Ootteko huomannut, ettei ihmiset ymmärrä asioita, joita eivät ole kokeneet itse?

Vierailija kirjoitti:

Usein ne ihmiset joille on helppo samaistua muiden tunteisiin ja kokemuksiin koetaan erittäin turvallisina ja lohduttavina joilla on ilmiömäinen kyky löytää (lähes) aina oikeat sanat tilanteesen. Samat ihmiset voivat itse helposti kokea jäävänsä vaille muiden tukea koska olettavat helposti muiden olevan samanlaisia ja kokea saavansa jopa loukkaavaa ja kylmää kohtelua. Vaikka kyse on siitä että ihmisillä on eri ja eritasoisia vahvuuksia ja kykyjä.

Mutta pitää huomioida, että kaikki muutkin kokevat ne muunlaiset huonoina osoittamaan myötätuntoa. Myös ne epäempaattiset. Kaikki kääntyvät sen yhdenlaisen ihmisen puoleen, eli on kollektiivinen ymmärrys kyseinen ihmisen tunnetaidokkuudesta. Muiden pitäisi ottaa sellaisesta henkilöstä mallia. Vaikka empatia ei olisi täysin aitoa, voi aina opetella kohtaamaan ihmiset oikealla tavalla ja käyttäytyä hyvin. On sekin parempi kuin ei mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se aika inhimillistäkin että ei täysin ymmärrä mitä toinen on joutunut kokemaan jos ei itse ole kokenut. Toki voi myötäelää ja olla avuksi mutta ei se ole samaa kuin vertaistuki kohtalotoverilta.

 

Juuri näin. Ja toisaalta ihminen ei aina voi luottaa omiinkaan kokemuksiinsa, vaan saattaa tehdä vääriä johtopäätöksiä asioista.

 

Miksi yrität kaasuvalottaa muita? 

Vierailija kirjoitti:

        "Lieviä kipuja ei voi todistaa.

         Olet huomattavan sinisilmäinen. Kannattaisi joskus kokeilla astua oman boksin ulkopuolelle. "

 

En ole sinisilmäinen. On vain pienempi paha olla empaattinen ihmiselle, joka kertoo kivuista, vaikka se olisikin valetta kuin olla olematta empaattinen kipeälle ihmiselle.

Puolustuksesi ei kerro muuta kuin yritystä leikkiä sanoilla. Ohitat selvästi koko aiheen. Kenties luulet, että joku uskoo kun vain kerrot jotakin, jota he haluavat kuulla. Vaikka se todistaisikin sinun ymmärtävän, ettet ole looginen ensimmäisessä kommentissa. 

Tää on hirveän laaja aihe, johon on vaikea pureutua ilman esimerkkejä millaisista asioista ja ihmisistä ap puhuu. Kokemukset on aina yksilöllisiä, ja vaikka olisi kokenut samankaltaisia asioita, ei silti välttämättä tiedä mitä toinen käy läpi. Omasta mielestäni ei tarvitse tietääkään. Voi vain kuunnella, ja vaikka kertoa omista kokemuksistaan. On myös ihmisiä, jotka kokevat tämän ylikävelynä, mutta itseäni on auttanut kuulla muiden tarinoita vaikeassa tilanteessa.

Itselleni on vaikea tavoittaa tuota ylikävelyn kokemusta samaa kokeneiden keskusteluissa. Mutta se, miten asiat kokee, juontaa monesta eri asiasta. Temperamentista, aiemmista kokemuksista, maailmankuvasta ym. Kokemus on tunne, joka on tietenkin kokijalle totta. Tulkinta, joka on johtanut kokemukseen, voi kuitenkin olla väärä. Esim. itselläni on ystävä joka tulkitsee muut ihmiset jatkuvasti vihamielisiksi ja siksi hänellä on kokemus, jonka mukaan hän on väärinkohdeltu ja uhri. Mielestäni tällaisessa tilanteessa ei ole mitenkään hedelmällistä myötäillä toisen kokemusta, koska selkeästi kyseessä on usein väärä tulkinta. Toki voi silti tuntea myötätuntoa häntä kohtaan, mutta samalla myös tuoda esiin toisenlaisia tulkintoja.

