Antipsykooteista eroon

Vierailija kirjoitti:

Unettomuus ja pakko-oireiset kehää kiertävät ajatukset ovat myös tyypillisiä psykoottisen mielensairauden merkkejä. Oletko ap rehellisesti varma että mitään muuta kuin unettomuus ja ehkä siihen liittyvä masentuneisuus ja ahdistus ei ole? Ei edes lääkärin mielestä? Joskus ihminen on sairaudentunnoton..

Joissain lähteissä pakko-oireisuutta pidetään poissulkevana psykoosille/skitsofrenialle. Erilaisia koulukuntia?

-eri sivusta

nosto

nosto

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Unettomuus ja pakko-oireiset kehää kiertävät ajatukset ovat myös tyypillisiä psykoottisen mielensairauden merkkejä. Oletko ap rehellisesti varma että mitään muuta kuin unettomuus ja ehkä siihen liittyvä masentuneisuus ja ahdistus ei ole? Ei edes lääkärin mielestä? Joskus ihminen on sairaudentunnoton..

Joissain lähteissä pakko-oireisuutta pidetään poissulkevana psykoosille/skitsofrenialle. Erilaisia koulukuntia?

-eri sivusta

Kuullostaisi järkeenkäypälle. 

nosto

nosto

Aloittaja, onko sinulla ocd vai miksi niin pakonomaisesti täällä kyselet? En sano tätä pahalla (minulla on itselläni vaikea ocd), mutta mikäli sinulla on pakko-oireita, kannattaa niihin hakea erp-terapiaa. Tuo jatkuva pakko ja pelko, nyt vaan hengität, elät päivän kerrallaan etkä mieti koko asiaa. Lääkkeistä vieroittuminen vie aikaa. Kovasti ne ovat rapakon tuolla puolen ainakin alkaneet lääkitsemään ocd:ta antipsykooteilla, sivuoireet huomioon ottaen kuulostaa todella riskialttiilta. Suurinosa mt ongelmista ratkeaa parhaiten terapialla ja uudemmilla, nopeasti puoliintuvilla lääkkeillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Unettomuus ja pakko-oireiset kehää kiertävät ajatukset ovat myös tyypillisiä psykoottisen mielensairauden merkkejä. Oletko ap rehellisesti varma että mitään muuta kuin unettomuus ja ehkä siihen liittyvä masentuneisuus ja ahdistus ei ole? Ei edes lääkärin mielestä? Joskus ihminen on sairaudentunnoton..

Joissain lähteissä pakko-oireisuutta pidetään poissulkevana psykoosille/skitsofrenialle. Erilaisia koulukuntia?

-eri sivusta

Vaikea pakko-oireinen häiriö muistuttaa jo hieman psykoosia. Kokemusta on. Mutta ocd:n kanssa voi neuvotella. Psykoottisen ei. He elävät ihan omissa maailmoissaan. Lääkärit ja moni tavis luulee ocd:n olevan joku quirky kynien järjestely tai kirjahyllyn järjestely värien mukaan- sairaus, eli mieto spesiaali uniikkilumihiutalesairaus. Pure O onkin ihan eri maata. Ihmiselle voi vakuutella taivaan ja maan, silti siellä päässä kytee "mitä jos?"-ajatukset ja ne aiheuttavat stressiä.

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja, onko sinulla ocd vai miksi niin pakonomaisesti täällä kyselet? En sano tätä pahalla (minulla on itselläni vaikea ocd), mutta mikäli sinulla on pakko-oireita, kannattaa niihin hakea erp-terapiaa. Tuo jatkuva pakko ja pelko, nyt vaan hengität, elät päivän kerrallaan etkä mieti koko asiaa. Lääkkeistä vieroittuminen vie aikaa. Kovasti ne ovat rapakon tuolla puolen ainakin alkaneet lääkitsemään ocd:ta antipsykooteilla, sivuoireet huomioon ottaen kuulostaa todella riskialttiilta. Suurinosa mt ongelmista ratkeaa parhaiten terapialla ja uudemmilla, nopeasti puoliintuvilla lääkkeillä.

