihmisiä joiden kanssa synkkaisi enemmän?

Eihän töissä ole pakko kaveerata muiden kanssa, mutta kuten kirjoitat; se käy raskaaksi olla sellaisessa ympäristössä joka päivä puolet hereilläoloajasta, jossa ei ole oikein mitään ymmärrystä ja samanhenkisyyttä muiden kanssa. 

Sinä tosiaan olet varmaan väärässä paikassa, kuulostaa siltä. 

Itse olen miettinyt ihan samaa, kun mielessä olisi alkaa downshiftaamaan tässä kohtaa työuraa. Sairaanhoitajaksi opiskelu kävisi luultavasti helposti ja työkään ei paljoa aivoja rasittaisi. Mutta kestäisikö naisten sairaita työyhteisöjä? Saisikohan miehenä olla enemmän omissa oloissaan kun ei valtapelit kiinnosta?

Toinen vaihtoehto olisi joku tehdastyö, mutta hoitajana parempi palkka ja ainakin tällä hetkellä hyvä mahdollisuus keikkailla.

Ei töissä tarvitse olla kaikkien kanssa kavereita mutta töiden täytyy kuitenkin sujua.

Olen samaa mieltä. Ihan kamalin työpaikka ihmisineen oli just hoitoala. Sairaanhoitajat ja lähihoitajat.

Mä olen keikkalainen juuri siksi, etten jaksa samoja ihmisiä kauaa (pl puoliso ja aikuinen lapsi). Töissä voi olla myös vaan töissä, se on mukavan helppoa ja draamatonta.

Sairaala- ja osastomaailma hoitoalalla on ne kauheimmat paikat tehdä töitä.

Voisin kokemastani kirjoittaa vaikka kirjan, johon kuuluu häiriintyneet esimiehet ja hänen suosikkihoitajien kaarti. Työpaikkakiusaaminen. Pätemisen tarve. Valehtelu, pahan puhuminen jne.

Olen aikoinaan lähtenyt osastotyöstä työpaikkakiusaamisen vuoksi, irtisanoin itseni tietämättä uudesta työpaikasta.

Olisi vain pitänyt lähteä aikaisemmin, mutta kaikki kai tapahtuu ajallaan.

Viimeiset 10vuotta tehnyt hoitajana töitä omalla vastaanotolla, mukava työyhteisö. Olemme tekemisissä työkavereiden kanssa pari kertaa kuussa.

En ikinä enää menisi osastotyöhön, tai työyhteisöön jossa pitäisi nähdä / ollla tekemisessä päivittäin työkavereiden kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Puhuit akateemisesti. :D Oikeasti tuli oikein sanomaan asiasta ja sen jälkeen olette yhdessä puhuneet sivistyneesti? Kuten tuossa joku jo mainitsikin niin hoitoalalla ihan lähihoitajinakin on paljon entisiä akateemisia. Osalle ei ole ollut töitä, mutta moni on myös vaihtanut alaa jonkun elämäntilanteen takia mikä on pistänyt arvoja uusiksi ja on halunnut ihmisläheisen ammatin. Ja mitä nyt kenelläkin. Itse arvostan hoitotyössä eniten sosiaalisuutta ja aitoutta. Voiko noin hienossa seurassa, missä löydetään juttuseuraa, kun toinen huomaa, että puhut akateemisesti, kertoa esim. siitä puolestasi joka iltaisin viihdyttää itseään vauvalehden av-palstalla? Luulet, että akateemisuutesi aiheuttaa kateutta, mutta kyllä mä sanoisin, että jos sinusta ei pidetä niin syyt löytyy jostain ihan muualta. Kuin siitä akateemisuudesta. Mainitsinko jo, akateemisuudestasi? 

Myötähäpeää se aiheuttaa. Tai ehkä meidän laitoksella (Tku HKTL) vaan oli vähemmän seipäänniellyttä sakkia. T akateeminen sairaalahuoltaja, vaihteeksi ekassa ammatissaan

Vierailija kirjoitti:

Olen akateemisesti koulutettu lähihoitaja. Lähihoitajaksi opiskelin yliopistotutkinnon jälkeen, koska omat syyni. EI ole minullakaan mitään yhteistä puheenaihetta muiden hoitajien kanssa, no röntgenhoitajat ja kätilöt ovat aika monipuolista sakkia, sekä monet potilaskuljettajat. Olen kiinnostunut ihan toisenlaisista jutuista kuin saippuaoopperat tai juorut. Yleensä yövuorossa menen päivystävän lääkärin kanssa juttelemaan lääketieteestä, jos tulee hiljaisia hetkiä ja ehtii kahvitella, meillä joskus jopa ehtii...  koska lääketiede kiinnostaa minua ja kun ollaan kuitenkin molemmat akateemisia. Ei siis tehdä tosiaan mitään muuta kuin puhutaan lääketieteestä tai muista sivistävistä aiheista. Taitaa vielä olla niin, että vain tämä lääkäri tietää akateemisesta taustastani, hän keksi sen, kun epähuomiossa puhuin yhden toimenpiteen aikana akateemisesti. Eli paljastuin. Sen jälkeen olen ollut vähän varovaisempi: olen oppinut, että suomessa

Niin, akateeminen tekee lähärin hommia jos pää ei ole kestänyt akateemista maailmaa, gradu jäi tekemättä tai ei onnistu saamaan akateemista työtä. Siksi sitä akateemisuutta ei kannata niin kovin tuoda esille edes toisille akateemisille.

P.S. Oikeasti akateemisen ei tarvitse noin kovin korostaa akateemisuuttaan.

Olen aivan muulla alalla. Ei mitään yhteistä, pidän huolen että kanssani puhutaan pelkkää asiaa. Eivät tiedä minusta mitään työn ulkopuolista asiaa, elleivät sitten yritä muuta kautta urkkia, mitä todennäköisesti tekevät. Olen hankalan ja yksioikoisen maineessa, tosin kukaan ei ainakaan edessäpäin minulle ryppyile. t. "hoidetaan homma ja lähdetään pois"

Meillä onneksi töissä puhutaan vaan töistä eikä  yksityisasioista.