Vierailija kirjoitti:

Olen, enkä siksi enää puhu omista kokemuksistani tai kommentoi muiden kokemuksia.

En edes tiedä, millä sanalla kuvailla sitä teurastusta, joka seurasi vanhempani väki valtaisuuden paljastuttua ja jatkuu tänäkin päivänä joidenkin ihmisten toimesta, vaikka vanhempani tuomittiin liudasta rikoksia ja todistin häntä vastaan. Osa ihmisistä, jotka osallistuivat tuohon touhuun, on joutunut muuttamaan suuntansa täysin jouduttuaan itse uhriksi ja pahoitellut käytöstään jälkikäteen, koska tietää minun puhuneen totisinta totta vanhemmastani.

Olen tullut siihen lopputulokseen, että jokin kasvatuksessani meni pieleen, kun tajusin jo alle kouluikäisenä vanhemmassani olevan kaksi aivan eri puolta ja aloin olettaa, että kaikessa muussakin on puolia, joita en välttämättä näe. Varsinkin kun kyse on ihmisistä tuo reaktio, jonka itse sain osakseni, osoitti minulle, että mikä vain on mahdollista. 

Mikä luulossasi on väärää? Toiset eivät tiedosta eri puolia itsessään. Heissä on silti sekä hyvää että huonoa, halusivat sitä tai eivät. 

No ei tosiaan, joten ei kannata puhua ihmisille, jotka ei ymmärrä. Eikä aina saman kokeneetkaan, ts. voivat nekin vähätellä. 

Vierailija kirjoitti:

Vaatij älyä. Paljon lukeneet ihmiset ovat kehittäneet kykyään asettua muiden asemaan. 

Siis paljon MITÄ lukeneet? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se aika inhimillistäkin että ei täysin ymmärrä mitä toinen on joutunut kokemaan jos ei itse ole kokenut. Toki voi myötäelää ja olla avuksi mutta ei se ole samaa kuin vertaistuki kohtalotoverilta.

 

Juuri näin. Ja toisaalta ihminen ei aina voi luottaa omiinkaan kokemuksiinsa, vaan saattaa tehdä vääriä johtopäätöksiä asioista.

 

Miksi yrität kaasuvalottaa muita? 

Faktaahan se on. Ei omiin kokemuksiin voikaan aina luottaa. Toiset kohtelevat tätä ihmistä sitten omista lähtökohdistaan käsin. 

Kun omiin kokemuksiin ei voi luottaa, toisen ihmisen suhtautuminen tilanteeseen on myötätuntoisempaa, jos olettaa edes suunnilleen oikeat mittasuhteet. 

Nimenomaan olettaa. Tietäminen on pätemistä ja alistamista aina jollakin tavalla. 

Aina välillä uutisissa lukee kuinka autoilija on ajanut ihmisen päälle ja paennut paikalta ja kommenteissa raivotaan ja hämmästellään ajajaa.

Eikö kommentoijille tule mieleen että hei, se autoilija on voinut mennä sokkiin kun on tajunnut ajaneensa ihmisen yli, aivot ei suostu uskomaan tapahtunutta, vaistomainen ajatus on epäusko, paniikki, tästä tilanteesta on äkkiä paettava, tämä ei voi olla totta...tapahtuneen voi kieltää itseltään ja sitä haluaa automaattisesti karkuun koska järkytys on niin suuri.

Luuleekohan ne kommentoijat oikeasti että se autoilija on välinpitämättömyyttään ja kusipäisyyttään ajanut lällätellen karkuun? :O

On turvallisempaa olla sitä mieltä että itseä ei voi kohdata onnettomuus, ja jos kohtaisikin niin osaisi sen hienosti hoitaa. Illuusio omasta kyleneväisyydestä on turvallinen verho jonka takana voi elää hellässä huomassa. Jokaisella nämä ikävät asiat jossain vaiheessa tulevat eteen. Esimerkkejä on vaikka kuinka.

oikeistolaiset varsinkin ovat usein todella epäempaattisia muita kohtaan. 

