Vainajien säilytystilat pursuilevat vainajia, hautajaiset lykkääntyvät ja työntekijänä tämä ärsyttää niin paljon!
Työskentelen hautajaisvarauksiin liittyvässä työssä ja olen nähnyt, kuinka hautajaiset ovat muuttuneet. Aiemmin omaiset varasivat hautajaiset pian kuoleman jälkeen. Hautajaiset menivät yleensä korkeintaan 2-3 viikon päähän. Ihmiset järjestivät asiansa niin, että pääsivät hautajaisiin. Nykyisin monet omaiset eivät saa enää aikaiseksi hautajaisten varaamista. Hautajaiset herättävät ikäviä ajatuksia, joten asiaa lykätään. Kun hautajaiset päästään varaamaan, niin alkaa valitus. Miksi ei ole vapaana tiettyä siunauskappelia juuri tiettynä lauantaina klo 12? Osalla hautajaiset menevät jopa lähemmäs parin kuukauden päähän, kun haluavat juuri lauantaiajan keskelle päivää. Toiset taas eivät meinaa saada sopivaa aikaa löytymään, kun ihmisillä on niin paljon "tärkeitä" menoja. Nämä menot ovat luokkaa lapsen koripalloturnaus, kaverin synttärit tms. Osa omaisista jää kokonaan hautajaisista pois noiden menojensa takia. Tekisi mieli sanoa, että nyt ihan oikeasti, kumpi on tärkeämpi, se koripalloturnaus/synttärit vai oman vanhempasi/sisaruksesi/muun sukulaisen tai ystävän hautajaiset. Ihmisillä on aivan hämärtynyt käsitys kuolemasta nykyisin, kun hautajaisistakin on tullut näin vaikea asia. Vainajien säilytystilat ovat ihan täynnä, kun näitä hautajaisia ei saada pidettyä. Tämä puolestaan aiheuttaa omat haasteensa.
Halusin tulla avautumaan, sillä nyppii tämä nykyinen kulttuuri niin paljon.
Kommentit (205)
Vierailija kirjoitti:
Siis Hautaustoimilaissa (Hautaustoilaissakin sanotaan: "Vainajan ruumis on ilman aiheetonta viivytystä haudattava tai tuhkattava.")
Miten määrittelet aiheellisen ja aiheettoman viivytyksen? Määritelmä puuttuu.
yksi syy lykkääntymisiin on myös se, että vainajan omaiset haluavat ehdottomasti jonkun tietyn siunauskappelin. Suosituimpiin on pitkä jono ja niissä siunataan vainajia lähestulkoon liukuhihnalta. Olin itse tällaisissa ja mietin vain, että vaikka siunauskappeli oli todellakin ehkä kaunein ikinä näkemäni, niin onko se sen arvoista sitten, että pitää mennä sinne minuuttiaikataululla. Tämän vainajan omaiset olivat varanneet päivän viimeisen siunausajan, joten saimme pitää vähän pidemmän kaavan mukaan kaiken ja pappikin pääsi sitten kahveille, mutta silti.
Oman omaisemme siunauskappelin valitsimme sen mukaan, että saadaan hoidettua homma alta pois. AIka karuhan se oli kauneimpiin verrattuna, mutta ei tuollaisessa tilanteessa muutenkaan mitään arkkitehtoonisia ratkaisuja tai tilan kauneutta ala tarkastelemaan. Omaisemme oli meille hyvin rakas, joten muistotilaisuus oli sitten prameampi ja vainajan lempipaikassa. Tästä oli puhuttu jo etukäteen, joten tiesimme, että vainajalle asia on erittäin ok.
Pappina täytyy sanoa, että olen aloittajan kanssa samaa mieltä. On ihan todellista, että osalla omaisista käsitys kuolemasta ja hautajaisista on hämärtynyt. Ei aidosti ymmärretä, että sen oman läheisen hautajaiset on ainutkertainen tilaisuus, jossa kannattaisi olla läsnä. Tämä asia näkyy, kun keskustelee omaisten kanssa. Joskus ihan lähimmät omaiset, leski/vainajan lapset voivat olla todella surullisia, kun kutsuttujen joukossa osa sanoo, ettei harrastusten tai muiden vastaavien syiden takia pääse paikalle. Välimatkat hautajaisiin toki vaihtelevat, mutta se ei ole yleensä ole este. Joka viikko on hautajaisia, joihin osa vieraista on matkustanut eri puolilta Suomea. Ei ole mitenkään tavatonta, että ihmiset tulevat pidemmän matkan takaa. Harvalla on hautajaisia kovin usein.
