Mikä on mielestänne leffan Rankka Päivä (Falling Down) opetus?
Minulle se on, ettei elämäänsä pidä rakentaa vain normatiivisten päämäärien (työ ja perhe) varaan, koska ne voi menettää vaikka tekisikin kaiken ns. oikein.
Ironisesti kyllä esim. yhteiskunnan tuilla elävän ja koko päivän pelaavan tyypin ei tarvitsisi lähteä D-FENS -tyyliselle kostoretkelle, koska ei olisi koskaan menettänytkään mitään, vaikkakaan elämä ei olisi kovin merkityksellistä.
Kommentit (85)
Se, että ei kannata ostaa autoa, jossa ei ole ilmastointia. Voi nuppi kilahtaa.
Onhan siinä sekin, että Mäkkärin burgerit eivät näytä samalta kuin kuvissa. Ja aamiainen loppuu kymmeneltä.
Esimerkki heikosta resilienssistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päähenkilö oli luonteeltaan vakavamielinen ja otti vakavasti sen miten ihmisten pitäisi käyttäytyä, minkälaista elämän ja yhteiskunnan pitäisi olla.
Esitti menevänsä töihin ja tulevansa töistä, koska hänelle oli tärkeää se että on osa toimivaa yhteiskuntaa töitä tekemällä. Oli ylpeä siitä että oma työ liittyi maan puolustukseen. Häpesi sitä, että oli jäänyt työttömäksi ja koki sen vääryytenä, koska ei ollut mielestään tehnyt mitään ansaitakseen potkut. Häpesi sitä että oma lapsi kasvaa ilman häntä ja avioliitto päättyi. Oli sitä mieltä, ettei ollut avioeroakaan ansainnut. Hänellä oli kuva siitä minkälaista perhe-elämän pitäisi olla ja otti sen liiankin vakavasti, hermostuen siitä kun jokin asia ei mennyt niin kuin pitäisi.
Alkukohtauksessa hän on siististi puku päällä, siististi hiukset leikattuna ja istuu ryhdikkäästi, koska niin kunnon ihmisen kuuluu olla. Katselee ympärilleen ja kukaan muu ei ole yhtä kurinalainen. Kaikenlaista paheksuttavaa näkyy joka suunnassa mihin katsoo. Pitkään jatkuneet paineet, mielenterveysongelmat, koetut henkilökohtaiset vääryydet ja ympäristön epäkohdat saavat kupin menemään viimein nurin.
Itsehillintä vaihtuu patoutuneiden höyryjen ulos päästämiseen. Sanoo viimein ääneen jokaisen epäkohdan jonka havaitsee ympärillään ja samalla tuhoaa niitä väkivaltaisesti, koska mitään menetettävää hänellä ei ole. Päättää samalla mennä tapaamaan tytärtään, koska on mielestään ansainnut nähdä hänet; lähestymiskielto on vain yksi monista epäkohdista joita hän päättää oikaista.
Autismin kirjollahan tuo on.
Ihan peruskonservatiivi. Ei pidä sekoittaa autismiin.
Nämä kulkevat havaintojeni mukaan yllättävän usein käsi kädessä.
Opetus on se, että vierastyövoima nostaa hintoja.
Se että ei saa käyttäytyä aggressiivisesti tai esiintyy tyhmänä. Olkoon mitä mieltä tahansa tai kuulukoon mihin ryhmään tahansa tuo on typerän ihmisen käytöstä ja paheksuttavaa. Eri asia jos vastaa turpiin lyöntiin.
Sen eläkkeelle jäävän poliisin vaimo on ihan hyvä esimerkki kontrolloivasta ja ilkeästä ihmisestä.
Aluksi elokuvaa voi tulkita niin, että se kuvaa yhteiskunnan loppuun ajamaa miesparkaa, joka vain yhtäkkiä napsahtaa. Lopussa käy kuitenkin ilmi, että hän on ihan tavallinen sekopää, joita on 12 tusinassa. Hän on itse ajanut vaimonsa luotaan käyttäytymällä pelottavasti ja luultavasti menettänyt työnsäkin ihan vain käyttäytymällä kuin hullu. Leffa kertoo persoonallisuushäiriöisen ihmisen joutsenlaulusta eli lopullisesta tuhosta, jonka hän on ihan itse aiheuttanut. Puolisona hän on mitä ilmeisimmin ollut ahdistava ja kontrolloiva ja nainen pelkää häntä ihan syystä.
Tuohon aikaan ei vielä taidettu autismikirjoa kovin yleisesti tuntea. Jonkinlaista varhaista representaatiota tässä leffassa.
Ei siinä ole opetusta. Se on vain tutkielma mitä tapahtuu kun vanhan ajan "kunnon amerikkalainen" kilahtaa ja ajautuu törmäyskurssille muun yhteiskunnan kanssa. Ja yhteiskunta pyritään näyttämään sellaisena kun se oikeasti on. Ilman kiiltokuvia. Elokuva ottaa kantaa moniin ärsyttäviin asioihin mutta mitään varsinaista opetusta siinä ei mielestäni ole.