Onko sulla tietoa, kuinka kauan vieroittautuminen vie pisimmillään aikaa? 🥹 Mitkä sivuoireet ovat yleisimpiä hitaasti puoliintuvilla lääkkeillä? 

nosto

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja, onko sinulla ocd vai miksi niin pakonomaisesti täällä kyselet? En sano tätä pahalla (minulla on itselläni vaikea ocd), mutta mikäli sinulla on pakko-oireita, kannattaa niihin hakea erp-terapiaa. Tuo jatkuva pakko ja pelko, nyt vaan hengität, elät päivän kerrallaan etkä mieti koko asiaa. Lääkkeistä vieroittuminen vie aikaa. Kovasti ne ovat rapakon tuolla puolen ainakin alkaneet lääkitsemään ocd:ta antipsykooteilla, sivuoireet huomioon ottaen kuulostaa todella riskialttiilta. Suurinosa mt ongelmista ratkeaa parhaiten terapialla ja uudemmilla, nopeasti puoliintuvilla lääkkeillä.

Onko sulla tietoa, kuinka kauan vieroittautuminen vie pisimmillään aikaa? 🥹 Mitkä sivuoireet ovat yleisimpiä hitaasti puoliintuvilla lääkkeillä? 

En ole lääkäri eikä ole omakohtaista kokemusta. Kuullut kuitenkin olen, että kestää pitkäänkin. Nyt sinun kannattaisi olla miettimättä, kuinka kauaa sinulla se kestää. Mieti hyviä asioita, käy ulkona, pidä itsestäsi huolta. Moni on sanonut sivuoireiden, kuten unettomuuden tai tunteiden latistumisen palautuvan pikkuhiljaa. Joidenkin tapauksessa se on kuukausia, toisilla vuosia. Se on tosin varmaa, että tällä miettimisellä olosi ei tule paranemaan. Kannattaa ajatella, että tämä unettomuus on nyt ikäänkuin sairaus, joka kestää aikansa ja miettimällä se ei parane. Flunssakin kestää tovin, mutta lopulta sekin paha olo lähtee pois. Ota vaikka haasteeksi itsellesi että aluksi kun alat tätä kysymystä miettimään, niin älä anna sille huomiota päässäsi hetkeen. Siitä sitten yrität vähitellen olla kokonaisen päivän miettimättä tai googlailematta. Nyt pitää vaan hyväksyä, että nämä sivuoireet kestävät aikansa. Lykkyä tykö.

Ja mä kuvittelin paranevani lääkkeillä. 🥹. No yritän nyt selviytyä ensin vaikka 10kk lopettamisesta, ja sitten vuoden, ja aina edelleen kahteen vuoteen. Luulisi jo silloin olevan nähtävissä mikä mun palautumis-prosentti on. Jos mulle ylipäätään edes suodaan elinaikaa, ei sitäkään tiedä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Unettomuus ja pakko-oireiset kehää kiertävät ajatukset ovat myös tyypillisiä psykoottisen mielensairauden merkkejä. Oletko ap rehellisesti varma että mitään muuta kuin unettomuus ja ehkä siihen liittyvä masentuneisuus ja ahdistus ei ole? Ei edes lääkärin mielestä? Joskus ihminen on sairaudentunnoton..

Joissain lähteissä pakko-oireisuutta pidetään poissulkevana psykoosille/skitsofrenialle. Erilaisia koulukuntia?

-eri sivusta

Kuullostaisi järkeenkäypälle. 

Eri mielipiteitä vaan. 

Samalle ihmiselle saa laittaa molemmat diagnoosit. 

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti luulin, että opin lääkkeillä nukkumaan ja siksi söin niitä jatkuvasti, jäin riippuvaiseksi, toleranssi kasvoi, aivomuutokset...

Aluksi ajattelin ottaa vain silloin tällöin, mutta sitten noudatin lääkärin ohjeita. 

Lääkärit eivät tosiaan välitä. Et ole huono etkä lähellekään ainoa ihminen, joka on sortunut vastaavaan. Unettomuus on sellaista todellisuutta, jonka edessä sortuu narsistien uhriksi. Tietävät sen eivätkä haluakaan muuttaa tapojaan. Liian hyvä liksa pelkästä istumisesta ja muutamasta naputteluhetkestä. Ei mene kynnetkään pilalle eikä meikki sotkeennu, kun istuskelee vain ja vetää jokaisen vastaanoton samalla kaavalla. 

