Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Myrskyluodon Maija -elokuva, jättääköhän ahdistuneen olon?
16.01.2024 |
Lymin elokuva, hyvät arvostelut, ja kuulemma itkuhanat avaava pitkin matkaa. Olen herkkis ja mietin jääkö liian ahdistava olo..
Kommentit (109)
Vierailija kirjoitti:
Suomen historian kallein leffa? Mihin ne miljoonat on käytetty kun ei näy missään?
Ei ole kallein. Naisohjaajan ohjaamista kallein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko siinä Samuli Edelman munasillaan?
Ei ollut elokuvassa Samulia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuohan kestää 2h 43min. Kertaakaan en katsonut kelloa. Todella mukaansatempaava elokuva. Oli traaginen joo mutta loppu oli kaunis ja lohduttava.
En ole lukenut kirjaa tai katsonut sarjaa joten ei ole vertailukohtaa.
Lymi on kyllä todella todella taitava.
Sama täälä, en ole lukenut kirjaa enkä katsonut sarjaa. Joten katsoin elokuvan ilman isompia ennakko-odotuksia.
Liikutun herkästi, mutta tätä elokuvaa katsoessa kyyneleet tulivat vain lapsen kuoleman kohdalla. Ei ollut ahdistavaa eikä jäänyt ankea olo.
Päällimäiseksi jäi ajatus ja tunnelma Maijan ja Jannen rakkaudesta. Ja se mitä Janne lähtiessään viimeisen kerran huusi kaukaa jäältä viimeisiksi sanoikseen Maijalle.
Kiinnostaa se oliko Maijalle Lymin tekemä feminismi miten päälle liimattua ?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan tykännyt ns raskassoutuisista teatteriesityksistä enkä elokuvista. Haluan elämään iloa ja valoa, en itkua ja valitusta. Niinpä katson teatteriohjelmistosta niitä joissa saa nauraa ja jää hyvä mieli esityksen jälkeen. Mieluummin farssia ja komediaa kun raskasta.
Sama täällä. Mieluummin naurua kuin itkua. Teatteriversio Myrskyluodon Maijasta oli minusta valitettavan synkkä. Kaikki tapahtumat sijoittuivat pimeisiin myrskyöihin. Ei ollut kauniita, valoisia, aurinkoisia päiviä, ei koskaan mitään iloa, vain kuolemaa ja menetyksiä.
Elämä on karua.
Välillä joku hukkuu.
Sitten elämä on taas karua.
-Siinä juoni tiivistettynä
Täsmälleen noin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on nykyihmisille aivan liian elämänmakuinen leffa. Ei ole pumpulia ja höttöä, vaan sitä elämää, jota sqata vuotta sitten ihmiset elivät. Kovasti on polvi huonontunut tästä.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on nykyihmisille aivan liian elämänmakuinen leffa. Ei ole pumpulia ja höttöä, vaan sitä elämää, jota sqata vuotta sitten ihmiset elivät. Kovasti on polvi huonontunut tästä.
Tuleekohan syyllinen olo? Kun elokuvaa katsoo, että miten helppoa on nykyinen elämämme,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuohan kestää 2h 43min. Kertaakaan en katsonut kelloa. Todella mukaansatempaava elokuva. Oli traaginen joo mutta loppu oli kaunis ja lohduttava.
En ole lukenut kirjaa tai katsonut sarjaa joten ei ole vertailukohtaa.
Lymi on kyllä todella todella taitava.
Sama täälä, en ole lukenut kirjaa enkä katsonut sarjaa. Joten katsoin elokuvan ilman isompia ennakko-odotuksia.
Liikutun herkästi, mutta tätä elokuvaa katsoessa kyyneleet tulivat vain lapsen kuoleman kohdalla. Ei ollut ahdistavaa eikä jäänyt ankea olo.
Päällimäiseksi jäi ajatus ja tunnelma Maijan ja Jannen rakkaudesta. Ja se mitä Janne lähtiessään viimeisen kerran huusi kaukaa jäältä viimeisiksi sanoikseen Maijalle.
Kiinnostaa se oliko Maijalle Lymin tekemä feminismi miten päälle liimattua ?
Itse en ole feministi, mutta elokuvassa se ei häirinnyt. Elokuvan feminismi oli sen ajan epäkohtia vastustamista. Eli reilun tasa-arvon vaatimista.
Elokuvassa Maijalla ja Jannella oli toisiaan kunnioittava, välittävä ja rakkaudellinen suhde. Olivat yhdessä vahvoja ja samaan hiileen puhaltajia. Siitä voi ottaa mallia nykypäiväänkin, ettei oltaisi avioliitossa kuin kissa ja koira :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Varmaan suunnattu osaksi ruotsalaisille koska pääosanesittäjät ovat sieltä.