Hautajaisjärjestelyistä on myös sanottava, että suurimmalla osalla omaisista järjestelyt sujuisivat nopeasti, jos omaiset niin haluaisivat. Iso osa vainajista kuolee sairaalassa, jolloin ruumiinavausta ei yleensä tarvitse tehdä ja hautausluvan saa nopeasti. Työskentelen keskisuuressa seurakunnassa ja meillä hautajaiset saisi järjestettyä viikon varoitusajalla. Joku kappeleista on aina saatavilla, papin ja kanttorin saa kyllä. Kaikki papit ja kanttorit eivät ole alkuviikosta vapailla. Suurin osa hautauksista on nykyään tuhkauksia, joten arkkuhautaukset ovat harvassa. Arkkuhautauksen kohdalla menee talvella enemmän aikaa, kun hautapaikka täytyisi sulattaa. Silti meilläkin on todellisuutta, että hautajaisvaraukset menevät yleensä yli kuukauden päähän. Viikon-kahden päähän meneviä hautajaisia on harvoin, vaikka seurakunnan puolesta ne sopisivat. Meilläkin on kaikki alueen kylmätilat täynnä vainajia.
Minulla on viime vuodelta kokemus, että apua hautajaisjärjestelyihin saa todella kattavasti hautaustoimistolta. He olivat yhteydessä kirkon työntekijöihin ja ottivat yhteyttä haluttuun pitopalvelun. Tietysti kaikki hoidettiin toiveidemme mukaan. Se tuntui huolenpidolta siinä tilanteessa. Maksaahan se kaikki, joten toivoa sopii että vainajalta jää varoja.
Omaisen hautajaiset pitää hoitaa ykkösasiana, niin ikävältä kuin ehkä tuntuukin jättää vaikka viikonloppureissu väliin. Ei ole reilua eikä kohtuullista, mutta on elämää.
Isäni kuoli eräänä perjantaina. Varasin hautajaiset maanantaina. En tajua kuka haluaa lykätä niitä, itse halusin hoitaa ne heti. Kuolemasta 2 viikon päästä oli jo haudattu vaikka avauskin tehtiin.
Jos haudattava ihminen on sinulle oikeasti tärkeä, löydät kyllä keinot päästä hautajaisiin. Jos aikaa ja keinoja ei löydy, ei sinun ole niin tärkeää sinne päästäkään ja hautajaiset järjestyy kyllä ilman sinua.
Itse toivon olevani jo seuraavana päivänä polttoa odottelemassa eikä tarvitse mitään siunauksia eikä hautauksia järjestää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se hautajaisajan varaaminen kun ei riipu vain siitä varaajasta 🤦🏻. Jos oikeasti olet tuolla alalla, niin luulisi sinun tietävän sen. Sinne hautajaisiin, kun tarvitaan mm pappi, suntio ja kanttorikin paikalle. Ja näitä jos ja kun ei ole riittävästi, niin ei se hautaaminenkaan niin nopeasti järjesty.
Oon eri, mutta jos meillä on kirkko vapaana niin se meinaa, että pappi + kanttori + suntio on myös saatavilla. Hautajaisia voitaisiin järjestää keskellä viikkoa enemmänkin, mutta harva haluaa hautajaisia silloin.
t. kirkolla töissä
Äitini kuoli ja me halusimme siunaamisen ja muistotilaisuuden samaan paikkaan. Niinpä äidin kotikirkko ei ollut vaihtoehto, koska siellä ei seurakuntasalia ollut. Järjestin hautajaiset sitten oman kotini lähellä. Pappi sen sijaan tuli sieltä äidin kotikirkosta. Eikä tämä ollut mikään erityistoive. Eli hautajaispäivään vaikutti sekä kirkon varaustilanne että papin aikataulut. Meille sopi arkikin ja silti ensimmäinen mahdollinen aika oli 3 viikon päässä. Hautajaisia aloin järjestää kaksi päivää kuolemasta. Hautaan äiti pääsi vasta 3 viikkoa hautajaisista jälkeen.
