Antipsykooteista eroon

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle määrättiin työuupumuksen aiheuttamaan hankalaan unettomuuteen ja ahdistukseen ketiapiinia ensimmäisenä lääkkeenä, ongelman jatkuessa annosta vain nostettiin. Psykiatrian konsultaatiossa opastettiin nostamaan jopa 300mg/vrk. Tämä on täysin vastoin unettomuuden Käypä hoito ym. suosituksia, kun mitään psykoottista sairautta ei ole ja lääkitys vei toimintakyvyn päivälläkin. Kannattaa ottaa selvää tutkimuksiin perustuvista suosituksista ennen lääkäriin menoa jos vain jaksaa, sillä voi välttyä pirullisilta ongelmilta! Toivottavasti joku ehtii ennen ongelmia.

Kannatan hidasta, kehoa ja mieltä kuuntelevaa annoksen laskemista. Niin pääsin itse eroon lääkityksestä vaikka hyvän luonnollisen unen palautuminen ylivirittymisen jälkeen veikin lähes kaksi vuotta. Elämänlaadun ja lopputuloksen kannalta parempi nukkua lääkkeillä kuin ei ollenkaan, joten eipä kannata hätäillä. Aivokemia

Löysin jälkeenpäin tiedon, että 10mg Olanzapiinia vastaa noin 500mg Ketiapiinia. 😣. Eli mulla oli tavallaan 600 mg Ketiapiinia, jos lasketaan yhteen 100mg varsinaista Ketipinoria. Ja rauhoittavat päälle. Onko joku palautunut tällaisesta lääkemäärästä? 

nosto

Käyn aina välillä vilkaisemassa, jos jollain olisi vielä jotain lisättävää ketjuun. 

nosto

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lenkille vaan niin tulee uni hyvin. Päihteiden käyttö pitää lopettaa jos sellaista vielä harrastaa.

En käytä päihteitä ja teen kaikkeni nukkumisen eteen. 🥹. Lääkkeet voisi kyllä vastedes mielestäni laskea päihteiksi. 

Et ilmeisesti käy töissä, opiskele...? Keskityt vaan tekemään kaikkesi nukkumisen eteen. Kyllä takuulla nukahtelet ns. mikrounia tietämättäsi. Kukaan lääkäri ei tietenkään osaa asiaasi sanoa mitään?

Antipsykootteja ei pidä omin päin lopettaa. Asiasta pitää neuvotella lääkärin kanssa! 

Isoja annoksia sinullakin ollut. Minä söin maksimissaan 50mg/ilta ketiapiinia, tuolla annoksella tuli jo fyysisiä sivuoireita ja olin aamupäivän jotenkin hidas, toiminta pysähteli ja oli epäloogista. Saatoin vaikka leipää tehdessä  unohtaa mitä olen tekemässä ja avata esim. laatikon ilman syytä, sitten havahtuen. Taisin syödä lääkettä vajaan vuoden verran, muistikuvat tuolta selviytymisen ajalta loputtomien, muistilappujen, muistutusten ja oman työn tarkistamisen ajalta on osin hataria.

Sitten romahdin ja kun pieni sairausloma ei riittänyt, apua ei saanut kiireiseltä julkiselta, päädyin yksityispuolelle hoitosuunnitelmaa varten. Kunnon pätkä kerralla sairauslomaa ilman stressiä nopeasta työhön paluusta, zopiclonia alkuun uneen ja ahdistukseen bentsoja, sitten myöhemmin miedompana doksepiinia kun uni alkoi olla 6h luokkaa, vortioksetiini mielialaa ja toimintakykyä tukemaan, terapialähete. Tilanne vaihteli ja alkuun kun sain nukuttua, vajosin aiemman ahdistuneen virityksen sijaan alivireyteen päivisin. Muisti oli hatara ja en jaksanut enään mitään. Se tuntui olevan osa toipumista ja hiljalleen päivät sujui paremmin, pieniä tavoitteita esim. käydä kävelyllä ja syödä kahdesti, palasin osa-aikatöihin kun tämä onnistui. Ehkä liian aikaisin mutta selvisin. Murentelin lopulta lääkkeitä pieniin osiin noin vuoden, ehkä lopulta henkiseksi turvaksi kunnes uskalsin lopettaa.

Uni ei aina ole hyvää, nukahtaminen kestää 1-3h, heräilen paljon ja fyysisiä oireita on välillä jäljellä ahdistuksen ajasta, mutta elän nyt hyvää elämää. Kun unet menee, sydän hakkaa tms. en sovi mitään ylimääräisiä menoja ja pysyn rauhallisessa liikkeessä, parempi minulle kuin jäädä täysin passiivisena kotiin vapaa-ajaksi ahdistumaan. Kävelen luonnossa, jumppaan, teen rentoutumisharjoituksia, luen ym. kunnes helpottaa. Säännöllinen unirytmi, ajatusmelskeen sijaan kehomeditaatiot illalla ja liikunta iltapäivällä tuntuu tekevän hyvää. Ahdistavien uutisten ja väkivaltaviihteen välttäminen myös, mikä kutakin ahdistaa ja virittää. Korvatulpat on hyvä koska herään yhä kaikkeen pelästyen. Tilanne kuitenkin edelleen paranee koko ajan ajan kuluessa :)

Toivottavasti sinunkin toipumisen tie etenee hyvään elämään, vaikka pysyvää rauhaa ja onnea tuskin onkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lenkille vaan niin tulee uni hyvin. Päihteiden käyttö pitää lopettaa jos sellaista vielä harrastaa.