Ei mitään yritystä edes ymmrätää heikompiaan. 

tiedä sitten mistä tämä jiohtuu,

Vierailija kirjoitti:

Olen ja se tuntuu todella oudolta, koska itse olen aina osannut ottaa oppia esim. toisten virheistä, tai muutenkin asettua toisen asemaan hyvin helposti. En voi käsittää miten kaikki ihmiset eivät osaa samaa. Se tuntuu niin yksinkertaiselta taidolta.

Sinä luulet osaavasi, kuten suurin osa ihmisistä luulee. Mutta oikeasti et tiedä ennenkuin itse koet. Kuvitelmat on kuvitelmia, minäkin voin kuvitella kaikenlaista jos en ole vielä kokenut sitä. Mutta en luule tietäväni oikeasti miltä se tuntuu, koska se ei ole mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se aika inhimillistäkin että ei täysin ymmärrä mitä toinen on joutunut kokemaan jos ei itse ole kokenut. Toki voi myötäelää ja olla avuksi mutta ei se ole samaa kuin vertaistuki kohtalotoverilta.

 

Juuri näin. Ja toisaalta ihminen ei aina voi luottaa omiinkaan kokemuksiinsa, vaan saattaa tehdä vääriä johtopäätöksiä asioista.

 

Miksi yrität kaasuvalottaa muita? 

Sivusta: Sekin VOI olla kaasuvalotusta, että syyttää toista kaasuvalotuksesta, vaikka se toinen vain tarkastelee asiaa monesta eri näkökulmasta. 

 

Ei nämä ole helppoja juttuja, ja jokainen tapaus on yksilöllinen. Itse olen menneisyydessäni vähätellyt toisen kipua, mutta olen myös suhtautunut empaattisesti psykopaattiin, joka vain manipuloi kerjäämällä sääliä. Ja kesti kauan tajuta tuo psykopatia juuri siksi, että olen taipuvainen empatiaan ja eri näkökulmien huomioimiseen. 

 

Asiat eivät monestikaan ole mustavalkoisia, mutta harmaansävyihinkin voi eksyä. Elämä on täynnä paradokseja ja ihmisen tietämys asioista on aina rajoittunut. Oppia ikä kaikki. 

Ihmiset on erilaisia. Jotkut ovat myös herkempiä kokemaan toisten käytöstä ja sanoja ns. vähättelynä. Törmäsin juuri tilanteeseen, jossa eräs ihminen pelkäsi tiettyä tilannetta ja väitti että kyseinen asia on vaarallinen. Toinen henkilö sanoi, ettei vaaraa ole ja todisti tämän tekemällä asian itse turvallisesti. Toinen sai tästä raivokohtauksen ja koki että häntä ja hänen kokemustaan on vähätelty.

Nykyään vaaditaan äärimmäistä sensitiivisyyttä toisten kokemuksia kohtaan, mutta sillä voi tehdä paljon hallaa. Jos toisen kokemusta pidetään aina pyhänä ja horjuttamattomana, se vahvistuu. Onko se aina hyvä asia jos kokemus on rajoittava ja negatiivinen? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se aika inhimillistäkin että ei täysin ymmärrä mitä toinen on joutunut kokemaan jos ei itse ole kokenut. Toki voi myötäelää ja olla avuksi mutta ei se ole samaa kuin vertaistuki kohtalotoverilta.

Mutta miksi ihmeessä kukaan ihminen kuvittelee tietävänsä paremmin kuin asian kokenut ja mitätöi toisen tunteita tai tilanteita? Sanoo asioita, joiden pointti on, että tuo ei mitenkään vaan voi olla totta.

Ei kyse ole pelkästään siitä. Kyse on myös siitä, että ihmiset kokee asioita eri tavalla. Edes jonkin asian kokenut ei välttämättä ymmärrä saman asian kokenutta, koska kokemus samasta asiasta voi ihmisestä riippuen olla täysin erilainen. 

