Lue keskustelun säännöt.
Antipsykooteista eroon
19.01.2024 |
Onko joku AV:lla päässyt eroon antipsykooteista? Millainen prosessi oli ja kauan kesti (kuinka kauan vieroitusoireet kestivät, mitkä olivat pahimmat oireet)? Mikä/(mitkä) lääke ja annos? Miten uni?
Kommentit (384)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivon, että saat apua esimerkiksi akupunktiosta. Todella raskasta varmaan sinnitellä 10h viikkounilla. Voimia!
On raskasta. Edes 14h viikossa olisi jo hieman parempi. 🥹. Lääkitys on aiheuttanut sen, etten tunne juurikaan luontaista väsymystä, mutta silti elimistö tarvitsisi lepoa. Luulen, että jo fyysinen sairaus turrutti mua väsymykseen ja sitten lääkitykset veivät mun kohdalla lopunkin unen.
AP, sitkeä sissi olet, kun olet nukkunut vain muutaman tunnin viikossa jo ainakin yli puolen vuoden ajan. Reippaasti kirjoittelet jms. Jos mä nukkuisin 14h/vko jatkuvasti, olisin jo koomassa.
Niin kirjoitankin. Ennen lääkityksiä nukuin vuoden 2-3h unilla (tosi harvoin kunnon yön). Ja nyt vieroituksen jälkeen alle 10h viikossa. Vertaistuki
Silloin kun vielä nukuin 8-10h yössä (ennen sairastumista) niin viidenkin tunnin nukkuminen tuntui ihan mahdottomalta. On ihmisiä, joilla on fyysinen sairaus, jolloin he nukkuvat luokkaa 2-4h yössä joka toinen yö esimerkiksi. He ovat lähinnä ärtyneitä. Elimistö turtuu nähtävästi. Ja eräs nainen, joka ei ollut 20 vuoteen nukkunut kunnolla vauva-aikojen jälkeen jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lenkille vaan niin tulee uni hyvin. Päihteiden käyttö pitää lopettaa jos sellaista vielä harrastaa.
Vierailija kirjoitti:
Lenkille vaan niin tulee uni hyvin. Päihteiden käyttö pitää lopettaa jos sellaista vielä harrastaa.
En käytä päihteitä ja teen kaikkeni nukkumisen eteen. 🥹. Lääkkeet voisi kyllä vastedes mielestäni laskea päihteiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Risperdal aiheutti tuttavalle itsemurhayrityksiä, myös muutama kk myös käytön jälkeen. Nyt on jo toipunut, ei syö enää niitä lääkkeitä, eikä ole enää itsetuhoinen. Eli päättäkää itse!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Risperdal aiheutti tuttavalle itsemurhayrityksiä, myös muutama kk myös käytön jälkeen. Nyt on jo toipunut, ei syö enää niitä lääkkeitä, eikä ole enää itsetuhoinen. Eli päättäkää itse!
🥹💔
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle määrättiin työuupumuksen aiheuttamaan hankalaan unettomuuteen ja ahdistukseen ketiapiinia ensimmäisenä lääkkeenä, ongelman jatkuessa annosta vain nostettiin. Psykiatrian konsultaatiossa opastettiin nostamaan jopa 300mg/vrk. Tämä on täysin vastoin unettomuuden Käypä hoito ym. suosituksia, kun mitään psykoottista sairautta ei ole ja lääkitys vei toimintakyvyn päivälläkin. Kannattaa ottaa selvää tutkimuksiin perustuvista suosituksista ennen lääkäriin menoa jos vain jaksaa, sillä voi välttyä pirullisilta ongelmilta! Toivottavasti joku ehtii ennen ongelmia.
Kannatan hidasta, kehoa ja mieltä kuuntelevaa annoksen laskemista. Niin pääsin itse eroon lääkityksestä vaikka hyvän luonnollisen unen palautuminen ylivirittymisen jälkeen veikin lähes kaksi vuotta. Elämänlaadun ja lopputuloksen kannalta parempi nukkua lääkkeillä kuin ei ollenkaan, joten eipä kannata hätäillä. Aivokemia sopeutuu hitaasti. Usko omaan paranemisvoimaan tuntuu olevan keskeistä, sitä kannattaa tietoisesti ruokkia tieteellä ja keskittymällä onnistumisiin ja niihin johtaneisiin asioihin, aallonpohjien vatvomisen sijaan.
