Lue keskustelun säännöt.
Uusperhe ja miehen lapset
19.01.2024 |
Meillä on uusperhe, jossa asuu minä ja mies ja minun kolme lastani aiemmasta liitosta. Lisäksi meillä käy säännöllisesti miehen kaksi lasta hänen aiemmasta liitostaan. Kaikki lapset ovat alakouluikäisiä. Yhteisiä lapsia meillä ei ole. Olemme olleet yhdessä jo useamman vuoden ja meidän arkemme on hyvin toimivaa.
Miehen exän on ollut hyvin vaikea hyväksyä meidän nykyistä perhetilannetta, vaikka hän oli alunperin se, joka on lähtenyt. Mieheni ei saisi olla minun lasteni kanssa, vaan heidän pitäisi olla yksinään minun vastuullani. Etenkin, kun miehen lapset tulevat meille, miehen pitäisi olla 100% heidän kanssaan. Ymmärrän, että miehen pitää viettää aikaa etenkin omien lastensa kanssa, mutta ei meidän uusperhe toimisi mitenkään, jos olisi sinun lapset ja minun lapset. Meillä on kotona säännöt, jotka koskevat kaikkia viittä lasta. Meillä kiitetään, pyydetään anteeksi, nollatoleranssi mihinkään väkivaltaan jne. Ihan normaalit lastenkasvatusrajat. Etenkin miehen vanhemman lapsen on vaikea noudattaa sääntöjä. Liekö vika kasvatuksen puutteessa vai alkavassa murrosiässä, ken tietää. Lapselle meillä kerrataan aina säännöt ja ohjataan lempeästi, mutta jämäkästi toimimaan oikein. Molemmat aikuiset kasvattavat kummankin lapsia.
Nyt on sitten se tilanne, että miehen lasten äiti tulee lankoja pitkin, kun miehen lapset eivät koe oloansa tervetulleiksi meille. Syy ilmeisemmin on siinä, että minä olen ojentanut lapsia. En vain mitenkään halua sellaista tilannetta, että minä olen aina se paha äitipuoli, mutta ei sekään toimii, että käyn aina "kantelemassa" miehen lapsista miehelle, että hän voi heitä komentaa. Minä kun en saisi miehen lasten äidin mielestä puuttua heidän meillä oloon, siis oloon myös minun kotonani.
Olen ehdottanut, että voisimme kaikki aikuiset istua pöydän ääreen ja keskustella tilanteesta, mutta tämä ei ole miehen exälle sopinut. Hän ei halua olla kanssani missään tekemisissä. En oikein enää tiedä, mitä muuta voisin tilanteen etten tehdä..
Jos omien lasteni isä löytää joskus uuden naisen itselleen, olen päättänyt olla hänen kanssaan hyvissä väleissä, koska silloin kaikki vain toimii paljon paremmin.
Miten muilla on uusperheissä, joissa kummallakin aikuisella on lapsia aiemmista liitoista?
Kommentit (31)
Vierailija kirjoitti:
En tiä mutta on aika ihmeellistä että tekee kolme lasta jonkun kanssa ja sitten huomataan ettei sovitakaan yhteen.
En ole ap, mutta ihmiset muuttuvat. Minäkin luulin, että en koskaan eroaisi. Oli sitten 20 vuoden jälkeen pakko ajatella omaa ja lasten hyvinvointia ja erosin.
Ex vain muuttui. Ei mitään syytä eikä selitystä niille tiuskimisille, pilkkaamiselle ja irvistyksille. Järkyttävää oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kokevatko ne miehen lapset, että teillä on uusperhe? Siis, että TE olette kaikki yhdessä perhe? Vai onko sen niin, että miesten lasten perhe on rikottu, ja nyt sinä siinä yrität syöttää ulkokultaista uusperheajatusta, että "me olemme kaikki yhtä isoa perhettä ja elämme hyvin toimivaa arkea".
Kuka ne säännöt on laatinut? Oletko sinä vain vienyt sinun ja lastesi säännöt tuohon uuteen "perheeseen" ja mies on ne mukisematta hyväksynyt? Miehen lapset joutuvat sitten vain totuttautumaan niihin uusiin säätöihin, koska "kyllä lapset sopeutuvat". Millä tavalla sinun lastesi säännöt ovat muuttuneet - eivät mitenkään? Ei mikään ihme, että miehen lapset oireilevat ja käyttäytyvät "puutteellisesti kasvatettuina", mutta sinun lapsesi eivät oireile.
Ja kaiken kukkuraksi SINÄ olet ehdottelemassa jotain perhepalavereita, jotta saat saneltua nämä sinun sääntösi myös miehen eksälle. Mies vetäytyy mykkänä. Kaiken kuorrutat hyvien v
Hyvin sanottu ja olen samaa mieltä.
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisesti ojennat niitä lapsia ihan liikaa. Kiellät ja komennat, ja omat mussukat on etusijalla. Nämä lapset todennäköisesti kokevat epäoikeudenmukaisuutta, mikä on kaikkein vahingollisinta lapsille ja muistavat sen aina.