T. Helsinkiläinen
Vierailija kirjoitti:
Minulla on viime vuodelta kokemus, että apua hautajaisjärjestelyihin saa todella kattavasti hautaustoimistolta. He olivat yhteydessä kirkon työntekijöihin ja ottivat yhteyttä haluttuun pitopalvelun. Tietysti kaikki hoidettiin toiveidemme mukaan. Se tuntui huolenpidolta siinä tilanteessa. Maksaahan se kaikki, joten toivoa sopii että vainajalta jää varoja.
Omaisen hautajaiset pitää hoitaa ykkösasiana, niin ikävältä kuin ehkä tuntuukin jättää vaikka viikonloppureissu väliin. Ei ole reilua eikä kohtuullista, mutta on elämää.
Sivusta: älkää ikinä maksako hautaustoimistolle siitä, että ottavat yhteyttä pappiin ja kanttoriin teidän puolestanne. Pappi ja kanttori ottavat omaisiin yhteyttä ja ihan ilmaiseksi. Aivan turhaa rahastusta hautaustoimistoilta tuo palvelu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis Hautaustoimilaissa (Hautaustoilaissakin sanotaan: "Vainajan ruumis on ilman aiheetonta viivytystä haudattava tai tuhkattava.")
Miten määrittelet aiheellisen ja aiheettoman viivytyksen? Määritelmä puuttuu.
No en edes keksi aiheellisiä viivytyksiä, jos jokaisella on esim. 2-3 viikkoa aikaa (joka on ollut tyypillinen odotusaika Suomessa) järjestellä aikataulunsa. Juuri pari kuukautta sitten haudattiin anoppi (otettiin ensimmäinen aika mikä saatiin perjantaille) ja hänen tyttärensä lensi Ranskasta kesken kielikurssin siunaustilaisuuteen. Monissa kulttuureissa hautajaiset järjestetään parin päivän sisään ja niissä se kummallisesti onnistuu.
Näinköhän hautaaminen tulee muuttumaan?
Minun veljeltäni kuoli lapsi, eikä hautajaisia järjestetty. Ei edes muistotilaisuutta isovanhemmille. On todennäköistä, että hän ei tule osallistumaan vanhempiemme hautajaisiin. Ajatusmalli on, ettei kuollut hautajaisista välitä.
nyt kun tähän yhdistää ap:n huomiot, niin ehkä hautajaiset eivät tulevaisuudessa pysy samnalaisina.
Kiitos avauksesta! Hautajaiset varmaankin nähdään ikävinä bileinä, josta ei saa seksikästä somesisältöä ja kirkossa ei saisi räplätä kännykkää. Myös kyky hoitaa iso määrä vainajan asioita tulee täysin puskista ja se haluttaisiin vyöryttää jollekin ulkopuoliselle. Ei haluta nähdä vaivaa, ottaa asioista selvää kun oma hedonismi ja itsekyys on kaikkien yläpuolella, jopa kuoleman.
Sama aika siihen on ennenkin mennyt, tällä uutisoinnilla nyt pyritään vain piilottelemaan suurta ylikuolleisuutta tänä vuonna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on viime vuodelta kokemus, että apua hautajaisjärjestelyihin saa todella kattavasti hautaustoimistolta. He olivat yhteydessä kirkon työntekijöihin ja ottivat yhteyttä haluttuun pitopalvelun. Tietysti kaikki hoidettiin toiveidemme mukaan. Se tuntui huolenpidolta siinä tilanteessa. Maksaahan se kaikki, joten toivoa sopii että vainajalta jää varoja.
Omaisen hautajaiset pitää hoitaa ykkösasiana, niin ikävältä kuin ehkä tuntuukin jättää vaikka viikonloppureissu väliin. Ei ole reilua eikä kohtuullista, mutta on elämää.
Sivusta: älkää ikinä maksako hautaustoimistolle siitä, että ottavat yhteyttä pappiin ja kanttoriin teidän puolestanne. Pappi ja kanttori ottavat omaisiin yhteyttä ja ihan ilmaiseksi. Aivan turhaa rahastusta hautaustoimistoilta tuo palvelu.
Ei se maksanut meille yhtään ylimääräistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis Hautaustoimilaissa (Hautaustoilaissakin sanotaan: "Vainajan ruumis on ilman aiheetonta viivytystä haudattava tai tuhkattava.")
Miten määrittelet aiheellisen ja aiheettoman viivytyksen? Määritelmä puuttuu.
