Etätöissä urheilu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin urheilen etätyöpäivän aikana, käyn lenkillä ruokiksella. Ihan hyvin voi myös käydä kävelyllä tai hiihtää kevyesti palaverin aikana, kuulokkeet vaan päähän.

 

Meillä koordinaattorilla ei ole oikeita töitä ja hän liikkuu käytännössä koko työaikansa. Mitä tulee tuohon sinun hiihtämiseesi palaverin aikana, niin kyllähän se kertoo sen, että nuo palaverit ovat täysin turhia. Lienet töissä kuntasektorilla?

 

En ole töissä kuntasektorilla vaan yksityisellä. Meillä liikkumiseen kannustetaan, työnantaja on lahjoittanut urheilukellot kaikille ja ollaan saatu työpaikan kautta myös alennuksia urheilukauppoihin ja Ourat roimalla alennuksella. Meilläkin on kuntosali

Ok, tule kertomaan näkemyksesi meidän (iso pörssiyhtiö) toimitusjohtajalle, joka juuri teki 1,5 tunnin kävelylenkin Helsingin Keskuspuistossa, käyden samalla läpi strategiaan liittyviä asioita, samalla kun linjoilla oli satoja kuulolla. Mikä outo ajatus, ettei työasioita voisi puhua julkisilla paikoilla - pääasia on, että mitään arkaluontoista ei mölise, mutta muuten kyllä saa ilman muuta puhua työasioista.

Painoin ennen joulua monta viikkoa tyypillisesti 10-12 tunnin työpäiviä lähestulkoon ilman taukoja, joten nyt kun on vähän rauhallisempaa niin lenkkeilen ja hiihdän just niin paljon kuin haluan. Ihan sama mitä muut juoruaa.

Vierailija kirjoitti:

 Ihan samalla tavalla me pidetään toimistopäivinäkin kävelypalavereita: lähdetään esihenkilön kanssa ulos tunnin parin kävelylenkille, ja käydään samalla asiat läpi. 

 

Näin liikuntarajoitteisena pakko sanoa, että melko ableistista. Kyllä työasiat pitäisi hoitaa sellaisella tavalla, mihin kaikki pystyy osallistumaan, ja kaikki toimistotyöläiset ei välttämättä todellakaan pysty tunnin parin kävelylenkkiin.

Jos kaikki kyseiseen palaveriin tarvittavat henkilöt pystyvät, niin miksi ihmeessä pitäisi ajatella sitä että maailmassa on myös ihmisiä jotka samaa eivät voi tehdä?

Vierailija kirjoitti:

Mitä tolkkua kenenkään on esittää mitään ruudulla, jos toiset ei näe sitä, vaan puuskuttaa jossain pururadalla? 

Olen itse etätyön vakaa kannattaja, mutta se EI ole juoksentelua pitkin kyliä, eihän työasioita voi edes puhua julkisilla paikoilla. Jotain rotia kuitenkin. 

Mulla on töissä kiire, ja jos palaveri on löysä osaltani, teen siinä sivussa muita töitä koneella

Tän takia mä poljen kuntopyörää ja valitsen ne löysät palaverit tarkasti, joiden aikana tuota teen. Läppäri voi olla kuitenkin edessä ja katsoa esitystä. Tämmöisiä palavereita on ehkä pari viikossa, eli pitää tavallaan keskittyä kun on puhe vaatimuksista tai aikatauluista, mutta varsinaista omaa sanottavaa ei ole. Ja jos on kiire, niin silloin tuo sinun tapasi että osallistuu ja kuuntelee mutta tekee muita tötä samalla on minullakin sama, mutta silloin ei kyllä voi sanoa kuuntelevansa palaveria. Onko oikeastaan mitään se ärsyttäväm

Ei ole koskaan tarvinnut pyytää toistamaan kysymystä. Teen sellaista rutiinityötä, jonka aikana pystyn vallan hyvin ajattelemaan samalla muuta, olen tehnyt hommaa kaksikymmentä vuotta. Ja keskeytän sen tietysti heti, kun omaa aihepiiriä koskeva osuus alkaa. En vain tiedä ennalta koska se alkaa, kun se riippuu muiden puheenvuorojen määrästä ja pituudesta. 

