harmittaa kuskata lasta esikouluun

.

.40, niin elämästäänhän saa halutessaan superhankalan

Meillä matkaa eskariin 10 kilometriä ja me ei saada kyytiä. Tie on vaaralliseksi todettu, joten kouluun tullaan bussikortti saamaan (koulu 2km päässä). Onko joku laki oikeasti olemassa, joka määrää kunnan järjestämään kyydin. Meillä kaupunki maksaa jälkikäteen nimellisen "kyyditysrahan" päivistä, jolloin lapsi on ollut eskarissa.

1 Jos vauva tarvitsee imettää ennen eskariin lähtöä, niin sitten se herätetään vielä 20 minuuttia aikaisemmin jotta ehditään imettää

2 Jos taas vauva on NIIN väsynyt, että ei jaksa imeä, niin silloin se kyllä nukahtaa rattaisiin vaikka vähän heräilisikin siirrossa

3 Käske miestäsi järjestelemään työaikansa niin, että voi viedä eskarilaisen aamulla. Näin sinulle jää vain iltapäivä

4 Nukuta vauva rattaisiin iltapäiväunille, jolloin ei tarvitse herätellä

5 Pyydä naapurin rouvaa tai ketä tahansa lähellä asuvaa luotettavaa aikuista tulemaan teille siksi hetkeksi kun viet esikoisen eskariin





Vaihtoehtoisia tapoja järjestää asia on vaikka kuinka paljon. Mutta niitä ei tahdota nähdä, kun kaiken pitäisi olla niin helppoa ja ilmainen kuljetus pitäisi saada.

Todellakin ymmärrän ap:tä. Meidän kunnassa on ilmainen kuljetus KAIKILLE eskarilaisille kotoa/kokoontumispaikoista kilometreihin katsomatta. Ja otan sen kiitollisena vastaan, mutta en mitenkään tunne olevani kiitollisuuden velassa työssäkäyville "veronmaksajille". Päinvastoin säästän verovaroja, kun meidän lapset ovat kotona. Kolmen lapsen todellisia päivähoitokuluja ei kuitattaisi yhden henkilön palkasta saatavilla verotuloilla. Ja siksi olisi asiallista, että eskarilaisille, joilla on pienempiä sisaruksia kotihoidossa kuuluisi kyyti eskariin.



Kyllä se suurin vaiva on jatkuva tuleminen ja meneminen. Rauhatonta ja epäreilua mielestäni niille muille kotona hoidettaville lapsille. Voisi miltei sanoa, että menee se alkuperäinen kotona hoitamisen tarkoitus hukkaan.



Mielestäni kommentit, että "eskari ei ole pakollinen" ovat naurettavia. Eiköhän se tänä päivänä ole ainakin sosiaalisesti pakollinen...

miksi hankitte useamman lapsen,ettekö ajattele elämää yhtään pidemmälle kuin se puoli vuotta kun vauva ei vielä pääse liikkumaan. Meillä on 3 lasta ja tiedän taatusti nämä yöheräilyt,päiväkoti,tyä,koulu rumbat--siihen on lähdetty ja turha valittaa joka asiasta,se on elämää

Kyllä me vaan valittiin jo asuinpaikka koulu- yms. asioita silmällä pitäen. Katsottiin todella tarkkaan, miten lapsiperheen arki siellä sujuu.



Enkä ymmärrä miten vaikeaa voi olla kuskata yksi eskarilainen, jos vauva on matkassa! Eskarilainenhan huolehtii jo itsestään.



Minä kuskasin vauvaa mukana, kun vein 3-vuotiasta kerhoon. Se on oikeasti jo rupeamakin, koska 3-vuotias ei ole yhtä omatoiminen kuin eskarilainen.

Isä voisi viedä lapsen aamulla vaikka aikaisemmin, jos joutuu töihin lähtemään ja sinä voit sovitella hakuajan vauvan rytmiin sopivaksi. Ei se nyt montaa kymppiä maksa se hoito ja varmasti kannattaa jos elämä on noin vaikeaa.

Meillä toinen lapsi sai kuljetuksen mutta toinen ei kun oli. Koska taksissa oli tilaa niin toinen pääsi pientä maksua (5euroa viikko) vastaan myös mukaan.