Jos avun ja lyhyen sairausloman olisi saanut heti 6kk kohdalla kun pyysin apua sinniteltyäni parin tunnin öillä ja välillä kokonaan nukkumatta, uskon että vuosien kärsimykseltä olisin välttynyt. Sain vain ketiapiinia ja työkuorma jatkui kunnes olin raunioina. Olen tästä vihainen ja kokemus opetti, että erikoislääkäreidenkin osaaminen ja päätökset voi olla henkilöstä riippuen mitä sattuu, eikä kiireisessä systeemissä välttämättä ketään syvällä tasolla kiinnosta tai ole resursseja auttaa yksilöllisesti. No yksityispuolella onneksi oli osaava psykiatri joka auttoi paranemisen alkuun jo parilla käynnillä, se palautti valon.
Elämä kannattaa minusta ottaa omiin käsiin eikä liikaa roikkua muiden avussa ja mielipiteissä. Kuten joku yllä suositteli, kehoyhteyttä vahvistavat harjoitukset auttoivat ainakin minua. Opin huomaamaan stressin ja kiireen keskellä kehon merkkejä ajoissa ja laitoin palautumisen etusijalle. Nyt teen osa-aikatyötä, olen köyhä mutta onnellinen. Jos täysi viikko ylitöineen on vaatimus, lopetan kokonaan ja elän vaikka teltassa. Psykoosilääkkeitä en aio syödä enään koskaan ellen sairastu psykoottiseen sairauteen joka ei terapialla ja muulla lääkityksellä taitu, kamalaa myrkkyä..
Vierailija kirjoitti:
Minulle määrättiin työuupumuksen aiheuttamaan hankalaan unettomuuteen ja ahdistukseen ketiapiinia ensimmäisenä lääkkeenä, ongelman jatkuessa annosta vain nostettiin. Psykiatrian konsultaatiossa opastettiin nostamaan jopa 300mg/vrk. Tämä on täysin vastoin unettomuuden Käypä hoito ym. suosituksia, kun mitään psykoottista sairautta ei ole ja lääkitys vei toimintakyvyn päivälläkin. Kannattaa ottaa selvää tutkimuksiin perustuvista suosituksista ennen lääkäriin menoa jos vain jaksaa, sillä voi välttyä pirullisilta ongelmilta! Toivottavasti joku ehtii ennen ongelmia.
Kannatan hidasta, kehoa ja mieltä kuuntelevaa annoksen laskemista. Niin pääsin itse eroon lääkityksestä vaikka hyvän luonnollisen unen palautuminen ylivirittymisen jälkeen veikin lähes kaksi vuotta. Elämänlaadun ja lopputuloksen kannalta parempi nukkua lääkkeillä kuin ei ollenkaan, joten eipä kannata hätäillä. Aivokemia sopeutuu hitaasti. Usko omaan paranemisvoimaan tunt
Kiitän kommentista. Mulla oli siis käytössä sekä Ketipinor (pahimmillaan 100mg) että Olanzapiini (pahimmillaan 10mg) pelkkään unettomuuteen sekä rauhoittavat. 🥹. Kuinka kauan käytit lopulta Ketipinoria? Oliko sulla aluksi sellainen tunne, ettei luontaista väsymystä ollut? Miten nukut nykyisin? Kiitän myös vinkeistä.
Eli mulle kävi lopulta niin, että psykoosilääkkeiden annosta vain nostettiin, suostuin tähän, sillä ajattelin, etten enää pysty nukkumaan luontaista unta. 🥹. Nyt en sitten oikeasti juuri pystykään.
Niin kirjoitankin. Ennen lääkityksiä nukuin vuoden 2-3h unilla (tosi harvoin kunnon yön). Ja nyt vieroituksen jälkeen alle 10h viikossa. Vertaistukiryhmässä on paljon yhtä vähän nukkuvia, eräskin nukkuu usein vain tunnin yössä. Monet pari tuntia yössä jne. Elimistö nähtävästi turtuu lopulta.