Vierailija kirjoitti:
Sen eläkkeelle jäävän poliisin vaimo on ihan hyvä esimerkki kontrolloivasta ja ilkeästä ihmisestä.
Mainio kohtaus se, missä poliisi laittaa jauhot vaimonsa suuhun: ' Ja jätä niiden kanojen päälle ruskea nahka! '. :)
Vierailija kirjoitti:
Aluksi elokuvaa voi tulkita niin, että se kuvaa yhteiskunnan loppuun ajamaa miesparkaa, joka vain yhtäkkiä napsahtaa. Lopussa käy kuitenkin ilmi, että hän on ihan tavallinen sekopää, joita on 12 tusinassa. Hän on itse ajanut vaimonsa luotaan käyttäytymällä pelottavasti ja luultavasti menettänyt työnsäkin ihan vain käyttäytymällä kuin hullu. Leffa kertoo persoonallisuushäiriöisen ihmisen joutsenlaulusta eli lopullisesta tuhosta, jonka hän on ihan itse aiheuttanut. Puolisona hän on mitä ilmeisimmin ollut ahdistava ja kontrolloiva ja nainen pelkää häntä ihan syystä.
Kyllä. Elokuva on petollinen, koska jos katsot sitä nuorena miehenä tai poikana, nii voit samaistua tavallaan isään ja tunnet sympatiaa sitä kohtaan ja hänen vastoinkäymisiä, mutta lopulta kuten Taxikuskissakin, niin kaverihan on todellinen seinähullu.
Kotivideoita katsoessa hän tajuaa itsekin sen, kun huutaa lapselleen ja laittaa väkisin "ponin" tai pyörän selkään. En muista kumpi oli ja lapsi ei halunut mennä.
Vierailija kirjoitti:
Sen eläkkeelle jäävän poliisin vaimo on ihan hyvä esimerkki kontrolloivasta ja ilkeästä ihmisestä.
Ai Sookien äiti vai? Minusta hän oli herttainen, mutta työyhteisö oli kauhea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei oikeen mikään ikävä kyllä
Elokuva pilaa itsensä synttärijuhla kohtauksella missä paljastetaan että mies ei ole normaali mies vaan vihainen sosiopaatti joka vihaa omaa lastansa.
No jopas. Haukkumasi kohtaus on elokuvan tärkein, mies on todellisuudessa sairaalloisen kontrolloiva. Asenne jopa omaa lasta kohtaan on sellainen, että nyt prkl ratsastan muovihevosella, kun mä oon sen maksanut. Mies on olettanut, että elämä menee tietyllä kaavalla, kun hän vain suorittaa oikeat liikeradat. Hän on sisältä kuin petetty lapsi. Oikeasti elämä ei toimi noin, elämä vaatii kypsyyttä.
Mielestäni kohtaus näyttää takaumana syyn avioeroon. Lopullinen sekoaminen tapahtuu myöhemmin. Mies katkeroituu kun ei saa tavata lastaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei oikeen mikään ikävä kyllä
Elokuva pilaa itsensä synttärijuhla kohtauksella missä paljastetaan että mies ei ole normaali mies vaan vihainen sosiopaatti joka vihaa omaa lastansa.
Tollaisiahan miehet on. Muistatteko yhtäkään miestä elämästänne, joka olisi satsannut lapsensa synttäreihin?
90-luku oli siitä hyvää aikaa kun kaikkia elokuvia ei pilattu ideologisella saarnalla. Päinvastoin nautiskeltiin suttuisella realismilla. Tietysti kun Hollywoodissa ollaan niin aina pitää vähän väkivallalla pullistella.
Vierailija kirjoitti:
Että kenellä tahansa saattaa joskus keittää yli, kun satanut liikaa paskaa niin niskaan kuin sydäämeenkin.
Ja se katkeamispiste, voi olla ihan mikä tahansa hetki / teko ym.
Ja se katkeamisen seuraukset voivat olla arvaamattomat ja tuhoisat.
On totta kun sanotaan, että mielenterveys ja terveys ovat
veteen piirretty viiva.
Tuo oli hyvä jännäri.
Ehkä opetus on se, että kannattaa hakea apua ennen kuin keittää yli. Ongelmia, stressiä, turhautumista ym. kun sattuu elämässä kaikkien kohdalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei oikeen mikään ikävä kyllä
Elokuva pilaa itsensä synttärijuhla kohtauksella missä paljastetaan että mies ei ole normaali mies vaan vihainen sosiopaatti joka vihaa omaa lastansa.
Tollaisiahan miehet on. Muistatteko yhtäkään miestä elämästänne, joka olisi satsannut lapsensa synttäreihin?
En ole koskaan edes ostanut lahjaa lapsilleni tai vienyt lapsiani mihinkään.
Minun isä toisaalta osti ja vei kerran lintsille, mutta buumereilla olikin palkkataso ihan eri.
Mun lempielokuva . Kuvaa paskan kasaantumista. Vitutuksen kierrettä. Mihin kuka tahansa voi joutua.
Ihan peruskonservatiivi. Ei pidä sekoittaa autismiin.