Joku voi kokea kiusaamisena saman asian mitä toinen ei koe kiusaamisena. Ja jos kiusaaja ei ole sitä kiusaamiseksi tarkoittanut ja osa sen sellaisena kokee ja osa ei, niin onko silloin edes tapahtunut kiusaamista vai ei? Ja päinvastoin, jos joku kiusaa, mutta sitä ei sellaisena koeta, niin onko silloin tapahtunut kiusaamista.

Samoin erilaisten elämäntapahtumien kanssa. Jos joku kokee vaikkapa vanhempansa kuoleman johdosta äärimmäisen syvää surua, mutta toinen pääsee siitä helpommalla yli, niin voiko silloin syyttää toista siitä, ettei ymmärrä toista, koska ei ole kokenut samaa asiaa. Ja tottahan se onkin, toinen ei ole kokenut sitä äärimmäisen syvää surua, mutta on kuitenkin kokenut sen saman asian, mistä toisella suru johtuu.

Voidaanko siis lopulta vetää johtopäätökset, että kokemuksessa on kyse pelkästään tunteista. Ja koska jotkut tuntevat vahvemmin ja toiset ovat enemmän tunteidensa vietävissä, voiko siitä johtua, ettei kaikki ihmiset osaa myötäelää toisten tunteita.

Tämä siis kommenttina molempiin ylläoleviin lainauksiin.

Vierailija kirjoitti:

Tää on hirveän laaja aihe, johon on vaikea pureutua ilman esimerkkejä millaisista asioista ja ihmisistä ap puhuu. Kokemukset on aina yksilöllisiä, ja vaikka olisi kokenut samankaltaisia asioita, ei silti välttämättä tiedä mitä toinen käy läpi. Omasta mielestäni ei tarvitse tietääkään. Voi vain kuunnella, ja vaikka kertoa omista kokemuksistaan. On myös ihmisiä, jotka kokevat tämän ylikävelynä, mutta itseäni on auttanut kuulla muiden tarinoita vaikeassa tilanteessa.

Itselleni on vaikea tavoittaa tuota ylikävelyn kokemusta samaa kokeneiden keskusteluissa. Mutta se, miten asiat kokee, juontaa monesta eri asiasta. Temperamentista, aiemmista kokemuksista, maailmankuvasta ym. Kokemus on tunne, joka on tietenkin kokijalle totta. Tulkinta, joka on johtanut kokemukseen, voi kuitenkin olla väärä. Esim. itselläni on ystävä joka tulkitsee muut ihmiset jatkuvasti vihamielisiksi ja siksi hänellä on kokemus, jonka mukaan hän on väärinkohdeltu ja&nbsp

Esimerkkejä on tullut joitain tässä ketjussa, mutta tässä joitain:

-Epäillään oikeasti sairastunutta luulotautiseksi tai valehtelijaksi

-Sanotaan vaikeasti työllistyvälle tai työkyvyttömälle työttömälle, että menisit vain töihin etkä laiskottelisi

-Syyllistetään vakavasti masentunutta sanomalla, että hänen pitäisi vain ajatella positiivisia asioita ja tehdä iloa tuottavia asioita toipuakseen, kun sairaudenkuvaan kuuluu, ettei kertakaikkiaan mikään tuota yhtään iloa tai mielihyvää

-Ihmetellään, kun joku suree isoa menetystä muutamaa viikkoa kauemmin 

-Jollakulla käy vain huono tuuri asiassa x, mutta siitä syytetään häntä itseään

AP

Vierailija kirjoitti:

oikeistolaiset varsinkin ovat usein todella epäempaattisia muita kohtaan. 

 

Ei mitään yritystä edes ymmrätää heikompiaan. 

tiedä sitten mistä tämä jiohtuu,

Oma kokemukseni on toisenlainen. Pahiten minua satuttaneet ihmiset ovat olleet vasemmistolaisia. Toki tämä liittyy siihen, että en tunne niin paljoa oikeistolaisiksi tunnustautuvia. Haluan vain muistuttaa, että hyviä ja huonoja tyyppejä löytyy kaikista porukoista, huolimatta tilastollisista todennäköisyyksistä. 