Aiheellinen viivytys tai poissaolo on määritelty yleensä oikeudenkäytössä ja se on vakava sairaus tai force majeure kuten lakko, sota, luonnonkatastrofi tai joku muu vastaava syy.
Vierailija kirjoitti:
Omat vanhempani kun kuolivat, hautajaisiin oli tunkemassa vaikka ketä ja iso osa sellaisia, jotka eivät olleet edes tekemisissä heidän kanssa vuosikausiin. Jos et pidä yhteyttä eläessä, ei tarvitse tulla haudalle itkemään.
Tämä on toinen nykykulttuurin ilmiö; mielensä pahoittaminen. Vedetään herne nenään, kun joku ilmaisee, että vaikka vuodet ovat ajaneet eri suuntiin, niin vanhempasi on ollut ajatuksissa ja hänen poismenonsa koskettaa.
Se on kuulkaas ihan normaalia, että vanha ihminen ei ole joka vuosi yhteyksissä jonkun lapsuudenystävän, entisen lähinaapurin tai kummilapsen kanssa. Nämä ovat kuitenkin joskus voineet olla vuosien ajan tiivis osa vainajan elämää, ja näillä voi yhä olla paikka vainajan sydämessä. Aiemmat sukupolvet eivät ole samanlaisia ihmissuhteiden konmarittajia.
Ja kyllä, ymmärrän hyvin senkin, jos vainaja on toivonut pieniä hautajaisia ja omaiset haluavat tätä toivetta noudatt
En todellakaan maksa kallista pitopalvelua näille lokeille. Enkä todellakaan kehtaa ilmoittaa, että siunaustilaisuuteen saa tulla, mutta muistotilaisuuteen ei.
Ihmisillä on typeriä asenteita.
Pandemia-aikaan tehtiin niin, että tilattiin hautaustoimistolta polttohautaus anopille asap ja vietettiin siunaus- ja muistotilaisuus sitten kun tilanne meni ohi. Tähän suuntaan on seurakuntiakin siitä lähtien ohjeistettu.
Helpompi säilytellä pientä tuhkapurkkia kuin 80 kiloa mätänevää lihaa. Toki on asia erikseen, jos pitää tehdä ruumiinavaus. Useimmille ei tarvitse tehdä.
Miksi ihmiset tekevät asiat vaikeiksi? Ensinnäkin siunauksen ja hautauksen voi hoitaa vaikka ilman yhtään vierasta. Sen voi videoida ja esittää muistitilaisuudessa.
Muistotilaisuuden voi viettää kotona vapaamuotoisesti. Ei ole pakko olla seitsemää sorttia pikkuleipiä ja sitä edeltävää hirvikeittoa, vaan voi vaikka pitää nyyttärit ja katsoa sen siunausvideon.
Hirveän hitaasti ihmisten asenteet muuttuvat. Raskaat hautausseremoniat, joista kukaan ei pidä, ovat vanhojen ihmisten juttu.
Me tuhkattiin läheinen heti ja vietettiin uurnanlasku puoli vuotta myöhemmin ja sen jälkeen mentiin läheiseen raflaan syömään vainajan rahoilla pihvit ja ruokajuomat. Pöytävaraus oli tehty.
Jos ei vainaja ollut uskovainen, jos ei suku sitä ole, niin sen uskontohomman voi ihan unohtaa.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos avauksesta! Hautajaiset varmaankin nähdään ikävinä bileinä, josta ei saa seksikästä somesisältöä ja kirkossa ei saisi räplätä kännykkää. Myös kyky hoitaa iso määrä vainajan asioita tulee täysin puskista ja se haluttaisiin vyöryttää jollekin ulkopuoliselle. Ei haluta nähdä vaivaa, ottaa asioista selvää kun oma hedonismi ja itsekyys on kaikkien yläpuolella, jopa kuoleman.
Kas kummaa, että noinkin ateistinen suku väen vängällä haluaa kirkolliset seremoniat. Ilmeisesti pidät itesäsi kristittynä, mikä on aika surullista kun ajatusmaailmasi kuitenkin on vihaa, ei rakkautta ja armoa, täynnä.
Siis Hautaustoimilaissa (Hautaustoilaissakin sanotaan: "Vainajan ruumis on ilman aiheetonta viivytystä haudattava tai tuhkattava.")