Meidän uusperheessä oli tilanne juuri tämä. Ainakin miehen lasten mielestä minä toimin juuri näin.
Kielsin ja komensin. Ja juuri miehen lapsia. Heidän mielestään lellin omaani, kun en kieltänyt ja komentanut tätä.
Asia nyt vaan on kuitenkin niin, että niitä miehen lapsia kielsin ja komensin, kun nykit viukui, sisaruksia kuristettiin, muita haukuttiin jne. Omaani ei tarvinnut, kun tällaista ei tapahtunut. Oma näkemykseni on se, että omani kasvatus muuttui myös todella tiukaksi, kun joskus oli "pakko" häntäkin ihan pienistä asioista komentaa, että olisi tuntunut miehen lapsista, etteivät ole ainoita, joita kasvatetaan.
Vierailija kirjoitti:
Sellainen tarina sieltä. Niin tuttu kirjoitustyyli ja käsiala.
Epäilen että näitä kirjottaa joku tylsistynyt kirjailija tai wannabe, ehkä Katri Manninen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiä mutta on aika ihmeellistä että tekee kolme lasta jonkun kanssa ja sitten huomataan ettei sovitakaan yhteen.
En ole ap, mutta ihmiset muuttuvat. Minäkin luulin, että en koskaan eroaisi. Oli sitten 20 vuoden jälkeen pakko ajatella omaa ja lasten hyvinvointia ja erosin.
Ex vain muuttui. Ei mitään syytä eikä selitystä niille tiuskimisille, pilkkaamiselle ja irvistyksille. Järkyttävää oli.
On se kumma että se mies on se joka yhtäkkiä aina muuttuu. Ihan simsalabim.
Nainen on aina herttainen oma itsensä, miehestä tulee kuspää.
Ja kolme lasta ehditty ensin tekemään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä molemmilla omia lapsia, ei yhteisiä. Naimissa 10 vuotta. Nyt minun lapseni ovat jo aikuisia, miehen lapset teinejä.
Meillä on ollut aina periaate, että emme yritä ängetä meitä ydinperheen muottiin. Eli molemmat ensi sijassa kasvattavat omat lapsensa. Edelleen kierrätämme käskyt biologisen vanhemman kautta, mikäli tilanne ei ole akuutti. Tällä tavalla kaikilla on hyvät suhteet joka suuntaan.
Me olemme myös ensi sijassa hoitaneet ja viihdyttäneet omat lapsemme. No, meidän lapset eivät ole samanikäisiä, niin ei tässä ole ydinperhettä voinut edes leikkiä. Eli mies on viikonloput 100 % omien lastensa kanssa. Nykyäänkin, vaikka omani ovat jo aikuisia, koska minähoidan ne viikonloput muistisairasta äitiäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näinhän se menee, että nainen tuo omat sääntönsä myös uusperheeseen ja kuvittelee, että kaikkien pitäisi mukisematta niitä totella.
Jätä se ex nyt kokonaan pois kuvioista ja pidä perhepalaveri uusperheesi kanssa. Sopikaa säännöt yhdessä ja ota myös lasten mielipiteet huomioon. Helpompi noudattaa sääntöjä kun on voinut niihin itse vaikuttaa. Natsimutsi-meininki harvoin toimii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei AP! Kuinka usein sun lapset ovat isänsä luona?
Kokevatko ne miehen lapset, että teillä on uusperhe? Siis, että TE olette kaikki yhdessä perhe? Vai onko sen niin, että miesten lasten perhe on rikottu, ja nyt sinä siinä yrität syöttää ulkokultaista uusperheajatusta, että "me olemme kaikki yhtä isoa perhettä ja elämme hyvin toimivaa arkea".
Kuka ne säännöt on laatinut? Oletko sinä vain vienyt sinun ja lastesi säännöt tuohon uuteen "perheeseen" ja mies on ne mukisematta hyväksynyt? Miehen lapset joutuvat sitten vain totuttautumaan niihin uusiin säätöihin, koska "kyllä lapset sopeutuvat". Millä tavalla sinun lastesi säännöt ovat muuttuneet - eivät mitenkään? Ei mikään ihme, että miehen lapset oireilevat ja käyttäytyvät "puutteellisesti kasvatettuina", mutta sinun lapsesi eivät oireile.
Ja kaiken kukkuraksi SINÄ olet ehdottelemassa jotain perhepalavereita, jotta saat saneltua nämä sinun sääntösi myös miehen eksälle. Mies vetäytyy mykkänä. Kaiken kuorrutat hyvien välien vaalimisella ja muulla p...alla. Kuka tuollaista haluaa katsella?
Myönnä jo: Sinä, sinun miehesi, sinun lapsesi ja miehen lapset ETTE OLE perhe muualla kuin sinun kuvitelmissasi. Ja teidän arkenne ei ole "hyvin toimivaa", koska lapset siinä oireilevat.