 

Muiden yksityiskohtiin ei tarvitse kiinnittää huomiota, koska en niistä eri alojen asioista muutenkaan riittävästi ymmärrä. Oman osuuteni tullessa osaan kyllä kertoa kantani. 

 

Mutta jokainen työpaikka ja jokainen esimies tietysti määrittää mitä kussakin työsuhteessa saa tai ei saa tehdä ja miten. 

 

Tärkeää on se että oma pomo tietää mitä tapahtuu, ja se riittää. 

Itse olen kuljetusalalla ja olen huomannut, kuinka nykyisin etenkin muutamat nuoremmat kuskit pyrkii urheilemaan mahdollisuuksien mukaan. He monasti jos on mahdollista valitsevat taukopaikan sen mukaan, missä pääsee juoksu/hiihtolenkille kätevästi ja sen jälkeen liikenneasemalle suihkuun/saunaan. 

Kun rajoittimen mukainen tauko on ohi, sitten matka jatkuu taas freesimpänä. 

Eihän tuollainen tietysti aina onnistu. Mutta silloin kun se on mahdollista, niin hienoa juttu kun näin tekevät. Ajaminen on kuitenkin pitkän päälle paljon istumista, joka ei ole hyvä juttu kenellekään. 

Olisi hauska kuulla, että onko tätä työajalla urheilua vastustavat itse sellaisia tehdas- tms. fyysisen työn tekijöitä, joiden palkka tulee nimenomaan siitä että on tietyn ajan työpaikalla, eikä siitä että mitä saa töissä aikaiseksi?

Osa työpaikoista kannustaa työntekijöitään liikkumaan ja palkitsevat tästä. Osa taas ei katso hyvällä, jos siihen käytetään minuuttiakaan työaikaa.

Kaikki tämä lähtee ylhäältä. Jos yrityksen ylin porras on liikunnallista sakkia, niin se suhtautuu hyvin myönteisesti työntekijöiden liikuntaan, joka pitkässä juoksussa pitää työntekijät terveempänä ja sitä kautta tuottavampana. 

Vierailija kirjoitti:

Urheillessakin voi tehdä ajatustyötä, minulla itse asiassa ajatus kulkee paljon paremmin ulkoilmassa kävellessä. Monta kertaa olen suunnitellut esimerkiksi koulutuksen tai muun esityksen päässäni lenkillä ollessa, tietokoneelle päästyäni vaan naputtelen kaiken valmiiksi päässäni kehittelemän hetkessä ylös. Muuten saattaa mennä tuntikausia tietokoneen ruutua tuijottaessa ja pään lyödessä tyhjää.

Sama juttu. Raikkaassa ulkoilmassa ja liikkuessa itselläni myös kovalevy raksuttaa ja ideoita syntyy. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä haittaa siitä on jos pitää itsensä työkykyisenä jos työt tulee kuitenkin tehtyä?

 

Sitä haittaa, että nostaa kuuksusipalkkaa veronmaksajien varoista käytännössä ilman työtehtäviä. Tuskin haluat maksaa kenenkään hiihtämisen veroistasi?

Mikäli joku on palkattu ilman todellista tarvetta hänen työpanokselle, niin etäpäivän ajankäyttö ei tässä kohtaa liity mitenkään asiaan. Yhtä turha tuo työntekijä olisi vaikka hän istuisi toimistolla katsomassa mustaa ruutua koko työpäivän.

Tämän kirjoituksen ainoa motivaatio oli selvästi kateus. 

Tuohon että työasioista ei pitäisi puhua lenkillä ym julkisilla paikoilla. Jos joku haluaa vakoilla yrityssalaisuuksia niin eikö ole helpompaa viedä ne vakoilulaitteet sinne työpaikalle kun esim. hiihtää työntekijän perässä ja kuunnella? Uskoisin myös huomaavani lenkillä jos joku lähtisi seuraamaan niin läheltä että kuulee puheen. 

Siis kuinka turhaa työtä suurin osa ihmisistä oikein tekee? Itse käyn ihan normaalisti fyysisessä työssä, jota ei voi etänä tehdä eikä mitään tyhjänpäiväisiä palavereita pidetä. Minusta on hauskaa kun ihmiset usein olettavat että kaikki on jossain Mikki Hiiren toimistotyössä tekemässä asiantuntijahommaa. Ei ihme, että avuttomuus lisääntyy kun kukaan ei osaa enää tehdä oikeita töitä. Kaikki työ jotka voi tehdä pyjama päällä, ei ole oikeita töitä.