En käytä päihteitä ja teen kaikkeni nukkumisen eteen. 🥹. Lääkkeet voisi kyllä vastedes mielestäni laskea päihteiksi. 

Et ilmeisesti käy töissä, opiskele...? Keskityt vaan tekemään kaikkesi nukkumisen eteen. Kyllä takuulla nukahtelet ns. mikrounia tietämättäsi. Kukaan lääkäri ei tietenkään osaa asiaasi sanoa mitään?

En tällä hetkellä jaksa (vaikka en tunne väsymystä, niin elimistö huutaa lepoa, sydän jne.) töitä tai opiskelua. Mun muisti ja kognitio on Alzheimer vanhuksen tasolla. Katselen tässä tämän 4kk lisäksi vielä kuutisen kuukautta. Jos tilanne ei parane (nukkuminen, kognitio jne.) niin on mietittävä uudelleen, mitä teen. Olisi kyllä tarkoitus tehdä vielä töitä. Ehkä opiskellakin. Surkeaa.  🥹

nosto

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lenkille vaan niin tulee uni hyvin. Päihteiden käyttö pitää lopettaa jos sellaista vielä harrastaa.

En käytä päihteitä ja teen kaikkeni nukkumisen eteen. 🥹. Lääkkeet voisi kyllä vastedes mielestäni laskea päihteiksi. 

Et ilmeisesti käy töissä, opiskele...? Keskityt vaan tekemään kaikkesi nukkumisen eteen. Kyllä takuulla nukahtelet ns. mikrounia tietämättäsi. Kukaan lääkäri ei tietenkään osaa asiaasi sanoa mitään?

En tällä hetkellä jaksa (vaikka en tunne väsymystä, niin elimistö huutaa lepoa, sydän jne.) töitä tai opiskelua. Mun muisti ja kognitio on Alzheimer vanhuksen tasolla. Katselen tässä tämän 4kk lisäksi vielä kuutisen kuukautta. Jos tilanne ei parane (nukkuminen, kognitio jne.) niin on mietittäv

Ymmärrän tämän erittäin hyvin tästä muistisairaan tasoisesta kognitiosta palautuneena. On pelottavaa kun keskustelut ja tehdyt asiat unohtuu niin, ettei niitä edes muista unohtaneensa. Kunnes omituisia keskeneräisiä projekteja tulee vastaan tai muut ihmettelee, että etkö ollut paikalla kun tästä puhuttiin. Eikä ole varma olinko? Uni on perustavanlaatuinen tarve todella.

Työhön ei minusta kannatta kiirehtiä. On parempi pitkällä aikavälillä laittaa oma terveys etusijalle ja mielellään varhaisessa vaiheessa ongelmien eskaloituessa. Sitten jaksaa työssä ja muutenkin elää parempaa elämää, niin itseään kuin kanssa ihmisiä varten.

Terveisin työssä sinnitellyt ja osa-aikaelämään palannut

nosto

nosto

Hmm olen nyt itse seurannut tätä keskustelua pitkän tovin kotipuuhien ohessa, mutta tuleepa mieleen että ei varmaan kannata koko päivää viettää uniongelmaa vatvoen. Nostelet ketjua koko ajan. Voi olla että unettomuudesta tulee sinulle jonkinlainen neuroosi. Ne asiat joita toistaen tekee ja ajattelee vahvistuvat. Käy välillä ulkona tai tee jotain muuta?

Pakko-oire spämmätä tätä samaa.

nosto

Vierailija kirjoitti:

Pakko-oire spämmätä tätä samaa.

Niin on. Sanat sytyttää, teot toteuttaa. Vatvominen on unen ja onnen vihollinen.

Vierailija kirjoitti:

Pakko-oire spämmätä tätä samaa.

Ehkä mä yritän hakea vertaistukea ja jotain oikeutta keskustelemalla näistä asioista. Mun unettomuuden hoito ei mennyt niin kuin sen olisi pitänyt mennä. Saan myös edes joskus hieman nukuttua, kun saan jakaa ajatuksiani. 🥹. En tiedä, missä määrin mun on mahdollista palautua. 

nosto

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakko-oire spämmätä tätä samaa.

Ehkä mä yritän hakea vertaistukea ja jotain oikeutta keskustelemalla näistä asioista. Mun unettomuuden hoito ei mennyt niin kuin sen olisi pitänyt mennä. Saan myös edes joskus hieman nukuttua, kun saan jakaa ajatuksiani. 🥹. En tiedä, missä määrin mun on mahdollista palautua. 

Niin ja erityisesti mua satuttaa se, että lääkitysten aiheuttamat haitat laitetaan mun mielenterveyden piikkiin. Jotain mun lääkitysten virheellisyydestä kertoo jo se, että ulkomailla kuten Yhdysvalloissa vastaava on laissa kiellettyä. Ulkomaiset tutkimukset kertovat karua kieltään. Mutta en tältä erää palaa enempää tähän keskusteluun. 

nosto