Miksi niin moni vastaa ap:lle tyyliin: "mitäs olet tehnyt lapsia tai etkö ole valmis mitään tekemään lastesi eteen"?



Ainahan voisi kaikkille, jotka pohtivat arjen pikku ongelmia, vastata, että Kyllä on isompiakin ongelmia maailmassa, ole onnellinen, ettei Suomessa sodita, miehesi ole väkivaltainen alkoholisti tai lapsesi sairasta syöpää.



Ei heru kaikilta vertaistukea. Miksi te, joita ärsyttää ap:n kysymys, siirry johonkin toiseen keskusteluun, ja anna keskustelurauha niille, joilla olisi oikeasti vinkkejä tai rohkaisevia sanoja ap:lle.

ja pitää yrittää olla niin niin hyvä ja jaksavainen. Jotkut osaa kato sanoa ääneen, jos joku asia harmittaa. Jotkut taas sitten eivät muka millään voi myöntää koskaan, että joku ottaa päästä tai väsyttää.



Itellä muutama kaveri, joista vaikka näkee, että ovat joskus ihan "kanttu vei" mut silti sanovat et "ei mua väsytä kyllä yhtään ja tosi helposti ja hyvin menee..." Ärsyttää ihmiset, jotka ei voi myöntää, että joskus voi tuntua raskaaltakin. No, onneks on ystäviä, joiden kans voi asioista puhua suoraan. Ja en tarkota nyt mitään vali vali-meininkiä, vaan ihan vaan et voi sanoa vaikka tällasen aamuherätyksen olevan rankkaa ja ärsyttävää, että vauva pitää herättää.

no kun ap:lle paras vinkki on se, että ryhdistäytyy.



Ja mitä keskustelua se on, jos vaan hymistellään että "voi (aivotonta) rassukkapientä"...

et eiköhän se sillä bussilla muitten mukana eskariin pääse. Mites niitten muitten jotka kyydityksen saa, onko niillä äiti tai isi bussissa mukana..



Miksi oikeasti kaikesta pitää tehdä niin vaikeaa.. kimppakuljetus sinä viet aamulla joku toinen tuo iltapäivällä kotiin esim. lähellä asuvan kaverin perheen kanssa.



Vauva nukkumaan iltapäivä unet vaunuihin, siinähän se saa nukkua ihan rauhassa ku lähdet hakemaan..



Ota päivähoito lapsellesi.



Vaihtoehtoja löytyy kyllä..

hoito on ylitsepääsemättömän vaikeaa, ei oikeasti kannattaisi lisääntyä, tai korkeintaan yhden kerran. Jotkut nyt vaan on sellaisia, että joka asiasta täytyy tehdä niin kamalan vaikeaa ja rankkaa.

olla väsynyt ja aina ei jaksa,mutta kun joka asiasta valitetaan,eskari on käsittääkseni vapaaehtoinen,oletko jo ajatellut tulevaa eka luokkaa? kannattaa ruveta miettimään,tuskin on sittenkään yhtään sen helpompaa...

koska ovat illalla käyneet suihkussa, vaan aamulla surauttavat pari koneellista pyykkiä alkajaisikseen ja lapset ovat ojennuksessa puolessa tunnissa valmiina lähtemään. Viisi kilometriäkin taittuu kolme vuotiaalta 20 minuutissa ja elämä on helppoa... Ilme saattaa olla joskus kireä, mutta onhan se hyvä että on jotain kireetä...[



i]hoito on ylitsepääsemättömän vaikeaa, ei oikeasti kannattaisi lisääntyä, tai korkeintaan yhden kerran. Jotkut nyt vaan on sellaisia, että joka asiasta täytyy tehdä niin kamalan vaikeaa ja rankkaa.

[/quote]

niin vauva oli n 4kk ja lisäksi kotona oli myös 3,5-vuotias, jota vein kolme kertaa viikossa seurakunnan kerhoon.



