Ootteko huomannut, ettei ihmiset ymmärrä asioita, joita eivät ole kokeneet itse?

No väitätkö että ihan todella tiedät miltä tuntuu esimerkiksi kun oma lapsi kuolee jos et sitä ole kokenut? Tuntuisi jopa hieman vittuilulta sanoa että tiedän kuinka pahalta susta tuntuu. En minä ainakaan tiedä. Voin toki veikata ja en usko pahempaa tuskaa olevan tässä maailmassa, mutta en silti kehtaisi väittää tietäväni miltä se tuntuu. Tai synnytyskipu. Sitä tuskaa on vaikea ymmärtää ennen kuin sen kokee, vaikka kuinka olisi sattunut ennen. Tai jos joku vaikka kaappaisi sinut. Se pakokauhu on varmasti vaikea käsittää ennen kuin siinä tilanteessa on. Ei se kerro mielestäni empatian puutteesta tai vastaavasta jos ei tiedä miltä jokin tuntuu ennen kuin sen itse kokee. Ennen kuin olet itse mennyt niiden tunteiden ja asioiden läpi, kaikki on vaan oletuksia.

Siis oikeastiko en voi ymmärtää lumenaurausta, koska en ole sitä itse tehnyt? Enkä voi ymmärtää porkkanankasvatusta, jos en ole sitä tehnyt? Tai kakunkoristelua, jos en ole sitä itse tehnyt?

Vierailija kirjoitti:

No väitätkö että ihan todella tiedät miltä tuntuu esimerkiksi kun oma lapsi kuolee jos et sitä ole kokenut? Tuntuisi jopa hieman vittuilulta sanoa että tiedän kuinka pahalta susta tuntuu. En minä ainakaan tiedä. Voin toki veikata ja en usko pahempaa tuskaa olevan tässä maailmassa, mutta en silti kehtaisi väittää tietäväni miltä se tuntuu. Tai synnytyskipu. Sitä tuskaa on vaikea ymmärtää ennen kuin sen kokee, vaikka kuinka olisi sattunut ennen. Tai jos joku vaikka kaappaisi sinut. Se pakokauhu on varmasti vaikea käsittää ennen kuin siinä tilanteessa on. Ei se kerro mielestäni empatian puutteesta tai vastaavasta jos ei tiedä miltä jokin tuntuu ennen kuin sen itse kokee. Ennen kuin olet itse mennyt niiden tunteiden ja asioiden läpi, kaikki on vaan oletuksia.

Tämä pohdinta itseasiassa sai alkunsa siitä, että 2 vuotta sitten luulin (aiheellisesti) menettäväni lapseni. Isoimmaksi onnekseni hän kuitenkin selvisi. Mutta ei, en väitä, että ymmärtäisin kaikkia ihmisiä ja tilanteita eikä se ole jutun pointti. Pyrin parhaani, etten mitätöisi muiden kokemuksia. Se on vähintä, mitä me kaikki voidaan tehdä

AP

Työpaikalla on tullut todettua, että muiden sairaudet ovat monen mielestä kuvittelua. Jos heillä itsellään ei sitä vaivaa ole tai ole koskaan ollut, niin ei sellaista voi olla kenelläkään muullakaan. Jos vaiva häneltä itseltään parantui jollakin tietyllä tempulla, niin ei siitä toipuminen kenelläkään muullakaan sen enempää vaadi. Kaikki muut vain teeskentelevät sairauksiaan ja vaivojaan.

Olen huomannut, että mielenterveyteen liittyviä asioita on monen vaikea ymmärtää. Masentuneita on ollut aina,  sota-ajan traumoista kärsineet esimerkiksi. Mikähän siinä on niin vaikea ymmärtää? Sekö ettei fyysisesti ole pään ympärillä harsokangasta? 

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset ei ymmärrä isoa osaa niistäkään asioista, joita ne ON kokeneet. Kokemus ei ylipäänsä ole kovin luotettava tiedonlähde.

Puhu vain omasta puolestasi. Viisas oppii sekä omista että toisten kokemuksista.

Nuorena ja alkoholeissa se varmaan voi mennä niin ettei jotain viitsi ymmärtää. Mutta aikuisten pitäisi jo vähän osata. Ei pakko ole, mutta se auttaisi ettei yhteiskunta muutu psykopaattiseksi, kylmäksi. Lämpimiä ihmisiä tarvitaan, ei näennäisesti, vaan aidosti avarakatseisia, ymmärtäviä.

Vierailija kirjoitti:

Olen ja se tuntuu todella oudolta, koska itse olen aina osannut ottaa oppia esim. toisten virheistä, tai muutenkin asettua toisen asemaan hyvin helposti. En voi käsittää miten kaikki ihmiset eivät osaa samaa. Se tuntuu niin yksinkertaiselta taidolta.

Ja silti et osaa asettua heidän asemaan, jotka eivät samaa osaa.

Ja jos on nähnyt tai kokenut jotain osittain saman tyyppistä, niin moni olettaa tietävänsä miltä tuntuu, lukevansa rivien välistä asioita, mitä ei sillä toisella tosiasiassa ole ja moni lisää toisen kokemuksiin omia lisäyksiään. Kun olettaa ja luulee.

Näinkin päin.

Senpä takia kannattaa pitää ihmisiin etäisyyttä. Ei se ymmärtämättömyys välttämättä empatian puutetta ole, se on pelkkää tyhmyyttä ja alentunutta ajattelu- ja ymmärryskykyä, ja sen kohtaaminen turhauttaa aivan he...tisti. Näitä idareita on aivan liikaa.