Tosin parhaat valitaan. Ja hyvä niin.
Tuskin on ruotsalaisille suunnattu, jos kerran on niin surumielinen elokuva.
Vierailija kirjoitti:
Onko seksikohtauksia? Ja tämä on ihan asiallinen kysymys.
Viitattiin seksiin, mutta ei näytetty mitään. Kaikki kyllä tietää ilman räävittömyyksiäkin mitä tapahtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko seksikohtauksia? Ja tämä on ihan asiallinen kysymys.
On. Alastomuutta myös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko siinä Samuli Edelman munasillaan?
Ei ollut elokuvassa Samulia.
No ei sitä sitten kannata katsoa. Se ei ole mikään oikea Suomalainen elokuva jos siinä ei Samuli Edelman munasillaan vilahda.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko seksikohtauksia? Ja tämä on ihan asiallinen kysymys.
On. Alastomuutta myös.
No siis joo oli seksiä ja alastomuutta, mutta ei mitään seksihommia näytetty. Alastomuus ei ollut pornoa vaan luonnollista ja sitä ei ollut liikaa.
Mua ei kiinnosta mitkään karut eikä traagiset leffat eikä kirjat. Haluan katsoa ja lukea vain jotain kivaa ja humoristista. Elämä on niin raskasta muutenkin, että yhtään en siedä enkä hyväksy sen lisäämistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuohan kestää 2h 43min. Kertaakaan en katsonut kelloa. Todella mukaansatempaava elokuva. Oli traaginen joo mutta loppu oli kaunis ja lohduttava.
En ole lukenut kirjaa tai katsonut sarjaa joten ei ole vertailukohtaa.
Lymi on kyllä todella todella taitava.
Sama täälä, en ole lukenut kirjaa enkä katsonut sarjaa. Joten katsoin elokuvan ilman isompia ennakko-odotuksia.
Liikutun herkästi, mutta tätä elokuvaa katsoessa kyyneleet tulivat vain lapsen kuoleman kohdalla. Ei ollut ahdistavaa eikä jäänyt ankea olo.
Päällimäiseksi jäi ajatus ja tunnelma Maijan ja Jannen rakkaudesta. Ja se mitä Janne lähtiessään viimeisen kerran huusi kaukaa jäältä viimeisiksi sanoikseen Maijalle.
Kiinnostaa se oliko Maijalle Lymin
Totta, eikä riideltäisi, että kuka syö kenenki ostamaaleipää. Tarkoitan kommentin viimeiselle kirjoittajalle, mutta eihän ne kommentit tässä pa..ska ersiossa näy. Sorry.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan tykännyt ns raskassoutuisista teatteriesityksistä enkä elokuvista. Haluan elämään iloa ja valoa, en itkua ja valitusta. Niinpä katson teatteriohjelmistosta niitä joissa saa nauraa ja jää hyvä mieli esityksen jälkeen. Mieluummin farssia ja komediaa kun raskasta.
Sama täällä. Mieluummin naurua kuin itkua. Teatteriversio Myrskyluodon Maijasta oli minusta valitettavan synkkä. Kaikki tapahtumat sijoittuivat pimeisiin myrskyöihin. Ei ollut kauniita, valoisia, aurinkoisia päiviä, ei koskaan mitään iloa, vain kuolemaa ja menetyksiä.
Elämä on karua.
Välillä joku hukkuu.
Sitten elämä on taas karua.
-Siinä juoni tiivistettynä
Täsmälleen noin!
Okei. Kirjoissahan oli valoa, onnea ja elämän iloa, vaikka vaikeita asioita tapahtuikin. Maija ei kirjoissa paljoa puhunut mutta ajatteli paljon. Loppua kohden Maijan vanhetessa tuli sellainen vanhuuden kurjistuminen, maailman muuttuminen missä muori ei pysynyt perässä (eikä kiinnostanut), mikä tuntui surulliselta. Mutta ensimmäiset kirjat olivat ehdottomasti enemmän valoisia kuin karua kurjuutta.
Vierailija kirjoitti:
3h 14min 🤦
Niin, facepalm-Päivi? Kyseessä oli ensi-iltanäytös.
Spoilaan vähän:
Minulle jäi järkyttävimpänä mieleen se kohtaus, missä Maija kantaa hukkuneen pikkupoikansa ruumiin vedestä. En muistaakseni ollut vielä raskaanakaan. Miten ihminen tuollaisestakin selviää? Pakkohan se oli ja on nykyäänkin selvitä, jotenkin...
Alue: Aihe vapaa
Onko siinä Samuli Edelman munasillaan?