Kyllä meillä toimistollakin porukat urheilee lounastauolla. On juoksu- ja kävelyporukkaa ja joku käy viereisessä kuntosalissa. Itse käyn aina lenkillä lounastauolla ja tosi ihanaa kun pääsee talvellakin ulos valoisaan aikaan. 

Vierailija kirjoitti:

Siis kuinka turhaa työtä suurin osa ihmisistä oikein tekee? Itse käyn ihan normaalisti fyysisessä työssä, jota ei voi etänä tehdä eikä mitään tyhjänpäiväisiä palavereita pidetä. Minusta on hauskaa kun ihmiset usein olettavat että kaikki on jossain Mikki Hiiren toimistotyössä tekemässä asiantuntijahommaa. Ei ihme, että avuttomuus lisääntyy kun kukaan ei osaa enää tehdä oikeita töitä. Kaikki työ jotka voi tehdä pyjama päällä, ei ole oikeita töitä.

Kyllähän se kouluja käymättömän on vaikea ymmärtää erilaisia töitä. 

Minä aina kävelen edestakaisin puhelujen aikana 

tosin en jaksa ulos mennä 

Meillä saa pitää maksimissaa 2,5 tunnin ruokatunnin ja kyllä siinä ajassa ehtii tehdä vaikka mitä. Voi käydä vaikka lenkillä ja kaupassa keskellä päivää. Töitä jatketaan sitten myöhempään illalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis kuinka turhaa työtä suurin osa ihmisistä oikein tekee? Itse käyn ihan normaalisti fyysisessä työssä, jota ei voi etänä tehdä eikä mitään tyhjänpäiväisiä palavereita pidetä. Minusta on hauskaa kun ihmiset usein olettavat että kaikki on jossain Mikki Hiiren toimistotyössä tekemässä asiantuntijahommaa. Ei ihme, että avuttomuus lisääntyy kun kukaan ei osaa enää tehdä oikeita töitä. Kaikki työ jotka voi tehdä pyjama päällä, ei ole oikeita töitä.

Kyllähän se kouluja käymättömän on vaikea ymmärtää erilaisia töitä.

Niin on kyllä. Koulua olen käynyt kyllä. En kyllä ymmärrä niitä töitä missä kesken päivän voi käydä uimassa tai kuntosalilla. Ei silti minulla olisi aikaa olla maleksimassa missään työajalla. Ei se minulta ole pois jos joku toimistorotta käy salilla samalla kun pyörittää paperia. Ei vain vastaa omaa käsitystäni työnteosta, mutta olenkin vanhanaikainen. Tsemppiä kaikille asiantuntijoille, jotka tuntevat asian :)

Asialla on puolensa ja puolensa. Ei pelkkä persiin pitäminen penkissä tulisi olla enää nykyelämässä itseisarvo. Toisaalta täällä moni vannoo, että merkitystä on vain tuotetulla työllä, mutta enpä usko että monellakaan on ns. työajaton työ kyseessä. Kyllä se on ihan varastamista jos tuntikausia tehdään jotain aivan muuta kuin pitäisi.

Teen 100 prosenttisella etätyötä ja suurin ongelmani on liiallinen työtuntimäärä. Palkkaa ei kuitenkaan makseta yhtään sen enempää teinpä töitä 8 tai 12 tuntia. Sen vuoksi vapaa-aika on otettava silloin, kun pystyy. Eli jos päivällä on aikaa, niin voi käydä lenkillä, kaupassa tai mitä vain, koska illat venyvät kokousten vuoksi. Kiireisimpään aikaan jouduin laittamaan jopa ruokakaupassa käynnit kalenteriin, koska muutoin niille ei jäänyt aikaa.

Teen kaksi kertaa viikossa 45min kunto-ohjelman kotona, työpäivän aikana. Ei koko ajan ole niin kiire etten ehtisi. Toiset syövät pitkiä lounaita, minä nostan puntteja. 

Joka torstai lopetan työt ajoissa jotta ehdin tanssitunnille klo 15. Entä sitten?