Palstalaisten mielipide tilanteeseeni - Mies valehtelee pienistä ja isoista asioista ja opettaa lapsia samaan

Olemme mieheni kanssa yhdessä yhdeksättä vuotta. Meillä on kolme pientä lasta, joista nuorin on alle kahden kuukauden ikäinen vauva. Vanhemmat lapset on neljä ja seitsemän vuotta.

Mies on jäänyt usein kiinni valehtelusta. Ensimmäisen kerran isosti, kun sai sakot kortitta ajamisesta, kun istuin kyydissä matkustajan paikalla. Ei ollut ajo-oikeutta voimassa, koska oli kakkosvaihe käymättä( sattuu olemaan myös varsin saamaton tapaus). Tämä tapahtui, kun olimme olleet yhdessä kolmisen vuotta ja koskaan ei kertonut, että ei ole ajokorttia! Laitoin sitten miehen autokouluun ja kortti on nykyisin taskussa. 

Sen jälkeen on ollut kaikenmoisia pieniä valkoisia valheita, joista en ole jaksanut välittää. Viimeisimpänä nyt sitten viimekesäinen pieni hairahdus, kun tapasi baarissa toisen (ystävällisen) naisen ja tuntui niin hyvältä se, että hän oli jo aivan eroamassa ja muuttamassa omilleen uuden ihastuksen voimittamana. Tunnusti vasta, kun sanoin, että tiedän jo, mistä kaikki johtuu ja tiesin yksityiskohtia illasta. Mutta koska olin raskaana ja muutto sun muut avioerojutut tuntui sillä hetkellä aivan ylitsepääsemättömältä, sain hänet jäämään. Eikä hänellä olisi itsellä ollut edes rahaa muuttaa asuntoon, mihin oli allekirjoittanut vuokrasopimuksen, niin sekin saattoi vaikuttaa. Minä olen huomattavasti suurempi tuloinen meillä ja rahoitan elintason. 

Nyt tänään, olin poissa kotoa 1,5 tuntia, kun olin kosmetologilla. Huomasin jääkaapista, että oli käyty kaupassa ja kehuin vuolaasti, kun kolmen lapsen kanssa jaksoi lähteä illalla vielä kauppaan. Ei korjannut väärinkäsitystä. Neljävuotias lapsi iltapalapöydässä sitten kertoi, että isipä jätti meidät yksin ja kävi kaupassa! Suutuin tietysti hirveästi siitä, että A) valehteli, että oli ottanut lapset mukaan ja B) ei voinut odottaa tuntia minua kotiin ja vaikka soittaa, että pitäis nuuskapusseja ja kaljaa hakea. Ikinä ei nimittäin olisi leipää tai vessapaperia lähtenyt salaa hakemaan kaupasta! 

Suuttui neljövuotiaalle lapselle siitä, että kertoi äidille totuuden. Sanoi katkerana, kiitos vaan ja häipyi paikalta ottamatta vastuuta mitään. 

Koska olen mieheni mukaan mielisairas hullu, kun suutun valehtelusta ja siitä, että lapset lahjotaan valehtelemaan omalle äidille, niin kaipaan vähän mielipiteitä. 

Mitäpä palstalaiset itse tuumitte tästä? Pitäisikö antaa miehen valehdella rauhassa ja kasvattaa lapset tyylillään, antaa hänen jättää lapset yksin kotiin keskenään ja ymmärtää tätä tarvetta valehdella ja salailla? Vai olisko pitänyt erota jo aikaa sitten? Kaipaan ulkopuolelta tulevaa saarnaa ja suoraan puhetta, kiitos!

Mielisairas taidan olla, kun vieläkin tätä katselen. Ei ole säästöjä muuttoa varten, vaikka haluaisinkin erota. Mies ei lähde kotoa edes kovasti käskettäessä, koska ei ole paikkaa mihin mennä. Eli eron sattuessa minä joutuisin muuttamaan. Minulla ei koskaan ole ollut mieheni mielestä lupaa suuttua näistä asioista, vaan olen kuunnellut jo useamman vuoden tuota mielisairas hullu aika-mantraa.