Melkoista kellon kansssa pelaamista se välillä oli. Niinä päivinä kun keskimmäiselläkin oli kerhopäivä, niin piti oikeasti kiirettä

- keskimmäinen kerhoon klo 8.30 (matkaa n 1,5 km)

- kerholta kiireen vilkkaa eskariin (matkaa kerholta n 1,5 km) 9:ksi

- vauvan kanssa kotiin matkaa n 1km

- n klo 11 aloita matkanteko seurakuntatalolle

- 11.30 kerho loppuu ja kiireen vilkkaa kotiin syömään

- hae eskarilainen kotiin klo13



Elämää ei tosiaankaan voinut järjestää vauvan aikataulujen mukaan vaan koko arki rytmittyi näiden kahden isomman menojen mukaan. Silti en usko vauvan siitä koskaan kärsineen. Nukkui vaunuissa ja kulki mukana joka paikkaan.



Enkä todellakaan koe olleeni mikään "super"äiti enkä sitä edes mitenkään ylivoimaisen vaikeaksi kokenut. Toki aikataulutuksesta piti pitää aika tarkkaa huolta, mutta sellaista se nyt vaan äidin elämä välillä on.



Nyt on taas elämä vähän muuttunut, kun esikoinen aloitti koulun.

Aamulla kahden isomman koulu alkaa 8.45 ja 8.55, vien heidat kouluun.

Sitten odottelen etta eskari alkaa 9.15, jatan sinne eskarilaisen.

Sitten menen kotiin ja kohta lahden hakemaan eskarilaisella loppuu jo 11.45.

Sitten taas kotiin ja lopuksi haen viela isommat klo 15.30.



Matkaa on noin 3km, mutta esim aamuruuhkassa voi joutua jonottamaan noin 15min, iltapaivalla kestaa noin 5-10minsaa. Lisaksi viela koululla pitaa parkkeerata auto kauemmaksi tien varteen, ottaa rattaat ja pakata vauva niihin ja kavella koululle.



Kylla oli rankkaa kun vauva oli ihan pieni, nyt onneksi unet sopii jo kuljetusten kanssa yksiin. Suurinpiirtein.

Oletko kysynyt onko teilläpäin iltapäiväeskaria? Meidän pojalla alkaa eskari klo 11 lähikoululla ja sinne saa jopa kävellä yksin, samoin takaisin. Matka on onneksi lyhyt ja turvallinenkin :) , mutta vien pienempää välillä kerhoon joka alkaa klo9 ja tiedän miten vaikeaa on herätellä etenkin pimeään talvisaikaan vauvaa ja pukea sitten kaikkia toppavaatteisiin, meillä kun ei ole edes autoa joten pakkasessa ja pimeässä kävellään. Pakkohan sinne kerhoon ei olisi mennä mutta kun poika niin tykkää ja aina odottaa...Jaksamista sinulle, kyllä siihen ajan kanssa tottuu ja rytmiä voi yrittää pikkuhiljaa siirtää. Ja jos käytte samalla ulkona/lenkillä vauvan kanssa niin mikäänhän ei saa päivää käyntiin yhtä piristävästi kuin aamulenkki :)

Jos vauva vaan suostuu nukkumaan vaunuissa tai autossa ei ole mitään ongelmaa.



Mutta tuollaisen 1-vuotiaan kanssa onkin toinen juttu.

Aamulla herää itsestään ajoissa, kun on illalla laitettu ajoissa nukkumaan. Päiväunet eivät sen sijaan onnistukaan. Torkahtaa aina autossa muutamaksi minuutiksi, minkä vuoksi ei kotona suostu enää nukkumaan -> yliväsynyt lapsi, joka kiljuu ja kiukuttelee koko illan. Toki nukahtaisi päiväunille joskun viiden aikaan, mikä ei enää sovi, sillä muuten ei nuku yöunille.

se että herätin vauvan tosi hyvissä ajoin, imetin, vaihdoin vaipat ym ym

Sitten lähdettiin hyvissä ajoin kävelemään/vaunuttelemaan kohti eskaria. Joka ikinen päivä vauva nukahti matkalla. Jos ei vielä menomatkalla, niin viimeistään paluumatkalla ja sitten sain rauhassa itse juoda kahvit.



Aah, muistelen vieläkin lämmöllä niitä aamuja.