Mulla toimii yhdistelmä. Mutta siinä on bentsoja mukana, joten tuskin mitään apua kertoa. 

Vierailija kirjoitti:

Ja mä kuvittelin paranevani lääkkeillä. 🥹. No yritän nyt selviytyä ensin vaikka 10kk lopettamisesta, ja sitten vuoden, ja aina edelleen kahteen vuoteen. Luulisi jo silloin olevan nähtävissä mikä mun palautumis-prosentti on. Jos mulle ylipäätään edes suodaan elinaikaa, ei sitäkään tiedä. 

Mulla on auttanut lukea/kuunnella narsistien uhrien kokemuksia. Lääkärien käytös täyttää kriteerit, joten jos vain kestää käydä tunteita läpi vaikka palastellen, se voisi auttaa? Tarinoissa on onnellisia loppuja, mikä voisi auttaa huijaamaan itseä edes hetkeksi siihen, että itsekin selviää vielä. 

Mä pelkään lääkkeiden äkkilopetuksia (tapahtunut mm. masennuslääkkeiden kohdalla, jotka unettomuuteen), joten jaan tuntemuksesi. Vaikken lääkkeetön olekaan nyt, saatan olla hetkenä minä hyvänsä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumpi on turvallisempi vieroittautumisen näkökulmasta, Ketipinor vai Mirtazapin? Mulle määrätty molempia, ja niille on nyt tarve, mut pelottaa nää jutut ja mieluummin valitsen sen, joka ei tuhoa tulevaa unensaantikykyäni.

Eikö lääkkeitä määränneen lääkärin tulisi tietää? Kysy lääkäriltä. 

Lääkäri kertoo sen mitä haluaa. Yleensä puhuu vaarattomuudesta ja siitä, ettei toleranssia synny. 

Ei kannata uskoa, ellei löydy joku, joka uskoo että mitä tahansa voi tapahtua. 

Onko sinulla ap ystäviä tai perhettä? Ehkä sinulle tekisi hyvää välillä keskittää sitä vähää energiaa johonkin muuhun kuin itsesi miettimiseen? Jos on ystäviä ympärillä vietä aikaa heidän kanssaan? Tuollainen saman asian pakonomainen jankkaaminen ja uhriutuminen on usein läheisille kyllä raskasta käytöstä mutta ehkä teet sitä vain täällä palstalla.

Kurja tilanne, mutta jos olet ennen lääkitystä nukkunut 21 h viikossa eli keskimäärin 3h öitä ja nyt 14h viikossa eli 2h öitä. Niin eipä se lääkityksen vaikutus lopulta aivan niin dramaattinen ole..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumpi on turvallisempi vieroittautumisen näkökulmasta, Ketipinor vai Mirtazapin? Mulle määrätty molempia, ja niille on nyt tarve, mut pelottaa nää jutut ja mieluummin valitsen sen, joka ei tuhoa tulevaa unensaantikykyäni.

Eikö lääkkeitä määränneen lääkärin tulisi tietää? Kysy lääkäriltä. 

Molemmista lääkärit sanovat että on ihan turvallisia, mutta varsinkin ketipinorista kuulen PALJON näitä juttuja. 

Ota ne lääkkeesi. Mulla menee keto ja mirta ja paljon muuta , en mieti tulevia eikä sunkaan pitäisi. Siihen on syy miksi sulle on määrätty lääkkeet!!!!

Sama sullekin päin. On ihan syynsä, miksi haluat toisen uskovan että tiedät, mikä on hänelle parhaaksi. 

Saattaisit tarvita vahvempaa otetta, jotta grandiositeetti saataisiin hallintaan. Terapiaa ehkä, jos olet valmis sitoutumaan kohtaamaan oman tarpeesi kontrolloida muita. 

Ap tänäänkin näköjään koko päivän toistanut samaa asiaa täällä säälittävien itkusilmähymiöiden kera. Menisit jo unta odottamaan.

Ap hyvin sairas 🥺 Ap raskas 🥺 Ap riittävästi toistanut 🥺 Nyt ap nukkumaan 🥺🥺🥺🥺