 

T. Sitoutumaton 

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on hirveän laaja aihe, johon on vaikea pureutua ilman esimerkkejä millaisista asioista ja ihmisistä ap puhuu. Kokemukset on aina yksilöllisiä, ja vaikka olisi kokenut samankaltaisia asioita, ei silti välttämättä tiedä mitä toinen käy läpi. Omasta mielestäni ei tarvitse tietääkään. Voi vain kuunnella, ja vaikka kertoa omista kokemuksistaan. On myös ihmisiä, jotka kokevat tämän ylikävelynä, mutta itseäni on auttanut kuulla muiden tarinoita vaikeassa tilanteessa.

Itselleni on vaikea tavoittaa tuota ylikävelyn kokemusta samaa kokeneiden keskusteluissa. Mutta se, miten asiat kokee, juontaa monesta eri asiasta. Temperamentista, aiemmista kokemuksista, maailmankuvasta ym. Kokemus on tunne, joka on tietenkin kokijalle totta. Tulkinta, joka on johtanut kokemukseen, voi kuitenkin olla väärä. Esim. itselläni on ystävä joka tulkitsee muut ihmiset jatkuvasti vihamielisiksi ja siksi hänellä on ko

Esimerkkejä on tullut joitain tässä ketjussa, mutta tässä joitain:

-Epäillään oikeasti sairastunutta luulotautiseksi tai valehtelijaksi

-Sanotaan vaikeasti työllistyvälle tai työkyvyttömälle työttömälle, että menisit vain töihin etkä laiskottelisi

-Syyllistetään vakavasti masentunutta sanomalla, että hänen pitäisi vain ajatella positiivisia asioita ja tehdä iloa tuottavia asioita toipuakseen, kun sairaudenkuvaan kuuluu, ettei kertakaikkiaan mikään tuota yhtään iloa tai mielihyvää

-Ihmetellään, kun joku suree isoa menetystä muutamaa viikkoa kauemmin 

-Jollakulla käy vain huono tuuri asiassa x, mutta siitä syytetään häntä itseään

AP

Nämä on hyviä, konkreettisia esimerkkejä. Aina edes oma kokemus vastaavasta tilanteesta ei auta lisäämään empatiakykyä, koska ihmisillä on niin eri lähtökohdat ja resurssit selviytyä. Jollekin jokin hankalasta tilanteesta selviytyminen on voinut vain lisätä ylimielisyyttä muita kohtaan. Itselläni aina särähtää korvaan lause "kun minä pystyin niin kuka tahansa pystyy". Näin sanoi esim. ihminen jolle laihduttaminen oli vaikeaa mutta hän pystyi siihen. Hän ei kuitenkaan ymmärrä että jollekin se voi olla vielä vaikeampaa.

Tässä on tullut hyviä pointteja siitä, että joissain tilanteissa on todella vaikea tietää onko tapahtuma oikeasti todellinen tai kannattaako ihmisen kokemusta mahdollisesti virheellisestä tulkinnasta vahvistaa. Kuitenkin tätä ymmärtämättömyyttä tapahtuu todella paljon asioista, jotka ovat täysin kiistattomasti osoitettavissa ja joista luulisi järjellä pystyvän vähän päättelemään, minkäsuuntaisia tuntemuksia asia aiheuttaa. Siis esimerkiksi näitä tapauksia, missä jollakulla on lääkärin diagnosoima sairaus, johon läheiset ei usko ja kertovat tämän kärkkäästi sairastuneelle

AP

Minusta koko sivistysvaltio perustuu sille, että on mahdollista kuvitella muitakin kuin vain minua koskettavia tilanteita, kiinnostua niistä ja puolustaakin niitä. Eikö teistäkin? Mutta nykyään on vain minä-minä.