Kyllä olen huomannut ja aivan omakohtaisesti. Luulin ennen, että oppiminen on suurimmaksi osaksi kiinni vain ahkeruudesta. Sitten sain lapsenlapsen, jolla adhd. Itselle koulunkäynti on ollut aina helppoa. Kun tätä lasta autoin esim. kokeisiin valmistautumisessa, huomasin ettei asioiden muistaminen ja järjestely aivoissa olekaan itsestään selvä asia. Ahkeruus ja sinnikkyys tietysti vaikuttavat tässäkin tilanteessa, mutta opin iloitsemaan seiskankin numerosta ja tietämään sen, että sen saamiseksi on ehkä vaadittu enemmän ahkeruutta ja ponnisteluja kuin jonkun toisen kiitettävään numeroon.

Vierailija kirjoitti:

Esimerkiksi uudet tuntemattomat sairaudet epäillään usein ensin olevan jotain "päänsisäistä" kuviteltua ja vasta paljon myöhemmin tunnustetaan todellisiksi asioiksi, kun tietoa fyysisestä perusteesta saadaan lisää

Ei tarvitse edes olla uusi ja tuntematon. Ällistyttävän monen mielestä esimerkiksi allergiat, keliakiat ja laktoosi-intoleranssit ovat kuvitteellista hömpötystä.

"Tai vaikka ison menetyksen suru. Ollaan ehkä vähän apuna hautajaisiin saakka, mutta sitten oletetaan, että sen jälkeen suru pian loppuu ja kaikki palaa normaaliksi. Kun näin ei käy ja suru jatkuu, otetaan etäisyyttä surijaan"

Tuossa nyt on vielä sekin ongelma että surua ja menetystä ihmiset käsittelevät niin eri tavoin. Toisilla se suru on jossain muodossa läsnä vuosia, vuosikymmeniä, ehkä lopun ikääkin, toisilla sen käsitteleminen voi olla hyvinkin nopea prosessi.

Vierailija kirjoitti:

Suomessakin saati sitten muissa maissa ihan virallisissa käytännöissä on paljon kaikkia epäkohtia. Johtuu varmasti siitä, ettei vaan ymmärretä niitä tilanteita. Miksi kokemusasiantuntijoita ei hyödynnetä enempää?

Asiantuntijaksi oletetaan helposti ulkopuolinen teoreetikko. Hän on "puhdas " ongelmasta.

Vierailija kirjoitti:

Totta. Paras tuki ja turva on vertaistuki. 

 

Tuo nyt oli vihoviimeinen helvetti. Ensinnäkin tilanteessa mua ei lohduta yhtään,että joku muu on kokenut jotain samantapaista. Toisekseen vertaisryhmissäkin on vain yksi ja ainoa oikea tapa kokea asia, kaikki muu on väärin. Ei ikänä enää.

Varsinkin jos kokee, näkee aaveen tai ufon jne, tai näkee ennenäkyjä/unia ,enteitä, jotka pitää paikkansa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta. Paras tuki ja turva on vertaistuki. 

 

Tuo nyt oli vihoviimeinen helvetti. Ensinnäkin tilanteessa mua ei lohduta yhtään,että joku muu on kokenut jotain samantapaista. Toisekseen vertaisryhmissäkin on vain yksi ja ainoa oikea tapa kokea asia, kaikki muu on väärin. Ei ikänä enää.

Ryhmä tarvitsee vetäjän, jolla on empatiaa mutta kykyä auttaa ongelman yli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esimerkiksi uudet tuntemattomat sairaudet epäillään usein ensin olevan jotain "päänsisäistä" kuviteltua ja vasta paljon myöhemmin tunnustetaan todellisiksi asioiksi, kun tietoa fyysisestä perusteesta saadaan lisää

Ei tarvitse edes olla uusi ja tuntematon. Ällistyttävän monen mielestä esimerkiksi allergiat, keliakiat ja laktoosi-intoleranssit ovat kuvitteellista hömpötystä.

Tämä on totta! Jopa lääkäri voi olla tunnustamatta sairautta, jolla on diagnoosikoodi ja potilaalla kriteerit täyttyvät. Vielä todennäköisemmin kela- ja vakuutuslääkärit... Minkä siinä potilas tekee, kun lääkäristäkään ei saa apua

Taannoin kävin yksityisellä suositulla urheilulääketieteen erikoislääkärillä. Hän tutki minkä tutki ja totesi, ettei mikään ole vialla, että liikuntaa vaan ja eteenpäin. Todellisuudessa minulla oli aika pahakin ylirasitustila ja liikunta piti vähentää pitkäksi aikaa ihan minimiin, jotta toipuminen pääsi alkuun. Oireeni olivat aivan tyypilliset ja voimakkaat. Toipumisessa meni yli 2 vuotta. Miten erikoislääkäri ei tunnistanut tilannetta

Ihmiset on keskimäärin aika huonoja kuuntelijoita ja siksi heiltä jää ymmärtämättä toisen kokemus. Ihmiset voisivat enemmän asettua kuuntelemaan rauhassa, mitä toisella on kerrottavana ja suhtautua kerrottuun kiinnostuneesti ja hyväksyvästi. Mä luulen, että ymmärtämättömyys liittyy ennen kaikkea tähän kohtaamattomuuteen.